Helsingin ryhmänäyttely 15.9.2013

Kahden kuukaden tauon jälkeen lähdimme koirien oikeisiin missikisoihin eli koiranäyttelyyn.. Meidän luokka on edelleen junioriluokka eli 9-18 kuukautta vanhat koirat. Matkaseurana meillä oli Sennin Molli-serkku omistajineen, ja Mollikin osallistui junnunarttuihin. 

Tytöt kaunistautumassa.

Päivä meni mukavasti omaa vuoroa odottaessa kehän laidalla. Samalla pikkuhiljaa puunattiin koiria, eli tupeerattiin turkkia typerän näköiseksi näyttelykuntoon. Aamulla olin pessyt Sennin kokonaisuudessaan, mikä osottautui virheeksi, vaikka föönäsinkin koiran saman tien. Turkista tuli liian pehmeä, joten ensi viikon näyttelyyn pesen vain pään ja jalat. Westejä oli mukana kahdeksan, ja sainkin pyytämättä neuvoja kokeneemmalta kävijältä turkin laittoon, ihan mahtavaa! Olin asiasta ihan hämmennyksissä, mukava huomata että ainakin jotkut ylläpitävät yhteishenkeä ja mukavaa ilmapiiriä näyttelyissä yllä! Mistä lie olen ahtaat ennakko-odotukseni napannutkaan. Turkin laitto ylipäätään tuntui monta kertaa vaikeammalta kuin viimeksi, koska nyt alkaa olla sitä karvaakin jota laittaa...

Kehässä meillä meni ihan kivasti, jännitin taas väärää asiaa. Luulin Sennin liikkumisen olevan varmaa ja seisomisen vähän niin ja näin, koska olemme vastikään muuttaneet seisotustapaa. Noh, meni toisinpäin, ja Senni otti jopa hyppyaskelia kilpailuluokassa, kun edellä meni kaksi muuta westiä, ja muutoin meinasi vähän eksyä kuono maahan. Kun seisotin Senniä tuomarin edessä tämän sanellessa arviota kehäsihteerille, pidin vain Sennin häntää pystyssä, enkä pitänyt kaulasta tai pannasta pahemmin kiinni. Senni jaksoi seistä vaikka kuinka kauan ihan huippuryhdissä, mitä aloin jo hieman ihmetelläkin, kunnes käänsin omaa päätäni ja näin mitä Senni näki - kauempana nurmella hurjasti kirmailevan salukin. Senni oli niin keskittynyt sen vahtimiseen, että seisoi kuin patsas! Väkisinkin hymyilin aika leveästi tässä vaiheessa, kävipä tuuri!

Tuomari oli ruotsalainen, ja puhui kaikille kehässäkin vain ruotsia. Näyttelytoimistossa sai kuitenkin käydä ilmaiseksi käännättämässä arvion, joten tässäpä se:

Feminiininen narttu, mukava pää. Riittävä kaula, ulospäin suuntautuneet etutassut. Hyvä runko ikään nähden, mutta pitkä lantio ja matalalle kiinnittynyt häntä. Selkälinja tulee tasaantua, vielä pentumainen karva, jonka pitää tulla karkeammaksi. Esiintyy iloisesti ja mukavasti, pitää vielä kehittyä.

Laatuluokka: Erittäin hyvä

Eli sama tulos kuin viimeksikin, tämä oli myös tavoitteena. Molli ja kolmas junnunarttu saivat erinomaisen arvostelun (tämä oli Mollin ensimmäinen näyttely, hyvä Molli!), ja kolmas palkittiin myös sertin arvoisena. Sertin vei kuitenkin Sennin 1,5-vuotias velipuoli, joka oli tälle jo kymmenes! 

Ihanaa että esiintymisestä saimme taas hyvää palautetta, koska se on asia johon voin oikeasti vaikuttaa. Motivaationa oli tällä kertaa käytetty kanaa, mutta annoin sitä paaaljon vähemmän kuin ennen, kerran pöydällä ja kerran liikkumisen jälkeen. Mutta tietysti paljon sitten kehän jälkeen! Senni oli hyvin rauhallinen koko päivän, vaikka olimme menneet paikalle jo aikaisin aamulla. Kuten kuvista näkyy, viihtyi Senni hyvin myös trimmauspöydällä chillaillen. Itselleni olin vihdoin ostanut retkituolin, ja se lisäsi omaa mukavuuttani todella paljon. Hyvin käytetyt 13 euroa.
 

 Ensi sunnuntaina uudestaan, Hyvinkäälle.