tiistai 25. maaliskuuta 2014

Räksyttävä pikkukoira

- Miksi olette tulleet tänne pentukurssille koiranne kanssa?
 - Haluaisin, että Senni murtaisi stereotypiaa räksyttävistä pikkukoirista, joita ei kouluteta.

Huh. Kovat oli tavoitteet 12-viikkoisen pennun kanssa. Ja hyvä että niitä oli, kyllähän Sennin käytöstä on kehuttu muun muassa fysioterapeutin luona. Mutta nyt on tapahtunut jotain, sillä Sennistä on tullut ulkona aivan mahdoton. Parissa viikossa. Kaikki chihuahuaa isommat koirat saavat kuulla kunniansa, olivat ne lähellä tai kaukana, ja ties mitä solvauksia Senni räksyttäessään niille huutelee.

Mitään erikoista ei ole tapahtunut, meidän kimppuun ei ole hyökätty eikä edes yritetty. Senni on vain saanut päähänsä, että näin tulee käyttäytyä. Haukkuessa Senni vetää itsensä oikein terrieri-kierroksille, eli minun on ihan turha huudella kieltosanoja, tai änkeä Sennin ja kohteen väliin; kohdetta solvataan kunnes ollaan tarpeeksi kaukana tai kohde katoaa näkyvistä. Koirapuistossa ei ole mitään ongelmaa, Senni on tullut toimeen ihan uusienkin koirien kanssa todella hyvin.

Lisäksi Senni jarruttelee, ja haraa neljällä tassulla vastaan etenemisyrityksilleni. Jos jätän vetämättä, jää koira tärkeän näköisenä haistelemaan ja tarkkailemaan ympäristöä, mutta olen yrittänut vain reippaasti valjaista vetämällä saada koiran taas liikkeelle, jottei tästä tule tapaa ja Senni päätä jatkossa tahtiamme. Tässä kohtaa tietysti on helppo ihmetellä, että miksi se koira noin käyttäytyy. Mutta sitten Victoria Stillwellin ääni kuuluu pääni sisältä, ja kysyy mitäs siellä hihnan toisessa päässä tapahtuu? Mitä minä teen toisin kuin ennen?

(Tähän kohtaan hehkulampun kuva pääni päälle)
Kontaktia! Treenejä on nykyään paljon vähemmän kuin ennen, sillä meillä on kahdenkeskistä aikaakin paljon vähemmän! Olen siis saattanut menettää auktoriteettiani, ja Sennin pitää mielestään puolustaa minua, raukkaparkaa. Tai tämä on ainakin oma hypoteesini. Ratkaisuksi olen nyt parina päivänä tehnyt kotitreenejä, ja varustautunut lenkeille nakinpaloin. Olemme tehneet ulkona paljon seuraamista ja muita käskyjä. Vieraiden koirien lähestyessä pysähdymme ja pyydän Senniä katsomaan minua, ja unohdamme tyystin ne ohittelijat. Tämä on toiminut todella hyvin, onneksi koirani on ahmatti...

Katsotaan kuinka meille käy, on nimittäin todella noloa olla siellä hihnan toisessa päässä, kun pienisöpövalkoinenhauveli päästää höyryjä ulos.

Kulmakunnan kauhu.

torstai 20. maaliskuuta 2014

TV:stä tuttu

Minneköhän minä vielä joudun tuon Sennin kanssa... Koiralla ei ole ikää edes puoltatoista vuotta, ja jo nyt on elämääni tullut aika liuta uusia kokemuksia ja tunteita.

Yksi hurjimmista jutuista tapahtui eilen, kun sattumalta huomasin YLE:n Puoli Seitsemän -ohjelman etsivän Tyyliviikollaan Suomen tyylikkäintä lemmikkiä. Mieleeni tuli heti kuva Sennistä minun helmet kaulassaan, sama kuva joka täällä blogissa on Sennin CV-sivulla ja helmet-kuvapostauksessa. Lähetin kuvan ohjelman Facebook-sivuille, ja loppu on historiaa.

Puoli Seitsemän raati oli valinnut kolme parasta kuvaa finaaliin suoraan lähetykseen, ja kappas vain, Senni oli niiden joukossa. Hetken aikaa studiossa keskusteltiin kuvista, ja sitten oli aika julistaa voittaja - joka oli Senni! Tässä kohtaa minun ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen; valtava ilon tunne ja kupliva kikatus valtasi minut, ja soitin heti useamman tutun läpi ja usutin katsomaan lähetyksen Areenasta. Raati perusteli valintaansa klassisella tyylikkyydellä, ja nimesi Sennin "lemmikkien Coco Chaneliksi". Aika upeaa!




Palkinnoksi Senni saa kunniakirjan ja ison luun, toivottavasti posti tuo ne pian perille. Sertejä jaetaan joka näyttelyssä, mutta tämä voitto oli kyllä jotain ihan muuta kuin aiemmin näyttelyistä kaipaamamme menestys, ja tuntuu todella mukavalta. Vieläkin hymyilyttää ja naurattaa asian ajattelu; minun koirani kuva valtakunnan verkossa ihailtavana ja palkittavana. Hupijuttuhan tämä on, mutta tästä on kyllä tullut minulle ja lähipiirilleni aivan valtavasti iloa.

Facebookissakin on kuhistu. Sekä Pääkaupunkiseudun Westiet-ryhmässä että Westiekerhon sivuilla kuva on saanut valtavasti tykkäyksiä ja kommentteja rotukavereiden henkilökunnalta omistajilta. Ja koska suosiohan mitataan aina kateellisten panettelulla, saimme myös ilkeän kommentin kiinanpalatsikoira-ihmiseltä (tähän kohtaan kirjoittaisin ilkikurisen hymiön, jos niitä blogissa käyttäisin!).

Kiitos kaikille vielä tätäkin kautta onnitteluista! Sattumalta tänään on vielä syntymäpäiväni, ja tämä juttu teki siitä ikimuistoisen. Mukavaa huomata, kuinka paljon kannustusta westie-yhteisön sisältä saimme, ja kuinka paljon yksi valokuva sai aikaan.

Voisikohan liitteen STL lisätä KoiraNet-tietokantaan, samaan tapaan kuin FIN MVA?

Lähetyksen voi katsoa YLE Areenasta vielä muutaman viikon ajan, Senni palkitaan 23 minuutin kohdalla:
http://areena.yle.fi/tv/2179753

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kevääseen valmistautumista

Talvi alkaa kohta olla takana, onneksi. Kaipaan jo kovasti niitä aikoja, kun kalenteri täyttyy koiramenoista, ja mennään yhdessä Sennin kanssa ympäri Uusimaata. Tällä hetkellä olen ilmoittanut Sennin kahteen näyttelyyn toukokuuss;, Riihimäelle ryhmänäyttelyyn ja Järvenpäähän kaikkien rotujen näyttelyyn. Helsingin näyttelyynkin teki mieli, mutta se on äitienpäivänä, joten perhe ensin.
Koirat.comiin ilmestyy nyt myös hyvää tahtia match show-tapahtumia, näissäkin aiotaan käydä ahkerasti.

Monet meidän naapuruston koirat ovat jo päässeet talviturkeistaan, ja ymmärtääkseni koiratrimmaamoissa tämä on loistavaa sesonkiaikaa. Olen nyppinyt Senniä itse joulukuusta asti noin kolmen viikon välein, mutta tuntuu etten ole tehnyt sitä tarpeeksi - neiti on ollut todella karvainen. Nyt olen ottanut tämän projektiksi, sillä ensimmäiseen näyttelyyn on nyt kaksi kuukautta aikaa, ja mahdolliset tekemäni virheet trimmauksessa ehtivät vielä kasvaa umpeen... Ennen näyttelyitä aion kyllä viedä Sennin kasvattajalle viimeistelytrimmiin ja arvioitavaksi.



Trimmaus on kovaa työtä, sen olen huomannut. Sennin pinna kestää kerrallaan noin 30-45 minuuttia, ja jo tässä ajassa minullekin ehtii tulla hiki. Karvaa voi nyppiä järkyttäviä määriä, ja silti koira näyttää ihan samalta kuin aloitettaessa. Vaikempia kohtia ovat olleet jalat, sillä minulla ei ole oikein hajuakaan, kuinka paljon niistä uskaltaisi ottaa vaikuttamatta pitkäkarvaiseen vaikutelmaan. Nämä olen talven aikana myös täysin laiminlyönyt, sillä luulin ettei niille oikein edes tarvitse tehdä mitään, antaa kasvaa vain - iso virhe! Kun karvat viiltävät jo maata, keräävät ne paljon likaa ja ovat muutenkin epäsiistit.

Trimmiprojektista johtuen trimmipöytä majaili olohuoneessa monta viikkoa. Kelien lämmettyä harkitsen trimmausta ulkona pihallamme, sillä silloin asuintilat eivät täyttyisi vaaleista karvoista (ja linnut saisivat oivaa pesämateriaalia). Mielessäni tosin kummittelee erään koirakoulun opettajan tarina, jossa hänen naapurinsa olivat tulleet syyttämään häntä eläinrääkkäyksestä, kun hän oli nyppinyt borderterrierinsä turkkia taloyhtiön pihalla...


Entäpä mitä tapahtuu lompakolle, kun se vierailee ensin Kuva & Kamera-messuilla, ja seuraavana päivänä alkaa Rajalalla Manic Monday-alennusmyynti? No se kevenee. Ostin messuilta opaskirjan, ja Rajalalta uuden objektiivin, jota olen himoinnut jo pitkään. Ehkäpä vihdoinkin uskaltaisin käyttää minijärkkäriäni muutoinkin kuin auto-asetuksella?

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen ärähdys

Sennin ja Sellan yhteiselo on sujunut hyvin alusta asti, jopa kummallisen rauhallisesti. Nykyään saatamme jopa jättää tytöt keskenään työpäivän ajaksi joko minun tai Miehen asunnolle, jotta koirat saavat seuraa toisistaan. Omaa ruokaansa kumpikin puolustaa tehokkaasti, mutta sen kummempia rähinöitä ei ole ollut ollenkaan.

Paitsi nyt. Eikä nytkään pahasti, mutta kumminkin. Olimme meillä yötä koko porukka, ja Senni raivostui aamuyöstä Hesarin jakajalle, ja ryntäsi haukkuen eteiseen (sori taas, naapurit). Minä lähdin tietysti unen pöpperössä perään, nappasin tiukasti Sennistä kiinni ja toruin. Minun vanavedessä pikkupoliisina tulikin sitten Sella, ja yhtäkkiä menossa oli karjumista ja hyökkäilyä puolin ja toisin. Koska olin jo valmiiksi kumartunut pitämään Sennistä kiinni, sain nopeasti tönäistyä koirat erilleen, ja tilanne oli ohi. Ehkäpä juuri se, että Senni oli kierroksilla ja minun otteessani, ja Sella tuli pikkaisen liian lähelle, laukaisi tilanteen.

Onneksi koirat eivät ole pitkävihaisia, ja aamulla sängynvalloitus sujui entiseen malliin yhdessä.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Hyvää 14. syntymäpäivää Oscar!






Toivottavasti saat perinteisen maksalaatikko-kakun nakkikynttilällä!
Kuva viimevuotisilta syntymäpäiväjuhlilta:
Onnea ja pitkää ikää, papparainen.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Oscarin vauhtiviikonloppu


Tyttöjä! Vanha herra Oscar sai viime viikonloppuna nauttia kahden nuoren neidin seurasta, kun vanhempani lähtivät reissuun, ja me kaupunkilaiset lähdimme maalle koiravahdiksi. Saisiko olla tummaa vai vaaleaa, Oscar? Neitiseuran kunniaksi Oscar pääsi myös "parturiin".

Oscarin turkki on nykyään vanhuuden ja kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi menettänyt jo nuoruusvuosien tuuheuden, mutta kyllä vanhankin papan turkista tuli hieno, kun kupillinen karvaa siitä nypittiin irti. Monet lopettavat vanhojen koirien turkin nyppimisen ja ajelevat turkin, joko omaa tai koiran etua ajatellen. Mutta ainakin meillä oikeanlainen trimmaus on nykyään paljon helpompaakin kuin nuorena, eikä Oscar laita yhtään vastaan, vaan nauttii käsittelystä ja saamastaan huomiosta. Lisäksi ajelu veisi karkeasta karvasta sen parhaat ominaisuudet, eikä leikattu turkki ei ole yhtä lämmittävä ja likaa hylkivä, joten meillä nypitään edelleen, kohta jo viidettätoista vuotta!

Oscar ennen trimmiä...
...Päivän saalis...

...ja tyylikkäänä trimmin jälkeen.
Sella ja Oscar eivät olleet ennen tavanneet, mutta Oscar hyväksyi Sellan vieraakseen.Yötkin nukuimme sulassa sovussa 120 cm leveässä sängyssä, Mies, minä, ja kolme koiraa... Ahdasta? Kyllä. Mukavaa? Kyllä. Kaikki rakkaat samassa kasassa!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Peruslauantai

Tämän kirjoituksen idea on kuvata päivä koirien silmin. Pidin kameraa lähettyvillä yhden lauantain ajan, ja kuvasin kaikki koirien touhut päivän ajalta. Tältä näyttää meidän peruslauantai tiivistettynä.

9:03 Herätys! Sella ei saa nukkua sängyssä, mutta koska Senni on siihen tottunut, nukkuvat koirat portin eri puolilla Miehen kotona. Meillä kaikki sitten saavat nukkua samassa sängyssä, samassa kasassa.

 9:15 Päivän eka ulkoilu. Vastaan tuli mustalasimummo, joka huusi minulle "no sulla on koirat kuin yö ja päivä".

 9:40 Aamuruoka. Ruoasta ei koskaan tule kiistaa, ja se voidaan syödä kiltisti vierekkäin.



 11:11 Sennin aamutorkut paikkaa vaihdellen. Sellaa ei väsytä.




 13:36 Senni herää ja vilkastuu. Nyt on hyvä hetki painia!


 ...ja kuiskia salaisuuksia ja tyttö(koirien)juttuja.
    14:14 Käydään päivälenkillä ja markkinoilla.


 14:41 Kun nyt kerran on kamera mukana ulkona, niin otetaas pari yhteiskuvaa!

 15:37 Lenkki tehty, nyt voisi taas vähän nukkua...
 17:19 Iltaruoan aika.

 18:00 Isäntäväki hyödyntää saunavuoron. Kamera asetettiin ajastimelle ottamaan kuvan yksin jäävistä, ikävöivistä koirista ovella, mutta eipä tästä kuvasta paljon ikävää välity:
 
19:08 Katsotaan Suomen matsia porukalla.
19:30 Sella istuu jalkani päällä niin kauan, että ihoon jää hetkeksi tassun kuva.

 19:51 Koirat saavat iltapalaksi putkiluut. Sellan mielestä Sennille annetaan taas se parempi luu, ja oma luu jää unholaan. Kannattaa sen sijaan jäädä kytikselle, josko Senni luopuisi omastaan.

  21:45 Viimeisen ulkoilun aika.

 00:39 Hyvää yötä!