tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Joulukuu 2012 - Senni 11 viikkoa.
Näiden kahden kuvan ottamisen välillä on lähes tasan vuosi aikaa. Vuosi 2013 on ollut mahtava, ja olen kokenut enemmän asioita Sennin kanssa (ja vuoksi) kuin osasin odottaakaan. Olen saanut paljon uusia kavereita, aloittanut tämän blogin pitämisen, ja oppinut koirien elämästä. Olen myös saanut kokea, miltä tuntuu olla todella huolissaan, ja kuinka hienoa on kun koira oppii asioita, jotka halusin sille opettaa. Senni on tuonut arkeeni aikatauluja ja rutiineja, ja opettanut kuinka hetkestä pitää nauttia. Matkamme jatkuu, tervetuloa uusi vuosi 2014!

Joulukuu 2013.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Vuosipäivä ja nimipäivä

Tasan vuosi sitten näin Sennin ensi kerran. Marraskuussa olin vihdoin päättänyt ottaa koiran, ja löytänyt borderterrieri Vertin, joka joutui etsimään uuden kodin 9 kuukauden ikäisenä. Valitettavasti Vertti ja Oscar eivät tulleet toimeen alkuunkaan, eikä minulla ollut taitoa tai työkaluja tilanteen ratkaisemiseksi, joten jo sovittu "adoptio" jouduttiin perumaan. Päivän verran mietin, tarkoittiko tapahtunut sitä, ettei minun kannata vielä ottaa omaa koiraa, vaiko ettei Verttiä ja minua oltu tarkoitettu toisillemme. Päädyin jälkimmäiseen, sillä olin jo järjestänyt itselleni kuukauden koiramammalomankin töistä, ja muutoinkin hetki tuntui juuri oikealta. Lisäksi pennun kanssa oppisin luultavasti itsekin enemmän koirista, kun pääsisin aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Sen verran otin opikseni, että Oscarin vuoksi olisi helpompaa ottaa narttukoira. Kävin läpi borderterriereiden, cairnterriereiden ja westien pentuvälitykset, josko sitä kautta löytäisin oman koirani. Westie-pentuja ei ole tarjolla kovinkaan usein, joten oli hyvää tuuria, että kahdessa kennelissä oli sillä hetkellä narttupentuja myytävänä. Kävin ensin katsomassa Polli-pentua, mutta Pollista olisi tullut osaomistuskoira, ja se olisi ollut minun vasta ensimmäisten pentujen jälkeen. Vielä tuolloin en ollut yhtään kiinnostunut koiranäyttelyistäkään, joten en halunnut hypätä tuntemattomaan, ja jakaa ensimmäistä omaa koiraani minulle tuntemattoman ihmisen kanssa. Niinpä soitin Starringille 22. joulukuuta, ja seuraavana päivänä olimme jo pikkusiskoni kanssa tutustumassa Senniin.


Pennut olivat tuolloin jo 10-viikkoisia. Soittaessani edellisenä päivänä oli kasvattaja sanonut narttupennun korvien olevan vielä lurpallaan, mutta ne olivatkin nousseet yön aikana pystyyn. Oli todella jännittävää pitää omaa koiraa sylissä ensi kerran, ja kun noutopäivä sovittiin viikon päähän, oli haikeaa jättää pentu ja lähteä omaan joulunviettoon. Heti vanhemmilleni päästyäni aloinkin tehdä listaa tarvikkeista, jotka olisi heti joulun jälkeen hankittava pentua varten, ja joulunpyhät esittelin puhelimessani olevia kuvia pennuista kaikille jotka jaksoivat hössötystäni kuunnella.

Lisäksi pennulle piti keksiä nimi. Olin aamulla sattumalta nähnyt kalenterista, että oli Sennin nimipäivä, ja tuo nimi jäi kummittelemaan mieleeni. Niinpä Sennistä tuli Senni. Hyvää nimipäivää!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Voittaja 15.12.2013

Sunnuntaina Senni sai jäädä nukkumaan kisaväsymystä pois, ja minä lähdin yksin Messukeskukselle. Heti aamusta isolla areenalla alkoivat koiratanssikilpailut, jotka halusin ehdottomasti nähdä. Ensin kilpailtiin Healwork to Music (HTM) -sarjassa, ja sen jälkeen Freestylessa. Kisoissa oli sama juontaja kuin viime vuonnakin, ja hän kertoili sääntöjä ja muita mukavia yksityiskohtia esitysten välillä.



Koiratanssikisan jälkeen lähdin shoppailemaan. Kojuissa oli hyviä tarjouksia, mutta myös normaalihintaisia tuotteita, joten piti varoa hintasokeutta. Koiranruokia sai todella halvalla, ja kannoin kotiin niin paljon kuin vain jaksoin. Senni saa testata pian sekä Britin CarniLovea sekä HauHau Championin SuperPremium-ruokaa. Kummankin kilohinta oli alle kaksi euroa! Ruoan lisäksi ostin uuden heijastimen, trimmaustarvikkeita, lelun, autotarran... Ja uuden kaulapannan Sennille.


Viimeinen ohjelmani oli westie-kehän seuraaminen. Katselin silmä tarkkana kuinka koiria esitettiin, ja kuinka turkit oli pöyhitty näyttelykuntoon. Ja ihan pikkuisen olisi tehnyt mieli olla mukana...


Sennin isä.
Sennin isä.
Juniorinartut.


 

Paras narttu-kehässä oli ruuhkaa.
 

Kehän laidalle tuli paljon ihmisiä westejä seuraamaan, mitä en aiempina päivinä ollut huomannutkaan omaan suoritukseen keskittyessäni. Ovathan nuo aivan syötävän söpöjä, kuin pieniä jääkarhuja. Ainakin yhdelle perheelle tosin mainitsin ohimennen, etteivät westit kotioloissa ole aivan noin hienoja, ja että turkki vaatii paljon työtä. Sennin isä (Who's Yes and Who's No) oli rotunsa paras, ja voitti myös koko terrieriryhmän, päästen näin näyttelyn kymmenen parhaan koiran joukkoon. Katsoimme loppukilpailun netin kautta suorana lähetyksenä, mutta Senni ei jaksanut enää innostua, vaikka kuinka hihkuin että "iskä on telkkarissa".

Yhteenvetona viikonloppu oli hieno kokemus, oli hienoa olla mukana noin suuressa tapahtumassa. Turhan paljon jännitin perjantaita etukäteen, mutta onneksi jännitys jäi parkkihalliin, ja pystyin nauttimaan joka hetkestä. Nyt meille tulee melkein puolen vuoden näyttelytauko, mutta Messari antoi paljon intoa jatkaa tätä harrastusta ensi kesänä.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Nordic Winner 14.12.2013

Lauantaina pelattiin vähän uhkapeliä, ja lähdettiin kohti Messukeskusta vain puolitoista tuntia ennen meidän kehän alkamista, koska matkaseuramme Sadun ja Mollin aikataulut niin vaativat. Stressasin tätä etukäteen, mutta tähdet olivat oikeassa asennossa lauantaina, ja pääsimme ajamaan lähes suoraan Messarille, purimme auton, ja vaikka parkkihalli oli jo täysi löysi Satu autolle vielä salaisen parkkipaikan lähistöltä. Sillä aikaa minä yritin päästä tavaroiden ja Sennin kanssa Messukeskuksen yläkerrasta alakertaan, ja kehän laidalle päästyäni oli häkkialueella juuri meille sopiva kolo, josta joku oli juuri lähtenyt pois. Sitten vain leiri pystyyn, eli pöytä ja häkki paikoilleen ja tupsuttamaan turkkia.


Turkki valmis, läpsyt sille!

Tuomari lauantaina oli Slovakialainen Robert Kanas, jonka vaimo kasvattaa westejä. Urosten arviointia seuratessa tuli jo selväksi, että arviointi on tiukempaa kuin perjantaina, ja pari ulkomaista koiraa sai jopa H:n, ja ulkomainen valio EH:n. Onneksi meidän tavoite oli jo ylitetty perjantaina, joten EH:ta lähdettiin hakemaan kokemuksen lisäksi. Pikkaisen kyllä jännitti ennen kehää, toisin kuin perjantaina.

Juniorinarttuja oli ilmoitettu kymmenen (!), mutta yksi oli jäänyt pois matkan varrella.

Sennin edellä Molli-serkku.

Senni edellä, perässä tulee White Twinkles Esmeralda.


Tuomari oli todella perusteellinen, ja pöydällä olimme pitkään tuomarin sanellessa samalla arviota kehäsihteerille. Minulle uutta oli, ettei hän halunnut ollenkaan koiraa eteensä seisomaan lopuksi, vaan koko arvio kirjattiin niin sanotusti lennossa. Tuomarin mielipide Sennistä oli seuraava:

14 months old, strong female. Feminin head, well-set ears, nice dark eyes. ??? set to the ground. Elegant neck, short in loins, slightly low-set tail. Excellent rib cage. Correct angulation in front - straight behind. Good quality of coat, prefer better trimming. Prefer more drive behind when move.

Pää on siis Sennin vahvuus, ensi vuonna siinä toivottavasti kasvaa vielä enemmän karvaa pörröisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Laatuluokka oli EH, kuten kuudella muullakin junnunartulla, vain kolme oli ERIn arvoisia. Ihan hyvin siis meidän tavis-tiimiltä tämäkin, ei oltu pahnanpohjimmaisia.

Tämä postaus olisi ollut kuvaton ellei naapurimme Katri olisi tullut paikalle seuraamaan westiekehää ja ottanut samalla kuvia Katri; iso KIITOS kuvista! Tunnelma Messarissa oli selkeästi kireämpi kuin perjantaina, mutta siihen vaikuttivat varmasti 2000:lla lisääntynyt koiramäärä ihmisineen. Kehän jälkeen ei ollut enää energiaa kuin vilkaista myyntikojuja, mutta onneksi oli vielä sunnuntai aikaa niitä kierrellä, ja vieläpä ilman koiraa. Voittajaan emme osallistuneet, koska halusin nähdä sunnuntai-aamun koiratanssikilpailun isolla areenalla, siitä lisää myöhemmin.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Helsinki Winner 13.12.2013

Torstai klo 17:00
Jännittää hirveästi. Senni katsoo minua, käy lelulaatikolla ja tuo minulle Happy-nallen lohdutukseksi. Tippa tulee linssiin. Ollaankohan nyt menossa vähän liian isoihin kehiin?

Pe klo 7:30
Senni joutuu suihkuun.


9:50 Äiti tulee hakemaan. Jännittää niin että mahaan sattuu.

10:20 Saavumme Messukeskukselle. Heti kun näen hallin, rentoudun. Ihanaa olla vihdoinkin tässä tapahtumassa oman koiran kanssa! Käytävillä mahtuu hyvin kävelemään, ja tunnelma on hyvä. Trimmauspöydälle löytyy paikka hieman kauempaa kehää. Äiti hakee näyttelyluettelon, josta luen että junnunarttuja on kehässä 7, ja että se on suurin westie-luokka.

11:30 Monta tuttua käy moikkamassa meitä, muun muassa meidän koiratanssi- ja näyttelytreenaaja Marjaana. Äitini ihmettelee koiranäyttelyä huuli pyöreänä. Harjoitelemme Sennin kanssa kehäjuttuja, ja ilokseni Senni tekee juuri niin kuin sanon. Olen hyvillä mielin, eikä vieläkään jännitä yhtään. Tupeeraan turkkia, ja tämä työ tuntuu ensi kertaa jopa rentouttavalta, eikä stressaavalta.

13:00 Westie-kehät alkavat, hieman myöhässä. Odottelemme vuoroamme, Senni haluaisi koko ajan mennä makaamaan, vaikka turkki menee tällöin lyttyyn jaloista. Sennin isä valitaan parhaaksi urokseksi. Kuulen kasvattajien puhuvan keskenään, että tuomari on "liiketuomari", eli arvostaa hyvin liikkuvia koiria. Marjaanakin on kehunut viime aikoina Sennin liikkeitä, joten toivonpilkahdus sisälläni herää; meillä on tänään mahdollisuus, jos vain saan Sennin kulkemaan kanssani.

Sennin isä: Who's Yes and Who's No

 13:30 Junnunarttujen vuoro. Nyt mennään.



Vain neljä koiraa ilmestyy kehään. Meidän eteemme kuulunut koira on jäänyt pois, josta olin ensin innoissani (koska Senni kulkee paremmin, kun ei ole kenenkään takamusta näköpiirissä), mutta heti perään hieman kauhuissani, koska nythän minun on "johdettava joukkoa" ja tiedettävä minne mennä milloinkin. Kaikki muut tässä kuvassa näkyvät ihmiset ovat kokeneita kasvattajia, me olimme ainoa tavis-tiimi.

Yleiskatsauksen jälkeen lähdettiin liikkeelle, ja kuinka hienosti se menikään! Uhkana oli siis se, että Senni keskittyy maan haisteluun, mutta hunajakanan haju kuonossaan Senni kulki todella reippaasti kanssani. Pää kun vielä saadaan pystyyn, niin näytetään yhtä hyvältä kuin muutkin.

Pöydällä tuomari ei edes kysynyt koiran ikää, katseli ja kopeloi vain nopeasti Sennin rakenteen. Sitten lähdettiin liikkeelle yksinään.


Siis onko tämä sama koira, joka Black & Whitessa laittoi jarrut pohjaan, ja halusi nuuskutella kehän sentti sentiltä?! Kuten kuvista näkyy, olin niin onnellinen hyvästä liikkeestä, etten voinut lopettaa hymyilyä kehässä. Hyvä Senni!

Sitten oli aika mennä loppuarvioon tuomarin eteen. En ehtinyt kuin myhäillä itsekseni hyvin mennyttä esiintymistä, kun pöydän vierestä nousi jo punainen lippu. Erinomainen! Meidän eka ERI! Messarissa!

Correct head. Nice ears set. Nice dark eyes. Good lenght of muzzle with correct bite. Clean front well ribbed. Nice lay of back. Moved ok.
 
Kehän jälkeinen palkinto; nakkisukka.
Kilpailuluokassa ei enää sijoituttu (viides osallistuja oli löytynyt, ja vain neljä sijoittui), mutta eipä tuo haitannut, me olimme jo tavoitteemme ylittäneet. Fiilis oli sama kuin keväällä Sennin oltua paras pentu Westie-tempauksessa. Ihana koira, ihana päivä. Katsoimme vielä äidin ja Sennin kanssa westie-kehän loppuun.

Sennin isä (VSP) ja ROP-narttu.
 16:00 Menemme syömään pastaa, oma syöminenhän on jäänyt unholaan tässä hälinässä. Senni ottaa lunkisti pöytämme vieressä Messarin käytävällä.


Loppuillan fiilistelin kokemustamme vanhempieni kotona, ja yritin karistaa karmean jännityspäänsäryn pois. Eihän se lähtenyt edes lasillisella kuohuviiniä, mutta unet onneksi auttoivat. Sennikin oli kohtuullisen väsynyt... Lauantaita ei onneksi tarvinnut enää jännittää, ainoastaan massiivisia ruuhkia, jotka olivat odotettavissa kun perjantain koiramäärään lisätään 2000 koiraa ihmisineen ja turistit päälle.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Pahaa imuria ken pelkäisi



Yksi tavoitteistani Sennin pentuaikana oli opettaa koirasta imurinkestävä. Terrieri saattaa kokea imurin saaliina tai haasteena, ja suulakkeessa roikkuva koira on jokseenkin rasittava lisä siivouspäivään.... Eli ei paniikkia, hyökkäilyä ja haukkumista tätä koiraperheessä varsin tarpeellista kodinkonetta kohtaan, kiitos.

Imurin kohtaamista harjoiteltiin aluksi päivittäin; nostin imurin säilytyksestä eteiseen, ja kiinnostuksesta sitä kohtaan palkitsin nameilla. Sitten imuroin leikisti, eli heiluttelin suulaketta lattioita pitkin, ja taas Senni sai hyvästä käytöksestä palkkaa. Kun tämäkään ei aiheuttanut reaktiota, laitoin imurin päälle hetkeksi, ja pikkuhiljaa sain ihan oikeasti imuroitua. Muutamat ekat kerrat imuroin namipussi vyötäröllä, ja heittelin nameja sinne tänne samalla kun koti puhdistui, jolloin Senni viimeistään oppi, että imurointi on tosi kivaa. Jonkun mielestä tämä oli ehkä aikaa vievää, mutta ainakin lopputulos oli toivotunlainen.

Tai oikeastaan nyt meillä on positiivinen ongelma; Senni ei välitä imurista pätkän vertaa, ja jostain syystä tuntuu aina makoilevan juuri siellä mistä minun pitäisi imuroida - vaikkei namejakaan enää ole tarjolla siivouspäivinä.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Messari mielessäin

Näyttelytreenejä. Check.
Numerolaput Messariin. Check.
Tupeerauksen harjoittelu. Check.


Ensi viikolla vielä lisää treenejä ja trimmaus, ja sitten voidaan nauttia Koira 2013-viikonlopusta. Jos ei jännitä liikaa.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Koirat saavat leikkiä ruualla

Sennin elämässä ruokailu on yksi päivän kohokohdista, ja useimpina päivinä yritän saada ruokailun kestämään mahdollisimman kauan, jotta Sennillä olisi tekemistä. Yksi kikka on antaa jäistä ruokaa, esimerkiksi kanansiipiä tai leluun jäädytettyä ruokaa, mutta varoituksen sanana; jotkut koirat eivät kestä kylmää (tai kuumaa) ruokaa vaan oksentavat heti sitä syötyään.

Meidän koiratanssiope Marjaana myi viime viikolla uusia ruokakuppeja, ruohikoita. Kuppeja on kahta kokoa, ja Sennille ostin pienemmän. Kuppi on kovaa muovia, ja sen voi pestä astianpesukoneessa, käytännössä siis ikuinen.

 


Laiskalle kiireiselle koiranomistajalle tämä on loistava, sillä täyttämiseen ei mene aikaa, sen kuin vain heittää ruoan nystyjen väliin, ja koiralle on silti aina haastavaa noukkia ruoka suuhunsa. Kuppia voi käyttää joko nappuloilla, tai märällä ruoalla. Sennillä menee kupista annettuna ruokailuun noin minuutti, mutta ruohikkoa käytettäessä jopa 15 minuuttia! Aika mielekästä puuhaa siis, ja tämä kuppi on myös paljon haastavampi nuolla putipuhtaaksi, joten loppusiivouskin on aikaavievää puuhaa koiralle.


Saisinko lisää?

Toinen meillä paljon käytössä oleva ruokinta-lelu on Kongin putkilo, johon on helppoa lusikalla tai haarukalla painella märkää ruokaa sisälle. Päädyissä on melko pienet aukot, joten koira saa tehdä kunnolla töitä ruoan ulos saadakseen. Meillä putkilossa on useimmiten kallkkunanjauhelihaa tai Maukas Adult-kypsäruokaa, mutta myös nameja ja nappuloita voi putkiloon jemmata.



Ja lopuksi vielä Sennin vinkki muille koirille, mikä on nopein tapa tyhjentää nappulat ruohikosta:


lauantai 16. marraskuuta 2013

Kirje Joulupukille

Hei Joulupukki,

olen kuullut että olet matkalla etelään, ja tulossa tapaamaan minua. Siistiä! Kiva että siellä Lapissa asti fanitetaan minua! Tykkään kaikista ihmisistä tosi paljon, ja parhaita otan ranteesta kiinni hampailla. Saanhan kätellä sinuakin? Sinulta voi kuulemma toivoa asioita, joita emäntä ei suostu minulle antamaan? Tein pienen listan himoitsemistani tavaroista, jotta tuliaisesi minulle osuvat varmasti oikeaan.

1. Lankakeriä
Selkeistä viesteistäni huolimatta en ole koskaan saanut mussuttaa keriä tarpeeksi, toivon siis vuoden varastoa itselleni. Ei tekokuituja, mutta värillä ei ole väliä.

2. Keskeneräisiä villapipoja, villapaitoja ja lapasia
Näissä voi olla puikotkin vielä kiinni, mieluiten bambupuikot, jotta voin naksautella ne poikki. Olisi tärkeää, että työt ovat keskeneräisiä, jotta voin helposti aloittaa niiden purkamisen.

3. Hiusharjoja
Sellaisia, joissa on mahdollisimman monta piikkiä irti revittäväksi.

4. Rintaliivejä
Ennen pystyin hankkimaan näitä itse, mutta sitten emäntä eväsi pääsyni vaatehuoneeseen. Varastoni on siis pahasti miinuksella. Tarvitsen näitä westie-hepuleihin.

 Tassuterveisin,

Senni, 1 vuotta

torstai 14. marraskuuta 2013

Osa-aikainen vahtija

Valoisat tunnit ovat tällä hetkellä kortilla. Tästä on seurannut se, ettei Senni voi enää vartioida naapurustoa täysipäiväisesti, ikkunasta kun ei neljän jälkeen enää näe ulos! Vahtijan hommat ovat siis muuttuneet osa-aikaisiksi, mihin ainakin emäntä on ihan tyytyväinen...


Tänään on vain 7 tuntia tehokasta työaikaa.
Tauolla.

Sinne se aurinko taas laskee, huomiseen!