Kesäkuvia kännykästä

Syyskuu. Tuonkin nyt kesäisen tuulahduksen menneestä kesästä niin,
kuin kännykkäni kamera sen on ikuistanut!

 Kärpänen häiritsi Sennin poseerausta.

 Tässä asetelmassa vietettiin paljon aikaa; minä luen kirjaa,
ja Senni chillaa tuolin alla. Tänä kesänä meni myös luotto Sennin pihalla pysymiseen, siksi punainen lieka...

 Valmistautumista koiratanssiesitykseen,
äitini teki tirehtööritakin vanhasta lakanakankaasta käyttäen mallina tuota punaista jakkua.

 Turun näyttelyssä oli kaljateltta, mikä sattui sopivasti kun meidän piti odotella ryhmäkehiä noin neljä tuntia! Sain nauttia rauhassa yhden omenasiiderin SERT- ja ROP-pokaalien seurassa, Senni söi samalla pöydän alla kanatikkuaan

 Senni nautti usein parvekkeella auringonpaisteesta. Ja kun tuli liian kuuma, siirtyi sohvan alle vilvoittelemaan.

Muutamana päivänä oli tänä kesänäkin niin kuuma, että westien kone piti viilentää märällä pyyhkeellä.

Sellan perus-nukkuma-asento.

Senni käyttää aina maalla Oscarilta jääneitä valjaita.

Sain ystävältäni ihanan avaimenperän.
Mummuni  jopa kysyi, koska hän oli ehtinyt napata noin hienon kuvan Sennistä, hih.

 Mikään ei ole niin kiinnostavaa, kuin ruoanlaitto.

Jääkarhun ja mustakarhun painit - summer edition

Aloitetaanpa sellaisella latteudella kuin että koira on terve kun se leikkii.
Ja sitten muutama esimerkkikuva moisesta toiminnasta kesälaitumilla:

Miltä kesäloman alku tuntuu

Neljän viikon kesäloma alkoi juuri, ah tätä onnea ja autuutta! Luvassa on ainakin pari koiranäyttelyä, koiratanssia, landeilua ja paljon koirien kanssa oleilua. Ja neljän viikon kuluttua meillä on toivottavasti kaksi onnellisen väsynyttä koiraa, jotka jo odottavat sitä milloin palaamme Markon kanssa taas töihin. Mutta nyt on loman paras päivä, se ensimmäinen. Ihanaa viikonloppua!

Pentulaatikolla - ihan vaan katselemassa

Viime postauksessa kerroin, että kävin kaverini luona katsomassa hänen kasvattamiaan westiepentuja. Onneksi mukana oli myös kamera. Saanko esitellä, Little Ladybug's d-pentue!

p.s.
Kaikilla pennuilla on jo kodit <3

Puistossa ilta viilenee

Mikä tuuri! Kerrankin kun otin kameran koirapuistoon mukaan, oli siellä yhtä aikaa yhdeksän pikkukoiraa. Kuvissa vilahtavat kaikki mukana olleet koirat Sellaa lukuunottamatta, Sella kun oli koko ajan jaloissani turvassa, ja liian lähellä kuvattavaksi. Shown varasti lauman nuorin jäsen, 5kk vanha shih tzu -pentu Hugo. Tuo naama, awww...

Mimmit mättähillä

 

Kannatti rämpiä umpihangen läpi meidän salaiseen metsäpaikkaan, sillä metsässä oli jo mukavan kuivaa ja lumetonta. Viimeisestä vapaana juoksemisesta (jos koirapuistoa ei lasketa) olikin jo aivan liian kauan aikaa, jopa niin kauan että en tiennyt voinko täysillä luottaa koirien luoksetuloon. Mutta tuo huoli oli turha, sillä kalkkunaleike taskussa on varma vahviste "tänne"-käskylle.

Metsästynlain mukana koirat pitäisi pitää kiinni maaliskuun alusta lähtien, joten olimme metsäretkellä myös lainrikkojia, pientä lisäjännitystä siitä siis. Mutta vannon että metsän eläimiä ei vahingoitettu tämän retken aikana.

Senni kaivoi sammalmättääseen ison kolon ja tunki päänsä sinne. Onkalosta löytyi jotain aivan ihanaa, jota ei todellakaan jaettu Sellan kanssa. Mitä maasta löytyi, emme koskaan saa tietää, koska annoin Sennin nauttia saalistaan rauhassa.

Tässä kohtaa voisi muuten vähän mainostaa Markolta joululahjaksi saamaani objektiivia, 17mm 1:2.8 M.Zuikoa Olympus Peniin. Sopii sekä yleiskuviin että lähikuviin, ja kuvat ovat todella tarkkoja. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu sillä. Nyt kun minulla on sekä 45mm että tuo 17mm, niin tuntuu siltä ettei tarvitse vähään aikaan haikailla muita objektiiveja, ja kameran mukana tullut perusobjektiivikin on jäänyt tyystin käyttämättä.

Sanoiko joku "tänne"?

Kun olimme jo melkein päätepisteessämme, Senni hermostui. Se juoksi joka suuntaan haukkuen, ja oli todella levoton. Onneksi ei kuitenkaan uskaltanut lähteä luotani kauas, ja sain molemmat koirat kytkettyä hihnoihin. ...jonka jälkeen vasta tajusin mikä oli levottomuuden aiheuttanut - naapurin hevoset olivat tulleet aitauksessaan todella pitkälle metsään, ja olimme olleet aivan niiden vieressä koko ajan.

Hetken aikaa ihasteltiin näitä eläimiä yhdessä, ja hepatkin tulivat aitauksessaan aivan meidän luo. Lajienvälinen tervehdys oli koirien puolesta äänekäs, mutta tiedän naapurin hevosten tottuneen koiriin, joten käytin hetken hyödyksi ja yritin saada omat koirat rauhoittumaan, ja se meni ihan hyvin.

 Sellan ilme on paljonpuhuva, "m-m-mitä nuo ovat...?"

Karvaisen valkeaa joulua