perjantai 27. syyskuuta 2013

Kaverikuva ennen ja nyt

Sennin synttärit lähestyvät! Tässä sneak peak pentualbumiin; maaliskuussa otettu yhteiskuva Oscarin kanssa, ja miltä kaverukset näyttävät nyt. Sennissä muutoksen huomaa selvästi, mutta Oscarkin voi paremmin kuin tuolloin. Kilpirauhaslääkitys on pikkuhiljaa nostanut arvoja kohdilleen, ja pohjavillakin on kasvanut Oscarille takaisin. Tämä on erittäin hyvä tulevaa talvea ajatellen, sillä viime talvena koira-pappa paleli kovasti. Ikää Oscarilla on jo 13,5 vuotta.

Maaliskuu 

Syyskuu

(Taas) uusi lelu

Jokin aika sitten kerroin, kuinka tyytyväinen olen ollut Busy Buddyn Taikasieni-leluun. Tyytyväisiä ollaan edelleen, mutta vaihtelun vuoksi hankin saman valmistajan Kibble Nibblen, joka on erityisesti suunniteltu kuivamuonan tarjoamiseen. Lelu on kuin suuri pääsiäismuna, joka halkeaa keskeltä kahtia pyörittämällä puolikkaat erilleen. Namit putoilevat vain lelun päistä pienistä rei'istä, ja valmistaja suosittelee, että nystyjä reiän luota leikataan tarvittaessa pois, joten lelun voi tuunata oman kuivamuonan koon mukaan toimivaksi. Sennin syömät Brit Care Adult -nappulat ovat kuitenkin jo valmiiksi niin pieniä, että meillä saksia ei tarvittu.


 


Minun työpäivinäni Sennin aamuruoka tarjotaan parista eri lelusta minun lähdettyäni, ja tämä on oikein tervetullut lisä leluvalikoimaamme - helppo ja nopea täyttää, ja ennen kaikkea tarjoaa ainakin vielä sopivasti haastetta. Testikerralla Sennillä kesti 13 min saada kuvassa näkyvät namit ulos lelusta, mikä on tuolla määrällä ihan hyvä tulos. Leluun mahtuisi tarvittaessa vaikka kokonainen koiran kuivamuona-annos; on varmasti koiralle mielekkäämpää pyöritellä ne itse lelusta ulos kuin syödä ne kupista "ilmaiseksi". Liilat osat ovat kumia, joten lelu ei naarmuta lattioita, ja koira saa tarvittaessa kannettua lelua paikasta toiseen. Senni suosittelee!

Testaaja valmiina.
 

   Lelun vuoksi voi vähän ryömiäkin.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

HYVÄnkää 22.09.2013

Molli
Senni

Molli: "Hei, täällä on tänään kuulemma tiukka täti, pidä Senni varasi!"

"Ei varmana suostuta yhteiskuvaan"
Kolmas kerta toden sanoo? No toivottavasti ei, sen verran tiukka paikka oli tämänpäiväinen ryhmänäyttely Hyvinkäällä Ridasjärven ampumakeskuksessa! Matkaan lähdettiin Molli-serkun kanssa, kuten viime viikollakin, ja olimme paikalla noin tuntia ennen omaa vuoroamme. Yhdeksän westiä oli mukana, joista vain kaksi (!) urosta. Junnunartuissa ei ollut Sennin ja Mollin lisäksi ketään, joten naureskelimme ennen kehää, että toinen meistä on tänään luokkavoittaja!

Sennin karva oli lauantaisen pesun ja föönauksen jäljiltä minusta ihan hyvin, joten en pahemmin tupeeranut turkkia, päästä vähän tupsuttelin. Trimmistäkin on jo kaksi viikkoa, joten olin lauantaina ottanut selästä pahimpia kerrostumia pois. Kalkkuna-kaulaankin oli jo kasvanut uutta karvaa...


Kehän laidalla vuoroa odotellessa olin melko jännittynyt, koska tiesin tuomarin hyvin tiukaksi, onhan hän entinen westie-kasvattaja. Molli oli tulikokeessa ensin, ja sai arvosanan erittäin hyvä - siis pykälää huonomman kuin viikko sitten. Sitten tuli meidän vuoro, ja saimmekin juosta kehässä koko rahan edestä. Ensin edestakaisin, sitten kaksi kierrosta ympäri, jonka jälkeen seisotin Senniä tuomarin edessä. Tämänkin jälkeen tuomari lähetti meidät vielä kahdesti tekemään kierroksia, kävi uudestaan Sennin luona, ja asetteli etujalkoja paremmin. Kierrosten välissä Senniä piti seisottaa, ja olin ihan mahdottoman ylpeä hauvelin käytöksestä koko ajan! Senni jaksoi ravata hyvin ja seisoi kuin patsas, vaikken edes palkannut välissä, kehuin vain. Lisäksi kuulin tuomarin sanelevan runsaasti positiivisia asioita kehäsihteerille, joten toivo heräsi - ehkäpä me pärjäämmekin tänään?! Itsekin muistin jopa hymyillä kehässä, ainakin kävellessä. Innostukseni sai kuitenkin kolauksen, kun tuomari kertoi arvioivansa Sennin "tänään hyvän arvoiseksi". Koiranäyttelyssä hyvä ei oikeasti ole hyvä, vaan aika huono... Mmmutta, Senni on silti minulle rotunsa paras! Tässä arvostelu:

11 kk. Feminiininen juniori, joka voisi olla hieman lyhyempi rungoltaan. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä karva. Sopivasti kulmautunut edestä, täyteläinen eturinta. Ikäisekseen hyvä runko, niukasti kulmautunut takaa ja on tässä kehitysvaiheessa hieman takakorkea. Saisi kantaa häntäänsä korkeammalla ja toivoisin karvaa enemmän hännän taakse. Hyvä etuaskel, hieman jäykkä, ahdas takaliike. Hyvä karvanlaatu, turkki ei parhaassa kunnossa. Hyvä pigmentti. Voisi olla ryhdikkäämpi.

Laatuluokka: Hyvä

Arvostelu on todella kattava, ja eroaa melkoisesti aiemmin saamistamme. Tuomari kommentoi vielä lopuksi, että takakorkeus aiheutti tänään tämän arvosanan, mutta koirassa on paljon hyvää. Oli mukavaa kuulla tämä, koska arvio on kuitenkin sanallisesti paras saamamme, vaikka laatuluokka on huonoin... Omaan silmääni Senni on kaunistunut todella sieväksi neidiksi, ja on hyvin westiemäinen. Pitää siis rauhassa odottaa kehitystä tapahtuvaksi, jotta tulevaisuudessa saisimme kirkkaampia jalokiviä kruunuumme. Kivaa tämä touhu on näin aloittelija/harrastelija-pohjaltakin, ja odotan jo marraskuun Black & White -tapahtumaa!



Näyttelyn jälkeen.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Voisitko istua vielä vähän leveämmin, Senni?


Senni vaikiopaikallaan, sohvan käsinojalla. Tästä kohtaa näkee hyvin ikkunasta ulos, ja talon ohi kulkevan polun vahtitehtävät kuuluvatkin Sennin jokapäiväisiin puuhiin. Kaarevalla nojalla pysyy hyvin, kun levittää koivet sen ympärille combow-tyyliin...

maanantai 16. syyskuuta 2013

Helsingin ryhmänäyttely 15.9.2013

Kahden kuukaden tauon jälkeen lähdimme koirien oikeisiin missikisoihin eli koiranäyttelyyn.. Meidän luokka on edelleen junioriluokka eli 9-18 kuukautta vanhat koirat. Matkaseurana meillä oli Sennin Molli-serkku omistajineen, ja Mollikin osallistui junnunarttuihin. 

Tytöt kaunistautumassa.

Päivä meni mukavasti omaa vuoroa odottaessa kehän laidalla. Samalla pikkuhiljaa puunattiin koiria, eli tupeerattiin turkkia typerän näköiseksi näyttelykuntoon. Aamulla olin pessyt Sennin kokonaisuudessaan, mikä osottautui virheeksi, vaikka föönäsinkin koiran saman tien. Turkista tuli liian pehmeä, joten ensi viikon näyttelyyn pesen vain pään ja jalat. Westejä oli mukana kahdeksan, ja sainkin pyytämättä neuvoja kokeneemmalta kävijältä turkin laittoon, ihan mahtavaa! Olin asiasta ihan hämmennyksissä, mukava huomata että ainakin jotkut ylläpitävät yhteishenkeä ja mukavaa ilmapiiriä näyttelyissä yllä! Mistä lie olen ahtaat ennakko-odotukseni napannutkaan. Turkin laitto ylipäätään tuntui monta kertaa vaikeammalta kuin viimeksi, koska nyt alkaa olla sitä karvaakin jota laittaa...

Kehässä meillä meni ihan kivasti, jännitin taas väärää asiaa. Luulin Sennin liikkumisen olevan varmaa ja seisomisen vähän niin ja näin, koska olemme vastikään muuttaneet seisotustapaa. Noh, meni toisinpäin, ja Senni otti jopa hyppyaskelia kilpailuluokassa, kun edellä meni kaksi muuta westiä, ja muutoin meinasi vähän eksyä kuono maahan. Kun seisotin Senniä tuomarin edessä tämän sanellessa arviota kehäsihteerille, pidin vain Sennin häntää pystyssä, enkä pitänyt kaulasta tai pannasta pahemmin kiinni. Senni jaksoi seistä vaikka kuinka kauan ihan huippuryhdissä, mitä aloin jo hieman ihmetelläkin, kunnes käänsin omaa päätäni ja näin mitä Senni näki - kauempana nurmella hurjasti kirmailevan salukin. Senni oli niin keskittynyt sen vahtimiseen, että seisoi kuin patsas! Väkisinkin hymyilin aika leveästi tässä vaiheessa, kävipä tuuri!

Tuomari oli ruotsalainen, ja puhui kaikille kehässäkin vain ruotsia. Näyttelytoimistossa sai kuitenkin käydä ilmaiseksi käännättämässä arvion, joten tässäpä se:

Feminiininen narttu, mukava pää. Riittävä kaula, ulospäin suuntautuneet etutassut. Hyvä runko ikään nähden, mutta pitkä lantio ja matalalle kiinnittynyt häntä. Selkälinja tulee tasaantua, vielä pentumainen karva, jonka pitää tulla karkeammaksi. Esiintyy iloisesti ja mukavasti, pitää vielä kehittyä.

Laatuluokka: Erittäin hyvä

Eli sama tulos kuin viimeksikin, tämä oli myös tavoitteena. Molli ja kolmas junnunarttu saivat erinomaisen arvostelun (tämä oli Mollin ensimmäinen näyttely, hyvä Molli!), ja kolmas palkittiin myös sertin arvoisena. Sertin vei kuitenkin Sennin 1,5-vuotias velipuoli, joka oli tälle jo kymmenes! 

Ihanaa että esiintymisestä saimme taas hyvää palautetta, koska se on asia johon voin oikeasti vaikuttaa. Motivaationa oli tällä kertaa käytetty kanaa, mutta annoin sitä paaaljon vähemmän kuin ennen, kerran pöydällä ja kerran liikkumisen jälkeen. Mutta tietysti paljon sitten kehän jälkeen! Senni oli hyvin rauhallinen koko päivän, vaikka olimme menneet paikalle jo aikaisin aamulla. Kuten kuvista näkyy, viihtyi Senni hyvin myös trimmauspöydällä chillaillen. Itselleni olin vihdoin ostanut retkituolin, ja se lisäsi omaa mukavuuttani todella paljon. Hyvin käytetyt 13 euroa.
 


 Ensi sunnuntaina uudestaan, Hyvinkäälle.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Trimmimimmi

Ennen näyttelyä westien pitää tietysti käydä trimmattavana. Tällä kertaa aikataulut kasvattajan kanssa eivät menneet yksiin, joten Senni trimmattiin ensimmäistä kertaa koiratrimmaamossa. Tämä oli jo neljäs kokonaisvaltainen trimmi (Senni on nyt 11kk), lisäksi olen tämän ja edellisen trimmin välissä kolmesti itse ohentanut karvaa selästä, niskasta ja rinnasta. Kovin suurta muutosta ei siis tapahtunut, koska karva oli jo suurin piirtein muodossansa, tehtiin vain loppusilaus. Käyttämämme trimmaamo oli Magic Dog Leppävaarassa, ja sain jäädä trimmin ajaksi Sennin henkiseksi tueksi. Trimmaaja Julia ihmettelikin, kuinka Senni on niin rauhallinen vaikka olen läsnä, yleensä on kuulemma niin, että jos omistaja on mukana on koira ihan vauhko. Kyllähän minä koirani tunnen, Senni olisi hermostunut vain jos olisin lähtenyt pois... Trimmi kesti tunnin, ja sain sen aikana valtavasti tietoa ja neuvoja siitä kuinka puunata turkkia näyttelypäivänä - ja ehdin vielä lukea kirjaakin!

Ennen trimmiä, ennen harjausta.
Ennen trimmiä, harjattuna ja karstattuna.

Trimmauksen jälkeen.
En antanut pestä Senniä trimmissä, koska teen sen sitten sunnuntai-aamuna. Pesun jälkeen Sennin turkki on aina todella pehmeä, joten on parempi säästää sitä vähän. Rinta on taas kuin kalkkunan kaula, pitäisi varmaan itse nyppiä se viikoittain ihan lyhyeksi, jottei sitä aina trimmissä tarvitse kyniä olemattomiin.

Tänään tuli myös Hyvinkään ryhmänäyttelyn numero ja aikataulut, sekä tieto tuomarimuutoksesta. Westien tuomarin piti aluperin olla unkarilainen, mutta ilmeisesti näyttelyn suuren koiramäärän vuoksi westiet ja muutama muu rotu on siirretty suomalaiselle Maija Mäkiselle. Yllätys yllätys, hän on entinen westie-kasvattaja, joten aikamoiseen tulikokeeseen joudumme! Hyvä että saadaan tällä viikolla harjoitella taas näyttelymaailmaa.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Viikonloppulomalla

Kesällä työaikani ovat ihanan säännölliset, mutta syksy tuo mukanaan pientä vaihtelua. Koska viikonloppuna tiesin tekeväni yli 20 tuntia töitä, vein Sennin "kummeilleen" viikonlopuksi kyläilemään, jottei yksinoloa olisi liikaa. Tätä ennen olen nukkunut yhden yön ilman Senniä, mutta selvisimme molemmat erosta kunnialla. Senni oli ensimmäisenä päivänä ollut hieman rasittava, niin kuin hän nyt valeraskaana on kotonakin, mutta toisena päivänä ollut jo paljon rennompi. Suuri edistysaskel oli, ettei yhtään tarpeita ollut tullut sisälle, tämä oli ensimmäinen kerta tässä hoitopaikassa kun näin käy. Tässä kuvia Sennin loma-albumista:







Maisemanvaihdos kaupungin vilinään oli varmasti Sennille virkistävää, ja kotiin oli kiva palata - Senni juoksi heti päivystyspaikalleen sohvan kaiteelle katsomaan olohuoneen ikkunasta ulos. Itselläni oli töitä tehdessä jotenkin kevyt olo, kun ei tarvinnut huolehtia kotona yksin odottavasta koirasta. Onneksi on hoitopaikkoja, kiitos kummeille!

perjantai 6. syyskuuta 2013

Näyttelykuume nousee

 
Hui, enää viikko ensimmäiseen syksyn näyttelyyn! Viime viikolla saatiin meidän numero, ja aikataulutkin julkaistiin. Näyttely pidetään Tuomarinkartanolla, ja westieitä on mukana yhdeksän. Näistä kahdeksasta muusta tunnetaankin kaksi, koska menemme yhdessä Molli-serkun kanssa, ja muistaakseni Tuomarinkartanon match show´ssa tapaamamme James-herra on myös tulossa.

Sennillä on trimmi maanantaina. Myös näytteilleasettajan eli emännäkin pitää toki olla siistinä, joten olen varannut kampaajan myös itselleni täksi viikonlopuksi. Sennin turkki on todella paksu, vaikka olen sitä jo kolme kertaa itse ohentanut selästä, rinnasta ja päästä trimmien välillä. Rähinällä ollaan käyty näyttelytreeneissä, ja olen saanut uutta ajattelutapaa koiran esittämiseen Marjaanalta. Olen aiemmin ottanut mallia muista esittäjistä, ja omaksunut ehkäpä melkoisen "väkivaltaisen" seisotustavan. En ikipäivänä satuttaisi Senniä, mutta lähes pakottanut Sennin seisomaan haluamassani asennossa. Terrierille tälläinen ei kuitenkaan ole kovin mieluisaa, ja nyt harjottelemmekin paljon vapaampaa seisotusta, jossa Senni itse tajuaisi seistä ryhdikkäästi paikoillaan. Liikkuminen sujuu hyvin, kunhan Senni vain tositoimissa malttaa olla haistelematta... Aiemmin uhosin hakevani ERIä eli erinomaista laatuarvostelua, mutta tieto on lisännyt tuskaa ja nyt olen tyytyväinen, jos saamme pidettyä viimekertaisen tason, eli Erittäin Hyvän.

Syyskuun ensimmäinen päivä olimme Kivenlahden koirakerhon järjestämässä mätsärissä Espoossa, mutta vettä tuli niin kaatamalla, että olin itsekin ihan sekaisin. Saimme punaisen nauhan, muttemme sijoittuneet loppukehässä, ongelmana oli nimenomaan seisotus, jonka olemme nyt siis pistäneet uusiksi. Tuomarin kommentit yksilöarvostelussa olivat, että "onpas koira säilynyt kuivana, hyvässä trimmissä on". Uusi kurahaalari oli päällä viimeiseen asti, siinä meidän salaisuus!