tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen 2/2


Tässä kuvassa Sennin trimmi on melkein valmis. Nypin karvaa joka päivä pääsiäisenä, mutta vaikka pihamaa alkoi jo näyttää lumiselta kaikesta karvasta, Senni oli aina vaan epäsiistin näköinen. Senniä ei myöskään kiinnostanut pöydällä paikoillaan olo, kun pihalla oli niin paljon tutkittavaa ja seuralaisia, joten trimmaus oli paljon vaikeampaa kuin kotona rauhallisissa olosuhteissa. Mikäli tänä vuonna saadaan näyttelyistä semmoista palautetta, ettei sitä touhua ole enää järkeä jatkaa, niin voin lohduttautua sillä, että saan vihdoin nyppiä nuo pitkät kurankerääjät vatsakarvat pois.

Oscar voi vanhempieni luona hyvin, mutta liikkuminen alkaaa näyttää jo aika verkkaiselta. Eläinlääkärimme epäilee, että 14-vuotiaan nivelissä on jo rikkoa, ja nyt Oscarilla kokeillaankin uutta MSM:ää, Aptus Glyco-Flexiä, joka annostellaan kätevinä luumuotoisina purutabletteina. Pussilla on kyllä hintaa, yli 70 euroa... Mutta mikäli ne helpottavat vanhan koiran oloa, niin kyllä minäkin maksaisin tuon hinnan.

Oscarilla on vanhuuden mukana tullut hassu tapa vaeltaa vanhempieni kotona pois muun porukan luota, ja ryhtyä sitten jossain talon nurkassa haukkumaan ei-millekkään. Siskoni ja hänen poikaystävänsä tosin epäilivät, että Oscar vain eksyy isossa talossa, ja huutaa näin apua paikalle. Muutoin muisti pelaa hyvin, aina kun ihmiset ovat syöneet, tulee Oscar ilmoittamaan vinkumalla, että nyt on hänen vuoronsa saada ruokaa.


Pääsiäisenä teimme pitkiä lenkkejä metsässä, ja Senni kulki kiltisti aina polkua pitkin meidän ihmisten mukana. Oscaria ei maastoon enää otettu, sillä kilometrien pituiset lenkit maastossa ovat papparaiselle jo liian rankkoja. Saimme myös mukavan luonto-shown, kun metsälammen poikki meitä uiskenteli tarkastelemaan kaksi valkoposkihanhea, jotka vain poseerasivat pitkään edessämme. Kaikki ihmiset olivat tästä ihastuksissaan, mutta Senni olisi halunnut maistaa hanhenrintaa...


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen 1/2

On ilmoja pidellyt!


Minun ja Sennin pääsiäisen viettoon sopi mainiosti lämpö ja auringonpaiste, niin kuin varmasti monen muunkin. Perheeni luona maalla vietettiin risutalkoita, tehtiin pitkiä lenkkejä ja nautittiin kevään toistaiseksi lämpimimmistä (voi ei mikä sana, millä ulkomaalaiset ikinä oppivat ymmärtämään suomen kieltä?) päivistä ulkosalla.

Perjantain aloitimme ajamalla Viikkiin match show'hun. Taktisesti ajoitin saapumisemme 20 min ennen kehien alkamista, jottei tule liikaa odottelua - ja samaa taktiikkaa käytti sata muutakin koirakkoa. Jono kiemurteli Gardenian pihalla, ja vasta puoli yhden aikaan kaikki halukkaat oli saatu rekisteröityä mukaan. Pieniä aikuisia oli yli seitsemänkymmentä! Onneksi minulla oli retkituoli mukana, sillä kotiin pääsimme vasta puoli neljän aikaan... Suurempaa menestystä ei tullut, mutta saimme punaisen nauhan. Punaisia olikin lähes 40, joista neljä palkittiin. Senni keskittyi hyvin, ja jaksoi seistä ja kävellä myös loppukehässä tiiviissä tunnelmassa, joten täydet pisteet siitä. Hyvä aloitus tälle kisakaudelle.

Metsälenkeillä Senni sai nauttia vapaudesta, ja kulki kiltisti mukana kutsuja totellen. Sunnuntaina vanhempieni pihalla sitten testattiin vähän rajoja, ja Senni köpsötteli vierailulle naapuriin, joka on yli 100 m päässä. Minä tietysti kuljin rauhallisesti perässä, ja koitin saada Sennin takaisin, mutta Senni vain tarkasteli välillä vieläkö minä kuljen perässä... Onneksi naapurilla on kilttejä koiria, ja niiden luokse Senni varmasti olikin suunnistamassa. Koulutusoppien vastaisesti annoin sitten Sennin jäädä hetkeksi Pennin kanssa telmimään, saapi nähdä poiminko näitä tottelemattomuuden hedelmiä sitten koko kesän... Mutta kesäksi talojen väliin kasvaa enemmän kasvillisuutta, ja Sennin tulee olemaan hankalempaa lähteä retkelleen.

Huomenna lisää kuvamateriaalia ja Oscarin kuulumiset.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä

Tunnustan. Olen taas jäänyt koukkuun koirapuistoiluun. Koko kevään olemme joutuneet sitä karttamaan, sillä westien pitkät masukarvat+kura tai muta = varma pesukeikka ja kämppä täynnä likaa. Puistossa käymisellä on se huono puoli, etten minä saa siellä yhtään liikuntaa, Senni tosin saa juosta minunkin edestäni, ja on jälkeenpäin aina väsynyt ja onnellinen... Miksiköhän silti on aina vähän huono omatunto, jos korvaa lenkin puistolla? Tällä kertaa meillä oli puistossa seurana bichon-pojat, ja meno oli enemmän kuin vauhdikasta.



Senni ei vieläkään osaa sanoa ei. Kannattaisi kyllä opetella, sillä Sennin vetovoima on näillekin uroksille ylitsepääsemätöntä, ja pojat unohtavat kaiken muun, vain Senni kiinnostaa. Söpöjähän nuo ovat kuin mitkä, kolme valkoista salamaa. Senni ei ihan ymmärrä, minkä perässä pojat oikeasti ovat, mutta huomion keskipisteenä on kuitenkin mukava olla, ja  Senni juoksutti poikia ympäri puistoa. Viime viikonloppuna huomasin, että valeraskauskin on taas alkanut, ja maidontuotanto käynnistynyt, mutta muutoin tämä "siunattu tila" ei ole Senniin vaikuttanut.

Huomenna alkaa pääsiäisloma, ja lähdemme maalle, ihanaa! Viime pääsiäisenä kävimme järven jäällä kävelemässä päivittäin, tänä vuonna lenkit voikin jo hoitaa metsässä. Suunnitelmissa on paljon ulkoilua, turkin trimmaus, ja tietysti Oscarin halimista. Pääsiäinen on kyllä paras pyhä, sillä se osuu aina (keväiseen) viikonloppuun, kestää neljä päivää, eikä sisällä mitään yhteisesti aikataulutettua ohjelmaa, joten saa kunnolla rentoutua.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Näin koirahullu käyttää nettiä

Ennen Senniä käytin jonkin verran aikaa netissä koirasivustoilla, mutta aikaa meni lähinnä westie-kerhon ja muiden rotuyhdistysten pentuvälityksessä, koirablogeissa ja rescue-yhdistysten koiria katsellessa. Sittemmin -lähinnä harrastusten myötä- olen löytänyt aivan uuden maailman, jossa saa kulumaan äärettömän määrän aikaa. Tässä muutamia neuvoja aloitteleville koirahulluille, westie-vinkkelistä:

Koirat.com
Ykköspaikka tulevien match show-kisojen eli mätsäreiden hakuun, ne löytyvät Tapahtumat-osiosta, ja vasemmasta valikosta kannattaa suodattaa näkyviin vain mätsärit. Listaa kannattaa tarkkailla pari kertaa viikossa, sillä välillä niitä ilmestyy hyvin lyhyellä varoitusajalla (sesonkiaika on huhti-syyskuu). Klik

Täällä on myös asiallinen keskustelupalsta, josta seuraan Harrastukset-keskustelua koiratanssin, näyttelyiden ja mätsäreiden saralta. Klik


Westie show news
Sivusto kerää westien näyttelytuloksia yhteen ympäri maailmaa järjestettävistä näyttelyistä, myös Suomesta. Useimmista näyttelyistä lisätään myös kuvat parhaista koirista. Tätä voi siis hyödyntää turkki-inspiraationa, kun näkee miten parhaat ovat homman hoitaneet. Suomessa turkkimuoti on tosin paljon luonnollisempaa kuin esimerkiksi Itä-Euroopassa (koska turkkia ei saa parannella aineilla), joten kampauksia pitää katsoa suodattimen läpi, ja jättää huomioimatta ne pöyhkeimmät ja pörröisimmät versiot. Klik

Westiekerhon näyttelysivu
Westie-kerhon sivuilla on runsaasti tietoa rodusta, mutta minua kiinnostavat tällä hetkellä eniten näyttelyitä koskevat asiat. Tänne on kerätty kätevästi lista tämän vuoden Suomen näyttelyistä, joissa arvostellaan westejä. Todellinen kultakaivos on kuitenkin sanalliset arviot koirista menneistä näyttelyistä. Arviot eivät päivity kovinkaan usein, mutta niitä on mukava lukea vuosienkin takaa, ja tietyn tuomarin vanhoja arvioita voi verrata vaikka oman koiran vastaaviin. Lisäksi voi tutkia, mitä oman koiran lähisukulaisista (tai pahimmista kilpakumppaneista) on näyttelyissä sanottu, muualta kuin täältä sitä tietoa ei saa. Klik


KoiraNet
Suomessa kaikki näyttelytulokset, terveystutkimukset, sukupuut, pentueet sukusiitosprosentteineen jne ovat julkista tietoa, joka on saatavilla ilmaiseksi, ilman rekisteröitymistä tai jäsenyyttä minnekään. Tätä ei ihan joka maassa olekaan, joten hatunnosto Suomen Kennelliitolle! Kaikki tämä tieto löytyy KoiraNetistä, jossa on joskus mennyt tunteja eri koirien tietoja katsellen. KoiraNetiin tutustumisen voi aloittaa vaikka Sennin omalta sivulta. Klik


Showlink
Kaikkien Suomessa järjestettävien suurten näyttelyiden tulokset tulevat tänne lähes reaaliajassa, osaa näyttelyistä voi seurata jopa koira koiralta niiden edetessä kehittäin. Lisäksi täällä julkaistaan Best In Show- ja ryhmävoittajatulokset. Klik



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Koirapuistopohdintaa

Voi koiranilma sentään, ei päästy tänäänkään mätsäriin sateen vuoksi, vaikka niitä olisi ollut Helsingissä kaksin kappalein. Ollaanhan me sateessa käyty kisaamassa ennenkin, mutta nyt minulla on alla neljä sairaslomapäivää flunssan vuoksi, joten oman kuntoni vuoksi jätettiin menemättä. Toivottavasti pitkäperjantaina on kaunis ilma, silloin on seuraava mahdollisuus avata tämän vuoden kisaputki mätsärissä Viikissä.


Sairaslomalla on todellinen lottovoitto, että koirapuisto on vain kivenheiton päässä kotiovelta. Meillä oli vielä Sellakin hoidossa Miehen työmatkan vuoksi, joten puistossa oli kätevää ulkoiluttaa kaksikko ilman omaa rehkimistä, ja koirat saivat silti juosta sydämensä kyllyydestä. Emme olleet Sennin kanssa puistossa pitkään aikaan käyneetkään sen kuraisuuden vuoksi.

Monet puistokäynnit saivat minut taas miettimään koirapuistoilua ja sen pelisääntöjä, etenkin kun meille kävi yksi läheltä piti-tilanne. Puistossamme on erikseen puolet pienille ja isoille koirille, ja porteissa Helsingin kaupunkin säännöt puistojen käyttöön; pikkukoiran raja on 15 kg. Menimme yksi aamu Sennin ja Sellan kanssa tyhjälle pienten puolelle, ja isojen puolella oli mies mustan paimenkoiransa kanssa. Mies katseli vähän väliä meidän puolellemme, mutta käännyin aina pois näyttääkseni, etten halua että hän tulee ison koiransa kanssa meidän luoksemme.

Olimme olleet puistossa jo puolisen tuntia, kun näin että meille tuttu koira kävelee tietä pitkin puistoa kohti. Lähdin kävelemään heitä kohti, ja koirat tulivat kanssani kohti puiston reunaa edelläni kävellen. Yhtäkkiä minun ohitseni kiitää tuo iso musta koira, ja hyvin uhkaavasti alkaa kiusata Senniä ja Sellaa, jotka hampaita näyttäen yrittävät karkoittaa tulijan luotaan. Katsoin taakseni, ja siellä tämä eräjorma-mies sulkee tyytyväisenä isojen ja pienten puolten välistä porttia, ja on myös tulossa meidän luoksemme. Pyrin pitämään itseni omien koirien ja tämän ison koiran välissä, ja huudan miehelle, että nyt on vähän liian raju kaveri, kannattaisi kysyä lupaa jos haluaa tulla pienten kanssa leikkimään. Hän ei edes pahoittele käytöstään, kommentoi vain "ettei ollut tarkoitus". Siis ihan tarkoituksettomasti avasit väliportin ja päästit koirasi täysin hallitsemattomasti ja yllättäen meidän luoksemme, kun minä olin vielä selin väliporttiin ja itse jäi kauas taakse?! Ei näyttänyt muutenkaan olevan kaikki muumit laaksossa, eikä mies meinannut saada koiraansa pienten puolelta millään pois, sillä se ei antanut ottaa itseään kiinni, eikä korvaansa lotkauttanut kutsuille.

Luulin, ettei kukaan ole niin tyhmä, että päästää isomman koiran pienten puolelle tällä lailla, mutta kaikenlaisia kylähulluja sitä on liikkeellä. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, ja sain nopeasti omat koirat luokseni turvaan, ja lisäksi pystyin pysymään tilanteessa rauhallisena. Jälkikäteen olenkin sitten kiehunut ihan riittämiin...

On meillä ollut mukaviakin hetkiä puistossa muiden kanssa tällä viikolla, onneksi. Sella ei ole paljoa vielä puistollut, joten olen tarkasti valinnut meidän puistokavereita, jotta Sella saisi mukavia kokemuksia muiden koirien kanssa olemisesta. Sella onkin reipastunut hurjasti, ja on kivojen kaverien seurassa jo ihan rento ja juoksee muiden mukana leikkimässä. Sen lisäksi että puistossa koirat nauttivat, on se myös minulle rentouttava paikka, varsinkin kun pääsee tuttujen koiranomistajien kanssa jakamaan kokemuksia ja puhumaan vain ja ainoastaan koirista. On harmillista, että päällimmäisenä mieleen jäävät helposti edellisen kaltaiset kurjat tapaukset, kun suurin osa käynneistä on kuitekin positiivisia.


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Jos jääkarhu ja mustakarhu painisivat

 ...se voisi näyttää jokseenkin samalta, kuin Sennin ja Sellan painiottelut. Tytöt tuntuvat viihtyvän koko ajan paremmin toistensa seurassa, ja päiväohjelmaan kuuluu nykyään villiä painia, useasti päivässä. Paini ei rajoitu vain lattiatasoon, vaan haastetta haetaan ottamalla kaverista mittaa myös sängyllä ja sohvalla, missä lisäjännitystä (minulle) tuo mahdollisuus pudottaa toinen lattialle. Paini on haastava laji kuvattavaksi, ässä toistaiseksi parhaiten touhua kuvaavat otokset.






Onkohan tämä nyt sitten se voittajan hymy?

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Joko siitä on vuosi?



Tasan vuosi sitten aloitin meidän elämästä kertomisen tässä blogissa, eli tänään on blogin syntymäpäivä! Vuodessa kirjoituksia on kertynyt 97 kappaletta, ja blogi on kertonyt meidän elämästä sen verran kuin olen halunnut julkiseksi tuoda. Kirjoittaessa saa omia ajatuksiaan hyvin jäsenneltyä, ja kaikki tärkeät tapahtumat tulee ikuistettua. On myös mukava kuulla, että juttujamme lukevat jo muutkin kuin lähipiirimme kuuluvat, ja viime viikolla sivujamme ladattiin jo 10 000. kerran!

Viime perjantaina Senni sai vihdoin postia Yleisradiolta (kuinka monta koiraa voi sanoa samaa?), ja paketista paljastui kunniakirja sekä palkintoluu. Suomen tyylikkäin lemmikki emäntineen kiittävät lukijoita menneestä vuodesta!

 

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Tahrattoman valkoinen

Keinot onnistuneeseen koiran kevätpesuun:
- herkkunamit
- rauhallinen asenne
- pesua edeltävä tunnin koiratanssitreeni koiran väsyttämiseksi



Näin tullaan harmaasta valkoiseksi länsiylämaanterrieriksi. Biogroomin valkoisten, karkeakarvaisten turkkien shampoo on ollut riittoisaa, ja hyvän tuoksuista, joskin turkki tuntuu todella pehmeältä pesun jälkeen. Mutta siksihän näitä karkeita turkkeja ei saisi liian usein pestäkään.
Sennin keinot pesun jälkeisen ahdistuksen selättämiseen:
- turkin möyhiminen pitkin mattoja ja sohvan reunaa, jotta turkki asettuu paremmin kuivuessaan
- lämpimät nukkumispaikat, esimerkiksi emännän villatakki tai villapeitto 
- ranskanbulldoggityynyn halaaminen