Jalka sai siis sen uuden iskun, jota ei olisi toipilasaikana saanut tulla. Olin varma, että nyt mennään leikkaussaliin, koska nyt kävelyssä näkyi selvästi, kuinka jalka vääntyi polven kohdalta ulospäin. Koska nyt takana oli jo kaksi viikkoa toipilasaikaa, ja tiesin sitä nyt tulevan lisää, olin aivan rikki. Ensimmäisen tapaturman jälkeen olimme jo joutuneet arkirutiinien lisäksi luopumaan koiratanssin alkeiskurssista, ja alkoi tuntua ettei tästä tule yhtään mitään. Viikonloppuna ei tietenkään ollut ortopedi-aikoja jäljellä, ja omalla asemallamme olisimme päässeet vasta torstaina ortopedille, joten lähdimme maanantaina Malmille Apexiin.
Odotushuoneessa vaihdoin pari sanaa naisen kanssa, jonka oma koira oli kuvattavana. Pian nainen kutsuttiin katsomaan kuvia, ja sitten hän tuli takaisin koiransa kanssa - vuolaasti itkien. Hän ei enää tullut viereemme istumaan, vaan meni kauemmas ja pyyhki kyyneliään koiransa valkoiseen turkkiin, halasi tätä ja oli aivan shokissa. Tässä vaiheessa olin kauhuissani ja odotin vain omaa kohtaloamme...
Ortopedi tutki Sennin, ja katsoi oman asemamme lähettämät röntgen-kuvat. Hän oli sitä mieltä, että polvi ei luksoidu, eikä siinä muutenkaan ole mitään huomattavaa vikaa. Senni ei myöskään aristellut tutkimuksia, minkä hän oli ensimmäisellä kerralla tehnyt. Ortopedi sanoi, että parasta olisi kuitenkin ottaa uudet kuvat, jotta niitä voidaan verrata edellisiin. Lisäksi nyt olisi nähtävissä, mikäli ensimmäisellä kerralla olisi tullut hiusmurtumia. Kysyin vielä ennen pennun nukuttamista, miksi jalka näyttää vääntyvän niin pahasti kävelyssä, mutta ortopedi sanoi että tämä johtuu vain siitä kuinka koira laittaa painoa jalalleen.
Tämä oli huojentava tieto, koska ylipäätään tämä polvi-episodi on aiheuttanut minussa paljon enemmän tuskaa kuin Sennissä, koska olen katsonut kävelyn virhettä - koiraa ei ole tuntunut vaivaavan oikein mikään, eikä se ole ollut kipuinen. Ihmetellyt vain miksei enää pysähdytäkään koirapuiston kohdalla...
Koira lähti kuvauksiin ja minä pääsin vetämään henkeä odotushuoneeseen. Olin jo paljon rauhallisempi, ja syvennyin lukemaan vanhaa westie-lehteä, jonka löysin lehtikorista. Pian ortopedi kutsui katsomaan kuvia kanssaan, ja saimme lisää hyviä uutisia; niissä ei näkynyt mitään uutta. Sama pieni ero kasvulinjoissa oli, mutta koska mikään palanen ei ollut lähtenyt liikkeelle tässä vaiheessa, olisi ennuste hyvä. Hoidoksi määrättiin muutamaksi päiväksi kipulääkitys, ja ortopedi antoi luvan hihnassa tapahtuvalle liikunnalle, koska sanoin pennun hepuloivan niin pahasti sisätiloissa lepoon pakotettuna. Sitten ajoimme kotiin kohti auringonlaskua ja elämä tuntui jo paljon helpommalta!
Tämä oli siis maaliskuun puolivälissä, ja oli puhetta, että mikäli vaiva eli polven vääntyminen kävelyssä ei poistu tai uusii, tehdään kontrolli huhtikuun loppupuolella. Polvi ei tuntunut millään parantuvan, ja vääntyily pahentui aina pitkien lenkkien jälkeen, joten aloin olla taas melko epätoivoinen. Pari kertaa lipsahdin ja päästiin Sennin leikkimään kavereiden kanssa hetkeksi puistoon, kun alkoi näyttää paremmalta. Leikkien jälkeen jalka ei näyttänyt pahemmalta, mutta tuskinpa tuosta oli myöskään parantumisen kannalta apua.
Polven vääntymä näkyi vain käveyssä oikeasta etukulmasta katsottuna, nopeammassa vauhdissa jalat menivät kauniisti suoraan. Kävimme toipilas-aikana myös pentujen näyttelykurssin, eikä sielläkään saatu palautetta virheellisestä liikkumisesta. Myös sohvalle hyppääminen opittiin tänä aikana...
15.4. maanantaina jouduin hieromaan silmiäni; Senni käveli jalka suorassa, tuosta noin vain. Jonkinlainen ihmeparantuminen ehkäpä? Noh, ei sillä väliä, pari viikkoa oltiin silti kiltisti hihnassa ja ihastelin koko ajan jalan normaalia liikettä. Senni rupesi myös kävelemään portaita oma-aloitteisesti ylöspäin, alaspäin en vielä antanut. Ajattelin varaavani kuitenkin kontrollin, jotta ortopedi voisi vahvistaa näkemäni. Mutta kuten mainittu, 27.4. Senni loikkasi sohvalta ja teki kuperkeikan alastulossa, jonka jälkeen jalassa on taas näkynyt tuttu vääntymä. Polven tarina siis jatkuu, vaikka kakkososan piti olla päätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti