maanantai 24. elokuuta 2015

Kesäprojektina koiratanssia westie-erikoisnäyttelyyn


Tammikuisen koiratanssikurssin jälkeen syntyi muutaman henkilön toimesta ajatus tehdä westiemäinen koiratanssiesitys rodun erikoisnäyttelyyn elokuun 15. päivä. Minua ei ollut vaikeaa suostutella tähän projektiin mukaan, sillä juuri tällaisia ennenkokemattomia juttuja on ollut Sennin kanssa mahtavaa tehdä. Ei sitä tässä aikuisen elämässä enää monessa kohtaa jännitä niin, että mahaa vääntää.


Show koostui kahdesta palasta; näyttelyn alussa olevasta viisiminuuttisesta avausnumerosta, ja näyttelyn puolivälissä olevasta noin 15-minuuttisesta Westie-sirkuksesta, jossa jokaisella oli soolo (ja koiratanssikonkari-Sallalla monta sooloa).

Ryhmämme, johon kuului yhteensä viisi naista ja kahdeksan westietä, kokoontui kesän aikana kahdesti. Kilometrejä välillämme oli suuntaan jos toiseenkin melkoisesti, aikataulujen yhteensovittamisen haasteista puhumattakaan. Yhteistreeneissä keskityttiin avausnumeron harjoitteluun, jossa olimme kaikki mukana yhtä aikaa. Soolot kunkin tuli harjoitella esityskuntoon itse, ja sitten niitä vain vähän hiottiin yhdessä. Sosiaalista mediaa hyödynnettiin suunnitteluvaiheessa toki myös, Facebookin viestiketjussamme on 300 viestiä. Miten sitä ennen pärjäsi ilman tällaisia apuvälineitä?

Vaatetus on tärkeä osa koiratanssiesityksiä oikean tunnelman ja teeman luomiseksi. Omasta sirkustirehtöörin takistani kiitän ompelutaitoista äitiäni, joka alkuhämmennyksen jälkeen sai hyvin kiinni ideastani ja teki takin alusta loppuun, vanhaa lakanakangasta hyödyntäen.

Sennin kanssa harjoittelimme kotona niin kauan, että minä osasin koreografian, ja show'n lähestyessä harjoittelimme myös ulkotiloissa, esimerkiksi tyhjässä koirapuistossa. Suurin huoleni (vanhana zumba-konkarina) ei ollutkaan muistanko koreografian, vaan kuinka Senni pysyy mukanani täysin rajaamattomassa ympäristössä, jossa on paljon yleisöä, muita koiria ja kaiken maailman ärsykkeitä.

No miten esitys sitten meni?
Avausnumerossa jouduin yllättymään kolmesti. Ensin siitä, että heti alkutahdeista Senni teki kaiken mitä pyysin. Sitten siitä, että yleisö ihan villiintyi, ja lähti taputtamaan rytmissä käsiään yhteen. Ja viimeinen yllätys oli, että Senni piti tätä taputusta hyvin arveluttavana käytöksenä, lopetti oman tekemisensä ja säntäsi pusikkoon. Onneksi kovin kauas ei uskaltanut vieraassa paikassa, vaan juoksi takaisin jalkoihini, mutta siinä vaiheessa meidän osuus tanssista oli jo ohi.

Westie-Sirkuksen alkaessa pyysimmekin yleisöä taputamaan Sennille vasta ohjelman lopussa, ja minun oli vain luotettava koiraan. Ilman rytmikästä taputusta Senni saikin tehtyä ohjelmamme alusta loppuun kanssani todella hienoon, Sennin kissamaiseen tyyliin. Kokonaisuutena esitys ainakin voitti yleisön puolelleen, vaikka kaikki ei mennytkään niin, kuin me taiteilijat olimme suunnitelleet.

Projekti oli ikimuistoinen, ja teki todella hyvää minun ja Sennin väliselle suhteelle, koska tuli treenattua niin paljon, ja ilmeisesti ihan oikeaan suuntaan. Esityksessähän pystyin palkkaamaan Senniä nameilla, toisin kuin kisoissa voi tehdä, mutta eipä olisi vielä vuosi sitten onnistunut tehdä neljää-viittä temppua putkeen ilman palkkaa niin kuin nyt. Kannatti lähteä mukaan!




perjantai 21. elokuuta 2015

Eläköön Koirat ja Victoria Stillwell


Kymmenisen vuotta sitten keskiviikot olivat kultaa. TV2:lta tuli silloin lempiohjelmani Koirani vai minä  (It's me or the Dog), ja linnoittauduin lapsuudenkotini takkahuoneeseen tuota ohjelmaa rauhassa katsomaan. Olin aivan myyty Victoria Stillwellin koulutusmetodeille ja hänen persoonalleen, ja opin todella paljon koirista tuon ohjelman kautta.Victoria osaa pukea sanoiksi juuri sen, millainen ihmisen suhde koiriin minunkin mielestäni pitäisi olla.

Stillwell kävi kolmisen vuotta sitten pitämässä luennon Suomessa, mutta tuolloin en valitettavasti päässyt paikalle. Alkuvuonna HauHau sitten ilmoitti hänen olevan pääesiintyjä tämän viikonlopun Eläköön Koirat! -tapahtumassa Olympiastadionilla, joten sain uuden mahdollisuuden. Kun lippujen hinnatkin tällä viikolla puolitettiin, oli vain mentävä, vaikka minua olisi tänään tarvittu myös muualla. Ja päätös oli  oikea, show oli ihana!




Jouduin jopa yllättymään omasta reaktiostani showssa näytettyyn videoon, johon oli kerätty palasia tuosta vanhasta lempiohjelmastani - olin liikuttunut. Eikä video siis sisältänyt mitään nyyhkykohtia, vaan oli jopa hauska. Oli vain niin mukavaa olla kuuntelemassa Stillwelliä. Yli kolmen tunnin luennon sisältö oli monipuolinen, eikä tässä jälkihöyryissä edes pysty sisäistämään mitä kaikkea tuli nähtyä ja kuultua. Mukana oli niin suomalaisia demokoiria, videoita tulevasta nettisarjasta, asiaa koirien aisteista ja koulutustavoista, kuin kettuilua Cesar Milanillekin! Ja paljon paljon muuta.

HauHau oli avannut omat myyntipisteensä jo tänään perjantaina, viikonloppuna myyjiä tulee kuulemma vielä paljon enemmän. Ja eihän niitä tarjouksia voinut ohittaa... Harmi etten ollut omalla autolla liikenteessä, ostosten määrä oli mitoitettava käsien kantokyvyn mukaan. Lippua hankkiessa olin maksanut muutaman euron lisää, ja ostanut lipun johon kuului 20 euron arvoinen tuotepaketti HauHaun tuotteita. Paketti oli ihan hyvä, siellä oli tuubihuivi, kana-ateria, jättipussi kuivatua kanafilettä, talutushihna, heijastin ja jonkinlainen muovialusta.

Stadionilla oli muuten vain A-katsomot eli toinen pitkä sivu käytössä, mutta paikalla oli todella vähän ihmisiä. Sääli, sillä Stillwellin opeilla ja asenteella maailma olisi kaikille koirille aika lailla parempi paikka.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Turku KR 8.8.2015 - Perfect Day


Eilinen oli niin kiva päivä ettei mitään järkeä, kaikki meni nappiin.

Heräsin kuudelta, sain itseni ja Sennin kisakuntoon ajoissa, ja ehdin lähteä aikatauluni mukaisesti kohti Turkua.

Matkalla radiosta tuli uusintana Yle Puheelta Ali Show, jossa oli vieraana Anna Abreu.
Hauska uusinta, en ollut kuullut tuota jaksoa!

Perillä ei ollut yhtään ruuhkaa, pääsin suoraan ajamaan parkkiin.

Viereeni parkkeerasi auto, ja sieltä hyppäsi ulos westie. Parkkipaikan kohtalo toi minut yhteen Lulu-westien sekä tämän emännän, Nitan, kanssa. Jatkoimme yhdessä kohti näyttelypaikkaa, minullakaan kun ei ollut yhtään tuttuja mukana, joten oli mukavaa saada heti seuraa.

Ostin näyttelyluottelon, joka kertoi, että mukana on kaksi urosta ja viisi narttua. Yksikään koira ei ollut mikään serti-hirmu. Oman vuoron lähestyessä alkoi jännittää, tuomari jakoi muille roduille EH;ta jonkinverran, eli ei ollut ERI-maatti. Toivoin että tänään menisi kaikki nappiin, sillä Hyvinkään pettymyksen jälkeen mikään ei ole itsestään selvää.

Westiet alkoivat, ei yhtään urosta paikalla. Siispä suoraan narttuihin, Sennin vuoro viimeisenä, ainoana avoimessa luokassa. Meidän vuoro menee täy-dell-ises-ti, ja saamme ERI ja SA!

Paras narttu-kehä alkaa, Senni vastaan yksi nuorempi narttu. Hoen vain päässäni että ota meidät ota meidät ota meidät ja tuomari Maria Petersen (Tanska) ottaa!!! Koska yhtään urosta ei olet paikalla, on Senni paitsi paras narttu, myös rodun paras!

Kiitos kuvasta, Nita!
Huudan kehän laidalle Nitalle, voisiko hän ottaa kuvan tuomarin kanssa meistä. Tässä vaiheessa tajuan, että olen ollut kehässä aurinkolasit päässä... hups. Onneksi tuomarillakin oli, oltiin samiksia!

Nita lähtee kotiin erinomaisen Lulun kanssa, ja Senni ottaa torkut boksissaan. Samalla tekstaan ilo-uutiset kasvattajalle, ja julkaisen Sennistä kuvan Facebookiin tuloksen kera.

Lähdemme Sennin kanssa kiertämään näyttelyaluetta, aikaa kun ennen ryhmäkehää on lähes neljä tuntia. Tuloksestamme saa palkinnoksi kaksi hienoa pokaalia (jotka mätsäävät mekkoni kanssa).


Kahvilateltassa myydään siideriä. Kyllä kiitos, yksi! Samaan pöytään kanssani tulee uusi tuttavuus, Jaana, jonka silkkiterrieri on myös ollut ROP-koira. Hänkin on yksin matkassa, joten vietämme loppupäivän yhdessä.

Ryhmäkehä on täynnä hienoja terrierejä. Nautin joka hetkestä, olen niin ylpeä Sennistä. Jatkoon emme pääse, mutta hei kuinka makeaa oli edustaa siellä westejä!

Kotimatkalla radiosta tulee pari niiiiiin hyvää biisiä. Citroën hytkyy kohti Helsinkiä, koska tanssittaa.

Kotona jääkaapissa odottaa kylmä shampanja, joka on odottanut tätä päivää, kun Senni saa toisen sertinsä. Ihanan kuplivaa, ai että maistuu hyvältä.

Illalla Facebook on täyttynyt onnitteluista. Liikuttaa, kuinka suunnilleen jokainen meidän näyttelytouhuissa joskus mukana ollut ihminen onnittelee, ja on vilpittömän iloinen meidän saavutuksesta. KIITOS.

****

Ja tässä vielä tuomarin, Maria Petersenin (Tanska) arvio Sennistä:
 3 years old. Well set ears. Dark eyes. Correct mouth. Strong neck. Level topline. Correct tail set. Correct coat. Moves well.

ERI SA AVK1 PN-1 SERT ROP 

vapaa suomennos:

3 vuotias (toim. huom: sanoin kyllä allmost 3 years!) Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Oikeanlainen suu. Vahva niska. Tasainen ylälinja. Oikeanlainen hännän asento. Oikeanlainen turkki. Liikkuu hyvin.

Perinteinen serti(/varaserti) -kuva.

tiistai 4. elokuuta 2015

Kukka kävi kylässä

 
Meillä oli kotona pienet illanistujaiset viikonloppuna, ja saimme mukaan myös shih tzu-Kukan naapuritalosta. Kukan emäntä on koirapuistoystäväni; olemme tänä vuonna tutustuneet meidän koirapuistossa, ja viettäneet monta pimenevää iltaa siellä Sennin, Sellan ja Kukan kanssa, jotka ovat kaikki lähes samanikäisiä narttuja. Koirat tulevat toimeen, ja me ihmiset vielä paremmin.

Kukka oli hyvin reipas vieras, ja tutki tarkkaan illan aikana mitä kaikkia leluja meidän koirilla on - kirjaimellisesti tyhjensi lelukorit! Muuten niin hyväntuulinen Sella oli yllättäen tästä hieman näreissään, ja olisi halunnut aina juuri sen saman lelun, millä Kukka kulloinkin halusi leikkiä. Minullahan on kaksi siskoa, joten kyllä muistan lapsuudesta miltä tuo tuntuu, mutta ehkä tässä on Sellalle pieni kehityskohde käytöksen suhteen. Tai sitten vain ensi kerralla laitetaan lelut piiloon.

Koirien tarjoilut koostuivat raikkaasta helsinkiläisestä vesijohtovedestä vuosikertaa 2015, sekä kana-tikuista. Tikkujen syönti meni sentään sivistyneesti rinnatusten ja kukin keskittyi vain omaansa.


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kesäretki mätsäriin - Sella yllättää



Loma sujuu mukavasti, ja sen ohjelmaan mahdutettiin yksi match show, pitkästä aikaa. Aurinkoisena kesäiltana mukaan lähtivät myös Marko ja Sella, joka mahdollisti sen, että myös Sella pääsi osallistumaan kanssani kisaan, sekarotuisten sarjaan.

Mätsärin järjesti Koneen kentällä Helsingissä Suomen Pekingeesikerho. Hyvä sää houkutteli paikalle tietysti valtavasti osallistujia, ja aloituskin viivästyi puoli tuntia ilmoitetusta. Meillä ei ollut mitään hätää, sillä mukaan oli otettu piknik-viltti ja vähän eväitäkin, joten oltiin vain ja hengailtiin. Sennin luokassa (pienet aikuiset rotukoirat) oli yli 40 koiraa, ja ennen Sellan vuoroa oli pieniä pentuja vuorossa samoin yli 40.



Sennin vuoro tuli ensin. Senni oli ihan superhyvällä tuulella ja innokas, joten annoin sen mennä täysillä, ja tästä oli palkintona punainen nauha. Voi kunpa saisin siihen näyttelyssäkin noin paljon draivia... Ehkäpä se näyttelyissä tapahtuva turkin puunaus vähän latistaa Sennin tunnelmaa, nyt kun ehostukseksi riitti nopea turkin kampaaminen.

Sennin jälkeen oli vielä yli 20 koiraa, joten siinä sitä sitten istuskeltiin ja ihmeteltiin maailman menoa, kun yksi järjestäjä kuului huutavan Sellan numeroa jossain kaukana. "Siirrettiin monirotuiset toiseen kehään kun noissa pennuissa kestää niin kauan, nyt olis teidän vuoro". Jahas, ei muuta kuin koko seurue puiston toiselle puolelle, ja Sellan kanssa kehään ihan kylmiltään, hyvä että muistin edes nameja napata taskuun. Monirotuisia ei ollut kuin kourallinen, joten jo ennen kehää tiedettiin että sijoitutaan, eikä ollut mitään paineita. Eikä Sellan kanssa niitä voi ottaakaan, koira kun oli vasta toista kertaa mätsärissä ja ei oltu yhtään harjoiteltu siellä tarvittavia taitoja.


Juuri tästä syystä oli ihanan rentoa esittää Sellaa. Monirotuiselle kun ei ole olemassa sitä "oikeaa" tapaa esittää, joten oli helppoa keskittyä siihen olennaiseen: että koira seisoo nätisti, kävelee nätisti ja antaa tutkia. Näistä kaksi ensimmäistä oli helpompaa toteuttaa , Sella-parka kun ei ollut ihan mielissään siitä, että ventovieras nainen tulee sörkkimään. Jotenkin Sella tämän rouvan kuitenkin hurmasi, koska Sella voitti siniset! Ja koska siinä ei vielä ollut tarpeeksi, kertoi kehäsihteeri ystävällisesti että ykkönen jää sitten Best In Show-kehään. Eli ilta vain jatkui ja jatkui ja jatkui!



Palkinnot kourassa palattiin piknik-tukikohtaamme, ja huomasimme, että rotukoirien puolella punaisten kehä oli juuri alkamassa. Hirveä paniikki taas päälle, Sennin turkki kuntoon ja oikea numerolappu lanteille. Senni ei sijoittunut, ja kun nyt kuvia katson niin enpä ihmettele tuolla seisottamisella, pitää vähän tsempata sitä ensi lauantain Turun näyttelyyn.

Sellan kanssa käytiin sitten vielä auringon laskiessa siellä monirotuisten BIS-kehässä nappaamassa neljäs sija (neljästä koirasta, hehe), ja saatiin lisää palkintoja ja pokaali. Kaikenkaikkiaan huippukiva ilta ihanassa auringonpaisteessa, vain se että Koneen kentällä olisi wc-tiloja olisi voinut tehdä illasta paremman.

Monirotuiset, BIS-4



Kotona palkintojen kanssa.