maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sellan syntymäpäiväjuhlat

Sellalla on tänään 30. kesäkuuta syntymäpäivä, ja kaksi vuotta tuli täyteen, ja Sella on nyt siirtynyt nuoruudesta aikuisuuteen.

Syntymäpäiväjuhlilla oli mukana Senni, ja voi kuinka hauskaa juhlissa olikaan! Malttamattomina tytöt odottivat tarjoiluiden alkamista juhlapöydän ääressä. Oh My God-kassiin oli piilotettu lahjat. Juhlan kunniaksi kummatkin halusivat lainata minulta korut kaulaan, jotta juhlat olisivat oikeat prinsessasyntymäpäivät.


Syntymäpäiväkakkuakin tarjottiin, jokaiselle vieraalle omalta lautaselta. Sella jaksoi hienosti poseerata kakun kanssa, ja pitkän odotuksen jälkeen oli ahmintataktiikkakin valmiina - niin paljon ja niin nopeasti kuin mahdollista.

Syntymäpäiväkakku (1 koiralle):
100 g rusinatonta maksalaatikkoa
1 kalkkunanakki
kurkkuviipale

Asettele maksalaatikko haluamaasi muotoon lautaselle. Halkaise nakki, jotta saat siitä kaksi kynttilää. Paina ne maksalaatikkoon pystyyn. Leikkaa kurkusta reunoja pois niin, että saat siitä sydämen muotoisen. Tarjoile heti.


 
Lahjat avattiin ruokailun jälkeen. Mieheltä Sella sai älylelun, jonka voi kiinnittää tyhjään juomapulloon, jotta namien saalistus olisi haastavampaa. Minä annoin Sellalle virtahepopehmon, koska pallojen lisäksi Sella pitää paljon pehmoista, ja tässä lelussa on tavallaan molemmat. Bonuksena lelun päässä on vinkulelu, jota en huomannut sitä ostaessani.

Lahjojen jälkeen ohjelmassa oli vielä leikkimielistä painimista, dentastixien syömistä (juhlapäivinäkin pitää harjata hampaat) ja sitten juhlaväki olikin valmis iltaunille puoli yhdeksältä.

Sellaiset syntymäpäivät.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Koira-arvoitus

Seuraavaksi esitellään kaksi koiraa, arvaatteko miten ne liittyvät toisiinsa?

Ensin Ansa.


Ansassa on mäyräkoiraa, jackrusselia, havanankoiraa ja tiibetispanielia. Ansakin on ollut nuorempana ihan musta, ja se on iän myötä alkanut harmaantumaan - vaikkei mikään vanha koira olekaan, vasta muutaman vuoden ikäinen.

Ja sitten Kessu.

Kessu on japaninpystykorva, myöskin muutaman vuoden ikäinen.

...ja keitä he ovat? No Sellan vanhemmat!

On tuo peritymistiede ihmeellistä, sillä ei ihan heti uskoisi Sellan isää puhtaan valkoiseksi. Jonkinverran Sella taitaa isäänsä muistaa, sillä kerran koirapuistossa kanssamme oli japaninpystykorvauros, eikä Sella aristellut sitä ollenkaan, vaikka yleensä onkin kovin hitaasti muille koirille lämpiävä.

Monet koiranpennut syntyvät emonsa huomiin, eikä isää näy mailla halmeilla (vaikka eipä se taida mitään haitata). Sella on kotoisin harvinaisesta, ehjästä koiraperheestä. Vanhemmat asuivat yhdessä pentujen syntymän aikaan, ja asuvat edelleenkin saman katon alla. Sellan ulkonäkö kerää paljon kommentteja mihin tahansa menemmekin, joten nyt on aika esitellä millä yhdistelmällä Selloja syntyy. Kessu ja Ansa ovat Miehen kaverin ja tämän kihlatun koiria, siksi ne kuuluvat yhä Miehen ja Sellan elämään. 

Kuka arvasi oikein?

Kessu + Ansa = Sella


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Maailman suurin koira

Minä ja Salli oltiin ihan sävy sävyyn, asusteita ja karvoja myöten.

Minä pidän suurista koirista. Ei, minä pidän valtavista koirista. Nöffeistä, berhandilaista, tanskandoggeista ja mastiffeista. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut yhtäkään valtavaa koiraa, mutta juhannuksena minulla oli ilo viettää aikaa mökillä Salli-irlanninsusikoiran kanssa. Ensikohtaaminen tällaisen koiran kanssa on ihan maaginen, kun pelkkä koiran olemus herättää kunnioitusta. Vaistomaisesti valtavaa koiraa lähestyy erilailla kuin hössöttävää pikkuista, kun koira on lähes samanpainoinen kuin itse.

Viime aikoina minusta on Sellan karvanlähdön myötä (mustaa karvaa vaaleassa asunnossani, voih) kuoriutunut aikamoinen siisteysfriikki, joten jättirotuhaaveet on siirretty sinne jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja suurempaan asuntoon, koska lisääntyneen karvamäärän myötä useimmat isot koirat myös kuolaavaat runsaasti, ei tosin Salli.

Salli painoi 60 kiloa, mutta ihan kivasti mahduimme jakamaan vuodesohvan kolmisin; minä, Mies ja Salli. Senni & Sella eivät mökillä mukana olleet, mikä oli hyvä ratkaisu Sennin sairasloman huomioon ottaen. Jalka on parantunut hyvin, joten tästä tuskin jää mitään pysyvää vaivaa. Seuraavaksi odotellaankin sitten juoksuja, heinäkuussa pitäisi taas hormonien hyrrätä...

torstai 19. kesäkuuta 2014

Suunnitelmat uusiksi


Tänään minun piti julkaista joku kiva kuva Sennistä ja kukkasista, ja toivottaa hyvää juhannusta. Kuvaussessiot kukkasten kanssa on kuitenkin siirretty tuonnemmaksi, sillä kävimme tutustumassa MeVetin päivystystoimintaan ja valitettavasti ihan aiheesta.

Olen viettänyt pidennettyä juhannusvapaata, ja lähdin Sennin ja Sellan kanssa aamupäivästä pidemmälle kävelylle. Kotimatkalla kotimme vieressä oleva koirapuisto oli tyhjillään, joten päästin koirat vielä juoksemaan vapaasti viimeisiä höyryjä ulos. Ehdin ajatella, että onpas Senni hurjana tänään, se jahtasi Sellaa kuin viimeistä päivää. Eikä aikaakaan, kun huomasin Sennin ontuvan voimakkaasti - joku käännös on ollut liian tiukka, tai maassa on ollut kuoppa, en osaa sanoa missä kohtaa vamma syntyi. Muutaman ontumisaskeleen jälkeen Senni tosin näytti ajattelevan että oho, vähän sattuu, mutta tuo Sella on kyllä vielä napattava... ja juoksi vielä hyvän matkaa ihan täysillä, ja huolestuneet huutoni kaikuivat kuuroille korville, niin hauskaa neideillä oli.

Loputtomiin ei kipeän jalan kanssa karkuun juosta, joten nappasin Sennin kainaloon, ja Sellan hihnaan, ja kiiruhdimme kotiin tilannetta selvittämään. Sen verran pahasti Senni jalkaa ontui, että tiesin kyllä mitä on tehtävä - soitto eläinsairaala Aistiin. He sanoivat suoraan ettei kannata tulla, on täyttä, menkää MeVetiin. Soitin sinne, ja siellä sanottiin että jos tullaan ennen kello 13, päästään päivystykseen. Kello oli 12:04, huh, hyvin ehdittäisiin. Pieni paniikki kyllä alkoi jo hiipiä, sillä huomenna on juhannusaatto, ja Senni on menossa vielä vanhemmilleni hoitoon, joten tämä ei nyt oikein sovi kuvioon. Tuleeko leikkausta, lastoja, kipsejä, pakkolepoa, a-pu-a. Juhannuksen lisäksi Mies täyttää huomenna 30 vuotta (onnea <3) joten juhannuksen lisäksi meillä on toinenkin syy juhlia.

MeVetissä jouduimme odottamaan noin tunnin vuoroamme. Matkalla olin jo ihan paniikissa, mutta laukustani löytyi banaani ja verensokerin tasaus riitti tällä kertaa hysteerisyyden taltuttamiseen, lääkärissä olin jo oma rationaalinen itseni. Tutkimuksissa ongelma paikannettiin selkeästi vasemman etujalan ojentajalihakseen, joka on revähtänyt. Hoidoksi Senni sai laserhoitoa (!), kipulääkettä pistoksena sekä lisää kipulääkettä kotiin viemisiksi. Kuuri kestää 1-2 viikkoa toipumistahdista riippuen, ja vapaana juoksemiset voi unohtaa - kuten myös meidän kahden seuraavan viikon näyttelyt. Vaikka Senni paranisi supernopeasti, on kipulääkkeen käyttö kielletty 28 vuorokautta ennen kilpailuja.

Ihanaa ettei ongelma ollut luissa tai nivelissä, mutta silti kirpaisee ettei päästä missikisoihin, seuraavat meillä kun on vasta elokuussa. Mutta eläinlääkärin sanoin: "jossei koskaan tee mitään, ei tapahdukaan mitään". Tapaturma, ei voi mitään.

Tästä huolimatta, hauskaa juhannusta!

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Lampaita laskemassa

Tässäpä mainio kesäretkikohde; Tikkurilan lammasaitaus! Vantaan kaupunki kertoo kohteesta seuraavaa:

Lampaat hoitavat tänäkin vuonna Tikkurilan keskuspuiston viljelymaisemaa ja samalla ilahduttavat kuntalaisia. Rodultaan lampaat ovat suomenlampaita. Karitsat ovat syntyneet Helsingissä Haltialan tilalla keväällä 2014. Laitumelle tullessaan ne ovat noin kolmen kuukauden ikäisiä. 

Lampaisiin pääsee tutustumaan lähemmin kahden katselupaikan kohdalta, jotka sijoittuvat aitauksen etelä- ja länsiosaan. Katselupaikoilla olevissa opastetauluissa annetaan ohjeita mm. lampaiden syöttämisestä ja varoitetaan aitauksen sähköaidasta. 

Ei siis maksa mitään, ja lampaita pääsee katsomaan kosketusetäisyydeltä ihan luvan kanssa - koirat mukaan lukien. Käytöstavat on toki muistettava, ja ruokinnassakin on sääntönsä. Senni ja Sella olivat kuitenkin yhtä kiinnostuneita lampaista kuin lampaat niistä, ja tuttavuutta hierottiin ystävälliseen sävyyn.

Aikuisetkin koirat on välillä hyvä altistaa uusille kokemuksille ja asioille. Hurjin paikka mihin tytöt ovat joutuneet on ollut tulishow Kansalaistorilla, eturivistä katsottuna. Siihen verrattuna lauhkeat lampaat olivatkin ihan iisi juttu.

Sella laskee; yksi, kaksi, kolme, neljä...
Valkoisilla on vähemmistökokous.
 Lisätietoa aitauksesta täällä.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Westie-vaalit

...eli westie-festivaalit! Oltiin eilen Sennin kanssa mukana, kun 60 valkoista länsiylämäänterrieriä kävi samaan aikaan lenkillä, oli siinä ohikulkijoilla ihmettelmistä. Tapahtuma järjestettiin Helsingin Konalassa, ja lenkkimaastoina oli kaunista puisto-aluetta, sekä puro, jossa osa koirista sai käydä myös uimassa. Sennikin olisi halunnut uimaan, mutta olin tylsimys ja vein mielummin autolla kotiin puhtaan ja kuivan koiran (vastalauseeksi Senni hieroi juuri pestyt valjaansa ruohoon, ja valjaat likaantuivat...).




Mukana oli myös Sennin velipuoli Peetu, joka onkin jo monesti tavattu koiranäyttelyissä. Peetun elämää voi seurata täällä, klik. On Sennissä ja Peetussa aika paljon samaa näköä. Ylipäätään eilen näkyi monenlaisia westejä, kuten kuvista huomaa. Omani olisin kyllä varmasti tunnistanut, vaikka olisi päästetty 60 koiraa ilman pantoja ja valjaita vapaaksi!