keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukuuta


Hiljaiseloa viettänyt koirabloggari tässä hei. Tuli syksy, uudet työkuviot, uudet työajat, asunnonmyyntiprojekti ja kirjoitusblokki. Ja yhtäkkiä on joulukuu!

Meidän lauma on ennallaan, Sennillä on jälleen post-juoksu-masennus. Ei kiinnosta muut koirat, ja kaikki vapaa-aika käytetään nukkumiseen ja märehtimiseen. Vanhojen merkkien mukaan tätä on nyt kuukausi jäljellä, koska kaksi on takana. Voi Senni. Ja voi Sellaa, koska nyt Sellalla ei ole leikkikaveria. Eläinlääkäriltä yritin rokotusten yhteydessä pyytää lupaa antaa galastopia, mutta se ei kuulemma auta näihin valeraskauden henkisiin oireisiin, vaikkei mitään lelujen hoitamista olekaan. Pitää siis vain odottaa, ja toisaalta nauttia siitä, että tässä tilassa Senni nauttii ihmisten läheisyydestä - en keksi montaa asiaa, jotka tekisivät minut onnellisemmaksi kuin sohvalla sylissäni nukkuva koira.

Koiramessuillakin kävin, mutta töiden vuoksi pääsin sinne vain lauantaina. Ostoslistalla olivat ohennussakset, joiden ostamista olen nyt harkinnut kolme vuotta. Ohkareita aion käyttää vain viimeistelyyn, ja ensi testin mukaan ovat oikein mainiot siihen. Koiramessuilta löysin myös kadonneen näyttelykipinän sekä uutta intoa koiratanssiin, kun kävin katsomassa Pohjoismaiden Mestaruus -kilpailuita. Kaksi esitystä sai minut jopa kyyneliin! Ennen omaa koiraa liikutuin todella helposti koiratanssivideoista, mutta oman koiran ja harrastamisen myötä aloin ymmrätää,  miten mikäkin opetetaan ja tehdään, jolloin on vaikeampaa nauttia kokonaisuudesta esityksissä. Tieto lisää tuskaa.



2 kommenttia:

  1. Tsemppihali Sennille! Olisi mukava kuulla teidän ensi vuoden suunnitelmista. Itse tässä pohdin, että mille sitä alkaisi pienen terrierin kanssa. Teidän koiratanssiharrastus kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, mutta täällä pohjoisessa ei ole oikein mahdollisuuksia siihen. On ollut muuten erittäin mukava lukea teidän näyttelykokemuksista! Ollaan nuoremman koiran kanssa käyty pari kertaa pyörähtämässä kehässä, mutta mamman mussukka nyt ei ole ihan ollut tuomareiden mieleen :D mutta aina jostain syystä sinne näyttelyihin haluaa uudestaan. No nyt tuli pitkä viesti, mutta olen useamman kerran meinannut kirjoittaa kommentin, mutta jotenkin se on aina jäänyt... Kiitos siis ihanasta blogista ja hauskaa joulunodotusta teille kaikille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos ihanasta kommentistasi!

      Koiranäyttelyt on meillekin kuin lotto; aina on mahdollisuus päävoittoon, vaikka useimmiten voi kertoa rikastuneensa vain kokemuksen verran. Mutta se on monimutkainen maailma, niin monta pikkujuttua pitää olla kohdillaan ennen kuin menestyy, tottakai menee aikaa että alkaa sujua. Hihnan päässä olevalla ihmisellä on myös noin 50 % (oma arvioni) osuus arvioon, koska kokenut esittäjä saa koirasta esiin parhaat puolet ja piilottaa ne huonot. Ja sitten on vielä naamakerroin ;)

      Koiratanssiin ei välttämättä tarvitse ryhmää; myös treenitila, vaikka takapiha, ja oma mielikuvitus riittävät. Kannattaa tutustua YouTube-videoihin, siellä on sekä valmiita esityksiä että vinkkejä miten eri temppuja voi opettaa koiralle. Hyviä hakusanoja ovat esim. "canine freestyle" ja "dog dancing".

      Mukavaa joulunodotusta!

      Poista