Järvenpään koiranäyttely 24.5.2014

Kotona näyttelyn jälkeen.

 Mä en haluaisi valittaa, mutta... Läähättäviä koiria, pöllyävää hiekkaa, huimausta, nestehukkaa ja taistelua vähistä varjopaikoista. Tätä oli eilinen koiranäyttely Järvenpäässä hiekkakentällä, kun lämpötila nousi yli 30 asteen. Olo oli raskas, ja voin vain ihailla sitä uskollisuutta, jolla useimmat koirat jaksoivat olla mukana noissa olosuhteissa - ei valitusta, kiukuttelua tai raivareita, vaan kiltisti isotkin koirat jaksoivat kehissä esiintyä kauniisti. Kentällä oli niin kuuma, että aurinkovarjona käyttämästäni sateenvarjosta ja runsaasta vedenjuonnista huolimatta olo oli aivan nuutunut, ja totta puhuakseni halusin vain pois sieltä.

Hommat oli kuitenkin hoidettava, periksi ei anneta. Meidän vuoromme oli vasta noin puoli kahden aikaan iltapäivällä, ja olimme näyttelypaikalla yhdentoista jälkeen. Virhe! Näyttelysäännöissähän sanotaan, että kaikkien koirien tulee olla paikalla viimeistään kello 12, mutta huomasin että paikalle tuli koiria vielä ihan viime tingassa, joten tuon säännön voi näköjään unohtaa (ainakin näissä olosuhteissa). Jos olisin tiennyt paremmin, olisin aloittanut turkin tupeerauksen jo kodin viileydessä, sillä porottavan auringon alla tämä oli raskasta sekä minulle että Sennille. Teltta, iso aurinkovarjo tai apukäsi sateenvarjon pitelyssä olisi myös auttanut, sillä yksin selviytyminen oli tällä kertaa varsin rankkaa, kun kehän laidalla ei ollut yhtään hyvää tuttuakaan.

Käytimme odottelun varjon alla istuen ja maaten, ja annoin Sennin kerätä voimia kehää varten. Turkin laittoon käytin vain noin 15 minuuttia, vähemmän kuin koskaan ennen. Lyhyestä virsi kaunis, ainakin minusta pään kampaus oli paras tekemäni. Tässä auttoi myös uusi harja, jonka ostin viime viikon näyttelystä Sennille, ja jolla pöyhin tupeeratun karvan auki.

Tuomari oli eestiläinen Juta Haranen. Kehää pyörittävä kehäsihteeri oli kuuluvaääninen mies, on aina mukavaa kun kehän kulkua on helppo seurata. "Siirrytään seuraavaan rotuun, valkoinen länsiylämaanterrieri, joka luojan kiitos on päivän viimeinen". Ei varmasti ollut heillekään herkkua tuo eilinen, mutta hyvällä sykkeellä hoitivat työnsä vielä yli seitsemänkymmenen koirankin jälkeen, ja tuomariteltan varjossa koirat saivat odotella omaa vuoroaan luokkiensa aikana.

Nuorissa nartuissa oli kolme osallistujaa, ja kaikki saivat laatuarvostelun erinomainen, myös siis Senni! Arvostelu kuului näin:

Hyväntyyppinen narttu, jolla hyvä pää, ilme ja pigmentti. Vahva selkä, kaula voisi olla elegantimpi. Hyvä luusto ja kulmaukset. Oikea karvanlaatu. Selkä voisi olla liikkeessä vakaampi. Toivoisin hieman enemmän tempperamenttiä.

Kehässä Senni esiintyi mielestäni todella hyvin. Yhtään ei tällä kertaa treenattu odotellessa, vaan mentiin kylmiltään kehään. Senni oli skarppina ja piti päänsä ylhäällä liikkeessä. Tempperamenttia ei varmasti ollut minullakaan enää jäljellä, kun kolmatta tuntia olimme paahteessa...

Yhteenvetona: kaksi kevät-näyttelyä, kaksi erinomaista. Oma tavoitteeni oli näistä saada yksi erinomainen, joten odotukset ylitettiin ja jatkamme siis tätä harrastusta kesällä!. Kesältä toivoisin hieman vielä parannusta, eli yhden SA:n (sertin arvoinen), katsotaan riittääkö meidän rahkeet siihen. Mutta jälleen olen oppinut valtavasti tästä maailmasta, ja olen taas pikkuisen parempi esittäjä ja turkin laittaja.