maanantai 22. syyskuuta 2014

Hyvinkään ryhmänäyttely 21.9.2014

Sennin sisarpuolet Helmi ja Peetu odottivat yhdessä kehää.
Tasan vuosi sitten oltiin samassa näyttelyssä Hyvinkäällä, ja saatiin meidän toistaiseksi ainoa H (hyvä). Nyt oli aika ottaa revanssi, kun Sennistä on kasvanut kaunis nuori neiti ja minäkin olen paremmin perillä näyttelykuvioista.

Tuomari oli tietysti eri, mutta sää oli sama; harmaa syyssää. Näyttelypaikka on ampumakeskus keskellä ei-mitään, ja siellä on hyvin vaihteleva maasto. Senni otti maastoon tuntumaa jo matkalla autolta näyttelyalueelle, sillä vessakäynnin jälkeen pyllyä kutitti, joten koira pyyhki antaumuksella sen harmaaseen kivipöllyyn. Ja muuttui takaosastaan cairnterrieriksi - tai ainakin sen väriseksi. Onneksi näyttelylaukkuni sisältö on vuodessa kasvanut jo sille tasolle, että tällaisiä tilanteita varten sieltä löytyy kosteuspyyhkeitä...

Senni. Tupeeraus tehty, kohta kammataan. Olisi pitänyt pestä tuo leuka!

Romanialainen tuomari Calin Simu oli vähän pettymys, vaikka me saimmekin sen mitä lähdimme hakemaan, ERI SA NUK2 (erinomainen, sertin arvoinen, nuorten kilpailuluokan toinen). Tuomari tuntui olevan täysin tietämätön muista arvosteluasteikon pykälistä, joten ERIä ja SAta nousi kehäsihteerin käsistä yhtä tiuhaan kuin ympäröiviin metsiin sieniä. Kaikkien koirien kirjalliset arvostelut olivat myös hyvin samankaltaiset, ja kuten kasvattaja-kaverini hyvin totesi, koirien puutteetkin olivat tuomarin mielestä erinomaisuuksia. Historian kirjoihin kirjattiin Sennin kohdalta seuraavaa:

Nice feminine head, correct topline. Well set tail. Very good angulations and movements. Very nice rich coat for the age.

vapaa suomennokseni:

Mukava feminiinen pää, oikea ylälinja. Hyvin asettunut häntä. Erittäin hyvät kulmaukset ja liikkeet. Erittäin hyvä ja runsas turkki ikäisekseen.

Muuten arvostelu on linjassa meidän aiemmin saamien (ja totuuden) kanssa, mutta kulmaukset Sennillä eivät valitettavasti ole erittäin hyvät. En tosin muista kopeloiko tuomari edes takajalkoja, joissa olisi eniten parantamisen varaa.

Turkin laitoin tällä kertaa ihan itse, ja tein myös siistivän trimmauksen kotona viikonloppuna, kasvattajahan trimmasi Sennin kaksi viikkoa sitten. Harjoittelusta oli hyötyä, huomaan kuinka olen saanut varmuutta tuohon hommaan. Kehässä Sennin menoon olisi voinut saada lisää potkua, sillä tuomari arvosti liikettä ja iloista esiintymistä, mutta oma keskittymiseni ei taas siellä ollut ihan kohdallaan.  Oma vuoro ei myöskään kestänyt kauaa, sillä tuomari ei liikuttanut koiria yksinään ollenkaan, liikkeet katsottiin luokan aluksi ja sitten kilpailuluokassa ja paras narttu-kehässä hyvinkin tarkkaan.

Näyttelyn loppuhuipennus oli Sennille vierailu HauHau-myyntiautolle. Ollaan käyty siellä aina jos ovat olleet meidän näyttelyissä myymässä, ja Senni osaa jo istua kiskaluukun kohdalle ja odottaa maistiaisia tutulta myyjältä. Hinnat ovat kaupan hintoihin tosi edulliset, esimerkiksi viisi noita tummansinisiä namipusseja saa kympillä. Viikonloppuna huomasin myös Mustissa&Mirrissä Maailman Voittajasta jääneitä poistomyyntituotteita -50% kannattaa käydä katsomassa jos tarvitsee nahkaluita, valjaita, taluttimia tai pantoja!



torstai 18. syyskuuta 2014

Harjoiteltu on


Sunnuntaina näyttelyyn Hyvinkäälle. Uutta SA-tulosta toivoen treenasin turkin laittoa alusta loppuun asti itse kotiolosuhteissa. Ihan hyvä treeni, koska kun ei tarvinnut huolehtia kellosta ja omasta vuorosta samalla kun tupsutti turkkia, olikin yllättävän helppoa saada karvat asettumaan haluamallaan tavalla.

Tällä kertaa pitää ujuttaa harja mukaan kehään, että saisin nuo masukarvat suoriksi liikkeiden jälkeen, yläkuvasta näkee hyvin mitä tarkoitan. Minulla taitaa olla taipumusta stressata melkein enemmän omista vaatteista näyttelyssä kuin Sennin turkista, sillä vaatteiden olisi oltava mukavat, tyylikkäät, mielellään taskulliset, väriltään valkoista korostavat (mutta silti niissä ei saisi näkyä valkoiset koirankarvat), niissä ei saa tulla kylmä eikä kuuma, ja joskus niiden pitää kestää sadettakin...

lauantai 6. syyskuuta 2014

Helsingin koiranäyttely 6.9.2014 - wauwauwiva!

Tätä kirjoittaessa juon kuohuviiniä, vaikka olen melkoisessa flunssassa. Kilistelylle on kuitenkin niin hyvä syy, että olisi suorastaan vääryys olla juhlistamatta sitä mitä Sennin kanssa tänään saavutettiin!

Lähtökohdat syksyn ensimmäiselle näyttelylle eivät olleet otolliset; olen siis potenut flunssaa koko viikon, ja lisäksi Senni kärsii juoksujen jälkeisestä masennuksesta ja on hyvin, hyvin flegmaattinen. Kun sitten vielä Senni karkasi ennen kehää minulta ja juoksi vinttikoirakehän läpi väkijoukkoon taakseen katsomatta, oli voittajafiilis aika kaukana...  Helsingin näyttelyyn oli kuitenkin ilmoitettu vain viisi westiä, joten tottakai olin ennakkoon fiilistellyt sitä, että meillä olisi kaikkien aikojen parhaat mahdollisuudet saada kauan odotettu SA.

Narttuja oli viidestä westiestä neljä, meidän lisäksemme kaksi junioria sekä yksi valio (joka on Sennin täti). Turkinlaitossa saimme apua Sennin kasvattajan kumppanilta, tai siis oikeasti hän laittoi turkin kuntoon, ja minä katsoin vierestä ja yritin oppia... ja hienohan Sennistä tuli, harmi ettei ole h-hetkeltä yhtään kuvaa!

Kehässä oltiin yksin, koska muita nuorten luokkalaisia ei ollut mukana ollenkaan - varma luokkavoitto siis. Koska kumpikaan junnunarttu ei saanut SA:ta en mennyt kehään itsevarmana, mutta meillä meni silti hyvin ja Senni seisoi kuin patsas tuomarin sanellessa arviota. Myös liikkeet menivät mielestäni hyvin, ja puolalaistuomari Andrzej Kazmierski (Puolan terrierijärjestön puheenjohtaja) liikuttikin meitä paljon. Arvio oli seuraava:

Quite correct in type, size and general expression. Feminine in face. Excellent in front, long shoulders, hind legs too straight not so deeply angulated. But joints become elastic in movement.

vapaa suomennokseni:

Tyyppi, koko ja yleisilme melko oikeat. Feminiiniset kasvot. Erinomainen etuosa, pitkät lavat, takajalat liian suorat eivätkä hyvin kulmautuneet. Mutta nivelistä tulee joustavat liikkeessä.

Arvostelun jälkeen kehäsihteeri tuli luokse pinkin ruusukkeen kanssa, onnitteli ja pyysi palaamaan paras narttu-kehään - saatiin siis ERI ja SA! Ohhoh sitä riemun määrää kun hypeltiin kehän laidalle, sain melkein siivet selkään. Parempaa oli kuitenkin luvassa, kuten minulle heti kehän laidalla kerrottiin: koska kumpikaan junnunarttu ei saanut SA:ta tänään, eikä meidän jälkeemme ollut valionarttu voi ottaa sertiä vastaan, putoaisi se siis suoraan meidän syliimme!

Mentiin siis vielä paras narttu-kehään (jossa ei myöskään olla oltu koskaan ennen) Sennin tädin kanssa, ja hymyillen ja hihkuen vastaanotettiin pn-2 sekä serti!


Huhhuh, täällä me siis vietetään kotona lauantai-iltaa, ja fiilistellään tätä päivää kuohuviinin ja koiranherkkujen kera. Minun koira sai sertin. Olkoonkin, että tämä oli mahdollista pitkältä sen vuoksi, ettei meidän rinnalla ollut liutaa muita erinomaisia koiria niin kuin yleensä, mutta yhtäkaikki Senni oli tuomarin mielestä sertin arvoinen! Kerran minulla oli lotossa kuusi oikein, mutta ei sekään tuntunut niin hienolta kuin tämä...

Tästä saatiin myös ihanaa uutta intoa jatkaa tätä harrastusta; vihdoinkin saatiin tunnustusta kaikista niistä trimmaukseen käytetyistä tunneista, näyttelyravin ja poseerauksen harjoittelusta, näyttelymaksuista, trimmaustarvikkeista ja kaikesta muusta mitä tämä harrastaminen tällä rodulla vaatii.

Ja tottapuhuen eihän me koskaan sertien takia olla tätä tehty ja vaan huvin ja urheilun vuoksi, mutta kyllä nyt ymmärrän niitäkin jotka näitä ruusukkeita näyttelyistä janoaa. Ihana fiilis, kippis!



maanantai 1. syyskuuta 2014

Vara-Senni

Samana päivänä, kun juoksut alkoivat neljä viikkoa sitten, Senni lopetti leikkimisen. Hormoonitasapainon heitellessä ei ehtinyt keskittyä kuin omiin mietteisiin, oli säästeltävä voimavaroja, sekä lisättävä päiväunien määrää ja laatua.

Tästä tilanteesta on eniten kärsinyt tietysti Sella, joka viettää steriloidun nartun seesteisen tasaista elämää, ja leikkii mieluusti parhaan kaverinsa kanssa joka ikinen päivä. Ensimmäisen viikon ajan Sella oli ihmeissään, ja yritti kaikin keinoin ja villein tanssikuvioin houkutella Senniä painiin. Tuloksetta, Senni pysyi jäänaisena.

Sellan oli siis jätettävä Senni sikseen ja etsittävä parempaa seuraa. Lelulaatikosta löytyi Happy-nalle, joka on saanut tuntea nahoissaan Sellan hellyyden(ja rajuuden)osoitukset viime viikkoina. Ensin Happyn päältä lähti paita, ja lopulta Sella amputoi myös toisen jalan. Lopullisen perkaamisen ollessa käsillä oli minun pakko pelastaa asuntoni valkoiselta polyesterivanukäsittelyltä, ja vaihtaa Happy uuteen (onneksi leluvarastossa oli tismalleen samanlainen nalle odottamassa).

Ei Sellan ja Happyn elo koko ajan ole höykytystä ollut, vaan välillä nallea on myös maltettu hellästi pidellä sohvalla, kuten näissä kuvissa. Sennin juoksutkin ovat ohi, mutta leikkifiilistä ei ole vielä westie-neidiltä löytynyt, joten onneksi Sellalla on tämä Vara-Senni seurana.