Ensimmäinen Match Show

Minulla ei ole mitään kokemusta koiranäyttelyistä. Koiran kanssa harrastaminen ja kaikenlainen yhdessä tekeminen on kuitenkin niin mukavaa, että tätäkin puolta haluan lähteä kokeilemaan. Kävimme jo Sennin kanssa Koirakoulu Kompassissa pentujen näyttelykurssin, jossa Senni oppi seisomaan paikoillaan, ja minulle valkeni hieman mitä kehässä tulee tehdä. Tai oikeastaan mitä kotona pitää tehdä, jotta kehässä kaikki sujuisi!

Länsi-Uudemaan käyttökoirat järjesti sunnuntaina 14. huhtikuuta Kennelliiton hallissa Klaukkalassa Match Shown, jonne mekin lähdimme Sennin kanssa. Ei lähdetty kotoa hyvissä ajoin, sillä ajattelin Sennin kyllästyvän odotteluun, mikäli sitä tulee paljon. Lisäksi ajattelin, että kyllähän tuollaiseen maalaisnäyttelyyn ehtii mennä vähän viime tingassakin - ja niin ajatteli sata muutakin! Jonotettiin sisään melkein tunti, ja kun vihdoin päästiin ilmoittautumaan, oli pikkupentujen kehäkin jo alkanut. Yhteensä luokassa oli 45 osallistujaa, ja meidän vuoro oli 40., joten ehdin kyllä hyvin katsoa muiden suorituksia. Olisi kyllä ollut hyvä olla kaveri mukana, sillä jo takin riisuminen, numerolapun kiinnittäminen ja maksaminen ovat hieman hankalia, kun samalla pitää huolehtia pennusta täpötäydessä hallissa. Tavaroille ei ollut mitään säilytyspaikkaa, mutta koska olin yksin matkassa, oli vain luotettava siihen että ne pysyvät tallessa kanttiinin vieressä sen aikaa kun käymme kehässä.

Odotellessa Senni pysyi todella rauhallisena, ja otti hyvin kontaktiakin minuun namien toivossa. Eli vaikka olin lähtenyt matkaan ihan harjoitus- ja kokemusmielessä, ehdin jo kerätä itseluottamusta ennen kehää. Lisäksi  kehässä mentiin eteenpäin aika vauhdilla, ja kaikki koirakot laitettiin tekemään aivan samat rutiinit - ehdin siis opetella "kuviot" ulkoa. Oli siis pieni toivonkipinä että kyllähän me tämä hoidetaan ja napataan punainen nauha!

Tai sitten ei. Heti kun päästiin kehään oli uudet hajut, uudet kuvakulmat ja niin edelleen, ja Senni unohti minut täysin. Tilanne oli ohi todella nopeasti, minulle jäi muistikuvat siitä että edes seisominen johon luotin täysin, ei mennyt putkeen, vaan Senni haisteli pöytää ja yritti istua. Meidän parina oli chihuahua miehen kanssa, ja kehää kiertäessä Senniä kiinnosti pikkukoiran takamus minun käskyjä enemmän. Sininen nauha siis saatiin, eikä sijoituttu myöskään ryhmäkehässä, mutta tästä päästään vain ylöspäin!

Kehityskohdat ensi kertaa ajatellen:
- minun on muistettava hymyillä
- minun on jännitettävä vähemmän
- Sennin on kuunneltava minua paremmin
- Sennin on seisottava ryhdikkäämmin

Joka tapauksessa päivästä jäi ihana fiilis, mennään varmasti uudestaankin mätsäriin! Eiköhän se esiintyminenkin helpotu, kun Senni saa vähän lisää ikää mittariin :)

Seuraava tavoite: punainen nauha!

Ja mitä tästä kirjoituksesta jätettiin pois:
- Sennin oksentaminen kuljetushäkkiin juuri kun sain auton parkkerattua
- en tajunnut sitoa sinistä nauhaa hihnaan, ja kun kaikki siniset kutsuttiin takaisin, oli se minulla kädessä. Hätäpäissäni sitten sujautin sen Sennin pannan alle, josta se ensimmäisellä ravikierroksella lensi keskelle kehää. Noukittiin se sitten seuraavalla kierroksella talteen :)