lauantai 23. elokuuta 2014

Ihmisten edessä Wuosisatamarkkinoilla


Koiratanssi on aihe, josta on jostain syystä ollut blogiin vaikeaa kirjoittaa, ja koko aihe on jäänyt taka-alalle, vaikka se on ollut meidän harrastus jo 1,5 vuotta. Kerran viikossa me kuitenkin käydään treenaamassa tmi Rähinällä, ja innostavina aikoina treenataan kotonakin paljon temppuja.


Rähinän koirat ovat perinteisesti esiintyneet Vihdissä järjestettävillä Wuosisatamarkkinoilla, joilla oli vuonna 2013 jo 15 000 kävijää. Marjaana pyysi meitä mukaan tänä vuonna jo alkuvuodesta, ja suostuin. Onhan meillä aikaa treenata, ajattelin. Hupsista heijaa, nyt olikin jo elokuu, ja oli aika lunastaa annetut lupaukset.
Kaada! -En! Wouwouwou!

Mukana olevien koirakkojen määrä muuttui ihan viime hetkille asti, ja lopulta esiinnyimme Marjaanan, Fanni-bouvierin sekä tietysti Sennin kanssa. Mitään sovittua koreografiaa ei ollut, vaan vuorotellen esittelimme koiriemme taitoja, muutama liike kerrallaan.

Meidän vuoro oli ensin, koska aloitukseksi oli ajateltu hauska ei koiria -kyltin kaato, jonka Senni osaa hyvin. Kovalla soivat musiikit, lavan hajut ja jopa katsomassa olleet lapsetkin olivat aluksi kuitenkin liian houkuttelevia, ja meidän pari ekaa vuoroa taisi mennä siihen, että yritin saada Sennin huomion lavalla ja show'n käyntiin. Loppua kohden Sennikin alkoi keskittyä, ja saimme tehtyä vaikeatkin liikkeet, kuten selän päälle hypyn ja maassa kierimiset kunnialla. Oli myös hienoa, että Senni oli vapaana koko esityksen ajan, eikä edes yrittänyt karata minnekään.

Petrattavaa siis on, erityisesti kontaktin kanssa, mutta vitsit oltiin rohkeita kun tehtiin tämä! Pitää myös olla itselleen armollinen, koska tämä oli meidän eka esitys. Päivästä jäi mukava fiilis, sekä kova halu treenata yhteistyötä entistä paremmaksi, ja esiintyä lisää.

lauantai 16. elokuuta 2014

Sella korkkaa mätsärit

Lähettääkö Tarmo Sennille terveisiä Sellan kautta?
Ok, viime viikon näyttelyputken jälkeen olin ehkä hieman kyllästynyt näyttelytouhuihin, väliaikaisesti. Mutta koska sydän vetää kilpakentille koirien kanssa, piti keksiä jotain uutta twistiä touhuun - siispä lähdin match show'hun Sellan kanssa! Sella ei ole koskaan moista hommaa kokeillut, joten harjoiteltiin kotona näyttelyhihnassa (Oscarin 14 vuotta vanha musta pentuhihna) kulkemista, seisomista ja pöydällä oloa. Hyvin meni, sanoisin.

Mätsäri pidettiin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, ja paikalla oli järjestäjien ilmoituksen mukaan 191 koiraa. Siinä oli Sellalla ihmettelemistä, kun ei ole koskaan nähnyt yhtä montaa koiraa kerralla. Iltaruoka oli annettu hieman vajaana, jotta minun nakkipalkkani olisi kiinnostava, ja olimme myös jättäneet Miehen kotiin, jotta Sella hakisi minusta turvaa ja kontaktia.

Eihän siitä ihan tuhkimotarinaa silti tullut, sillä tapahtui jotain odottamatonta; Sella jäätyi pöydällä ihan täysin, eikä halunnut tuomarin koskevan itseensä. Luuli raukka varmaankin olevansa eläinlääkärillä. Eikä ne ravaamisetkaan menneet ihan niin kuin oli harjoiteltu. Enemmän hämmästelen tuota pöytäkäytöstä, sillä Sella on ihmisrakkain koira, jonka olen koskaan tavannut, jopa laitapuolenkulkijat se haluaa pusutella lenkillä... Mutta tässä on meille treenin paikka, kuten tuomarikin ymmärtäväisesti sanoi.

Lopullinen sijoitus oli sinisten kolmas, eli pahnanpohjimmainen. Sekarotuisia oli kuitenkin niin vähän kisaamassa, joten kaikki palkittiin, joten niinpä Sellakin lähti kotiin suuren palkintosaaliin kanssa!
Kotona palkintojen kera.
 Sekarotuisten kehän jälkeen vietimme iltaa vielä Emmin ja Tarmon kanssa, joiden blogia voi seurata täällä; Ritariässän seikkailut. Tarmo esiintyi hienosti 2 & 3 ryhmien kehässä, ja sai punaisen nauhan. Tuomari Matti Luoso ei valinnut yhtään 3-ryhmän koiraa palkintosijoille, vain suurimmat 2-ryhmän koirat. Tarmon lisäksi meidän naapurin bichon frise Kalle oli kilpailemassa 4 & 9 -ryhmien kehässä. Kalle on suuri Senni-fani, joten ihan hyvä juttu että juoksuinen Senni oli jätetty kotiin...

Tarmo kammattavana
Naapurin Kalle

maanantai 11. elokuuta 2014

Maailman Voittaja 2014 (World Dog Show 2014)

"Ei saa enää tupeerata, en jaksa"
Lauantaina näyttelyviikkomme huipentui komeimmissa mahdollisissa puitteissa, Maailman Voittaja-näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa.


Matkaa kotoa Messukeskukselle on alle 10 km, mutta ruuhkan vuoksi tuo matka kesti yli tunnin. Juuri kun pysähdyimme jonon päähän Hakamäentielle, tuli radiosta liikennetiedote "Hakamäentie Messukeskukselle päin, tie ruuhkautunut koiranäyttelyn vuoksi". Ai ihanko totta? Ensimmäistä kertaa koskaan minulla oli kennelpoikana avustajana näyttelyssä Mies mukana, joten tunnelma autossa pysyi leppoisana, kun en alkanut yksinäni panikoimaan aikatauluista autojonon madellessa hiljaa kohti Messaria. Messukeskukselle pääsimme hieman ennen yhdeksää, ja parkkitaloissa oli vielä yli 3000 paikkaa vapaana.

Häkkialueeltakin löytyi juuri meidän mentävä kolo, ja pystytin leirin. Nartut oli merkitty alkavaksi 11:30, mutta supernopea brittituomari Sue Thompson oli arvostellut urokset jo kello 10:40. Pikkuisen jännitti, aloitetaanko nartut aiemmin, sillä minulla oli Sennin turkin laitto vielä aloittamatta, kun urokset oli arvioitu, mutta onneksi aikataulusta pidettiin kiinni. Kiire minulle silti tuli, ja lisäksi Senni alkoi venkoilemaan, koska pöydän vieressä häkissä ollut nahkacollie halusi tehdä tuttavuutta. Onneksi Mies oli apuna ja piti Sennistä kiinni, kun tupeerasin turkkia. Olisin kovasti kaivannut lisäapuja tähän operaatioon, sillä kun edellisissä näyttelyissä samalla viikolla kasvattaja oli laittanut turkin niin hienoksi, oli oma olo yhtäkkiä aivan kädetön... Ja kyllähän sen kuvistakin näkee, että muiden narttujen rinnalla Senni on vähän maatiaisen näköinen :D Jännitys ennen kehää oli jotenkin ylitsepääsemätön, tunsin sydämessä asti kuinka adrenaliini jyskytti suonissa.

Kaikki nuoret nartut.
Odotellaan omaa vuoroa pöydälle.
"How old is she?" "-22 months"
 
Kehässä ei ollut niin mukavaa kuin Terri-Erissä ja Westie-erkkarissa, en jotenkin päässyt siihen flow-fiilikseen jännitykseni yli. Liikkumiset menivät hyvin, mutta pöydällä en saanut Sennistä parasta irti; unohdin monta asiaa, jotka pitäisi siinä vielä tsekata ennen kuin tuomari kääntää katseensa koiraa kohti, eikä Senni seissyt parhaimmalla mahdollisella tavalla. Neljä muuta nuorta narttua palkittiin ERInomaisella ja luokkaisijoituksella, meille nostettiin sininen lappu EH:n merkiksi. Sitähän me alunperinkin lähdettiin tuolta hakemaan, mutta kyllähän ne kaksi ERIä aiemmin samalla viikolla olivat pikkuisen nostaneet toiveita ylös... Mutta kuten sanottu, meillä oli parantamista turkissa sekä pöydällä, joten arvio on oikeudenmukainen. Sanallinen arvio kuuluu näin:

Feminine head & expression. Good bite, big teeth. Clean shoulders. Level topline. Strong quathers(?). Plenty of substance. Short back.

Vapaa suomennokseni:

Feminiinen pää ja ilme. Hyvä purenta, isot hampaat. Mukavat olkapäät. Tasainen ylälinja. Vahvat ???. Paljon substanssia (materiaalia?). Lyhyt selkä.

Arvostelu ei kerro oikein mitään ja on lyhyin koskaan saamamme. Ei sanaakaan parannettavista kohdista, turkista, esiintymisestä tai liikkeistä, mutta ehkä tämä vähän selittää tuomarin vauhtia; 42 narttua (poislukien poisjääneet) oli arvosteltu tunnissa, ja siinä ajassa oli jo valittu maailman voittaja -narttukin.

Oman vuoron jälkeen katsottiin vielä westie-kehä loppuun Miehen ja Sennin kanssa. Kisaväsymys kuluneesta viikosta oli melkoinen, joten päätimme sitten lähteä suoraan kotiin. Ostosmahdollisuuksia, esityksiä ja luentoja olisi tietysti ollut tarjolla moneksi tunniksi, mutta en vain jaksanut. Joulukuussa pääsee kuitenkin taas Koira 2014 -tapahtumaan keventämään lompakkoa. Ryhmäkehät katsoin toki netistä kotona (joka päivä), vaikka pe ja la lähetys olikin surkealaatuinen ja pätkivä.

Mikä on fiilis WDS:stä sitten nyt, pari päivää tapahtuman jälkeen? Kannattiko meidän maatiaisten osallistua? Kyllä kannatti! Oli hienoa olla mukana noin suuressa tapahtumassa, ja tuskinpa sitä enää koskaan saan olla Maailman Voittajassa oman koiran kanssa. Arvostelulapunkin sai hienossa pahvikansiossa, ja mukaan tuli kunniakirja kennelnimellä painettuna, sekä WDS 2014 -pinssi. Lisäksi kävin ostamassa osallistujaruusukkeen Kennelliiton osastolta muistoksi palkintokaappiin. Hahaa, rahalla saa ruusukkeita jos ei muuten irtoa... Tällä kokemuksella voidaan myös mennä nyt ihan minne vaan, ja ajatella että jos ollaan oltu täällä, niin voidaan kyllä mennä ihan minne vaan.

Nyt pidetään kuukausi kisataukoa, ja harjoitellaan turkin laittoa.


perjantai 8. elokuuta 2014

Westie Erikoisnäyttely 7.8.2014 (Westie Speciality)

Koiranäyttely puutarhassa, olipas mukavaa. Espoon Marketanpuisto tarjosi kauniit puitteet valkoisten länsiylämaanterriereiden erikoisnättelylle, ja 95 westiä oli ilmoitettu mukaan. Tapahtuma alkoi jo kello 10, mutta Sennin jaksamista helteessä ajatellen me saavuimme paikalle vasta urosten loppukehien aikaan, eli yhden maissa.

Sennin luokassa eli nuorissa nartuissa oli vain neljä ilmoittautunutta, ja koska yksi oli jäänyt pois, parani meidän sijoitus siis pykälällä jo ennen kehään astumista, hehe. Kasvattaja auttoi taas turkin laitossa, ja viidessä minuutissa Sennistä tuli -ainakin minuun silmääni- kaunotar. Kuvat kauneimmasta hetkestä puuttuvat taas, koska kameran sain esille vasta meidän vuoron jälkeen, mutta ainakin seuraavaan Westie-lehteen oletan ilmaantuvan jonkinlaisen kuvan meistäkin.

Kehässä oli ihan superkivaa. Pieni luokka oli nopeasti ohi, joten minun ja Sennin vire pysyi korkeana kilpailuluokkaan asti, ja vaikka se pää ei Sennillä meinannut pysyä ylhäällä ravissa, oli meillä ihan hyvä meininki ja yhteishenki. Tanskalaisen tuomarin mielestä Senni on erinomainen westie, ja sehän sopi meille, vaikka SA jäi taas saamatta.Tuomari Lillian Lleton on myös westie-kasvattaja, joten nämä kaksi erikoisnäyttelyä antavat meille kaivattua puhtia syksyn näyttelyihin, sillä nythän Senni on ERI kahden kasvattajatuomarin mielestä! Tämänkertainen arvostelu kuuluu näin:

Kotona palkinnon kanssa
22 months. Quite nice size. Typical head with feminine expression. Good bite. Nice neck. Normal shoulder angulation. Nice forechest. Straight front with good bone. Quite good body lenght. Nice tailset. Normal angulation behind. Good coat quality. Moves well.

Vapaa suomennokseni:

22 kuukautta vanha. Melko mukavan kokoinen. Tyypillinen pää ja feminiininen ilme. Hyvä purenta. Hyvä niska. Normaalit kulmaukset olkapäissä. Hyvä rintakehä. Suora etuosa jossa hyvä luusto. Melko hyvä rungon pituus. Hyvä hännänkiinnitys. Normaalit takakulmaukset. Hyvä turkinlaatu. Liikkuu hyvin.
Kilpailuluokassa jäätiin sitten kolmanneksi, ja kaksi edelle mennyttä saivat myös SA:n. Mutta: ensimmäistä kertaa koskaan oikeassa koiranäytelyssä päästiin palkinnoille, sillä kolmannesta sijasta palkittiin korvanputsausaineella. Ei ollakaan vähään aikaan saatu täytettä palkintokaappiin.



Oman vuoron jälkeen sain sitten nauttia tunnelmasta ja kuulumisten vaihdosta tuttujen kanssa. Oli taas mukava huomata, kuinka monta ihmistä jo tunnen näistäkin ympyröistä, vaikka vasta vuosi sitten aloitimme näyttelyissä käymisen. Lisäksi oli antoisaa katsoa, kun vanhat konkarit esittelivät kauniita narttukoiriaan kehässä, saatoin jopa oppia jotain. Näyttelyn kaikki tulokset voi katsoa täältä Westie-infosta, alla kuvasaaliini:
ROP & VSP (kaunein uros ja narttu -narttu on Sennin täti!)
Paras pari -kilpailu
Paras pari-voittajat (vasemmalla Sennin velipuoli Peetu)
Parhaat veteraanit
Kaikki kasvattajaluokassa kilpailleet
Kasvattajaluokka: Loving You -kennel
Kasvattajaluokka: Who's -kennel
Kasvattajaluokka: White Twinkles -kennel

Senni ei viihtynyt häkissään kauaa oman vuoromme jälkeen lepäämässä, vaan tiirikoi itsensä sieltä ulos. Sen verran hyvin on tällä viikolla meidän välillä ollut luottamusta, että laitoin sitten hihnan pään retkituoliini kiinni ja pyysin odottamaan, kun kävin siellä täällä kuvailemassa tapahtumia. Ja siinähän neiti chillaili varjossa ja seuraili itsekin hälinää, vailla pakoaikeita. Hyvä Senni!

Etsi kuvasta Senni, alla vinkki

 Heti kun kaikki arvostelut oli suoritettu, alkoi vimmainen leirien purkaminen, sillä uhkaava ukkosrintama oli jo lähes saavuttanut Marketanpuiston. En ole koskaan nähnyt noin nopeaa kentän tyhjentymistä!


Kiitos järjestäjille kivasta päivästä!

Jos haluat kuvasi poistettavan tästä postauksesta, lähetä minulle pyyntö sähköpostilla osoitteseen ollapakoira(at)gmail.com

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Terri-Eri 6.8.2014 (World Terrier Show)


Kisaputki käynnistetty!
Vantaan Hakunilassa oli tänään perinteinen kaikkien terriereiden erikoisnäyttely, joka ilmeisesti tämän viikon Maailman Voittaja-näyttelyn kunniaksi oli saanut myös tittelin World Terrier Show. Meidän kehässämme tuomari oli norjalainen Heidi Hagen, joka on kasvattanut westejä 1970-luvulta asti. Ensin arvosteltiin urokset nuorista veteraaneihin, ja sitten oli narttujen vuoro. Senni oli ensimmäisenä narttuna arvioitavana, ja nuorten luokassa oli Sennin lisäksi vain yksi toinen koira, ihastuttava Gilda eli Who's Guilty.

Ennen kehää jännitti ihan hirveästi, ihan kuin olisi ensi kertaa ollut pappia kyydissä. Oli varmaankin liian pitkä tauko ilman näyttelyitä tai mätsäreitä, ja lisäksi kehän laidalta puuttui höpöttelykaverit. Sennin kasvattaja tosin oli paikalla, ja hän ehti laittamaan Sennin turkinkin todella hienoksi omien kiireidensä keskellä. Valitettavasti kameraa ei siinä hässäkässä ollut saatavilla, mutta alla olevassa kuvassa on Sennin turkki maanantailta heti trimmauksen jälkeen.

Kehässä ei enää jännittänyt, ja Sennikin oli hienosti jaksanut helteestä huolimatta tuohon asti, joten sitten mentiin. Tuomari tutki koiran tarkkaan pöydällä, kysyi ikää, ja juoksutti edestakaisin sekä kolmion. Sitten odoteltiin tuomarin pöydän edessä laatuarvostelua. Olimme neljän kehän sisäkulmassa, ja siinä Senniä pidellessä kuului kahdesta viereisestä kehästä erittäin hyvä, ja molemmilla kerroilla säpsähdin, ja sitten huokaisin; ei ollutkaan vielä meidän huuto. Kehäsihteeri nosti meille punaisen lapun, ja huusi "erinomainen!". Jihuu, hyvä Senni! Tässä arvio:
Excellent type. Nice skull, bit narrow in muzzle. Could be better angulated in front. Ok angulated behind. A bit long on loin. Excellent coat. Moves soundly from side. Excellent temperament.

Vapaa suomennokseni:

Erinomaista tyyppiä. Mukava kallo, hieman kapea kuono. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä. Takana kulmaukset ok. Hieman pitkä lantiosta. Erinomainen turkki. Liikkuu kunnolla sivusta katsottuna. Erinomainen temperamentti.

Kilpailuluokassa oli sitten me ja Gilda, ja Gilda vei pidemmän korren ja sai myös SA:n. Meille ERI erikoisnäyttelyssä oli kuitenkin jo aikamoinen voitto, ja lisäksi arvio on ihan Sennin näköinen. Erityisen ilahtunut olin siitä, että tällä kertaa temperamenttia kehuttiin, viimeksi helteessä Riihimäellä kun sen puutteesta tuli kommentia. Luulen että tähän vaikutti se, että Senni riemastui kehässä edestakaisin mentäessä jostain niin, että otti pari iloista hyppelyaskelta - ja näytti siis nauttivan meidän tekemisestä.

Järjestelyt olivat toimivat, mutta kahdesta asiasta haluan valittaa mainita:
- telttoja oli aivan liikaa ja ne oli annettu pystyttää aivan liian lähellä kehiä - alue oli sumppuinen


- saapuessa etsin meille varjoisan paikan puun alta, koska kehän lähelle ei enää mahtunut (teltat). Laitoin leirin pystyyn, eli olin kasannut trimmipöydän, avannut tuolin, purkanut repusta tavaroita, juottanut Sennin, laittanut kevythäkin paikoilleen, ja avannut ostamani luettelon osallistujista ja istunut sitä lukemaan. Tässä vaiheessa luokseni tulee jonkinsortin järjestysmies, ja sanoo että saan 5 minuuttia aikaa siirtyä, sillä uimahallin takapihalla ei saa olla, näyttelylle on varattu vain urheilupuiston nurmi. 10 metriä erotti meidät luvallisesta alueesta, ja moni muukin oli keksinyt hakeutua varjoon, ja niinpä kaikille käytiin sanomassa lähtökäsky. Noh, kukaan ei totellut, joten minäkin kävin sitten tavarat pakattuani kysymässä että eikö tarvitsekaan lähteä... Ja ei tarvinnut, kyseessä oli väärinkäsitys, joten purin tavarat uudelleen - ja sitten siirsin niitä vielä kerran näyttelyn aikana kun kasvattaja halusi meidät lähemmäs omaa leiriään.
Leiri numero kolme.

Huomenna sitten westie-erikoisnäyttely. Niin ja Oscarin ennustus meni pieleen, sillä tällä kertaa hän oli vain kaksi päivää etuajassa viime kerran kahden viikon sijaan - Sennin juoksut alkoivat siis eilen.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Oraakkeli-Oscar

Oscar tietää mitä on tulossa.
Neljäntoista vuoden kokemuksella herra Oscar on taas voimakkaasti ilmaissut, että Sennin juoksuaika on lähellä. Kellään muulla -muut uroskoirat mukaanlukien- ei ole mitään tietoa asiasta, mutta Oscar on nyt lopettanut Senniä kohtaan normaalisti pitämänsä jääkauden, ja ilmaissut vapaaehtoisuutensa olla Sennin syntymättömien pentujen isä. Mikäli aikataulu on sama kuin talvella, on odotettavissa että juoksuaika alkaa siis noin kahden viikon kuluttua tästä ennustuksesta. Kiitos Oscar!

lauantai 2. elokuuta 2014

Kesäloma tähän asti



Kun kesäkuussa katselin toimiston ikkunasta vesisateita, totesin pomolleni että kyllä ne helteet sitten lomallani viimeistään ovat täällä. Ja kuinka oikeassa olinkaan, kaksi viikkoa putkeen on lämpötila ollut lähempänä 30 kuin 20 astetta. Tällä kelillä koirien kanssa oleminen ei ole ollut kovin aktiivista, sillä emme jaksa tehdä mitään päivän kuumimpien tuntien aikana.

Sennillä ja Sellalla oli pikku testi viime viikonloppuna, kun vanhempani järjestivät puutarhajuhlat. Kummallekin oli hankittu 12 m pitkät, vahvat narut pihalla pysymistä varten, mutta käytäntö osoitti että koirat saivat niiden avulla vain aikaan hurjan sokkelon takapihalle. Niinpä neidit saivat sitten olla mukana juhlissa vapaana, ja hienosti he mukana pyörivätkin ja käyttäytyivät hyvin, totellen jopa luoksekutsujani juhlan tiimellyksessä. Täydet pisteet!


Pitkiä naruja olen sitten käyttänyt kaupungissa, kun olemme pari kertaa viettäneet kesäpäivää kotini viereisellä niityllä. Viihdykkeeksi annetut luut unohtuivat Senniltä kuitenkin nopeasti, kun puissa ja pensaissa alkoi hyppelemään oravia... Siinä meni minultakin kirjaan keskittyminen pieleen, kun piti välillä käydä pelastamassa puskaan hihnastaan juuttunut westie pinteestä.

Ensi viikosta tulee hyvin koiramainen. Keskiviikkona ollaan misseilemässä Terri-Erissä (terriereiden erikoisnäyttely), torstaina Westie-erikoisnäyttelyssä ja lauantaina Maailman Voittaja-koiranäyttelyssä. Jos voisin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, menisin lisäksi katsomaan Koiratanssin maailmanmestaruuskisoja torstaina Messukeskukselle, mutta ne jäävät valitettavasti väliin.

Koska vain lauantain näyttely on sisätiloissa, on nyt kiinnitettävä erityistä huomioita minun ja Sennin jaksamiseen helteessä. Riihimäellä saimme toukokuussa jo esimakua siitä, miltä tuntuu läkähtyä omaa vuoroa odotellessa. Lämmöstä ei silti sovi minun mielestäni valittaa, suurin osa vuodesta täällä on kuitenkin inhottavan kylmää. Valmistelut näyttelyputkeen ovat jo melkein tehtynä, jäljellä on Sennin turkin lopputrimmi sekä vaikea valinta sen suhteen, mitä herkkuja otan Sennille kehään. Jännittää, mutta hyvällä tavalla.