perjantai 26. huhtikuuta 2013

Ainoastaan muutos on pysyvää

Nyt kun olemme eläneet Sennin kanssa yhdessä neljä kuukautta, haluan kirjoittaa siitä, millaisia muutoksia huomaan elämässäni. Tiedän, että kohta en edes muista millaista elämä oli ennen omaa koiraa, joten tämä jääköön minulle muistutukseksi, vaikka kirjoitus onkin melko henkilökohtainen. Ja ehkäpä joku koiraa harkitseva saa tästä apua, tai muut koirahöpsöt voivat vertailla omia kokemuksia.

Ennen haavelilin lottovoitosta, jotta voisin matkustella ympäri maailman ja ostaa mitä haluan.
Nyt haaveilen lottovoitosta, jotta voisin lopettaa työt ja viettää kaiken aikana koiran (tai ehkäpä KOIRIEN) kanssa.

Ennen minulla ei ollut koskaan töistä kiire kotiin, ja kaikki kunnianhimoni kohdistui työhöni.
Nyt en halua tehdä pitkää päivää (ellei koira ole hoidossa), ja kunnianhimo kohdistuu koiraharrastuksiin (koiratanssivalio here we come hihii!).

Ennen olin huono suunnittelemaan vapaa-aikaani, ja illat saattoivat valua hukkaan nukkuessa ja tekemättä mitään. Nyt joka päivä on ajateltava koiran ehdoilla ja aikatauluin, enkä viitsi käyttää yhteistä ilta-aikaamme päiväuniin.

Ennen katselin kotona ja töissä ikkunasta, kun muut ulkoiluttivat koiriaan ja olin kateellinen. Nyt kuljen päivittäin samoilla reiteillä Sennin kanssa (katsookohan joku meitä salaa ikkunoista?).

Ennen kävin monta kertaa viikossa ruokakaupassa. Nyt hoidan viikon ostokset kerralla, ja seuraan paljon tarkemmin paljonko (omaan) ruokaan menee rahaa.

Ennen ostin vaatteita, meikkejä, ja kaikkea muuta kivaa pientä itselle paljon useammin. Nyt saan enemmän kanta-asiakasbonusta Mustista & Mirristä kuin ruokakaupoista...

Ennen siivosin muutaman kerran kuukaudessa. Nyt kura-aikaan joudun imuroimaan monta kertaa viikossa, ja asuntoni uusilta parketeilta olen viime kuukausina siivonnut kymmeniä oksennuksia, pissoja ja kakkoja. Olen oppinut sietämään sotkua, mutta epäjärjestystä ei edelleenkään voi olla - kaikki lattialla oleva on vapaata riistaa Sennin leikkeihin.

Ennen nautin siitä että sain huolehtia vain itsestäni ja viettää aikaa itsekseni. Nyt en ole oikeastaan koskaan yksin. En ole koskaan ollut niin huolissanikaan mistään tai kenestäkään kuin Sennistä, koska vastuu tästä koirasta on vain minulla; ilman minua se ei pärjäisi. Myös se, ettei koiralta voi kysyä vointia tai ajatuksia on välillä raastavaa, mutta onneksi ilon aiheita on ollut enemmän.

Ennen nukuin yksin. Nyt saan joka aamu oman hauvelin kainaloon ja herätessä monta pusua. Huonoja aamuja ei enää ole.

Ennen luin paljon koirablogeja. Nyt luen paljon koirablogeja, ja lisäksi kirjoitan semmoista itsekin!

Ensimmäinen päivä yhdessä.



4 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Minä samaistun JOKAISEEN tämän postauksen sanaan :) Elämä se vaan pyörii koirien ympärillä <3 Suloinen kuva myös teistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva! Muistin tänään vielä yhden kohdan joka piti tähän laittaa:
      ennen katselin äkkilähtöjä huvikseni ja suunnittelin ulkomaanmatkoja. Nyt olen saanut itseni kiinni MÖKKIloman harkitsemisesta! :D Kuinka paljon olenkaan inhonnut mökkejä ja mökkeilyä, ja yhtäkkiä se alkaakin tuntua ihan mukavalta vaihtoehdolta (kunhan on sähköt ja sisävessa!)

      Poista
  2. Hah hah, niin totta!
    Samaistuin tosi moneen kohtaan! Etenkin toi, että meikit&vaatteet on jäänyt vähemmälle, kun taas Mustin ja Mirrin bonustilille satelee euroja tasaiseen tahtiin. Kesäisin lähes kaikki lomat vietetään mökillä koirien kanssa, teemme toki edelleen ulkomaan reissujakin (mutta ikävä koiria on KAMALA ja pilaa vähän lomaa).
    Ja ensin koiria oli yksi, sitten kaksi, nyt kolme.... Katsotaan mitä tapahtuu, kun muutamme omakotitaloon! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Minullekin on ollut alusta asti selvää, että toinen koira tulee sitten kun Senni on aikuinen. Nyt on vielä ihanaa olla vaan kaksistaan (isäntäähän tässä laumassa ei vielä ole, eikä tällä hetkellä edes mahtuisi meidän väliin) :)

      Poista