perjantai 29. toukokuuta 2015

Match Show - Me mätsääjät

Poikaystävä
Mukana ei ole koiraa, vaan järjestelmäkamera. Tyttöystävä häärii ensin ilmoittautumistiskin takana, sitten  kehäsihteerinä tai buffetissa, ja Poikaystävälle on delegoitu tapahtuman kuvaaminen. Pikkuhiljaa Poikaystävälle alkaa kuitenkin valjeta, kuinka pitkään mätsärit oikeen kestävät, ja ryhti ja olemus alkavat viestiä hienoisesta pitkästymisestä - kehissäkään kun ei tapahdu mitään mielenkiintoista, juostaan vain ympyrää. Tappelisivat edes.

Lihava ja kiukkuinen
Useimmiten värikkääseen takkiin pukeutunut täti-ihminen. Mukana äänekäs pieni koira, joka räksyttää tauotta ja on hyvin stressaantunut. Lihava ja kiukkuinen huutaa tai puhuu koiralle koko ajan "No mitä sä nyt tollee uhittelet?" "Älä huuda!" "Lähdetään just kotiin jos et osaa käyttäytyä!" Lihava ja kiukkuinen istuu koko ajan retkituolissa, koska ei jaksa seistä. Mukana saattaa myös olla puoliso, joka istuu omassa tuolissaan ja on huomattavan hoikka mies.

Äiti ja Lapsi
Äiti antaa Lapselle mahdollisuuden siihen mistä jäi itse lapsena paitsi - kosketuksen koiramaailmaan. Ehkäpä näyttelyistä saataisiin mukava yhteinen harrastus. Varmuuden vuoksi koira ilmoitetaan moneen eri luokkaan, niin saa Lapsi paljon harjoitusta. Hänet on puettu pikkuvanhaan jakkuun, ja hiukset on tyttölapsella vedetty tiukalle nutturalle. Koirana on pieni multivalio, jonka voisi laittaa kehää kiertämän vaikka yksinään, se kyllä tietäisi mitä pitää tehdä. Lasta kuitenkin jännittää, ja äidin tiukat neuvot ennen kehää oikeasta esitystavasta eivät oikein mene perille, vaan turhauttavat. Kehässä lapsi tuijottaa tiukasti kehän laidalla huiskivaa äitiä, joka neuvoo jatkuvalla syötöllä, mitä tehdä ja miten olla.

Puunaaja
Tämä ei ole mätsäri, tämä on koiranäyttelyn kenraaliharjoitus. Koira on pesty ja föönattu kotona, ja puunaaminen jatkuu kehän laidalla. Paikalle on tietysti tultu ajoissa, ja mukaan on otettu trimmipöytä ja salkullinen turkinlaittovälineitä. Puunaaja keskittyy niin kovasti turkinlaittoon, että kehä voisi vaikka vajota maan sisään, eikä hän huomaisi sitä. Puunaaja aiheuttaa ensikertalaisissa paniikkia, koska he taas luulevat, että moinen ehostus olisi välttämätöntä kaikille. Jos puunaajan koira ei menesty, hän tuomarille katkera, koska tämä ei arvostanut hänen näkemäänsä vaivaa.


Monirotuinen
Monirotuisella on vähintään kolme erirotuista ja -kokoista koiraa, jotka hän on kaikki tuonut mukanaan ja ilmoittanut eri luokkiin. Apukäsiä ei ole juuri tällä kertaa sattunut mukaan, joten Monirotuisella on vaikeuksia pysyä kartalla siitä, mikä numero missäkin kehässä on vuorossa. Hän poukkoilee kehäsihteerien välillä pyytäen lykkäystä tai aikaistusta omille vuoroilleen, mutta on silti myöhässä jokaisesta vuorostaan. Jollain ilveellä kaikki koirat ovat kuitenkin BIS-kehässä ja "voi hitsi kun multa on nyt tuolla monta koiraa, haluisko joku esittää joitain näistä?"

Bloggari
Koirabloggari kiertää kaikki mahdolliset tapahtumat, joihin voi koiran kanssa mennä. Mukana on koiran lisäksi kamera, jolla on otettu 100 000 kuvaa koirasta blogia varten ja kolme kuvaa perheestä jouluna. Bloggari tarkkailee ympäristöään jatkuvasti ja miettii, mitä voisi kirjoittaa mätsäristä blogiinsa. Ja jos ei muuta kirjoitettavaa ole, ainahan voi vaikka kirjoittaa osallistujista karikatyyrit.

torstai 28. toukokuuta 2015

Täälläkin puhutaan punkeista

Jos joskus on hiljaisia hetkiä koiranomistajien kesken, tässä ilmainen vinkki; aloita Suuri Punkkikeskustelu. Jokainen koiranomistaja jaksaa aina kertoa koiransa punkkihistorian. Milloin kesän ensimmäinen löytyi, montako on ollut yhteensä, mitä karkotetta on käytetty, mitä aiotaan käyttää ja millä ne kiskotaan koirasta pois. Ja välillä saa tämän vuoden raportin lisäksi tietopaketin myös viime vuoden tilanteesta, sekä vertailun eri vuosien välillä. Tämä on varmasti kesän kuumin puheenaihe, jokaisen tutun ja puolitutun koiraihmisen kanssa tulee vaihdettua näitä kokemuksia, tänäkin vuonna jo huvittavan monta kertaa.

Aihe on kuitenkin todella tärkeä, onhan meilläkin koirat öisin samassa pedissä kanssamme, joten parasta olisi jos ei niitä kuusijalkaisia kotiin asti kannettaisi.

Sennin kohdalla punkit torjutaan jo kolmatta vuotta Fixodida Zx-tuotteella (tuotteen nimi kannattaisi kyllä muuttaa helpommaksi ja myyvemmäksi). Purkista laitetaan pieni mitallinen jauhetta ruoan sekaan kerran päivässä. Se ei sisällä myrkkyjä, kemikaaleja tai muuta epäilyttävää, vain kuitua ja fulvahappoa sekä muita luonnollisia ainesosia. (Koko ainesosaluettelon ja lisätietoa saa esimerkiksi täältä.) Aine nostaa koiran omaa vastustuskykyä ja ilmeisesti muuttaa ihon hajua niin, etteivät öttiäiset halua tarttua koiraan. Mikä parasta, tällä ei ole sivuvaikutuksia.

Tästä kirjoittaessani vielä huomasin, että annostus-ohje on taidettu tuplata kahden vuoden takaisesta ohjeesta kahteen mitalliseen per päivä alle 10 kiloisilla koirilla, mutta olen antanut vain yhden mitallisen Sennille, ja punkit ovat pysyneet poissa. Viime vuonna lopetin tämän syöttämisen syyskuun alusta, ja sen vuoden ainoat punkit löytyivät kaksi viikkoa tämän jälkeen. Tänä vuonna Sennillä ei ole ollut yhtään punkkia, vaikka naapurusto panikoi niiden runsaan määrän kanssa - toimii siis täydellisesti.

Mutta mutta, ei tämäkään pomminvarma ratkaisu kaikille ole. Viime vuonna Sellakin alkoi mutustella samaa jauhetta ruokansa seassa jo keväällä. Silti turkista löytyi punkki. Ja toinen. Ja kolmas... Juhannukseen menessä Sellasta oli irrotettu kahdeksan punkkia, ja oli pakko ottaa vahvemmat aineet käyttöön, ja laittaa Expot-liuos Sellan niskaan. Senni ja Sella pyörivät tasan samoissa pusikoissa, mutta öttiäiset jättivät Sennin täysin rauhaan, ja hyökkäsivät kaikki Sellan kimppuun! Tuli siis empiirisesti todistettua, että se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Sella sietää niskaliuoksia onneksi hyvin, ja ne myös pitävät punkit poissa.


tiistai 26. toukokuuta 2015

Hei, me osataan agilitya


Agility - se yksi ja ainoa laji, johon meidän ei pitänyt koskea pitkällä tikullakaan. Sitten näin kuinka hauskaa Sennillä oli, kun se sattumalta höntsäili kanssani yhdellä agility-radalla muutoin vain. Ei huimannut puomit tai A-esteet, yli vaan! Toteutuksen alkeiskurssista sai sitten liekkeihin Westiekerho, joka kertoi järjestävänsä sellaisen ihan meidän lähellä.

Kurssi on nyt puolivälissä, neljä kertaa on takana. Vaikkei Senni mikään salama agility-radalla olekaan, on sillä ollut ekasta kerrasta lähtien hyvä taju siitä mitä pitää tehdä, ja on tehnyt kaiken mitä olen pyytänyt (niinjoo paitsi kerran ei juossut putkeen, kun poikakoiran pissaa oli putken suulla, siisti diiva kun on). Hitaasta koirasta on se ilo, että minä pysyn ihan hyvin koiran rinnalla, ja ehdin ohjata rauhassa.

Eniten on yllättänyt se, miten hyvin kaikki koirat seuraavat ohjausta, vaikka meillä omistajilla ei aina ole vielä ihan selkeää käsitystä siitä, miksi mikäkin tehdään juuri niin kuin tehdään. Kivointa onkin ollut se, että ollaan heti päästy tekemisen makuun, ja saatu tehdä ihan oikeasti. Mihinkään hifistelyyn ja sekuntipeliin ei ole vielä kiinnostusta, nyt nautitaan vain siitä että onnistutaan yhdessä. Ja ehkäpä saatan tästä eteenpäin lukea muista koirablogeista myös ne agilityä käsittelevät jutut, aiemmin olen ne tylysti sivuuttanut.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Puistossa ilta viilenee





Mikä tuuri! Kerrankin kun otin kameran koirapuistoon mukaan, oli siellä yhtä aikaa yhdeksän pikkukoiraa. Kuvissa vilahtavat kaikki mukana olleet koirat Sellaa lukuunottamatta, Sella kun oli koko ajan jaloissani turvassa, ja liian lähellä kuvattavaksi. Shown varasti lauman nuorin jäsen, 5kk vanha shih tzu -pentu Hugo. Tuo naama, awww...

maanantai 18. toukokuuta 2015

Westie kaulaan ja menoksi


Ensimmäistä kertaa näin westie-korun Westiekerhon pisteellä joulukuun Messarin koiratapahtumassa. Shoppalin tapahtumassa kuitenkin niin paljon kaikkea tarpeellista, että kojulla hipelöimäni koru jäi silloin ostamatta budjettisyistä. Kuulin jo silloin, että korut on tehnyt käsityönä suomalainen yhden naisen yritys. Pian tämän jälkeen törmäsin tämän yrityksen Facebook-sivuihin, ja olin ihan myyty - kaikki tuotteet ovat ihan syötävän söpöä ja hei, pitäähän sitä nyt omasta koirasta vähintään kaulakoru olla (seuraavaksi sitten korvakorut, avaimenperä...).

Vaikka korun tilaaminen meni päänsisäiselle things to do -listalleni jo aikoja sitten, on tilaus silti jäänyt tekemättä. Viime viikon Westie-tempauksessa ei siis enää ollut mitään syytä jättää tarvikemyynnistä ostamatta tätä söpöläistä, kun niitä oli yhtäkkiä taas edessäni. Pääsin vielä valitsemaan muutamasta yksilöstä eniten Senniä muistuttavan yksilön.


Jos omassa korulaatikossa on tilaa koirille tai muille eläimille, kannattaa tutustua yritykseen, se on Mrs Denz.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Westie-tempaus 14.5.2015 Varistossa - kuvat


 




























Haluatko käyttää kuvaa tai julkaista sen jossain?
Ole hyvä, mutta mainitsethan kuvaajan (Ollapa Koira! -blogi tai Riikka Henriksson)

Haluatko oman kuvasi pois blogista?
Lähetä pyyntö postilla osoitteeseen ollapakoira@gmail.com

Kaikkien aikojen ensimmäinen ja hyvin epävirallinen vsp-tulos



Kaksi vuotta sitten Westie-tempaus oli ihan ensimmäisiä koiratapahtumia, joihin Sennin kanssa mentiin, ja Senni yllätti olemalla paras pentu epävirallisessa näyttelyssä. Tästä aiheutui minulle vakava näyttelykuume, josta en ole vieläkään parantunut. Nyt olimme mukana tempauksessa jo kolmatta kertaa, joten tiesin odottaa kivaa ja rentoa päivää ulkosalla ja pientä kisailua muiden westie-höperöiden kanssa. Tällä kertaa koiria tuntui olevan melko vähän paikalla, eikä edes yhtään tuttua naamaa. Mutta tuohan ei haittaa, kyllä koiran kanssa aina juttuseuraa saa.

Ensin käytiin shoppailemassa tarvikemyynnissä, sitten osallistuttiin nakinsyöntikisaan ja juoksukisaan. Puoliltapäivin alkoi epävirallinen näyttely, jossa Senni voitti ensin oman luokan (joka oli iso, seitsemän koiraa), sitten paras narttu-tittelin ja valittiin lopuksi vsp:ksi. Onneksi oltiin liikkeellä autolla, sillä palkintoja tuli kasapäin, muun muassa 12 kg säkki ruokaa - eihän edes Senni paina noin paljon! Kun missikisan jälkeen napsahti palkintojenjaossa sijat myös nakinsyönnistä ja juoksusta, annoin osan herkkupalkinnoista muille osallistuneille, saatiin niitä ihan liikaa omaan tarpeeseen.

Kuvia tapahtumia seuraavassa kirjoituksessa!