keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kalenteri täyttyy

Lähestyvä syksy on innoittanut minua suunnittelemaan minulle ja Sennille paljon tekemistä, jotta kesän hiipuminen ei tuntuisi niin rankalta. Ensi viikolla aloitamme TOKO-kurssin Koirakoulu Kompassissa muiden juniori-ikäisten koirien kanssa. TOKO on minulle yhtä hepreaa kuin agilitykin, joten on mukava tutustua uuteen lajiin. Kokeilumielessä mennään, jos ei muuta niin tulee ainakin yksi ohjattu treenitunti viikossa lisää. On hyvä että joku välillä minuakin opastaa...


(c) Annamari
Senni on myös ilmoitettu kahteen näyttelyyn syksyllä, Helsinkiin ja Hyvinkäälle. Tavoitteena olisi saada ainakin toisesta ERInomainen, mutta tärkeintä on että näytelyistä jäisi yhtä hyvä fiilis kuin Hyvikäältä heinäkuussa jäi. Luultavasti nämä ovat Sennin viimeiset näyttelyt junioriluokassa, sillä talvella näyttelyitä on paljon vähemmän, ja nuorten luokan ikäraja täyttyy jo huhtikuussa. Toisaalta näyttelymaailma kiehtoo minua tällä hetkellä todella paljon, joten jätetään kuitenkin ovi vielä auki...

(c) Annamari
Syyskuun näyttelyitä varten olen kirjannut ylös lähialueen match showt elo-syyskuulta, ja jos kelit sallivat osallistumme viiteen mätsäriin. Heh, kuulostaa minunkin korvaani paljolta, mutta kun on vain niin kiva puuhata Sennin kanssa! Lisäksi Hyvinkäällä olin niin jännittynyt kehässä, että se meni vähän sumussa, nyt haluaisin olla paljon rennompi tuomarin edessä. Näyttelykurssilla meille opetettiin, että vaikka koira kakkaisi ja pissaisi keskelle kehää, on esittäjän vain hymyiltävä ja näytettävä siltä että "minun koirani on paras". Itselleni asetankin tavoitteeksi, että olen kehässä hymyilevä ja ryhdikäs! Olemme myös alkaneet treenata tuota seisottamista niin, etten pidä namia Sennin naaman edessä. Ongelmana ainakin näin aluksi on ollut, että ilman näkyvää namia Senni pudottaa päänsä alas, mutta onneksi on paljon aikaa treenata.

Ja viimeisimpänä harrastuksena: koiratanssin kesätauko päättyy kahden viikon kuluttua, ihanaa päästä taas treenaamaan ohjatusti. Kesän aikana olen opettanut Sennille vain yhden uuden tempun; nostaa käskystä kummankin etutassunsa vuorotellen minun ojennetulle jalalleni, riippuen siitä kumpaa jalkaa nostan. Peruutustreenejäkin on jatkettu, mutta liikkeeseen on vaikeaa saada pituutta, Senni peruuttaa vain yhdet askeleet joka tassulla.

Tässä suunnitelma, ei muuta kuin toteuttamaan. Kalenterissani ei juuri muita menoja koiramenojen lisäksi ole (eikä oikein pankkitililläkään, heh), mutta miksi sitä sitten töitä tekee, jos ei tee vapaa-ajallaan sitä mistä nauttii!

Näyttelykuvat on ottanut Kaikki elämäni koirat -blogin Annamari, jonka tapasimme Hyvinkään näyttelyssä. Kiitos kuvista (ja tsemppauksesta)!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Unikaveri

Mitäs mitäs, minkä vieressä Senni oikein nukkuu?  Ruskea ja karvainen, joku nalleko? Vai voisiko se olla...
 ...kyllä, kyllä se taitaa olla...
 ...Oscar!

En-nen-nä-ke-mät-tö-mät nukkumisjärjestelyt kaksikolla! Vaikka kumpikin sopuisasti mahtuu kanssani samaan sänkyyn nukkumaan, ei tälläisestä läheisyydestä ole ollut ennen puhettakaan. Tätä onnea ei kuitenkaan kestänyt kuin puolisen tuntia, sitten Senni otti etäisyyttä, ja Oscar kellahti helpottuneena kyljelleen nukkumaan. Puppy love!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Westiet lenkillä

Pääkaupunkiseudulla on säännöllisesti westie-lenkkejä, joissa westiet omistajineen kokoontuvat ja vaihtavat kuulumisia. Tapahtumista kerrotaan westie-kerholaisille, ja Facebookin westie-ryhmissä. Me osallistuimme eilen Sennin kanssa Vantaan westielenkille ensimmäistä kertaa. Tilanne on tavallaan hieman hassu; koiria ja ihmisiä, joista kukaan ei (ainakaan tällä kertaa) tuntenut toisiaan kokoontui, ja seuraavat kaksi tuntia ihmiset puhuvat koirista, koirat leikkivät ja joukkio etenee verkkaisesti. Touhu oli kuitenkin luontevaa, koska tietysti kaikki osallistujat ovat tietynlaisia koirahöppänöitä, ja koirat nauttivat toistensa seurasta.

Eiliselle lenkille osallistui kova narttukolmikko, Hertta, Elli ja Senni. Vanhin koira oli neljävuotias, keskimmäinen kaksivuotias ja Senni nuorin, 9 kuukautta. Trio tuli todella hyvin toimeen, ja nuorempien kesken nähtiin jopa westie-hepuleita. Vaikka westie-piirit Suomessa ovat melko pienet, ei tällä kertaa kukaan ollut lähisukua keskenään, ja kaikki olivatkin ihan oman näköisiään. Senni oli yllättäen kaikista suurin korkeudeltaan, taitaa tulla aika iso tyttö...












 Vantaan Tammiston lähellä oli ihana tammimetsä, jossa uskalsimme laskea koiratkin välillä irti peuhaamaan. Westie-lenkki oli todella mukava kokemus, jatkamme varmasti kimppalenkkeilyä muiden westieiden kanssa. Illalla ei kummankaan meistä tarvinnut unta kauaa odotella! Lopuksi vielä potretit neideistä:

Elli
Hertta

Senni


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Taikasieni

Sennille on tarjottu pienestä pitäen kaikenlaisia aktivointileluja. Aina minun lähtiessä töihin tarjoan kolme erilaista lelua aamiaisella ja herkuilla täytettynä. Rikkinäisiä sukkia, kongeja, puuhapalloja, jäädytettyä ruokaa lelun sisällä... Ja Senni on innoissaan! Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, joten puuhailuun käytetty aika tuttujen lelujen kanssa lyhenee koko ajan. Tarvitaan siis uusia, entistä hankalempia leluja ja pulmia.

Olin mainoksen uhri ja ostin eläinkaupasta taikasienen eli Macig Mushroomin, jonka valmistaja on BusyBuddy. Erityisesti minua kiinnosti se, että "namikolon" kokoa voi säätää. Vaikeustasoa voi siis nostaa, vaikka koira oppisikin pyörittelemään sientä hyvin.


Sieni aukeaa kolmeen osaan.
Hatun alta säädetään namikoloa, namit laitetaan pohjalle.
Ladattu, valmiina peliin!
Sieni on ollut jo monta viikkoa kovassa käytössä sekä Sennillä että Oscarilla. Oscar, 13-vuotta, innoistui tästä aluksi niin kovasti, että yhtenä iltana leikki sienen kanssa muiden mentyä nukkumaan, vaikkei siellä enää ollut palkkioita sisällä!

Koska sieni ei luovuta nameja kuten pallot, oli sieni aluksi kummallekin varsin haastava, ja turhautumista purettiin kahdella tapaa; Oscar alkoi paiskoa sientä ympäriinsä, ja Senni yritti purra sienen hatun rikki. Sieni kuitenkin kesti westien hampaat, mutta Oscarin käsittelyssä se pari kertaa aukesi, ja luovutti kaikki namit kerralla. Sieni pitää siis kiertää kiinni todella lujaa! Sieneen olen laittanut palkaksi esimerkiksi nakin paloja, nappuloita ja tavallista kuivaruokaa. Säädettävä kolon vuoksi pienetkin palkat antavat kunnolla haastetta, ja yleensä koirat jaksavat kiinnostua tästä niin kauan kuin nameja on jäljellä, jopa 30 minuutin ajan. Olen pessyt sientä käsin sen likaannuttua. Muovi ei ole kolhiintunut vielä lainkaan, vaikka leikkimisestä kuulukiin välillä aika pauke. Mainio lelu!



sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Erittäin hyvä (ellei täydellinen)

Lauantaina oli meidän kesäloman loppuhuipennus; Hyvinkään koiranäyttely ja Senni junioriluokassa. Aika paljon ehdin tätä tapahtumaa jännittää, sillä olemmehan molemmat ensikertalaisia, eikä meillä ollut kokenutta taustatiimiäkään apuna - sen sijaan (yhtä noviisi) pikkusiskoni tuli matkaseuraksi ja "kenneltytöksi" auttamaan Sennin turkin laitossa.

Westiehän ei ole rotu, joka vain napataan mukaan näyttelyyn, vaan turkin on oltava tip top - valkoinen, pöyheä ja oikein trimmattu. Aikuisen westien turkki tupeerataan ainakin päästä ja jaloista, ja turkin laitto saattaa viedä tunteja. Myönnettäköön, että kun ensimmäisen kerran näin tätä tapahtuvan koiranäyttelyssä jossa olin turistina, jouduin poimimaan leukani lattialta. Mitä ih-met-tä nuo ihmiset tekevät? Eikö westien turkki olekaan luonnostaan kuin Cesar-koiralla? Kun tupeerausta sitten jatkui yli tunnin, en enää saanut silmiäni irti näistä ihmisistä ja koirista, niin hulluina heitä pidin. Ja kappas vaan, kukas se lauantaina tupeerasi omaa koiraansa kehän laidalla...

Valmistauduimme näyttelyyn käymällä maanantaina trimmauksessa Sennin kasvattajalla, ja saimme myös hyviä vinkkejä turkin laittoon. Käytännössä jouduin toki huomaamaan, ettei Sennin turkki totellutkaan minua yhtä hyvin kuin kokenutta kasvattajaa. Tällä viikolla treenasimme myös intensiivisesti viereillä seuraamista, näyttelyhihnassa ja ilman, sekä Sennin seisottamista pöydällä ja lattialla. Näiden tarpeellisten harjoitusten lisäksi vietin tunteja tutkien viime aikaisia näyttelytuloksia junioriluokkalaisille ja valio-westien kuvia internetistä. Tavoitteeksi laatuarvostelussa asetin meille EH:n eli erittäin hyvän, joka on toiseksi paras arvosana koiranäyttelyssä. Etukäteen vahvin luotto minulla oli Sennin käytöksen suhteen, koska Senni on tottunut käsittelyyn, ja tekee mitä vain nakkien eteen. Suurimmat huolenaiheet liittyivät turkin laittoon ja omaan hermostuneisuuteeni, yöllä unta odotellessa listalle pääsivät myös pissa-, kakka- ja oksennusepisodit kehässä.

Osa matkatavaroistamme...
Kotona juuri pestynä ennen tupeerausta
Vaikka meidän arvioitu esiintymisaika kehässä oli puolilta päivin, lähdimme jo aamuyhdeksän jälkeen kohti Hyvinkäätä. Siellä oli jonkinsortin superviikonloppu ja kaikenlaista tapahtumaa päällekkäin, joten en halunnut nostaa stressitasoani yhtään jumittumalla ruuhkaan. Lisäksi näyttelyyn oli ilmoitettu noin 850 koiraa, joten laskin, että parkkitilaa tarvitaan ainakin tuhannelle autolle, eikä paikka ollut minulle entuudestaan tuttu. Mitään ruuhkaa ei kuitenkaan ollut, ja parkkijärjestelyt oli hoidettu mitä parhaiten.

Iloisissa tunnelmissa sitten saavuimme kehän laidalle, ja ujosti valloitimme meille hyvän paikan sen laidalta. Varusteena meillä oli piknik-viltti, päivänvarjo ja Sennin kevythäkki, sekä kassillinen tavaraa, jotta päivä sujuisi mukavasti helteestä huolimatta. Trimmauspöytää meillä ei ole, ja olimmekin ainoat westie-ihmiset joilta se puuttui. Toivottavasti emme aiheuttaneet pahennusta, kun rennosti loikoillen sitten puunasimme Sennin turkkia, kun ympärillämme tupsuteltiin turkkeja pöydillä niin, että valkoista karvaa leijaili joka puolella kuin lumihiutaleita! Senni on vielä niin nuori, ettei karvaa ole edes helppo tupeerata, ja ainakin omaan silmään se näyttää paremmaltakin ilman tätä operaatiota. Mutta maassa maan tavalla ja koiranäyttelyssä vallitsevien kauneus-ihanteiden tavalla.

Senni otti rennosti.
Juuri ennen esiintymistä, kontakti kunnossa!
Kehässä.
Junioniluokassa ei ollut muita narttuja meidän lisäksemme, joten olimme kehässä yksin. Esiintyminen meni hyvin, mutta yllätyksekseni Senniä kiinnostivat maan tuoksut jopa enemmän kuin nakinpalaset! Tuomari, Elena Ruskovaara oli myös mukava ja jutteli meille aika paljon, mikä hieman hämmensi minua - olinhan valmistautunut siihen, etten vahingossakaan puhu mitään, ellei hän mitään kysy. Arvio on myös runsassanainen, mikä on mukavaa:

Vielä hyvin pentumainen. Tässä vaiheessa pitkärunkoiselta vaikuttava narttu, jonka runko, ylälinja ja pää ovat vielä keskenkasvuiset. Hyvät reidet, kohtuulliset takakulmaukset. Eturinta on vielä kapea. Eturaajat ahdasasentoiset. Hyvät leuat, tummat silmät ja pigmentti. Kallo on vielä kapea. Ikään tyypillinen karva. Kapeat takaliikkeet. Liikkuu sivulta katsottuna erittäin hyvällä askelpituudella. Tarvitsee aikaa kauttaaltaan. Rauhallinen, miellyttävä esiintyminen.

Laatuluokka: EH.

Jihuu! Tavoitteet siis saavutettiin. Erityisesti minua lämmittää tuo viimeinen lause esiintymisestä, koska se on asia, johon minä voin vaikuttaa. Minun on helppo allekirjoittaa mielipiteet Sennin pentumaisuudesta ja keskenkasvuisuudesta, täyttihän Senni junioriluokan alaikärajan vasta keskiviikkona! Nyt annetaan Sennille aikaa kasvaa entistä kauniimmaksi, ja lähdetään sitten valloittamaan kehät uudestaan. Samalla voin itse kasvaa paremmaksi esittäjäksi ja turkin laittajaksi, tämä päivä antoi paljon kunnianhimoa näillä alueilla.

Järjestäjille haluan antaa isot kiitokset! Ainakin 15 henkilöä oli ohjaamassa autoja siisteihin vinoparkkiriveihin kuivalle pellolle, ja myös ulosajoväylä oli merkitty selkeästi. Tuli heti saapuessa semmoinen olo, että meitä on odotettu, ja asioita mietitty etukäteen. Myös wc-tilat olivat siistit, ja meidän kehän sihteeri erittäin selkeäsanainen ja kuuluva-ääninen, joten meidän noviisien oli mukavaa seurata kehän kulkua omaa vuoroa odotellessa.



torstai 11. heinäkuuta 2013

Sataa sataa ropisee

Kun turkki on trimmattu näyttelykuntoon maanantaina, on epämiellyttävää, että keskiviikkona sataa. Onneksi Oscarin vaatekaapista löytyi sadetakki, jonka siskoni ovat tuoneet Jenkeistä vuosia sitten. Pikkuisen isohan tuo oli, mutta suojasi sopivasti Senniä ja sadekin taukosi sopivasti, jotta voitiin lenkin jälkeen herkutella viinimarjoilla.

"Et oo tosissasi. Tämä päällä koirien ilmoille vai?!"
 


lauantai 6. heinäkuuta 2013

Tassut ilmaan, tonni täynnä!

Tämän blogin sivuja on nyt ladattu yli 1000 kertaa, en siis kirjoita vain omaksi ilokseni! Mukavaa, että jutuistamme on iloa muillekin, minulle tämä on edelleen mainio tapa purkaa ylimääräistä koirahössötystä.

Minulla on ollut jo kolme viikkoa kesälomaa, ja yksi viikko on vielä jäljellä. Olemme Sennin kanssa viettäneet lähes koko loman maaseudulla vanhemmillani, koska täällä on vain niin ihanaa. Sennillä on seuraa Oscarista, koiria voi pitää vapaana pihalla ja metsässä, ja ulkona oleilu on vaivatonta. Vaikka kaupungissa asummekin ensimmäisessä asuinkerroksessa, on siellä uloslähteminen kuitenkin aina jonkinlainen operaatio, ja minne tahansa menee, on lähellä aina muita ihmisiä ja eläimiä. Täällä maalla puolestaan on ihanan rauhallista, ja luonto alkaa ovelta. Tässä vähän meidän lomatunnelmakuvia:

Grillivahtina

Koiraihmisen viini (saa Alkosta, noin 13 euroa)
 

Neiti kesäheinä