maanantai 11. elokuuta 2014

Maailman Voittaja 2014 (World Dog Show 2014)

"Ei saa enää tupeerata, en jaksa"
Lauantaina näyttelyviikkomme huipentui komeimmissa mahdollisissa puitteissa, Maailman Voittaja-näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa.


Matkaa kotoa Messukeskukselle on alle 10 km, mutta ruuhkan vuoksi tuo matka kesti yli tunnin. Juuri kun pysähdyimme jonon päähän Hakamäentielle, tuli radiosta liikennetiedote "Hakamäentie Messukeskukselle päin, tie ruuhkautunut koiranäyttelyn vuoksi". Ai ihanko totta? Ensimmäistä kertaa koskaan minulla oli kennelpoikana avustajana näyttelyssä Mies mukana, joten tunnelma autossa pysyi leppoisana, kun en alkanut yksinäni panikoimaan aikatauluista autojonon madellessa hiljaa kohti Messaria. Messukeskukselle pääsimme hieman ennen yhdeksää, ja parkkitaloissa oli vielä yli 3000 paikkaa vapaana.

Häkkialueeltakin löytyi juuri meidän mentävä kolo, ja pystytin leirin. Nartut oli merkitty alkavaksi 11:30, mutta supernopea brittituomari Sue Thompson oli arvostellut urokset jo kello 10:40. Pikkuisen jännitti, aloitetaanko nartut aiemmin, sillä minulla oli Sennin turkin laitto vielä aloittamatta, kun urokset oli arvioitu, mutta onneksi aikataulusta pidettiin kiinni. Kiire minulle silti tuli, ja lisäksi Senni alkoi venkoilemaan, koska pöydän vieressä häkissä ollut nahkacollie halusi tehdä tuttavuutta. Onneksi Mies oli apuna ja piti Sennistä kiinni, kun tupeerasin turkkia. Olisin kovasti kaivannut lisäapuja tähän operaatioon, sillä kun edellisissä näyttelyissä samalla viikolla kasvattaja oli laittanut turkin niin hienoksi, oli oma olo yhtäkkiä aivan kädetön... Ja kyllähän sen kuvistakin näkee, että muiden narttujen rinnalla Senni on vähän maatiaisen näköinen :D Jännitys ennen kehää oli jotenkin ylitsepääsemätön, tunsin sydämessä asti kuinka adrenaliini jyskytti suonissa.

Kaikki nuoret nartut.
Odotellaan omaa vuoroa pöydälle.
"How old is she?" "-22 months"
 
Kehässä ei ollut niin mukavaa kuin Terri-Erissä ja Westie-erkkarissa, en jotenkin päässyt siihen flow-fiilikseen jännitykseni yli. Liikkumiset menivät hyvin, mutta pöydällä en saanut Sennistä parasta irti; unohdin monta asiaa, jotka pitäisi siinä vielä tsekata ennen kuin tuomari kääntää katseensa koiraa kohti, eikä Senni seissyt parhaimmalla mahdollisella tavalla. Neljä muuta nuorta narttua palkittiin ERInomaisella ja luokkaisijoituksella, meille nostettiin sininen lappu EH:n merkiksi. Sitähän me alunperinkin lähdettiin tuolta hakemaan, mutta kyllähän ne kaksi ERIä aiemmin samalla viikolla olivat pikkuisen nostaneet toiveita ylös... Mutta kuten sanottu, meillä oli parantamista turkissa sekä pöydällä, joten arvio on oikeudenmukainen. Sanallinen arvio kuuluu näin:

Feminine head & expression. Good bite, big teeth. Clean shoulders. Level topline. Strong quathers(?). Plenty of substance. Short back.

Vapaa suomennokseni:

Feminiinen pää ja ilme. Hyvä purenta, isot hampaat. Mukavat olkapäät. Tasainen ylälinja. Vahvat ???. Paljon substanssia (materiaalia?). Lyhyt selkä.

Arvostelu ei kerro oikein mitään ja on lyhyin koskaan saamamme. Ei sanaakaan parannettavista kohdista, turkista, esiintymisestä tai liikkeistä, mutta ehkä tämä vähän selittää tuomarin vauhtia; 42 narttua (poislukien poisjääneet) oli arvosteltu tunnissa, ja siinä ajassa oli jo valittu maailman voittaja -narttukin.

Oman vuoron jälkeen katsottiin vielä westie-kehä loppuun Miehen ja Sennin kanssa. Kisaväsymys kuluneesta viikosta oli melkoinen, joten päätimme sitten lähteä suoraan kotiin. Ostosmahdollisuuksia, esityksiä ja luentoja olisi tietysti ollut tarjolla moneksi tunniksi, mutta en vain jaksanut. Joulukuussa pääsee kuitenkin taas Koira 2014 -tapahtumaan keventämään lompakkoa. Ryhmäkehät katsoin toki netistä kotona (joka päivä), vaikka pe ja la lähetys olikin surkealaatuinen ja pätkivä.

Mikä on fiilis WDS:stä sitten nyt, pari päivää tapahtuman jälkeen? Kannattiko meidän maatiaisten osallistua? Kyllä kannatti! Oli hienoa olla mukana noin suuressa tapahtumassa, ja tuskinpa sitä enää koskaan saan olla Maailman Voittajassa oman koiran kanssa. Arvostelulapunkin sai hienossa pahvikansiossa, ja mukaan tuli kunniakirja kennelnimellä painettuna, sekä WDS 2014 -pinssi. Lisäksi kävin ostamassa osallistujaruusukkeen Kennelliiton osastolta muistoksi palkintokaappiin. Hahaa, rahalla saa ruusukkeita jos ei muuten irtoa... Tällä kokemuksella voidaan myös mennä nyt ihan minne vaan, ja ajatella että jos ollaan oltu täällä, niin voidaan kyllä mennä ihan minne vaan.

Nyt pidetään kuukausi kisataukoa, ja harjoitellaan turkin laittoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti