keskiviikko 31. joulukuuta 2014

2014 Vuosikatsaus, osa 2/2

HEINÄKUU

Loma ja helteet alkoivat. Jätin ensimmäistä kertaa Sennin hoitopaikkaan yli kahdeksi yöksi, kun lähdimme Markon ja ystäväpariskunnan kanssa ulkomaanreissuun viideksi päiväksi.  Lomalla ei paljon muuta sitten tehtykään, koska helteet lamaannuttivat sekä koirat ja ihmiset, ja lasten uima-altaatkin oli jo myyty loppuun siinä vaiheessa, kun me tajusimme koirille sellaista kaivata.

ELOKUU

Varmasti tämän vuoden jännittävin kuukausi. Ensin oli kolmen näyttelyn putki neljässä päivässä: terriereiden erikoisnäyttely, westie-erikoisnäyttely ja Maailman Voittaja-näyttely. Näistä parin viikon kuluttua esiinnyimme ensi kertaa yleisölle, kun vihtiläiset saivat tutustua tottelemattomaan westieen koiratanssiin Wuosisatamarkkinoilla.


 SYYSKUU

Hirveässä, jo viikon jatkuneessa flunssassa vein Sennin Helsingin kaikkien rotujen näyttelyyn, ja vaikka pieni koiramäärä olikin innostanut minua haaveilemaan jonkinlaisesta sijoituksesta, en olisi voinut uskoa, että Senni saisi tuona päivänä sertin. Tuo päivä muutti meidän suunnitelmat täysin, sillä olin jo ehtinyt suunnitella näyttelyiden lopettamista meidän osalta ja masukarvojen lyhentämistä kura-rumban vähentämiseksi. Kun kahdessa seuraavassakin näyttelyssä tuli SA, oli vuoden 2015 viikonloppusuunnitelmat kevät-kesä-akselille lyöty lukkoon - don't stop me now, cause I'm having such a good time...


LOKAKUU

Senni täytti kaksi vuotta, eli tuli aikuiseksi. Lokakuu meni vielä elokuussa alkanutta juoksumasennusta potiessa, ja Senni poti pahaa hellyydenkaipuuta. Vaikka masennus loppuikin marraskuun alussa, on Senni edelleen mielellään lähelläni sohvalla ja sängyssä, mikä on minusta oikein mukavaa - muuten kun tuo neiti on kovin itsenäistä sorttia eikä mikään mammantyttö, joka seuraisi minua ja tekemisiäni jatkuvasti.


 
MARRASKUU

Westie-tempaus Lohjalla, joka oli kiva tapahtuma Halloween-hengessä. Lisäksi julkinen esiintyminen, osa kaksi Lemmikkimessuilla, jossa areena oli noin 100-kertaa Wuosisatamarkkinoiden areenan kokoinen, ja yleisöäkin satapäin. Oli onneksi niin mukava ryhmä esiintyjiä matkassa, ettei jännittänyt yhtään, eikä harmittanut vaikkei Sennin ja minun kontakti ollutkaan huippuluokkaa. Otettiin opiksi, ja nyt tiedetään mitä pitää treenata, jos joskus halutaan ihan oikeasti koiratanssia kisoissa.



JOULUKUU

Kävin Koira 2014-tapahtumassa ja nautin joka hetkestä. Senni kävi kasvattajalla trimmissä ja tuli oikein kauniiksi. Mietin, millaisia tavoitteita ensi vuodelle voisi asettaa - siitä lisää huomenna. Ylipäätään saatiin tänä vuonna paljon aikaiseksi, ja tehtiin juttuja joista en edes osannut haaveilla. Senni on nyt ollut elämässäni kaksi vuotta ja kaksi päivää, ja tämä meno taitaa tästä vain vielä parantua!

maanantai 29. joulukuuta 2014

2014 Vuosikatsaus, osa 1/2

TAMMIKUU
Sennin toiset juoksut alkoivat, ja hormonihöyryissään se pissasi sänkyyni. Harrastuksissa oli hiljainen kausi, ja käytimmekin paljon aikaa Sellaan ja Markoon tutustumiseen.


    HELMIKUU
Tämä kuukausi on mennyt täysin arjen merkeissä, piti oikein kalenterista katsoa mitä ollaan tehty - eikä oltu tehtykään mitään erikoista. Kovasti Sennin turkkia trimmailin, sillä halusin tietää miten 5kk jakso joulukuusta toukokuuhun ilman kasvattajan osaavia käsiä sujuisi, ja hyvinhän se sujui, Senni pysyi westien näköisenä.




 MAALISKUU
Viime hetkillä heitin Sennin kuvan Puoli Seitsemän -ohjelma Suomen tyylikkäin lemmikki-kilpailuun, ja Senni voitti kilpailun Coco Chanel-tyylillään! Tuo on yksi hulluimmista jutuista mitä olen kokenut, hupijuttu joka kuitenkin tuntui silloin maailman suurimmalta asialta. Kunniakirja on seinällä edelleen. Maaliskuussa juhlittiin myös Oscarin 14-vuotissyntymäpäivää.


HUHTIKUU
Kevät alkoi, ja Sellaa totuteltiin käymään koirapuistossa, pikkuinen kun oli kovin arka. Pääsiäisenä kävimme vuoden ensimmäisessä mätsärissä, teimme pitkiä lenkkejä ja vietimme pitkän viikonlopun vanhemmillani maaseudulla.


   TOUKOKUU
Sain siskolta vappuna koirailmapallon, joka meinasi saada yhtenään köniinsä Senniltä. Pitkä näyttelytauko päättyi, ja kävimme näyttelyissä Riihimäellä ja Järvenpäässä. Järvenpäässä oli lämmintä, ja Riihimäellä niin kuumaa, että luulin pyörtyväni hiekkakentälle. Kummastakin näyttelystä tuloksena sileä ERI, josta olin todella tyytyväinen. Toukokuussa kävimme myös paljon mätsäreissä lähiseudulla.


KESÄKUU
Kesäkuun alussa Helsingissa järjestettiin suuri Westie-lenkki, jossa taisi olla yli 60 westiä. Meidän oli myös tarkoitus osallistua kahteen näyttelyyn, mutta viikkoa ennen ensimmäistä Senni venäytti juoksuleikissä ojentajalihaksensa. Kipulääkekuurin vuoksi jouduimme karenssiin ja molemmat näyttelyt jäivät väliin, mutta onneksi Senni parantui vammasta nopeasti entiselleen. Kesäkuun lopussa Sella täytti kaksi vuotta ja sitä juhlittiin korut kaulassa maksalaatikkokakkua syöden.



tiistai 23. joulukuuta 2014

Ei-niin-jouluista koristelua kotiin


...eli mitä tehdä näyttelyistä ja match show'sta saaduille ruusukkeille? Netistä näin usemmankin ratkaisun tälle ensimmäisen maailman ongelmalle, ja vihdoinkin olen saanut tehtyä Sennin ruusukkeille arvoisensa säilytysratkaisun.

Ostin Claes Ohlsonilta muutamalla eurolla kolmisenkymmentä askartelumagnettia ja vahvaa liimaa. Liimasin kunkin ruusukkeen taakse yhden magneetin, ja liiman kuivuttua nostin ruusukkeet metallitauluun, jonka olen ostanut vuosia sitten IKEAsta. Valmista!

Tämän ratkaisun hyvä puoli on se, että ruusukkeita voi helposti vaihtaa, jos niitä vaikka saa jatkossa lisää jossain kivemmissa väreissä (esim. vaaleanpunainen ja sini-valkoinen, hih). Huono puoli on pölynkeräys, mutta vahvat magneetit pitävät ruusukkeet kyllä taulussa, vaikka niitä vähän imurilla lähestyisikin. Jos ei halua ripustaa tätä taideteosta seinälle, voi magneettien avulla kerätä ruusukkeet asetelmaksi vaikkapa jääkaapin oveen.


maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulu tulla jolkottaa



Olimme viikonlopun maalla tunnelmoimassa tulevaa joulua kuusenkoristelun merkeissä. Koirien kanssa olemme nyt valmiit jouluun; Senni on käynyt trimmattavana kasvattajalla, koirien joululahjat ja jouluherkut on hankittu, ja olemme pitäneet jouluisen kuvaushetken - niitä kuvia lisää jouluksi.

Huomenna 23. joulukuuta on muuten Sennin nimipäivä, eli tasan kaksi vuotta sitten kohtasimme ensi kerran. Voisin melkein puhua elämästäni aika ennen Senniä ja aika Sennin jälkeen, niin paljon koiran kanssa eläminen on muuttanut minua ja arkea. Uusiksi ovat menneet harrastukset, omat arvot, rahankäyttö, ostotottumukset ja suuri osa ystävistä - ja tietysti Sennin "avulla" löytyivät Marko ja Sellakin. Hyvää vuosipäivää meille hauvaseni!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Messari osa III - Ostokset


Tein yhden ajatusvirheen. Kuvittelin, että jättämällä Sennin ilmoittamatta Messarin näyttelyyn, säästäisin rahaa. Noh, säästinhän minä ilmoittautumismaksun lisäksi trimmauksen hinnan, mutta kyllä ne eurot tuli käytettyä moneen kertaa viikonlopun aikana. Ilman koiraa oli niin helppo shoppailla! Lisäksi useimmissa kojuissa pystyi maksamaan kortilla, joten eihän sitä tullut niin tajuttua rahanmenoa. Mutta kuten kollegani minulle kerran sanoi; hittoakos sitä töissä käy jos ei vapaa-ajallaan tee sitä mitä haluaa!

Myyjiä Messukeskuksessa oli kuulemma lähes sata, ja vierailin varmaankin yli 50 kojulla. Kaikki hankintani ovat käyttötavaraa; ostoslistallani oli koirakirjallisuus, uusi kaulapanta, vilkkuvaloja ulkoiluun ja herkkuja. Valoja lukuunottamatta sainkin kaiken hankittua, ja vielä hyvään hintaan. Lisäksi muutaman tuotteen kohdalla tajusin ne nähtyäni, että tarvitsen niitä, hehe. Pieniä koirien tonttulakkejakin hetken harkitsin, mutta jäivät ostamatta ja hyvä niin. Nyt on taas kaikkea mitä tarvitaan ja vähän päälle!


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Messari osa II - söpöimmät koirat

Koirattomana messuvieraana sain kiinni siitä tunteesta, joka minulla oli ennen vanhaan ennen omaa koiraa Messarissa käydessäni; voi miten ihania koiria, koiria, koiria, voisinkohan viedä osan niistä kotiin. Sennin myötä olen kyllä oppinut että kaikki koirat eivät näytä samalta kotiolosuhteissa kuin sinisillä kehämatoilla ravatessaan, mutta mitäpä tuosta. Näyttely on näyttely, ja sinne laittaudutaan, niin koirat kuin ihmisetkin. Vinkiksi kuitenkin sille bichon frise-kasvattajalle, että jos siistin näköinen ydinperhe haluaisi tutustua koiraasi, voi heille selittää ystävällisesti miksei siihen koiraan juuri sillä hetkellä saa koskea. Karjuminen ei ole kohteliasta, terveisin nimimerkki "sivustakatsoja".

Seuraavat koirat tarttuivat kameran muistikortille ja ansaitsevat tulla esitellyiksi:


Bichon frise. Kokenut kehäkettu otti messuhälinän rauhallisesti vaikka näennäisesti hänen lähellään ei näkynyt ketään emännäksi sopivaa henkilöä. Vähän vain kurkkaili lattian suuntaan, että joskos tästä uskaltaisi hivuttautua alas... Bichonista saa muuten aika makean näköisen, kun laittaa sille led-kaulapannan, koko koira tuntuu hohtavan neon-valoa! Meidän naapurissa on kaksi bichon-poikaa ja ne hohtavat syysillassa vihreänä ja sinisenä.



Berhandilainen. Juniorivoittajan tittelin lauantaina saanut koira jonotteli kuvauspisteelle jättirotujen rennolla asenteella, mihinkäs tässä on kiire. Koiralla oli todella kaunis kuviointi selässään, ja nuo tassut, oi miten ihanat. Joskus vielä minulla on tuon kokoluokan koira, ja opetan sillekin koiratanssia. Ja halaan sitä usein. Ja nukun sen kainalossa päiväunet, Sennin kanssa meillä on toisinpäin.


Mopsit. Rassukat oli jätetty kahdestaan häkkiin, ja etummaisella oli iso hätä omistajan perään, ja se haukkui tauotta. Taaimmainen kaveri vaikutti todella tympääntyneeltä seuralaiseensa. Ja kun kyykistyin ottamaan kaksikosta kuvaa, mitä tekee äänekkäämpi kaveri? Huomaa tilaisuutensa tulleen, ja hyppää välittömästi kaverinsa selkään humputtamaan. Tympääntyneen kaverin ilme on todella nöyryytetty, ja äänekäs oli vain että äkkiä, ota meistä NYT se kuva! Naurua pidätellen liukenin paikalta, vaikka noissa piiressä olisi varmaankin ollut normaalia kuvata näitäkin puuhia.



Maltankoira. Juu juu tiedetään, tykkään pienistä valkoisista koirista. Maltankoirista on muuten olemassa kiva blogi, Neljä jalkaa, karvat ja häntä, jossa on nykyään mukana myös kääpiövillakoira. Ja Malta on ihana paikka, olen käynyt siellä kerran ja haluaisin mennä toistekin.


Ja lopuksi, viikonlopun söpöin westie. Junioriluokassa kisannut Ebba, joka on samasta kennelistä kuin Senni. Kun olin kaksi päivää katsellut näitä tip-top-westejä, alkoi Senni vaikuttaa kovin epäsiistiltä, ja heti sunnuntai-iltana otin trimmausvälineet esiin ja koiran pöydälle. Ei kerrota kellekään, mutta saatoin ottaa jostain kohtaa vähän liikaa... Onneksi meidän seuraavaan näyttelyyn on vielä kuusi viikkoa aikaa.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Messari, osa I - Lauantai ajatuksin

LAUANTAI - HELSINKI WINNER

Onpa kummaa; olen menossa ilman koiraa tai osallistumisoikeutta messuilemaan, ja minua jännittää. Olenko vain tottunut jännittämään Messariin menoa?

Eeeih lähdinköhän nyt liian myöhään, ehdinkö näkemään koiratanssikilpailun alun?

Ei ruuhkaa Hakamäentiellä, mitä ihmettä.
Ei ruuhkaa Messarin nurkillakaan, pääsinpäs nopeasti perille.

Minä olen kyllä niin kohtelias, että ilman koirattomana messuvieraana voin ajaa ylimpään kerrokseen ja kävellä rappuset alas. Menkööt koiralliset hissillä.

Taidankin maksaa parkin jo nyt aamulla. 11,00 euroa, okei.

Sisäänpääsymaksu. 15,00 euroa, okei.

Narikkamaksu 2,50 euroa, okei. Kolmekymppiä mennyt ja tulin vasta ovesta sisään... Noh, meni niin sujuvasti koko matka että antaa mennä, kerran vuodessahan täällä vain ollaan.

Ainiin karkkilakko päättyy tänään, wu-huu! Menenkin karkkikaupan kautta kun aikaa on. Mitä karkkia haluaisin, mitä tekisi mieli, hmmm... Apua, 2,5 kk karkittomuuden jälkeen en osaa päättää, mikään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta ensimmäiseksi karkiksi lakon jälkeen. En taida ottaa mitään, ehtiihän sitä.

Päivän paras esitys X-Files -teemalla.
Koiratanssikilpailu on alkamassa, kiva nähdä kun kisaajat harjoittelevat areenalla ilman koiriaan. Menenkin ihan parhaille paikoille istumaan. Ainiin ja fiksuna toin kotoa vichyä, taidankin ottaa huikan.... *SWOOOOOOSH* Voihan villakoira olen ihan märkä. Noooh ei haittaa, kaikki muu mennyt tänään niin hyvin.

Voin vain kuvitella miltä tuntuu odottaa omaa vuoroaan tuolla seinän takana, pelkkä ajatus vääntää vatsaa. Ei ei, en olisi vielä valmis samaan mihin nämä koirakot ovat.

Snif snif missä ne nessut on, ensimmäinen freestyle-esitys ja nyt jo tippa linssissä. 

Kolme tuntia siihen meni, ja nyt kisat ohi. Sain paljon ajateltavaa minun ja Sennin tansseihin. Nyt kohti westie-kehää. 

Kehä myöhässä, tässähän ehtii kierrellä. Mitäs NUO ovat, oijoi miten herkullisen näköisiä! Tuoretta banaania ja mansikkaa valkosuklaakuorrutteella, tämä on parasta herkkua mitä olen tänä vuonna saanut! 


Koju. Koju. Koju. Taidan tulla huomenna hoitamaan ostokset, eihän näitä jaksa tänään enää kiertää.

Westiet aloittavat kisan. Vuosi sitten mekin oltiin mukana noissa junnunartuissa, onpa ne pieniä. Pääsisipä pian taas itsekin kisaamaan. Näihin koiriin verrattuna Senni on kyllä todella karvainen, pitää trimmata huomenna...

Junioriluokan uroksia.

Vähän päätä särkee, pitänee syödä. Sitten lähdenkin kotiin ja Itsenäisyyspäivän juhliin linnaan, nimittäin Hämeenlinnaan. Hyvä syy ottaa ilta rauhassa että pääsen aamulla takaisin messuilemaan. Olipas kiva päivä.

torstai 4. joulukuuta 2014

Klik x 20 000

Ollapa Koira on saanut tänään 20 000. klikkauksen.

Oh my Dog.

Kuten olen ennenkin sanonut, on minulle itselleni ollut monista koirablogeista paljon iloa, joten ihanaa että joku muu käy täällä hakemassa sitä samaa tunnetta itselleen. Vai mikä on syy, miksi blogiani luetaan, haluaako joku paljastaa?

Julkista koirapäiväkirjaa on nyt takana yli 1,5 vuoden verran, ja tämä on edelleen ihana harrastus. Lisäksi koen, että meillä on Sennin (ja Sellan) kanssa vielä paljon annettavaa ja uusia asioita koettavana - tervetuloa klikkailemaan siis jatkossakin!

ps. Haluatko kurkistaa kulissien taakse? Katso Senriikka @ Instragram