tiistai 5. marraskuuta 2013

Boys boys boys

Syksy on tylsä. Pimeää, märkää ja vielä lisää pimeää. Onneksi on kaverit! Meidän syysiltaa kävivät piristämässä westie-pojat James (2,5v) ja Brädi (6kk) emäntänsä kanssa. Ensin käveltiin sivistyneesti ulkona, ja sitten päästettiin pyörremyrsky valloilleen meidän kotiin. Varsinkin Senni ja Brädi löysivät yhteisen sävelen, eikä kamerassa meinannut riittää nopeus näiden valkoisten leikkien ikuistamiseen, koska oli jo niin hämärää.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meillä kävi koirakavereita kylässä (Oscaria lukuun ottamatta). Lelutkin olin jättänyt esille, mutta niistä ei tullut riitaa, ja puoliksi syödyt luut maistuivat Jamesille nuorimpien peuhatessa omiaan.









"En jaksa enää, pidetään tauko!"

2 kommenttia:

  1. Moikka!

    Ihana seurata blogiasi :) Minulla itselläni on 10 kk ikäinen westie tyttö Ruusu! Ihana nähdä miten sinulle (kuten myös minullekkin) koira on rakas, ikäänkuin oma perhe<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentistasi, mukavaa että seuraat blogiani! Sennistä on tullut minulle ihan hurjan rakas, kuin perhettä kuten sanoit, ja niinhän sen pitää ollakin, jos koiran elämäänsä valitsee. Todella kaunis nimi sinun westielläsi, hauskaa viikonloppua teille!

      Poista