Taas westikerhon koiratanssikurssilla

Westikerho järjesti sunnuntaina vuoden toisen westie-koiratanssipäivän Dream Team -areenalla Akaassa. Tällä kertaa puolet osallistujista oli koiratanssinoviiseja, ja puolet "jatkavia", eli jo koiratanssiin tutustuneita. Minä ja Senni oltiin jatkavissa, mikä tarkoitti sitä, että meille oli päivästä varattu yhteensä 30 minuuttia ihan omaa aikaa, jolloin kouluttaja Salla Haavisto keskittyi vain meihin. Etukäteen olin jo saanut esittää toiveen siitä, mihin asiaan haluaisin apua Sennin kanssa. Halusin käyttää tämän tilaisuuden vire- ja motivaatioharjoituksiin, joissa ollaan heikoimmilla hangilla.

Omalla toiminnallani ja kokemattomuudellani olen osaltani aiheuttanut sen, että Sennillä laskee mielenkiinto tekemiseen nopeasti, ja se alkaa haahuilemaan. Senni on myös hidas. Meidän koulutuksessa ei täten koulutettukaan koiraa, vaan minua. Salla neuvoi erilaisia palkkaustekniikoita ja hössöttämistä, jotka ovat tällaiselle laitan-namipussin-lanteille-ja-heitän-sieltä-ihmiselle todella arvokkaita. Jatkossa meidän tulisi saada treenaamiseen paljon vauhtia, mikä tosin omassa kerrostalokaksiossa taitaa olla aika haastavaa. Uusilla tekniikoilla kyllä jo näin väläyksiä uudesta Sennistä, ja ylipäätään päivän aikana sain huomata miten paljon parempi kontakti meillä oli viime tammikuiseen koulutukseen verrattuna.

Dream Team -areenalla on aina ihana käydä tanssimassa. Tanssikurssien lisäksi ollaan käyty siellä treenamassa juuri erkkarin show'ta, ja 1,5 tunnin kotimatkalla olen joka kerta pursunnut ideoita ja innostusta. Päivän kohokohta oli tällä kertaa harjoitus, jossa noin 30 sekunnin opeteltuun koreografiaan laitettiinkin kullekin koirakolle yllätysmusiikki - ja minun ja Sennin musiikki oli Aladdin -elokuvan Ei oo kaveria parempaa. 90-luvun Disney-klassikot ja erityisesti niiden musiikit ovat minulle todella rakkaita, joten eipä Salla arvannut kuinka oikeaan tuo biisi osui! Tuossa kohtaa päästiin Sennin kanssa aikamoiseen flow-tilaan tanssiessa, ja heti kotiin päästyessä piti vielä fiilistellä sitä biisiä ja tunnetta YouTubesta.


Postauksen kuvat otti Tessa, jonka tunnelmat päivästä voi lukea täältä.

Hei, me osataan agilitya

Agility - se yksi ja ainoa laji, johon meidän ei pitänyt koskea pitkällä tikullakaan. Sitten näin kuinka hauskaa Sennillä oli, kun se sattumalta höntsäili kanssani yhdellä agility-radalla muutoin vain. Ei huimannut puomit tai A-esteet, yli vaan! Toteutuksen alkeiskurssista sai sitten liekkeihin Westiekerho, joka kertoi järjestävänsä sellaisen ihan meidän lähellä.

Kurssi on nyt puolivälissä, neljä kertaa on takana. Vaikkei Senni mikään salama agility-radalla olekaan, on sillä ollut ekasta kerrasta lähtien hyvä taju siitä mitä pitää tehdä, ja on tehnyt kaiken mitä olen pyytänyt (niinjoo paitsi kerran ei juossut putkeen, kun poikakoiran pissaa oli putken suulla, siisti diiva kun on). Hitaasta koirasta on se ilo, että minä pysyn ihan hyvin koiran rinnalla, ja ehdin ohjata rauhassa.

Eniten on yllättänyt se, miten hyvin kaikki koirat seuraavat ohjausta, vaikka meillä omistajilla ei aina ole vielä ihan selkeää käsitystä siitä, miksi mikäkin tehdään juuri niin kuin tehdään. Kivointa onkin ollut se, että ollaan heti päästy tekemisen makuun, ja saatu tehdä ihan oikeasti. Mihinkään hifistelyyn ja sekuntipeliin ei ole vielä kiinnostusta, nyt nautitaan vain siitä että onnistutaan yhdessä. Ja ehkäpä saatan tästä eteenpäin lukea muista koirablogeista myös ne agilityä käsittelevät jutut, aiemmin olen ne tylysti sivuuttanut.

Laatuaikaa omissa treeneissä

Olen viettänyt tällä viikolla hyvin ansaittua talvilomaani. Työntäyteisen alkuvuoden jälkeen parasta rentoutumista minulle ovat tarjonneet Senni, Sella ja kotoilu, en edes harkinnut minnekään kauas karkaamista. Kotona olen tehnyt asioita, joihin ei arkena tunnu löytyvän aikaa ja jaksamista, kuten siivousprojekteja.

Yksi lomatavoite oli vuokrata läheisestä koirakoulusta tila omaan käyttöön treenejä varten, niitä kun saa arkisin päiväsaikaan edulliseen 15,00 e / tunti -hintaan. Työni sijoittuu virka-aikaan, joten normaalisti tätä emme pääse hyödyntämään, mutta nyt oli mukava kokeilla. Haaveissani tässä kotia huomattavasti suuremmassa tilassa treenaamisemme nousee aivan uudelle tasolle kuin Keskustan kannatus konsanaan, ja Sennin vire ja tekemisen meiniki on kuin bordercolliella. Teemme täydellisiä koiratanssiohjelmia tuosta vaan improvisoiden, ja seinän kokoisesta peilistä voin samalla ihailla kuinka hyvältä näytämme.

Noooh, elävässä elämässä juoksujen jälkeisestä masennuksesta kärsivä Senni oli kuin hidastetusta filmistä, vaikka omalla olemisella ja tekemisellä yritin sitä kannustaa reippaammaksi. Palkkanakin oli normaalista poikkeavaa lihatikkua. Ainoa toimiva konsti oli laittaa koira hetkeksi kuvassa näkyvään häkkiin lepäämään, tuolta kun Senni pääsi pois, niin yhden tempun teki vauhdilla, sitten oli taas sitä mieltä että hohhoijaa.

Tanssikurssilla

 Vuoden 2015 ensimmäinen koirajuttu, check!

Ajeltiin eilen heti aamusta Akaan Viialaan Westiekerhon järjestämään koiratanssin tutustumispäivään. Minuahan ei tietenkään tarvinnut enää vakuuttaa lajin ihanuudesta, mutta odotin kovasti kouluttajan, Salla Haaviston tapaamista. Salla kisaa kolmen oman westiensä kanssa, on lajin tuomari, lajin Suomen mestari ja edustanut myös maajoukkueessa. Halusin tietää, miten hän sen oikein tekee; kuinka saada westie toimimaan niin innokkaasti ohjaajan kanssa yhteistyössä, kuin olen videoilta nähnyt.

Kurssi kesti viisi tuntia. Koirat, yhteensä yhdeksän kappaletta jaettiin kahteen ryhmään, jotta välillä osa sai levätä, ja toinen puoli teki töitä. Salla kertoi myös lajin säännöistä lyhyessä teoriaosuudessa.

Ohjaajien alkulämmittelyn jälkeen harjoittelimme koiratanssin perustemppuja; pyörähtämistä, jalkojen välistä pujottelua ja ohjaajan kiertämistä. Osa koirista oli täysin aloittelijoita, osalle liikkeet olivat jo tuttuja. Minulle ja Sennille Salla näytti liikkeistä haastavampia variaatioita. Meillä oli tosin hieman hakusessa se kuuluisa tekemisen meininki, ja Senni ei meinannut millään pysyä luonani. Vaikka meillä onkin takana valtava määrä treenitunteja, niin kontaktissa on vielä paljon tehtävää. Toisaalta oli hyvä, ettei kaikki mennyt kuin tanssi (heh), koska Salla näki ongelmamme ihan käytännössä, ja antoi hyviä vinkkejä motivaatioon ja vireeseen.

Motivaatio ja vire-osio olikin meille kurssin kaikista antoisin osio, harmi etten tajunnut videoida sitä! Yleensä tämä osio ei kuulemma edes kuulu tanssi alkeiskurssiin, mutta westieiden kohdalla Salla teki poikkeuksen. Asiaa havainnollistaakseen hän näytti kaikkien kolmen koiransa kanssa, miten ne saadaan innostumaan ja tanssimaan, ja kaikille kolmelle olikin eri tapa viestiä. Tämän jälkeen saimme kokeilla runsasta väline-arsenaalia palkkaukseen, esimerkiksi leluja, penaaleja, suklaamunan lelukuoria ja pakasterasioita namien piilotukseen. Oman pääni päällä syttyi lamppu; miksi olla nami-automaatti, kun voi olla jännittävä ja arvaamaton lelunsinkoaja! Omissa treeneissä pistämmekin nyt temppuharjoitukset paussille, ja keskitymme lyhyisiin, korkeavireisiin harjoituksiin, joissa haluan nähdä Sennin hännän heiluvan.

Harjoittelimme myös lyhyen koreografian, jossa hyödynnettiin aiemmin harjoiteltuja temppuja, ja lopuksi teimme sen pari kertaa koirienkin kanssa. Tai no, ne tekivät jotka pystyivät, Sennillä ainakin oli mielessä paljon paremmat kuviot tässä vaiheessa päivää, eivätkä ne sisältäneet yhteistyötä kanssani. Myöskään meidän soolotanssi-osio hieman aiemmin ei ihan mennyt niin kuin sen haaveilin menevän, mutta toisaalta oli todella hyvä, että meidän ongelmat näkyivät ihan käytännössä, ja Salla pystyi antamaan vinkkejä ja neuvoja tilanteen korjaamiseksi. Taas kerran ne ratkaisun avaimet ovat tässä päässä hihnaa.

Yhteenvetona kurssi oli aivan ihana, ja olen todella iloinen siitä että sinne lähdettiin, vaikkei sitä ihan kotinurkilla järjestettykään. Vaikein osuus oli parintuntinen kotimatka pimeällä moottitiellä räntäsateessa aivan yksin, koska Senni luonnollisesti sammahti takapenkille saman tien, kun Citroënin nokka kääntyi kohti Helsinkiä. Saatoin jopa ajatella, että miksei Senni voi koskaan ajaa meitä kotiin, miksainaminä...

Kuvaamisessa apuna oli Tessa, joka nappasi kamerani odotellessaan omia vuorojaan. Kiitos ihanista kuvista!

Näin koirahullu käyttää nettiä

Ennen Senniä käytin jonkin verran aikaa netissä koirasivustoilla, mutta aikaa meni lähinnä westie-kerhon ja muiden rotuyhdistysten pentuvälityksessä, koirablogeissa ja rescue-yhdistysten koiria katsellessa. Sittemmin -lähinnä harrastusten myötä- olen löytänyt aivan uuden maailman, jossa saa kulumaan äärettömän määrän aikaa. Tässä muutamia neuvoja aloitteleville koirahulluille, westie-vinkkelistä:

Koirat.com
Ykköspaikka tulevien match show-kisojen eli mätsäreiden hakuun, ne löytyvät Tapahtumat-osiosta, ja vasemmasta valikosta kannattaa suodattaa näkyviin vain mätsärit. Listaa kannattaa tarkkailla pari kertaa viikossa, sillä välillä niitä ilmestyy hyvin lyhyellä varoitusajalla (sesonkiaika on huhti-syyskuu). Klik

Täällä on myös asiallinen keskustelupalsta, josta seuraan Harrastukset-keskustelua koiratanssin, näyttelyiden ja mätsäreiden saralta. Klik


Westie show news
Sivusto kerää westien näyttelytuloksia yhteen ympäri maailmaa järjestettävistä näyttelyistä, myös Suomesta. Useimmista näyttelyistä lisätään myös kuvat parhaista koirista. Tätä voi siis hyödyntää turkki-inspiraationa, kun näkee miten parhaat ovat homman hoitaneet. Suomessa turkkimuoti on tosin paljon luonnollisempaa kuin esimerkiksi Itä-Euroopassa (koska turkkia ei saa parannella aineilla), joten kampauksia pitää katsoa suodattimen läpi, ja jättää huomioimatta ne pöyhkeimmät ja pörröisimmät versiot. Klik

Westiekerhon näyttelysivu
Westie-kerhon sivuilla on runsaasti tietoa rodusta, mutta minua kiinnostavat tällä hetkellä eniten näyttelyitä koskevat asiat. Tänne on kerätty kätevästi lista tämän vuoden Suomen näyttelyistä, joissa arvostellaan westejä. Todellinen kultakaivos on kuitenkin sanalliset arviot koirista menneistä näyttelyistä. Arviot eivät päivity kovinkaan usein, mutta niitä on mukava lukea vuosienkin takaa, ja tietyn tuomarin vanhoja arvioita voi verrata vaikka oman koiran vastaaviin. Lisäksi voi tutkia, mitä oman koiran lähisukulaisista (tai pahimmista kilpakumppaneista) on näyttelyissä sanottu, muualta kuin täältä sitä tietoa ei saa. Klik


KoiraNet
Suomessa kaikki näyttelytulokset, terveystutkimukset, sukupuut, pentueet sukusiitosprosentteineen jne ovat julkista tietoa, joka on saatavilla ilmaiseksi, ilman rekisteröitymistä tai jäsenyyttä minnekään. Tätä ei ihan joka maassa olekaan, joten hatunnosto Suomen Kennelliitolle! Kaikki tämä tieto löytyy KoiraNetistä, jossa on joskus mennyt tunteja eri koirien tietoja katsellen. KoiraNetiin tutustumisen voi aloittaa vaikka Sennin omalta sivulta. Klik


Showlink
Kaikkien Suomessa järjestettävien suurten näyttelyiden tulokset tulevat tänne lähes reaaliajassa, osaa näyttelyistä voi seurata jopa koira koiralta niiden edetessä kehittäin. Lisäksi täällä julkaistaan Best In Show- ja ryhmävoittajatulokset. Klik

Vuosisuunnitelma 2014

Teen mielelläni listoja kaikesta mahdollisesta, ja tammikuussa onkin hyvä aika kirjata tulevan vuoden tavoitteet ylös. Tämä olkoon samalla myös lupaus blogin tulevasta sisällöstä.

VUODEN 2014 TAVOITTEET

KOIRATANSSI

Haave: Tehdä lyhyt ohjelma

Unelma: Esittää se ohjelma jossain

Fantasia: Osallistua virallisiin kisoihin

  

MATCH SHOW'T

Haave: Saada Mies ja Sella mukaan mätsäriin

Unelma: Saada lisää pokaaleja ja ruusukkeita

Fantasia: Päästä BIS-kehään

KOIRANÄYTTELYT

Haave: Saada toinen ERInomainen

Unelma: Osallistua Westie-erikoisnäyttelyyn

Fantasia: Osallistua Maailman Voittaja -näyttelyyn

Tänä vuonna pitäisi myös alkaa harkita Sennin sterilisaatiota. Vaakakupissa painavat saavutetut terveysedut, toisella puolella taas operaation aiheuttamat muutokset koirassa. Lisäksi on kurjaa sulkea kokonaan mahdollisuus pennutukseen, vaikka tuskinpa siihen koskaan ryhtyisimme - en kuitenkaan voisi antaa yhtäkään karvapalloa uuteen kotiin, vaan pitäisin kaikki.

Luonnollisesti toivon myös, ettei meille tulisi ylimääräisiä eläinlääkärireissuja tänä vuonna, viime vuonna niitä kun oli ihan tarpeeksi jalkojen takia. Senni on jo 15 kk, eikä westeille niin tyypillisistä allergioista ja iho-oireista ole ollut tietoakaan. Mitä vanhemmaksi ilman niitä pääsee, sitä epätodennäköisempää on niiden ilmaantuminen. Tähänkin on tietysti poikkeuksia, naapurimme westie sai viisivuotiaana kaikki mahdolliset allergiat, siitepölystä lähtien.

Voi kun talvi menisi nopeasti ohi, ja päästäisiin taas harrastamaan kunnolla. Tällä hetkellä en keksi tästä vuodenajasta muuta hyvää kuin sen, ettei koiraa tarvitse pestä ja kuivata joka ulkoilun jälkeen. Viime vuonna aloin haaveilla koirajuoksuvyöstä; ehkäpä koiran kanssa juokseminen olisi tavallista jolkottelua hauskempaa? Sitä aiomme ainakin kokeilla keväällä.

Paljon on tekemistä ja odotettavaa, tuntuu hyvältä vuodelta!

Helsingin ryhmänäyttely 15.9.2013

Kahden kuukaden tauon jälkeen lähdimme koirien oikeisiin missikisoihin eli koiranäyttelyyn.. Meidän luokka on edelleen junioriluokka eli 9-18 kuukautta vanhat koirat. Matkaseurana meillä oli Sennin Molli-serkku omistajineen, ja Mollikin osallistui junnunarttuihin. 

Tytöt kaunistautumassa.

Päivä meni mukavasti omaa vuoroa odottaessa kehän laidalla. Samalla pikkuhiljaa puunattiin koiria, eli tupeerattiin turkkia typerän näköiseksi näyttelykuntoon. Aamulla olin pessyt Sennin kokonaisuudessaan, mikä osottautui virheeksi, vaikka föönäsinkin koiran saman tien. Turkista tuli liian pehmeä, joten ensi viikon näyttelyyn pesen vain pään ja jalat. Westejä oli mukana kahdeksan, ja sainkin pyytämättä neuvoja kokeneemmalta kävijältä turkin laittoon, ihan mahtavaa! Olin asiasta ihan hämmennyksissä, mukava huomata että ainakin jotkut ylläpitävät yhteishenkeä ja mukavaa ilmapiiriä näyttelyissä yllä! Mistä lie olen ahtaat ennakko-odotukseni napannutkaan. Turkin laitto ylipäätään tuntui monta kertaa vaikeammalta kuin viimeksi, koska nyt alkaa olla sitä karvaakin jota laittaa...

Kehässä meillä meni ihan kivasti, jännitin taas väärää asiaa. Luulin Sennin liikkumisen olevan varmaa ja seisomisen vähän niin ja näin, koska olemme vastikään muuttaneet seisotustapaa. Noh, meni toisinpäin, ja Senni otti jopa hyppyaskelia kilpailuluokassa, kun edellä meni kaksi muuta westiä, ja muutoin meinasi vähän eksyä kuono maahan. Kun seisotin Senniä tuomarin edessä tämän sanellessa arviota kehäsihteerille, pidin vain Sennin häntää pystyssä, enkä pitänyt kaulasta tai pannasta pahemmin kiinni. Senni jaksoi seistä vaikka kuinka kauan ihan huippuryhdissä, mitä aloin jo hieman ihmetelläkin, kunnes käänsin omaa päätäni ja näin mitä Senni näki - kauempana nurmella hurjasti kirmailevan salukin. Senni oli niin keskittynyt sen vahtimiseen, että seisoi kuin patsas! Väkisinkin hymyilin aika leveästi tässä vaiheessa, kävipä tuuri!

Tuomari oli ruotsalainen, ja puhui kaikille kehässäkin vain ruotsia. Näyttelytoimistossa sai kuitenkin käydä ilmaiseksi käännättämässä arvion, joten tässäpä se:

Feminiininen narttu, mukava pää. Riittävä kaula, ulospäin suuntautuneet etutassut. Hyvä runko ikään nähden, mutta pitkä lantio ja matalalle kiinnittynyt häntä. Selkälinja tulee tasaantua, vielä pentumainen karva, jonka pitää tulla karkeammaksi. Esiintyy iloisesti ja mukavasti, pitää vielä kehittyä.

Laatuluokka: Erittäin hyvä

Eli sama tulos kuin viimeksikin, tämä oli myös tavoitteena. Molli ja kolmas junnunarttu saivat erinomaisen arvostelun (tämä oli Mollin ensimmäinen näyttely, hyvä Molli!), ja kolmas palkittiin myös sertin arvoisena. Sertin vei kuitenkin Sennin 1,5-vuotias velipuoli, joka oli tälle jo kymmenes! 

Ihanaa että esiintymisestä saimme taas hyvää palautetta, koska se on asia johon voin oikeasti vaikuttaa. Motivaationa oli tällä kertaa käytetty kanaa, mutta annoin sitä paaaljon vähemmän kuin ennen, kerran pöydällä ja kerran liikkumisen jälkeen. Mutta tietysti paljon sitten kehän jälkeen! Senni oli hyvin rauhallinen koko päivän, vaikka olimme menneet paikalle jo aikaisin aamulla. Kuten kuvista näkyy, viihtyi Senni hyvin myös trimmauspöydällä chillaillen. Itselleni olin vihdoin ostanut retkituolin, ja se lisäsi omaa mukavuuttani todella paljon. Hyvin käytetyt 13 euroa.
 

 Ensi sunnuntaina uudestaan, Hyvinkäälle.

Kalenteri täyttyy

Lähestyvä syksy on innoittanut minua suunnittelemaan minulle ja Sennille paljon tekemistä, jotta kesän hiipuminen ei tuntuisi niin rankalta. Ensi viikolla aloitamme TOKO-kurssin Koirakoulu Kompassissa muiden juniori-ikäisten koirien kanssa. TOKO on minulle yhtä hepreaa kuin agilitykin, joten on mukava tutustua uuteen lajiin. Kokeilumielessä mennään, jos ei muuta niin tulee ainakin yksi ohjattu treenitunti viikossa lisää. On hyvä että joku välillä minuakin opastaa...

(c) Annamari

Senni on myös ilmoitettu kahteen näyttelyyn syksyllä, Helsinkiin ja Hyvinkäälle. Tavoitteena olisi saada ainakin toisesta ERInomainen, mutta tärkeintä on että näytelyistä jäisi yhtä hyvä fiilis kuin Hyvikäältä heinäkuussa jäi. Luultavasti nämä ovat Sennin viimeiset näyttelyt junioriluokassa, sillä talvella näyttelyitä on paljon vähemmän, ja nuorten luokan ikäraja täyttyy jo huhtikuussa. Toisaalta näyttelymaailma kiehtoo minua tällä hetkellä todella paljon, joten jätetään kuitenkin ovi vielä auki...

(c) Annamari

Syyskuun näyttelyitä varten olen kirjannut ylös lähialueen match showt elo-syyskuulta, ja jos kelit sallivat osallistumme viiteen mätsäriin. Heh, kuulostaa minunkin korvaani paljolta, mutta kun on vain niin kiva puuhata Sennin kanssa! Lisäksi Hyvinkäällä olin niin jännittynyt kehässä, että se meni vähän sumussa, nyt haluaisin olla paljon rennompi tuomarin edessä. Näyttelykurssilla meille opetettiin, että vaikka koira kakkaisi ja pissaisi keskelle kehää, on esittäjän vain hymyiltävä ja näytettävä siltä että "minun koirani on paras". Itselleni asetankin tavoitteeksi, että olen kehässä hymyilevä ja ryhdikäs! Olemme myös alkaneet treenata tuota seisottamista niin, etten pidä namia Sennin naaman edessä. Ongelmana ainakin näin aluksi on ollut, että ilman näkyvää namia Senni pudottaa päänsä alas, mutta onneksi on paljon aikaa treenata.

Ja viimeisimpänä harrastuksena: koiratanssin kesätauko päättyy kahden viikon kuluttua, ihanaa päästä taas treenaamaan ohjatusti. Kesän aikana olen opettanut Sennille vain yhden uuden tempun; nostaa käskystä kummankin etutassunsa vuorotellen minun ojennetulle jalalleni, riippuen siitä kumpaa jalkaa nostan. Peruutustreenejäkin on jatkettu, mutta liikkeeseen on vaikeaa saada pituutta, Senni peruuttaa vain yhdet askeleet joka tassulla.

Tässä suunnitelma, ei muuta kuin toteuttamaan. Kalenterissani ei juuri muita menoja koiramenojen lisäksi ole (eikä oikein pankkitililläkään, heh), mutta miksi sitä sitten töitä tekee, jos ei tee vapaa-ajallaan sitä mistä nauttii!

Näyttelykuvat on ottanut Kaikki elämäni koirat -blogin Annamari, jonka tapasimme Hyvinkään näyttelyssä. Kiitos kuvista (ja tsemppauksesta)!

Uin koiraa!

Mitä kesälomalla pitää tehdä? No uida! Uinti on hyvää liikuntaa, joten se sopii jalkavaivaiselle Sennille mainiosti. En tietenkään voinut olla varma, onko Senni samaa mieltä, mutta jälleen kerran sain olla ylpeä pikkuisestani! Koska olemme aloittelijoita, meillä oli uittaja mukana altaalla neuvomassa ja opastamassa. Märkäpukuisesta ihmisestä sinisenä hohtavan altaan äärellä tuli tosin vahvat delfinaario-fiilikset...

Meille oli varattu 30 minuutiksi toinen uimalan altaista, se lämpimämpi tietenkin. Altaan vesi on 28-asteista, ja sopii pikkukoirille täten paremmin kuin kylmempi, noin 20-asteinen allas.
Ja kuinkas Sennillä sitten sujui, kuvat kertokoon:

Pieni koira, iso allas

Tällä altaalla sai juosta!

Mami kato mä uin koiraa!

 Senniä uitettiin pienissä pätkissä, altaan päähän pelastusliivistä auttaen ja sitten minä kutsuin Senniä takaisin lähtöpaikkaan. Altaaseen johtaa ramppi, jota pitkin pienikin koira pääsee helposti kuivalle maalle. Senni sai erityismaininnan hyvästä uima-asennostaan ja reippaudestaan, harvoin kuulemma ensi-kertalaisia päästetään yksinään uimaan takaisin päin omistajan luo. Uittamisten välillä Senni sai liikkua vapaasti muutamia minuutteja altaan ympärillä, ja kuten kuvista näkyy, vesi kiinnosti kovasti vaikka pakoonkin olisi päässyt.

Huono puoli uinnissa oli, että uittajan ja koiran menoa katsellessa "rannalla" olisin kovasti halunnut itsekin mukaan! Valitettavasti omistajien ei ole sallittua hypätä veteen, vaikka olisivatkin omatoimivuorolla. Ei siis päästä leikkimään delfiiniä ja kouluttajaa, ainakaan vielä, mutta onhan noita luonnonvesiä (hrrrrrr).

Helsingin koirauimala sijaitsee Itäväylän varressa Mellunmäessä, lisätietoja saa heidän nettisivuiltaan: www.koirauimala.fi. Opetusvuoro maksoi 40,00 euroa, sarjakortilla saisi tuntuvaa etua polskuttelun hintaan. Katsotaan jääkö lomakassaan pennosia sitä varten!