Tänään minun piti julkaista joku kiva kuva Sennistä ja kukkasista, ja toivottaa hyvää juhannusta. Kuvaussessiot kukkasten kanssa on kuitenkin siirretty tuonnemmaksi, sillä kävimme tutustumassa MeVetin päivystystoimintaan ja valitettavasti ihan aiheesta.
Olen viettänyt pidennettyä juhannusvapaata, ja lähdin Sennin ja Sellan kanssa aamupäivästä pidemmälle kävelylle. Kotimatkalla kotimme vieressä oleva koirapuisto oli tyhjillään, joten päästin koirat vielä juoksemaan vapaasti viimeisiä höyryjä ulos. Ehdin ajatella, että onpas Senni hurjana tänään, se jahtasi Sellaa kuin viimeistä päivää. Eikä aikaakaan, kun huomasin Sennin ontuvan voimakkaasti - joku käännös on ollut liian tiukka, tai maassa on ollut kuoppa, en osaa sanoa missä kohtaa vamma syntyi. Muutaman ontumisaskeleen jälkeen Senni tosin näytti ajattelevan että
oho, vähän sattuu, mutta tuo Sella on kyllä vielä napattava... ja juoksi vielä hyvän matkaa ihan täysillä, ja huolestuneet huutoni kaikuivat kuuroille korville, niin hauskaa neideillä oli.
Loputtomiin ei kipeän jalan kanssa karkuun juosta, joten nappasin Sennin kainaloon, ja Sellan hihnaan, ja kiiruhdimme kotiin tilannetta selvittämään. Sen verran pahasti Senni jalkaa ontui, että tiesin kyllä mitä on tehtävä - soitto eläinsairaala Aistiin. He sanoivat suoraan ettei kannata tulla, on täyttä, menkää MeVetiin. Soitin sinne, ja siellä sanottiin että jos tullaan ennen kello 13, päästään päivystykseen. Kello oli 12:04, huh, hyvin ehdittäisiin. Pieni paniikki kyllä alkoi jo hiipiä, sillä huomenna on juhannusaatto, ja Senni on menossa vielä vanhemmilleni hoitoon, joten tämä ei nyt oikein sovi kuvioon. Tuleeko leikkausta, lastoja, kipsejä, pakkolepoa, a-pu-a. Juhannuksen lisäksi Mies täyttää huomenna 30 vuotta (onnea <3) joten juhannuksen lisäksi meillä on toinenkin syy juhlia.
MeVetissä jouduimme odottamaan noin tunnin vuoroamme. Matkalla olin jo ihan paniikissa, mutta laukustani löytyi banaani ja verensokerin tasaus riitti tällä kertaa hysteerisyyden taltuttamiseen, lääkärissä olin jo oma rationaalinen itseni. Tutkimuksissa ongelma paikannettiin selkeästi vasemman etujalan ojentajalihakseen, joka on revähtänyt. Hoidoksi Senni sai laserhoitoa (!), kipulääkettä pistoksena sekä lisää kipulääkettä kotiin viemisiksi. Kuuri kestää 1-2 viikkoa toipumistahdista riippuen, ja vapaana juoksemiset voi unohtaa - kuten myös meidän kahden seuraavan viikon näyttelyt. Vaikka Senni paranisi supernopeasti, on kipulääkkeen käyttö kielletty 28 vuorokautta ennen kilpailuja.
Ihanaa ettei ongelma ollut luissa tai nivelissä, mutta silti kirpaisee ettei päästä missikisoihin, seuraavat meillä kun on vasta elokuussa. Mutta eläinlääkärin sanoin: "jossei koskaan tee mitään, ei tapahdukaan mitään". Tapaturma, ei voi mitään.
Tästä huolimatta, hauskaa juhannusta!