torstai 15. toukokuuta 2014

Match Show @ Munkkiniemi 15.5.2014

Kolme mätsäriä, kolme punaista nauhaa.
Käytiin taas mätsärissä Sennin kanssa, nyt meillä on niitä jo kolme käytynä tänä keväänä. Tämä oli kenraaliharjoitus lauantain näyttelyä varten, ja sainkin taas paljon ajateltavaa Sennin esittämisestä. Harmi että eiliseksi varattu turkin trimmaus siirtyi perjantaille, sillä vaikkei turkilla pitäisi mätsärissä ollakaan mitään väliä, on rodunomaisessa turkissa esitettävä koira paljon uskottavampi kuin epämääräinen karvakasa. ...vaikkei Senni nyt ihan karvakasa olekaan, epäsiisti vain.

Ei oltu koskaan ennen käyty Munkkiniemessä Koneen kentällä, vaikka siellä on mätsäreitä melkein viikottain kesäaikaan. Paikka oli siisti nurmikenttä, ja myös autoille oli hyvin tilaa. Tänne voisi tehdä vaikka piknik-reissun.

Pieniä aikuisia oli 20, eli sopivan vähäinen joukko. Ensivaikutelmani oli, että kovin osaavaa porukkaa paikalla oli, ja ehdin jo kaavailla meille paikkaa sinisiin. Meidän kanssa kehään tuli kuitenkin nuori tyttö tiibetinspanielin kanssa, ja vaikka itse sanonkin, oli jako tällä kertaa selvä - meille punainen nauha. Olin todella rento kehässä, ja tuntui ihan kuin oltaisiin Sennin kanssa lennetty kun tehtiin ympyrää, niin hyvin se meni. Minun ei tarvinnut edes katsoa Senniä, vaan minäkin menin pää pystyssä iloisesti, kuten kuuluukin, ja tiesin Sennin menevän hienosti. Oltiin hyvässä moodissa, vielä kun keksisi sen salaisuuden, kuinka tuohon mielentilaan päästään.

Punaisten ryhmäkehässä oli pientä häiriötä, sillä joku oli kylvänyt sinne paljon raksuja, joita Senni tietenkin innoissaan olisi halunnut etsiä. Ja minulla oli sentään hyvät palkat taskussa, kanaa JA nakkeja, mutta itse maasta löydetty maistuu aina paremmalle, ei voi mitään. Tässä onkin yksi mietinnän paikka, sillä sama "uhka" vaanii meitä myös näyttelyissä.

Raksujen lisäksi fiilistä laski se, että kun kaikki oli pyydetty kehään, tajusi kehäsihteeri että yksi osallistuja oli vielä toisessa kehässä toisen koiran kanssa. Siinä 9 muuta sitten odoteltiin yli viisi minuuttia, että tämä yksi pääsee mukaan, ja vire pääsi vähän laskemaan. Tässäkin on mietinnän paikka, kuinka olla tarpeeksi kiinnostava koiralle, kun mitään ei alakaan tapahtua ja itseäkin vähän turhauttaa että yhden takia muut odottaa.

Meille ei tänään tullut sijoitusta, mutta tapaamamme Nemo-westie oli kolmas. Tuomarina oli newfoudlandeja kasvattava Outi Lius. Poistuessa nähtiin vielä skotlanninserkku, Sennin kanssa samanikäinen skotlanninterrieri. Tämän omistaja kutsui meidät tiistaina mätsäriin samaan paikkaan, sillä järjestäjänä silloin on terrierijaosto. Hmm, lauantaina on näyttely, sunnuntaina mätsäri Vihdissä, jaksaisikohan sitä lähteä tiistaina taas? Taidan tietää vastauksen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti