perjantai 31. toukokuuta 2013

Senni tahtoo poikaystävän

...eli Sennillä alkoi juoksut! Suurena päivänä Senni oli 7 kuukautta ja 19 päivää vanha. Täydellinen ajoitus, koska nyt jos kaikki menee hyvin, juoksut ehtivät loppua juuri kesälomani alkuun, ja voimme puuhailla neljä ihanaa viikkoa kaikkia koirajuttuja ilman rajoitteita. Parina päivänä Senni on selkeästi ollut huonolla tuulella, ja poikkeuksellisesti haukkunut vastaantulevat koirat ja yöllisen Hesarinkin. Tutulle cairn-urokselle Senni heittäytyi maahan selälleen ja, kröhöm, nautti saamastaan huomiosta jos näin kiltisti sanotaan.

Kasvun pitäisi pysähtyä nyt tähän. Säkää en ole mitannut, mutta painoa on 7,1 kiloa. Rotevuutta Sennille saisi vielä tulla, rintakehän kasvu voisi auttaa myös hieman sivuille sojottaviin etutassuihin. Meidän piti mennä sunnuntaina Mätsäriin Tuomarinkartanolle, mutta jäädään kotiin treenaamaan tanssimuuveja juoksujen vuoksi. Koiratanssissa oli tällä viikolla vain me, joten saatiin tehokasta yksityisopetusta juoksuista huolimatta. Harjoiteltiin pahvilaatikkoon menoa sekä palkaamista kupista, koska Senni on melkoisen keskittynyt oikeaan käteeni sieltä aina saatavien namien vuoksi... Itsenäisesti opetin Sennille minun kiertämisen vastapäivään, toiseen suuntaan liike oli harjoiteltu jo aikaisemmin. Pikkupentuna kun treenattiin vain kaksin, tuli tehtyä paljon enemmän, ja uusia temppuja lisättiin valikoimaan noin yksi per viikko. Nyt kun käydään ohjatuissa treeneissä ja harjoitellaan montaa asiaa yhtäaikaa, tuntuu ettei mitään saa ihan valmiiksi niin nopeasti. Tosin temputkin nyt vaikeutuvat, eikä treenejäkään ole kotona pidetty ihan niin ahkerasti kuin ennen. Kesälomalle onkin suuria treenisuunnitelmia!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Serkkutreffit

Nyt kun leikkilupa polven osalta on saatu takaisin, oli taas aika tavata Sennin serkku Molli. Tytöillä on ikäeroa vain pari kuukautta, ja ensimmäisen kerran he ovat tavanneet jo helmikuussa. Vaikka nyt välissä oli monen kuukauden tauko, jatkui leikki siitä mihin se talvella jäi. Lisäksi lajivalikoimaan oli lisätty paini, jossa Senni nuorempana viihtyi paremmin selällään. Kokoero on kutistunut olemattomiin, joten ei voi kuin todeta, että paras leikkikaveri westiepennulle on toinen westiepentu!

Tytöt helmikuussa.
Tytöt toukokuussa.




"Ollaan kavereita jookos niinkuin päärynä ja kookos!"


Illalla Senniä nukutti jo aikaisin, ja unille oli löydettävä mahdollisimman pehmeä paikka... Koiranpentujen leikkiminen on kyllä jotenkin terapeuttista, sitä katsoisi vaikka kuinka kauan. Ja onhan kaksi söpöliiniä aina enemmän kuin yksi!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Muta on luonnontuote

Tästä kuvasta ei vielä huomaa mitään...

...mutta tästä voi jo aavistaa...

...että Senni otti turkinhoidon omiin tassuihinsa ja yritti mutakylpyä.

Hoito jäi pahasti kesken, koska Senni sattui olemaan remmissä, eikä ehtinyt käsitellä kuin toisen puolen naamastaan ennen taluttajan asiaan puuttumista.

Mutta Oscaria nauratti, koska tiesi Sennin joutuvan tästä tempusta ylimääräiselle pesulle.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Se on kesä nyt!

Aaaah miten ihanalta tämä lämpö tuntuu! Viikonloppuna Sennillä taisi olla kotona jo hieman kuumakin päivisin. Parvekkeen ovi on ollut paljon auki, ja Senni nauttii siellä lokoilusta, ihan niin kuin minäkin. Meidän parveke on hiljaiselle parkkipaikalle ja puistoon päin, joten muiden ääniä kuuluu harvoin. Senni yrittää niistä minua varoittaa haukahtelemalla, mutta silloin käsken koiran pois partsilta.

Viime viikolla oltiin kävelyllä isossa puistossa, ja oli kaunis päivä. Pysähdyittiin nurmikentälle pienen kukkulan laelle ja vain oltiin, minä istuskelin ja Senni tuli makaamaan viereen. Tajusin, että monta vuotta olin haaveillut tuollaisesta hetkestä ja kateellisena katsellut muita koirakoita. Tuollaiset pienen pienet hetket koiran kanssa pistää hymyilyttämään ja olen niin onnellinen siitä, että vihdoin saan kokea niitä! Toinen tuollainen hetki oli jokin aika sitten bussissa, kun Senni oli sylissäni, ja yhtäkkiä antoi minulle pusun. Harmi ettei tälläisistä hetkistä saa helpolla valokuvaa, kun ei ole ketään muuta sitä ottamassa.

Kesän lisäksi meille kuuluu muutenkin hyvää, polvi kuvattin viime viikolla, ja todetiin terveeksi! Tämän jälkeen Senni on tullut alas mukkelis makkelis jo kolmesti, joista yhden kerran hypättyään minun pyörivään työtuoliini ja sieltä alas. Mutta koska jalka on nämä epäonnistuneet laskeutumiset kestänyt, taitaa se olla jo aika vahvaa tekoa... Erään koirakaverimme emäntä ehdotti Sennille lyijyliiviä, jotta hyppimistä voisi vähentää, ei ollenkaan huono idea! Ei vain taida kuulua Mustin & Mirrin perusvalikoimaan.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Terrierit meni metsään


Vietimme Sennin kanssa viikonlopun vanhemmillani, ja lauantai-iltana oli ohjelmassa Sennin ensimmäinen metsälenkki. Lapsuudenkotini lähellä kulkee metsässä polku, jonka kiertämiseen meni noin 40 minuuttia koirien tahdissa. Oscarille reitti on hyvinkin tuttu, eikä tuo koirapappa poikkea polulta hetkeksikään - mitäpä sitä turhia! Senniä en aluksi uskaltanut päästää irti, koska en tiennyt kuinka pentu reagoi uudenlaisessa ympäristössä. Koska metsässä hihnan kanssa kulkeminen oli vähintäänkin hankalaa, sai Sennikin nopeasti nauttia vapaudesta. Oscar opetti Sennin metsän tavoille, ja koirat kulkivat kiltisti peräkkäin kuin paita ja peppu pitkin polkua. Vasta kun ympyrä oli täynnä ja Sennin nenään tuli tutut hajut, sai tanner tömistä pentuhepuleiden alla.







perjantai 10. toukokuuta 2013

Senni seitsemän kuukautta


Hyvänkokoinen, hyvä karva tulossa osin pohjavillalla, vahva kuono-osa, kaunisilmeinen, hieman isot korvat hyvin asettuneet, hyvä ylälinja ryhdikäs, hieman ulkokierteiset eturaajat, takaosa ok. Hieman alhainen hännänkiinnitys, lievästi ahdas takaa, edestä liike ok.

Tälläiset arviot Senni sai eilisessä Westie-tempauksessa. Yksi kuukausi on taas kilahtanut mittariin, ja nyt iän kyselijöille vastataan, että pentu on seitsemän kuukautta. Hui. Vastahan minä ilmoittelin iän viikoissa!


 

torstai 9. toukokuuta 2013

Westie-tempaus

 Tätä päivää oli odotettu koko kevät, ja miten hieno päivä siitä meille tulikaan! Herttoniemessä oli Westie-tempaus, eli westieiden kokoontumisajot ja ohjelmaa. Senni pääsi telmimään oikein urakalla muiden rotuistensa kanssa heti saavuttuamme.

"Aaaah miten ihanaa täällä onkaan"
Osallistuimme myös epäviralliseen koiranäyttelyyn. Senni täyttää huomenna perjantaina seitsemän kuukautta, joten meillä oli vielä viimeistä päivää osallistumisoikeus vauva-luokkaan. Ennen näyttelyn alkua järjestettiin kehätreenit, koska kuten mekin, suuri osa tässä kilpailussa oli ensikertalaisia ja koirat enimmäkseen kotikoiria. Tästä iso kiitos järjestäjille, itseltä ainakin hävisi kaikki jännitys, kun sai ensin hieman kuivaharjoitella, ja kerrattiin kehän kulku.

Vauva-nartuissa oli neljä koiraa. Olen treenannut seisomista ja kävelyä Sennin kanssa viime aikoina ahkerasti, ja salaisena aseena minulla oli pussillinen a-luokan nakkeja pieniksi pilkoittuina. Suunnitelma näytti toimivan, ja Senni keskitti kehässä kaiken huomionsa minuun (vaiko nakkeihin...). Jo ennen tulosten julkistusta olin äärettömän ylpeä pikkuisesta. Senni jaksoi seistä kuin patsas sekä maassa että pöydällä, ja seurasi minua kuin unelma kävelytyksessä. Vauva-nartut laitettiin lopuksi paremmuusjärjestykseen, ja hups - meidät sijoitettiin ykköseksi!

Meistä otettiin kuvatkin, eli seuraava westie-lehti on erityisen odotettu! Koska yhtään urospentua ei ollut, kilpailtiin sitten yhtä 7-9 kk ikäistä narttua vastaan parhaan pennun tittelistä. Tässä vaiheessa oli jo ehkä hieman itsevarma olo, kun taas Senniltä alkoi loppua paukut ja kävely muuttui välillä rimpuiluksi. Tankkasin lisää nakki-palkkaa koneeseen ja Senni tsemppasi loppuun asti - ollen päivän paras pentu!

Ai että mikä fiilis, nyt viimeistään puri kilpailukärpänen! Harmi ettei meillä ollut ketään tuttua matkassa, koska kovin mielelläni olisin heittänyt ylävitoset jonkun kanssa kehän jälkeen, ja jakanut onnistumisen ilon. Nyt Senni-parka joutui kestämään kaikki "jesjesjeshyväSennimetehtiinse"-rutistukseni...




"Olisko niitä nakkeja vielä?"
 Palkintoja tuli niin paljon, etten saanut niitä edes autolle kannettua kerralla. Ja miten ihana Westie-kerhon ruusuke saatiin! Kehän jälkeen Senni osallistui vielä ahmimis-kilpailuun, mutta aika ei riittänyt edes palkintosijaan. Kovin erilaisesti päivä siis meni ennakko-odotuksiini verrattuna, mutta hyvä näin! Sää suosi, ja kuumakin tuli, kun kentällä ei ollut varjoa missään. Lähdimmekin kesken narttujen kehän kotiin päin, kun nälkäkin jo kurni, eikä ihmisille ollut wc-tiloja.

Voitto tuli, mutta ilman sitäkin tapahtuma olisi ollut oikein mukava! Nyt kotona on kaksi väsynyttä, koira ja minä.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kevätmetkuja

Nyt ehkä vähän huvittaa turkin puolesta julkaista näitä kuvia viime viikolta, kun oltiin puistossa saippuakuplajahdissa.



 Kuten arvelin, oli Sennillä todella hauskaa kuplia jahdatessa (ja minulla niitä puhallellessa). Cavalier-poitsut Oliver ja Robin tulivat myös ihmettelmään meidän touhuja. Annoin tuolloin Sennin seurustella näiden rauhallisten kavereiden kanssa, kun polvella oli taas hyvä päivä.


Eilen käytiin toista kertaa trimmissä Sennin kasvattajan luona, ja voi hellanlettas minkälainen söpöliini sieltä karvan alta paljastui! Karva oli jo aivan liian pitkää, edellisestä trimmistä oli 10 viikkoa.


Trimmi meni suht hyvin, vain rinnasta nypittäessä Senni meinasi hermostua ja kokeili, josko tilateesta pääsisi rimpuilemalla pois. Sain itse taas katsoa koko toimituksen, jotta trimmaus sujuisi kotonakin tulevaisuudessa. Sen verran stressaava kokemus kuitenkin, että sen jälkeen vanhemmillani Senni otti totaalisen rennosti isäni sylissä!

 Tällä turkilla kehtaa käydä moikkamassa rotukavereita, ja torstaina menemmekin Westiekerhon järjestämään Westie-tempaukseen. Siellä tarkoituksena on osallistua epäviralliseen näyttelyyn, sekä ahmimiskilpailuun. Jälkimmäiseen Senni on treenannut ahkerasti koko talven...

Seuraa paljatus ruokavaliostani, mutta hyvin selityksin; pizzalaatikosta saa hyvän aktivointivälineen laittamalla ruokaa sen sisään, ja vahvistamalla laatikkoa maalanrinteipillä.

"Die pizza box, die!"