sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Turku KV 28.3.2015


Ja niin me pyyhälsimme lauantaiaamuna taas kohti Turkkusta, Senni pestynä ja föönattuna. Nuoruuteni taitaa olla virallisesti takanapäin, kun kuuntelen näillä näyttelymatkoilla radiosta mieluiten YLE Puhetta... Eilen matkaseuraa minulle pitivät Katariina Souri ja Jasper Pääkkönen. Yhteen kalajuttuun keskityin niin kovin, että säpsähdin "hereille" ajettuani monia kilometrejä moottoritietä täysin autopilotilla, keskittyen vain kuuntelemaan Jasperin tarinaa. Ajokokemusta on yli 10 vuotta, onkohan tämä autopilotti joku iän tuoma lisävaruste...

Ranskalainen miestuomari Michel Hallier oli ennakkoon suomalaiselle näyttelykansalle täysi mysteeri. Kehäsihteerit tekivät parhaansa tulkaten hänen käskyjään ja kommenttejaan, sillä mies ei puhunut lainkaan englantia, ja myös arvostelut kirjoitettiin ranskaksi. Westie-uroksista kaksi saivat SA:n, ja Sennin velipuoli Jesper valioitui saatuaan Sertin. Onnea broidille!

Junnunarttuja oli kolme, samoin avoimen luokan narttuja Senni mukaan lukien. Kun oli meidän vuoro viimeisenä mennä arvosteluun, ei yhdellekään nartulle oltu jaettu SA:ta. Tästä nopeasti laskin, että jos meille nousee vaaleanpunainen lätkä SA:n merkiksi, saadaan serti sekä CACIB (eli kansainvälinen serti). Jackpot jackpot klingklingkling! Sennillä oli vire juuri oikea, ja se teki kaiken kuten pyysinkin, laatuarvosteluksi saimme erinomaisen. Kilpailuluokassa Senni nostettiin ykköseksi, mutta ennen kuin ehdin edes väläyttää tuomarille kauneinta hymyäni kiitokseksi, kehäsihteeri tulkkasi että "kukaan ei saa SA:ta tänään". Voihan vinttikoira, jo neljäs luokkavoitto Sennille putkeen eikä mitään muuta kerrottavaa. Arvostelun kävin käännöspalvelussa käännättämässä:

Kaunis koira. Hyvin laitettu. Hyvät silmät. Oikeanlainen purenta. Hyvät jalat. Hyvä kaulanjuuri. Riittävä väri. Hyvä turkin laatu. Kauniit liikkeet.

ERI AVOK1

"Hyvin laitettu", kiitos kiitos, ihan itse laitoin. Sitten pakkasinkin karavaanin kyytiin ja ajoin Citroënillani pois, ja tänään päivitin meidän näyttelykalenteriin pari uutta kisaa tälle vuodelle.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Lahti KV 22.3.2015

Senni ennen kehää ja puunausta - aika nätti tyttö noinkin.
Kieltämättä pieniä yhtäläisyyksiä tuohon alla olevaan painajaiseen oli eilisessä Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä, jolla avasimme kevään näyttelykauden. Autoa ei saanut lähellekään Messuhallia, ja jouduin raahaamaan karavaania auton luota kohti määränpäätä. Vuoristoja ei ollut matkalla, mutta lahtelaiset eivät olleet vielä aloittaneet katujen hiekkojen keräämistä, joten aikamoista räminää ja puhinaa se eteneminen yksin trimmipöytäkärryn, tavaroiden ja koiran kanssa oli.

Kehä oli niin myöhässä, että aikataulujen kanssa ei sentään tullut ongelmaa, ja turkinlaittoon sain apua erittäin kokeneelta taholta, joten sekin stressi jäi kokematta. Senni olikin siis parhaimmillaan, mitä nyt juoksut ovat päällä toista viikkoa.

Tuomari oli suomalainen Tiina Taulos, ja meidän luokassa oli neljä narttua. Hauska yksityiskohta oli, että yksi näistä avoimista nartuista oli koira, joka melkein päätyi minun omistukseeni, ennen kuin tiesin Sennin olemassaolosta. Senni arvosteltiin viimeisenä, ja sitä ennen kaikki muut luokassa olivat saaneet EH:n. Tuomarin kanssa arviota teki harjoitusarvostelija, ja heti kun Sennin vuoro oli, kommentoi tuomari hänelle  että "no tässä näet miten tällä koiralla on ihan erilailla rintaa ja tavaraa rungossa" - jes. Koko meidän show meni tosi hyvin, Senni seisoi nätisti paikoillaan ja minä olin rento, liikkeetkin meni hyvin. Silti kehäsihteeri nosti sinisen lapun EH:n merkiksi, joten kilpailuluokkaan lähdettiin kaikki samalta viivalta. Senni siirrettiin kuitenkin nopeasti ykköspaikalle ja se oli sitten siinä, ei jatkoon. Hitsin hitsi. Arvostelu kuuluu näin:

Melko kookas, turhan pitkärunkoinen narttu, jolla erinomainen pigmentti. Kuono-osa saisi olla aavistuksen lyhyempi. Hieno rinta ja erittäin tilava ja hyvin kehittynyt runko. Hyvä häntä. Hyvä takaosa. Erinomainen karvan laatu. Hyvä pitkä askel. Kauniisti esitetty.

EH, AVK1

Haetaanpas tästä ne positiiviset puolet; tämä oli Sennin kolmas luokkavoitto peräkkäin, ja minun toimintani sai kiitosta. Sennistä en saisi millään lyhytrunkoisempaa, eli tehtiin kyllä kaikki mitä tehtävissä oli, ja tuomari arvosti eilen asioita jotka eivät olleet Sennin vahvuuksia. Ja onneksi päästään jo ensi lauantaina Turkuun kokeilemaan uudestaan.

Paras narttu-kehä käynnissä, Senniä ei voisi vähempää kiinnostaa.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Koiranäyttelypainajainen

Saavun näyttelypaikalle suuren messuhallin pihalle, jossa selviää ettei parkkipaikkoja ole enää jäljellä. Jostain ilmestyy mies, joka on jonkinsortin hyvänpäiväntuttu, ja hän kertoo olevansa töissä näyttelyssä. Hän ohjaa minut ajamaan henkilökunnan parkkiin johonkin kellariin. Jo siellä tiedän, etten tule koskaan löytämään takaisin tuohon halliin, tai saamaan autoani sieltä ulos. On kuitenkin jätettävä auto ja lähdettävä kohti kehää.

Siskoni löytyy jostain auttamaan minua, sillä minulla on tavaraa todella paljon. Meidän pitäisi löytää halli numero 11, ja halli toisensa jälkeen raahaan näyttelykärryäni hyvin epätasaisessa maastossa, aivan kuin messuhallin sisällä olisi vuoristo... Siskoni häviää jonnekin, jatkan matkaa yksin.

Halli kerrallaan etenen, ja näen hallista numero 8, että sen vieressä on kaipaamani halli numero 11. Olen ylittämässä niiden välistä rajaa, kun järjestyksenvalvonta tulee paikalle ja kieltää ehdottomasti kulkemasta siitä kohtaa. Olen jo pahasti myöhässä, ahdistus kasvaa. Minut ohjataan kiertämään toista kautta, ja tuohon reittiin sisältyy taas yksi vuori, sekä paljon jalkojeni alta pakenevaa mutaa.

Raahaan kärryä perässäni vuoren yli, kellosta huolehtien. Samalla Senni rupeaa pienenemään. Vihdoinkin saavun hallin numero 11 ovelle, sinne onkin todella hieno sisäänkäynti neon-valoineen ja kaikkineen. Kehien laidoilta tuttuja naamoja tulee minua vastaan, kertoen että heillä on jo kaikki koirat valmiina, he menevät nyt ulos tupakalle. Katson kellosta, että kehä alkaa 15 minuutin kuluttua, ja minun pitäisi vielä laittaa Sennin turkki kuntoon! Ahdistaa. Samalla huomaan, että yorkshirenterrierin kokoiseksi kutistueen Sennin korvat ovat menneet aivan ruskeiksi. Huomaan seinässä vesihanan, jonka alla voin pestä Sennin korvat. Jotenkin onnistun kuitenkin kastelemaan koko koiran hanan alla, eikä turkki ehdi enää kuivua, apua...

Tässä kohtaa onneksi heräsin.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mimmit mättähillä

 

Kannatti rämpiä umpihangen läpi meidän salaiseen metsäpaikkaan, sillä metsässä oli jo mukavan kuivaa ja lumetonta. Viimeisestä vapaana juoksemisesta (jos koirapuistoa ei lasketa) olikin jo aivan liian kauan aikaa, jopa niin kauan että en tiennyt voinko täysillä luottaa koirien luoksetuloon. Mutta tuo huoli oli turha, sillä kalkkunaleike taskussa on varma vahviste "tänne"-käskylle.

Metsästynlain mukana koirat pitäisi pitää kiinni maaliskuun alusta lähtien, joten olimme metsäretkellä myös lainrikkojia, pientä lisäjännitystä siitä siis. Mutta vannon että metsän eläimiä ei vahingoitettu tämän retken aikana.





Senni kaivoi sammalmättääseen ison kolon ja tunki päänsä sinne. Onkalosta löytyi jotain aivan ihanaa, jota ei todellakaan jaettu Sellan kanssa. Mitä maasta löytyi, emme koskaan saa tietää, koska annoin Sennin nauttia saalistaan rauhassa.

Tässä kohtaa voisi muuten vähän mainostaa Markolta joululahjaksi saamaani objektiivia, 17mm 1:2.8 M.Zuikoa Olympus Peniin. Sopii sekä yleiskuviin että lähikuviin, ja kuvat ovat todella tarkkoja. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu sillä. Nyt kun minulla on sekä 45mm että tuo 17mm, niin tuntuu siltä ettei tarvitse vähään aikaan haikailla muita objektiiveja, ja kameran mukana tullut perusobjektiivikin on jäänyt tyystin käyttämättä.




Sanoiko joku "tänne"?
Kun olimme jo melkein päätepisteessämme, Senni hermostui. Se juoksi joka suuntaan haukkuen, ja oli todella levoton. Onneksi ei kuitenkaan uskaltanut lähteä luotani kauas, ja sain molemmat koirat kytkettyä hihnoihin. ...jonka jälkeen vasta tajusin mikä oli levottomuuden aiheuttanut - naapurin hevoset olivat tulleet aitauksessaan todella pitkälle metsään, ja olimme olleet aivan niiden vieressä koko ajan.

Hetken aikaa ihasteltiin näitä eläimiä yhdessä, ja hepatkin tulivat aitauksessaan aivan meidän luo. Lajienvälinen tervehdys oli koirien puolesta äänekäs, mutta tiedän naapurin hevosten tottuneen koiriin, joten käytin hetken hyödyksi ja yritin saada omat koirat rauhoittumaan, ja se meni ihan hyvin.



 Sellan ilme on paljonpuhuva, "m-m-mitä nuo ovat...?"