lauantai 25. heinäkuuta 2015

Jääkarhun ja mustakarhun painit - summer edition

Aloitetaanpa sellaisella latteudella kuin että koira on terve kun se leikkii.
Ja sitten muutama esimerkkikuva moisesta toiminnasta kesälaitumilla:


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Hyvinkää KR 19.7.2015

Kuva Tuusulasta 4.7.2015.

Tänään sain maistaa niin vahvaa pettymyksen karvasta kalkkia, että olen vieläkin vähän sanaton.

Kaksi viikkoa sitten hypin riemusta, kun kuulin Tuusulan näyttelyssä, että Hyvinkään näyttelyyn on tulossa vain neljä westiä. Näyttelynumeron saatuani pystyin laskemaan, että Senni on viimeinen näistä. Oletin tietysti, että kyllä mukana on 1-2 narttua, mutta todennäköisyydet meidän hyvälle päivälle olivat silti olemassa.

Valmistauduin kuitenkin henkisesti häviämään, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tänään näyttelypaikalla luettelon avattuani melkein purskahdin itkuun. Senni olisi ainoa westie-narttu. Ei siis minkäänlaista kilpailua, eri+sa -tuloksella suoraan paras narttu ykköseksi, serti kouraan ja vähintään vastakkaisen sukupuolen paras. Sanottakoon, etten meinannut pysyä housuissani mekossani.

Oli kuitenkin keskityttävä, sillä ensin pitäisi saada se SA. Turkki meni helposti paikoilleen, ja olin rauhallinen. Kaikki kolme westie-urosta saivat ERI+SA. Me pystytään tähän. Paras uros oli tuttavieni koira, ja juuri kun menimme kehään, tuttuni vielä huikkasi että nähdään  ROP-kehässä sitten. Olisi ollut kuvaaja paikalla ja kaikkea...

Kehässä mentiin ensin kerran ympäri, loppuarvio tehtiin pöydällä. Italialainen tuomari Lorena Merati tutki Sennin tarkkaan, mutta sain Sennin seisomaan ihan hyvin. Sitten tuomio: erinomainen. Jes. Kehäsihteeri kysyi tuomarilta, tuleeko SA. Ei tule. Kehäsihteeri vielä tarkisti, eikö tosiaan tule? Ei tule.

On mahdotonta kuvailla miltä minusta tuntui. Tuomarilla on oikeus mielipiteeseensä eikä siitä saa valittaa, tämähän on tiedossa. Nyt oli kuitenkin niin hopeatarjottimella kaikki tarjolla, ja sitten kaikki vain lipsahti sormien ulottumattomiin. On aivan eri asia hävitä jollekin toiselle, kuin tällä tavalla, ei voi katsoa kuin peiliin. Tai koiraan oikeastaan. Olisinpa sillä hetkellä voinut huutaa tunteeni ulos tai lyödä säkkiä! Muistan kyllä miltä tuntui pakahtua onnesta kun syksyllä saimme sertin, ja tämä oli täysin vastakohta tuolle tunteelle, musta synkkä pilvi sydämessä.

Arvio oli seuraava:

Strong bitch, little masculine. Just a little long in body. Good topline, tailset & neck. Good angulation behind, front could be better. Nice head and expression. Excellent eyes. Little open ears. Good coat and colour. Moves well. Good tail.

ERI AVK1

vapaa suomennos:

Vahva narttu, hieman maskuliininen. Hieman pitkärunkoinen. Hyvä ylälinja, hännänkiinnitys ja kaula. Hyvät kulmaukset takana, edessä voisi olla paremmat. Kiva pää ja ilme. Erinomaiset silmät. Hieman "avonaiset" korvat. Hyvä turkki ja väri. Liikkuu hyvin. Hyvä häntä.
 
Tuo maskuliinisuus on nyt jostain puskemassa läpi, viime näyttelyissä on tullut monta mainintaa siitä. Vielä viime vuonna kiiteltiin feminiinisyyttä... Arvostelu on siitä hassu, että kulmauksissa saamme yleensä juuri toisinpäin tuomion, takana huonot edessä hyvät.

Pakko myöntää, että kotimatkalla mielessä jo häivähti se kuuluisa "ei enää koskaan"- ajatus, mutta työnsin sen pois. Tämä on kuitenkin vain yksi helmi kaikkien meidän näyttelyiden helminauhassa, ja vielä tulee taas se päivä kun onnistutaan. Ehkä minun pitäisi olla niin maskuliinisen näköinen, että Senni siinä rinnalla näyttää pieneltä ja sievältä, eikä huidella menemään nätissä mekossa vaalea tukka hulmuten?

Little masculine.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Miltä kesäloman alku tuntuu


Neljän viikon kesäloma alkoi juuri, ah tätä onnea ja autuutta! Luvassa on ainakin pari koiranäyttelyä, koiratanssia, landeilua ja paljon koirien kanssa oleilua. Ja neljän viikon kuluttua meillä on toivottavasti kaksi onnellisen väsynyttä koiraa, jotka jo odottavat sitä milloin palaamme Markon kanssa taas töihin. Mutta nyt on loman paras päivä, se ensimmäinen. Ihanaa viikonloppua!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

1300 kilometriä eli Oulu KV 11. & 12.7.2015

Taukopaikalla, kello 06:00.

No nyt oli koiramainen viikonloppu, teimme road tripin Oulun kansainvälisiin koiranäyttelyihin.

Matka alkoi perjantai-iltana, kun ajoin Senni mukanani kaverini luokse Helsingistä Valkeakoskelle. Maittavien yhden tunnin yöunien jälkeen pakkasimme mukaan yhteensä neljä koiraa ja lähdimme ajamaan kohti Oulua. Westit oli määrä arvostella heti aamulla kello 10 alkaen, ja koska majoitus oli varattuna vain la-su-yöksi, meni yö siis ajaessa.

Eipä siinä, mukavasti matka taittui ilman ruuhkia valoisassa kesäyössä rupatellen. Vasta puoli tuntia ennen Oulua minun oli pakko torkahtaa hetkeksi, ja näillä silmillä mentiinkin sitten iltaan saakka, sen suuremmin siitä kärsimättä. Huijasin siis sisäistä kelloani menestyksekkäästi!

Näyttely järjestettiin Äimäsuon raviradalla, ja kerrottakoon että kun mukana on neljä koiraa häkkeineen, useampi trimmipöytä, teltta, eväitä, juomaa, turkkitarvikkeet ja kaikkea muuta tarpeellista, sitä toivoisi että matka autolta kehän laidalle olisi lyhyt ja tasainen. Nyt se ei ollut kumpaakaan, ja hiekkaista kaviouraa oli hieman raskasta vetää kuormia. Onneksi sunnuntaina saimme auton noin puoli kilometriä lähemmäs.

Itse kisa jäi minun ja Sennin osalta lyhyeksi, koska irlantilainen tuomari Michael Leonard ei selkeästi arvostanut Sennin runsaita muotoja. Arvostelu oli seuraava:

Coat of excellent quality & texture and very well presented. Good eye color. Correct pigmentation. Good reach of neck. Correct bone. To be critical: for me she's too masculin in type and I'd like her shorter back to have balanced outline. Also the topline could be stronger in the move. Moved well in front.

EH AVK4

Vapaa suomennos:

Erinomainen turkin laatu ja tekstuuri, turkki on hyvin laitettu. Hyvä väri silmissä. Oikea pigmenti. Hyvä kaulan pituus. Hyvä luusto. Ollakseni kriittinen; minulle hän on liian maskuliininen ja toivoisin lyhempää selkää tasapainoinoittamaan ääriviivaa. Myös ylälinja voisi olla vahvempi liikkeessä. Liikkui hyvin edestä.
Avoimessa luokassa oli lauantaina neljä koiraa, ja jäimme viimeisiksi. Kaverini kasvatti, nuori Bebe sen sijaan oli rodun paras kaikista 25 westiestä, ja kaksi muutakin hänen koiraansa saivat erinomaiset arviot. ROP-tuloksen vuoksi saimme jäädä odottamaan ryhmäkehiä, ja Bebe pääsi edustamaan westejä muiden terriereiden rinnalle!

Little Ladybug's Catch Me if You Can, ERI SA JUK1 PU-1 ROP SERT
Ryhmäkehän jälkeen pääsimme lähtemään kohti hotellia, Sokos Hotel Arinaa. Hotellissa oli tietysti paljon koiria tämmöisenä viikonloppuna, mutta meillä oli rauhallinen huone, eivätkä edes Rotuaaripiknikin keikkojen äänet kuuluneet sinne. Hotellia voisi sen verran mainostaa, että koirille oli huoneessa valmiina iso vesikippo ja oma pyyhe, ja vastaanotosta saimme vielä tervetulokassit saapuessa. Kasseissa oli rullalliset kakkapusseja sekä herkkuja. Tässä hotellissa lemmikkilisä oli vain 10 € / yö koiramäärästä riippumatta.

Sennillä oli hauskaa vuoden ikäisten sisarusten, Beben ja Myyn kanssa, ja villit painileikit testattiin niin sängyssä kuin lattiallakin. Yöllä koiratkin olivat niin väsyneitä, että saimme kaikki nauttia pitkät unet ennen sunnuntain koitosta.


Sunnuntaina nautimme hotelliaamiaisen ja lähdimme sitten takaisin näyttelypaikalle. Tuomarina oli saksalainen Horst Kliebenstein, ja saimme ensimmäisen saksankielisen arvostelumme:

Schön aufgebaute substanzvolle Hündin von harschen Haar mit guten Länge winszueins gut aufgeformte Kopft. Dunkle Augen, kleine Ohren. Gut Getrangener Hals, der Rücken ist kurz aber nicht ganz fest. Richitge Rutenhaltung, Ribberkorh schön vorzügliche Winkelungen sichere Bewegung

ERI AVK3
Lukion saksantunneista on niin kauan, että tekstissä saattaa olla virheitä, vaikka kehäsihteerillä selkeä käsiala onkin ollut. Kävin käännättämässä arvostelun näyttelyn toimistolla, ja se on suomeksi seuraava:

Hyvin rakentunut massava narttu. Karkea, hyvänmittainen karva, yksi yhteen myös hyvänmuotoinen pää. Tummat silmät, pienet korvat. Hyvin kannettu kaula. Selkä on lyhyt mutta ei aivan kiinteä. Ei aivan oikea hännänkanto. Kaunis rintakehä. Kauniit, erinomaiset kulmaukset ja varma liikkeissään.

Arvostelu on siis todella hyvä, ja olimmekin viidestä avoimen luokan nartusta kolmansia! Hauskaa, että lauantain pitkäksi moitittu selkä olikin sunnuntaina lyhyt, hih.

Kaverini koirat olivat kaikki myös erinomaisia, mutta jatkokilpailuihin ei sunnuntaina tarvinnut jäädä. Auto siis pakattiin taas kerran täyteen tavaraa, ja lähdimme kohti etelää kolmen pysähdyksen taktiikalla. Valkeakoskella jaloittelimme vielä kunnolla, Senni leikki Myyn kanssa pihalla, ja sitten olikin aika minun ja Sennin ajaa vielä Valkeakoski-Helsinki-väli kahdestaan.

Maanantaina oli kieltämättä hieman nuutunut olo töissä, ja nukuimmekin Sennin kanssa päikkäreitä sitten illalla, kylki kyljessä. Reissu oli ylipäätään kuitenkin kevyempi mitä olin odottanut, ja lähtisin tekemään saman varmasti uudestaan. Ensi viikonloppuna kohteena on kuitenkin Hyvinkää, mikä varmaan tämän jälkeen tuntuu kuin naapuriinsa menisi koiranäyttelyyn.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Tuusula KR 4.7.2015

Kuva: Laura Walden
Tuusulan näyttelylle oli yksi tavoite: viettää mukava päivä ja olla iloisia vielä kotonakin - eli karistaa Karjaan pettymys pois. Westejä oli ilmoitettu vain seitsemän, jotain sijoituksia oli siis lupa odottaa.

Päivä oli kuuma, onneksi sain mukavan paikan puiden alta varjosta läheltä kehäämme, ja pian seuraani liittyi vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Sennin kasvattaja oli myös paikalla, oli mukavaa kun sain häneltä neuvoja ja vähän apuja turkinlaitossa.

Kehässä kävi loppujen lopuksi vain viisi westiä, joista kolme oli narttuja. Avoimessa oli vain nuo kaksi koiraa, Senni ja Peppi (Who's Headhunter). Meillä menivät liikkeet hyvin, pöydällä sen sijaan Senni rupesi ensimmäistä kertaa koskaan venkoilemaan, ja pelkäsin sen koituvan kohtaloksemme. Lisäksi Peppi oli todella reipas esiintyjä, ja paljon valkoisempi kuin Senni... Molemmat saivat kuitenkin laatuarvioksi erinomaisen, ja sitten luokka päättyikin odotusti Pepin voittoon. Mutta ihme ja kumma, myös Sennille tipahti SA, ja samalla Senni oli Paras Narttu 2, ja sai vara-sertin!

Tuomari Marija Kavcic (Slovenia) ja harjoitusarvostelija tekivät perusteellistä työtä, ja sanallinen arvio oli pitkä ja kattava:

2 years old stronger bitch. Head good in profile, slightly narrow in skull. Correct bite. Excellent eyes and ears. Good neck. Slightly longer in loins. Parallel well balanced movement. A bit low-set tail. Correct quality of coat and strong pigmentation.
ERI SA AVK2 PN-2 VARASERT

Vapaa suomennos:

2-vuotias, vahva narttu. Hyvä pään profiili, hieman kapea kallo. Oikeanlainen purenta. Erinomaiset silmät ja korvat. Hyvä niska. Hieman pitkä lantio. Yhdensuuntainen, hyvin tasapainoinen liike. Hieman alaskiinnittynyt häntä. Oikea turkinlaatu ja vahva pigmentti.

Viime viikon jälkeen jo surin sitä, että en tainnut nauttia tarpeeksi Salon vara-sertistä, ja että se saattoi olla tämän kesän huippuhetkemme. Nyt tuntuu taas todella hyvältä, onhan kolmesta viime näyttelystä tullut kaksi vara-sertiä. Kasvattajalta sain taas hyvää oppia esittämiseen ja turkin laittoon, eli tästä taas entistä viisaampina kohti seuraavia koitoksia - jotka ovatkin Oulussa asti!