keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukuuta


Hiljaiseloa viettänyt koirabloggari tässä hei. Tuli syksy, uudet työkuviot, uudet työajat, asunnonmyyntiprojekti ja kirjoitusblokki. Ja yhtäkkiä on joulukuu!

Meidän lauma on ennallaan, Sennillä on jälleen post-juoksu-masennus. Ei kiinnosta muut koirat, ja kaikki vapaa-aika käytetään nukkumiseen ja märehtimiseen. Vanhojen merkkien mukaan tätä on nyt kuukausi jäljellä, koska kaksi on takana. Voi Senni. Ja voi Sellaa, koska nyt Sellalla ei ole leikkikaveria. Eläinlääkäriltä yritin rokotusten yhteydessä pyytää lupaa antaa galastopia, mutta se ei kuulemma auta näihin valeraskauden henkisiin oireisiin, vaikkei mitään lelujen hoitamista olekaan. Pitää siis vain odottaa, ja toisaalta nauttia siitä, että tässä tilassa Senni nauttii ihmisten läheisyydestä - en keksi montaa asiaa, jotka tekisivät minut onnellisemmaksi kuin sohvalla sylissäni nukkuva koira.

Koiramessuillakin kävin, mutta töiden vuoksi pääsin sinne vain lauantaina. Ostoslistalla olivat ohennussakset, joiden ostamista olen nyt harkinnut kolme vuotta. Ohkareita aion käyttää vain viimeistelyyn, ja ensi testin mukaan ovat oikein mainiot siihen. Koiramessuilta löysin myös kadonneen näyttelykipinän sekä uutta intoa koiratanssiin, kun kävin katsomassa Pohjoismaiden Mestaruus -kilpailuita. Kaksi esitystä sai minut jopa kyyneliin! Ennen omaa koiraa liikutuin todella helposti koiratanssivideoista, mutta oman koiran ja harrastamisen myötä aloin ymmrätää,  miten mikäkin opetetaan ja tehdään, jolloin on vaikeampaa nauttia kokonaisuudesta esityksissä. Tieto lisää tuskaa.