keskiviikko 31. joulukuuta 2014

2014 Vuosikatsaus, osa 2/2

HEINÄKUU

Loma ja helteet alkoivat. Jätin ensimmäistä kertaa Sennin hoitopaikkaan yli kahdeksi yöksi, kun lähdimme Markon ja ystäväpariskunnan kanssa ulkomaanreissuun viideksi päiväksi.  Lomalla ei paljon muuta sitten tehtykään, koska helteet lamaannuttivat sekä koirat ja ihmiset, ja lasten uima-altaatkin oli jo myyty loppuun siinä vaiheessa, kun me tajusimme koirille sellaista kaivata.

ELOKUU

Varmasti tämän vuoden jännittävin kuukausi. Ensin oli kolmen näyttelyn putki neljässä päivässä: terriereiden erikoisnäyttely, westie-erikoisnäyttely ja Maailman Voittaja-näyttely. Näistä parin viikon kuluttua esiinnyimme ensi kertaa yleisölle, kun vihtiläiset saivat tutustua tottelemattomaan westieen koiratanssiin Wuosisatamarkkinoilla.


 SYYSKUU

Hirveässä, jo viikon jatkuneessa flunssassa vein Sennin Helsingin kaikkien rotujen näyttelyyn, ja vaikka pieni koiramäärä olikin innostanut minua haaveilemaan jonkinlaisesta sijoituksesta, en olisi voinut uskoa, että Senni saisi tuona päivänä sertin. Tuo päivä muutti meidän suunnitelmat täysin, sillä olin jo ehtinyt suunnitella näyttelyiden lopettamista meidän osalta ja masukarvojen lyhentämistä kura-rumban vähentämiseksi. Kun kahdessa seuraavassakin näyttelyssä tuli SA, oli vuoden 2015 viikonloppusuunnitelmat kevät-kesä-akselille lyöty lukkoon - don't stop me now, cause I'm having such a good time...


LOKAKUU

Senni täytti kaksi vuotta, eli tuli aikuiseksi. Lokakuu meni vielä elokuussa alkanutta juoksumasennusta potiessa, ja Senni poti pahaa hellyydenkaipuuta. Vaikka masennus loppuikin marraskuun alussa, on Senni edelleen mielellään lähelläni sohvalla ja sängyssä, mikä on minusta oikein mukavaa - muuten kun tuo neiti on kovin itsenäistä sorttia eikä mikään mammantyttö, joka seuraisi minua ja tekemisiäni jatkuvasti.


 
MARRASKUU

Westie-tempaus Lohjalla, joka oli kiva tapahtuma Halloween-hengessä. Lisäksi julkinen esiintyminen, osa kaksi Lemmikkimessuilla, jossa areena oli noin 100-kertaa Wuosisatamarkkinoiden areenan kokoinen, ja yleisöäkin satapäin. Oli onneksi niin mukava ryhmä esiintyjiä matkassa, ettei jännittänyt yhtään, eikä harmittanut vaikkei Sennin ja minun kontakti ollutkaan huippuluokkaa. Otettiin opiksi, ja nyt tiedetään mitä pitää treenata, jos joskus halutaan ihan oikeasti koiratanssia kisoissa.



JOULUKUU

Kävin Koira 2014-tapahtumassa ja nautin joka hetkestä. Senni kävi kasvattajalla trimmissä ja tuli oikein kauniiksi. Mietin, millaisia tavoitteita ensi vuodelle voisi asettaa - siitä lisää huomenna. Ylipäätään saatiin tänä vuonna paljon aikaiseksi, ja tehtiin juttuja joista en edes osannut haaveilla. Senni on nyt ollut elämässäni kaksi vuotta ja kaksi päivää, ja tämä meno taitaa tästä vain vielä parantua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti