sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Turku Top Dog Show 25.1.2015


Vuoden 2015 näyttelyt alkoivat meidän osalta tänään Turussa. Eihän me ennen olla näin pitkiä (2 h / suunta) näyttelymatkoja tehty, mutta tänä vuonna laitetaankin vitosvaihde silmään, ja otetaan ihan pikkuisen enemmän tosissaan nämä missikisat, ei kuitenkaan liian vakavasti.

Koska viime näyttelystä oli melkein neljä kuukautta, oli minulla väkisinkin vähän perhosia vatsassa. Jo ennen kehän laidalle pääsyä olimme selvinneet kahdesta esteestä, sillä Turun keskustassa navigaattori tilttasi (taas kerran) ja heti messukeskuksen aulassa Senni oksensi tyhjänvatsanlaatan kaiken hulinan keskelle. Whupsista.

Tuomari oli unkarilainen Attila Czeglédi. Meidänhän piti tavata tämä mies jo joulukuun 2013 Helsingin Messarissa, mutta tuomarimuutoksen vuoksi tapaamisemme tuolloin estyi, ja tilalle annettu brittituomari antoi Sennille silloin kaikkien aikojen ensimmäisen ERIn.

Mutta se siitä, tänään oli paitsi tämän vuoden ensimmäinen näyttely, niin myös Sennin ensimmäinen avoin luokka, eli 2-7-vuotiaat. Tässä luokassa oli neljä koiraa, ja me olimme luokan viimeisiä. Kehään mennessä Senni kulki kuono maassa ja oli ihan omissa maailmoissaan, näin jo sieluni silmin miten homma tulee päättymään... Mutta kas, kun Senni oli kopeloitu pöydällä ja oli aika liikkua, Senni sai jonkin hurjan spurtin, ja käytännössä esitti itse itsensä! Minulle jäi tsempparin ja perässäkulkijan rooli, kun neiti kulki ylväästi pää pystyssä edelläni. Niinpä kehäsihteeriltä nousi punainen lappu, ja Senni oli erinomaiseksi todettu.

Siitä sitten juostiin rivin jatkoksi kilpailuluokkaan, johon oli tiensä selvittänyt kolme narttua. Tuomari kävi vielä katsomassa jokaista läheltä, ja vihelteli koirille saadakseen oikeat ilmeet esiin. Sitten hän tuli luokseni, ja olin varma että meidät kätellään tässä kohtaa ulos, kiitos ja hei... Eikun mitämitämitä, hänhän näytti meille rivin ensimmäistä paikkaa! Napattiin siis Sennin kanssa paalupaikka, ja sitten lähdettiin vielä ryhmänä näyttämään koirien liikkeet tuomarille ympäri kehää. Ja miten Senni liikkuikaan, voi miten ylpeä olin tuosta pienestä show-tähden alusta, taisi olla mieluisaa mennä ensimmäisenä. Kierroksen jälkeen tuomari pysäytti meidät "3"-kyltin kohdalle, ja ehdin taas ajatella, että nyt pudottiin sitten takaisin pronssille, kiitos ja hei... Ei vaiskaan, tuomari halusi vielä kopeloida Senniä ja toisena ollutta koiraa, ja sen jälkeen osoitti meille ykköspaikkaa. Ykköspaikkaa! Avoimessa! OMG!

Riemu oli kuitenkin vain hetkellistä, sillä ennen kuin ehdin edes ajatella sitä ihanaa vaaleanpunaista ruusuketta jonka SA olisi meille taannut kotiin viemisiksi, ilmoitti kehäsihteeri, ettei kukaan luokan koirista saa SA:ta.  Siis ei kukaan? Saako näin edes tehdä? Oliko tämä nyt tässä? Ja siinähän se oli, ei ollut enää menemistä paras narttu-kehään tällä tuloksella.

Jäi siis hyvin ristiriitaiset tunnelmat, sillä tavoitteena meillä oli SA, mutta luokkavoitosta useamman koiran luokassa en ollut edes unelmoinut KV-näyttelyssä.

Tässä vielä tuomarin mietteet Sennistä tänään:

Strong bitch. Nicely headed. Excellent neck & shoulders. Good forechest. Nice ribcage. Correct tailset. Correct rear anglulations. Grooming should be better. Good reach & drive, a bit soft topline.


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tanssikurssilla

 Vuoden 2015 ensimmäinen koirajuttu, check!


Ajeltiin eilen heti aamusta Akaan Viialaan Westiekerhon järjestämään koiratanssin tutustumispäivään. Minuahan ei tietenkään tarvinnut enää vakuuttaa lajin ihanuudesta, mutta odotin kovasti kouluttajan, Salla Haaviston tapaamista. Salla kisaa kolmen oman westiensä kanssa, on lajin tuomari, lajin Suomen mestari ja edustanut myös maajoukkueessa. Halusin tietää, miten hän sen oikein tekee; kuinka saada westie toimimaan niin innokkaasti ohjaajan kanssa yhteistyössä, kuin olen videoilta nähnyt.


Kurssi kesti viisi tuntia. Koirat, yhteensä yhdeksän kappaletta jaettiin kahteen ryhmään, jotta välillä osa sai levätä, ja toinen puoli teki töitä. Salla kertoi myös lajin säännöistä lyhyessä teoriaosuudessa.

Ohjaajien alkulämmittelyn jälkeen harjoittelimme koiratanssin perustemppuja; pyörähtämistä, jalkojen välistä pujottelua ja ohjaajan kiertämistä. Osa koirista oli täysin aloittelijoita, osalle liikkeet olivat jo tuttuja. Minulle ja Sennille Salla näytti liikkeistä haastavampia variaatioita. Meillä oli tosin hieman hakusessa se kuuluisa tekemisen meininki, ja Senni ei meinannut millään pysyä luonani. Vaikka meillä onkin takana valtava määrä treenitunteja, niin kontaktissa on vielä paljon tehtävää. Toisaalta oli hyvä, ettei kaikki mennyt kuin tanssi (heh), koska Salla näki ongelmamme ihan käytännössä, ja antoi hyviä vinkkejä motivaatioon ja vireeseen.

Motivaatio ja vire-osio olikin meille kurssin kaikista antoisin osio, harmi etten tajunnut videoida sitä! Yleensä tämä osio ei kuulemma edes kuulu tanssi alkeiskurssiin, mutta westieiden kohdalla Salla teki poikkeuksen. Asiaa havainnollistaakseen hän näytti kaikkien kolmen koiransa kanssa, miten ne saadaan innostumaan ja tanssimaan, ja kaikille kolmelle olikin eri tapa viestiä. Tämän jälkeen saimme kokeilla runsasta väline-arsenaalia palkkaukseen, esimerkiksi leluja, penaaleja, suklaamunan lelukuoria ja pakasterasioita namien piilotukseen. Oman pääni päällä syttyi lamppu; miksi olla nami-automaatti, kun voi olla jännittävä ja arvaamaton lelunsinkoaja! Omissa treeneissä pistämmekin nyt temppuharjoitukset paussille, ja keskitymme lyhyisiin, korkeavireisiin harjoituksiin, joissa haluan nähdä Sennin hännän heiluvan.


Harjoittelimme myös lyhyen koreografian, jossa hyödynnettiin aiemmin harjoiteltuja temppuja, ja lopuksi teimme sen pari kertaa koirienkin kanssa. Tai no, ne tekivät jotka pystyivät, Sennillä ainakin oli mielessä paljon paremmat kuviot tässä vaiheessa päivää, eivätkä ne sisältäneet yhteistyötä kanssani. Myöskään meidän soolotanssi-osio hieman aiemmin ei ihan mennyt niin kuin sen haaveilin menevän, mutta toisaalta oli todella hyvä, että meidän ongelmat näkyivät ihan käytännössä, ja Salla pystyi antamaan vinkkejä ja neuvoja tilanteen korjaamiseksi. Taas kerran ne ratkaisun avaimet ovat tässä päässä hihnaa.

Yhteenvetona kurssi oli aivan ihana, ja olen todella iloinen siitä että sinne lähdettiin, vaikkei sitä ihan kotinurkilla järjestettykään. Vaikein osuus oli parintuntinen kotimatka pimeällä moottitiellä räntäsateessa aivan yksin, koska Senni luonnollisesti sammahti takapenkille saman tien, kun Citroënin nokka kääntyi kohti Helsinkiä. Saatoin jopa ajatella, että miksei Senni voi koskaan ajaa meitä kotiin, miksainaminä...


Kuvaamisessa apuna oli Tessa, joka nappasi kamerani odotellessaan omia vuorojaan. Kiitos ihanista kuvista!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Eläintenystävää ahdistaa

Senni yrittää sopeutua buffet-jonossa ihmisten maailmaan.

Maailma on eläimille karu paikka; kaikki tapahtuu ihmisten (ja joskus myös luonnonvoimien) armoilla. Oma maailmankatsomukseni on, että ihminen on yksi eläimistä, meille nyt vain sattui kehittymään muihin eläimiin nähden tehokkaat kyvyt viestiä tehokkaasti sekä tallentaa tietoamme, ja täten nousimme ravintoketjun huipulle. Eläimet eivät silti ole täällä meitä varten, vaan meidän kanssamme.

Mutta kuten yleensä, maailmassa on asiasta eri mielipiteitä, ja ihmiset elävät kovin erilaisissa olosuhteissa, aiheuttaen myös eläimille yhtä sun toista. Itsekkäänä olentona yritän olla ajattelematta asioita, joihin en voi vaikuttaa, mutta viime aikoina olen ahdistunut esimerkiksi seuraavista asioista:
- Jääkarhujen elintila pienenee, ne näkevät nälkää ja kuolevat sukupuuttoon
- Koe-eläin-kaniinit sidotaan kiinni pöytään, niiden iho rikotaan, silmät tuhotaan jne.
- Sikaloissa emakot eivät pääse liikkumaan. Pikkupossut kastroidaan ilman kivunlievitystä. Saparot leikataan.
- Ulkotarhoissa elävillä koirilla tassut jäätyvät kovilla pakkasilla
- Sarvikuonoja salametsästetään, tai niiltä leikataan puolet naamasta pois sarven vuoksi ja ne jätetään kitumaan naamapuolina
- Delfiinejä joukkomurhataan Japanissa rannoille
- ulkomailla koiria hylätään paljon ja ne joutuvat elämään ilman omaa perhettä kurjissa tarha-olosuhteissa
- Ihmiset pitävät villieläimiä, kuten leijonia, karhuja ja tiikereitä lemmikkeinä pienissä häkeissä


Myös monen ns. kotikoiran kohtalo ahdistaa; koira joutu olemaan pitkiä aikoja yksin, ja sitten kun tullaan kotiin sen kanssa ei tehdä mitään. Olenko vain hurahtanut tähän koiraharrastukseen itse niin pahasti, vai onko ihan normaalia ajatella että myös koira tarvitsee harrastuksia? Miksi kukaan ottaa koiran, jos ei tee sen kanssa mitään?
 
Kuulun pariin eläinten ja luonnonsuojelujärjestöön, jotka lähettävät postissa jäsenlehtiään. Minun on pakko heittää nuo lehdet suoraan lukematta roskiin, sillä en halua enää uusia huolenaiheita itselleni. Ylioppilaskirjoituksetkin menivät reaalin osalta huonosti, koska satuin näkemään Ajankohtaisesta Kakkosesta edellisiltana videon, jossa kettu nyljettiin elävältä Kiinalaisella turkistarhalla. En saanut pitkään aikaan tuota näkyä pois verkkokalvoitani. Nuorempana olin vielä paljon mustavalkoisempi muutoinkin, ja ehdoton esimerkiksi siinä, että kaikki käyttämäni kosmetiikka oli täysin eläinkokeetonta.

Tuntuu hassulta, että kaikista maailman eläimistä, minä paapon hulluna tuota yhtä valkoista otusta. Kaipa se osaltaan lievittää tätä maailmantuskaani, kun yritän tehdä edes tuon yhden kohdalla elämän ihanaksi.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Talviterveiset



Täällä me ollaan, arkea elämässä taas. Tällä viikolla alkaa taas meidän viikottaiset koiratanssitreenit, ja lauantaina on luvassa jotain aivan ihanaa; kertaluontoinen monen tunnin koiratanssikurssi Westiekerhon järjestämänä Viialassa! Sitä varten kannattaa jo ajella 145km suuntaansa.

Kotitreeneissäkin on ryhdistäydytty, ja olen myös treenannut Sellaa. Pikkuhiljaa meillekin alkaa löytyä yhteinen kieli, ja Sella on nyt oppinut pari uutta temppua; toiseen suuntaan pyörähtämisen ja jalkojen välistä pujottelun. Senni ja Sella ovat aika makean näköisiä, kun niitä yhtä aikaa käskyttää, ja kummatkin pyörivät vinhasti itsensä ympäri samaan aikaan.

25.1. mennään sitten näyttelyyn Sennin kanssa, yli kolmen kuukauden tauon jälkeen, ja vielä ensi kertaa avoimeen luokkaan. Näyttelyt ovat tulleet jo uniinkin, niin paljon odotan taas sitä touhua. Turkki on ihan tiptop, ja edessä on vielä viimeistelytrimmi kasvattajalla ensi viikolla.

Muuten meillä on kaikki mukavasti. Naapurustoon on joulun aikaan muuttanut monta uutta pentua, joten toivottavasti saadaan lisää kavereita poismuuttaneiden tilalle. Uutena vuotena Senni oli melko hämillään raketeista, ja pakollisten ulkoiluiden aikana vaati päästä syliini... siinä meinasi kyllä minulla sydän sulaa, kun tuo omapäinen terrieri haki kerrankin minusta turvaa.
 

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kato vaikka Googlesta

Blogin käyttöjärjestelmä Blogger antaa ajantasaista tietoa teistä kävijöistä, sivulatauksista ja monesta muusta  statistiikasta, joka bloggaamiseen liittyy. Hauskinta dataa on se, millä hakusanoilla haettaessa on päädytty klikkaamaan nettiselain hakutuloksista tänne Ollapa Koiraan.

ollapa koira
Ikuinen ykkönen, tällä on aina eniten osumia. Mutta kyllähän te muistatte myös, että tämän blogin voi laittaa sinne suosikkeihin, blogilistalle tai vaikka blogloviniin, jottei tarvitse aina kurvata googlen kautta, eikös vain?

koirankarvat taloyhtiön pihalla
Taloyhtiö. Ahdistaa koko sana; kuulun oman taloyhtiöni hallitukseen ensimmäistä vuotta, ja voin vain ihmetellä tätä naapureiden kyttäystä, omavaltaisia sääntöjenkiertoa ja juoruilua. Eläkeläisillä on selvästi liikaa aikaa! Mutta suosittelen ehdottomasti keräämään esim. trimmauksessa irronneet karvat pihalta, ei saa antaa naapureille helppoja valituksenkohteita.

miten westie sietää lämpöä
No ainakin aikuisena hyvin, Senni hiippailee nykyään saunaan kanssani ja hyppää itse ylälauteille makaamaan, jos en tajua pelkästä katseesta nostaa koiraa sinne.

pentukurssin kauhu &
räksyttävä koiranpentu
Mukavaa että joku hakee täältä apua, mutta tätä ongelmaa meillä ei kyllä pentuna ollut, Sennihän oli oikein hellantelttu (kröhöm).

tumma haalari ja koira
Valkoisen koiran kanssa suosittelen ehdottomasti pinkkiä jumpin-haalaria (ks. kuva), mutta tumma käy myös.

valkoinen pieni koira
Tulit oikeaan paikkaan!

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosisuunnitelma 2015

Nyt kun on käyty vuosi 2014 pikakelauksena läpi, voidaan verrata tapahtunutta vuosi sitten asettamiini tavoitteisiin (sininen: tavoite saavutettu / punainen: tavoitetta ei saavutettu)
 
KOIRATANSSI
Haave: Tehdä lyhyt ohjelma - Wuosisatamarkkinat ja Lemmikkimessut
Unelma: Esittää se ohjelma jossain - Wuosisatamarkkinat ja Lemmikkimessut
Fantasia: Osallistua virallisiin kisoihin - tavoite siirtyy vuodelle 2015
  
MATCH SHOW'T
Haave: Saada Mies ja Sella mukaan mätsäriin - Sella oli mukana mätsärissä ja Marko Maailman Voittajassa kepona.
Unelma: Saada lisää pokaaleja ja ruusukkeita - Tsek.
Fantasia: Päästä BIS-kehään - Haimoossa päästiin, kun oltiin pienten sinisten ykkösiä.
 
KOIRANÄYTTELYT
Haave: Saada toinen ERInomainen - Saatiin, ja vähän enemmänkin.
Unelma: Osallistua Westie-erikoisnäyttelyyn - Tsek, mennään tänäkin vuonna jos Senni on vain kunnossa.
Fantasia: Osallistua Maailman Voittaja -näyttelyyn - Tsek, se oli yhtä jännää kuin arvelinkin.

Näin ollen vain yksi tämän vuoden tavoitteista (ja sekin Fantasia-osastoa) jäi täyttymättä, enpä osannut vuosi sitten arvata, kuinka paljon me Sennin kanssa kehitymme näissä koiraharrastuksissa. Tälle vuodelle tavoitteet ovat hieman erilaisia:
 
VUODEN 2015 TAVOITTEET
 
KOIRANÄYTTELYT
Haave: Osallistua terveen koiran kanssa vähintään 10 näyttelyyn
Unelma: Saada vähintään 5 SA-tulosta
Fantasia: Saada toinen serti Sennille
 
KOIRATANSSI
Haave: Tehdä lyhyt ohjelma
Unelma: Kerätä lisää esiintymiskokemusta
Fantasia: Osallistua möllikisoihin
  
MUITA TAVOITTEITA
Käydä Sennin kanssa agilityn alkeiskurssi
Leikkiä Sennin kanssa enemmän ja olla hauska emäntä
Lopettaa Sennin huono hihnakäytös (juu, Senni on nykyään välillä remmirähjääjä, kuinka noloa!)
Opettaa Sella olemaan vetämättä hihnassa 
Käydä Sellan kanssa jokin kurssi

Bonustavoite:
Pudottaa omaa painoa Sennin painon verran.
 
Kuten meillä töissä sanotaan; saa suorittaa.