Pompadour part. 2

Ensimmäinen Sennin ja Pompadourin tapaaminen tammikuussa ei mennyt ihan niin hyvin kuin kaikki toivoivat. Tästä tapaamisesta oli viime viikolla kulunut kolme viikkoa, ja teimme uuden vierailun. Liekö pennun pystyyn noussut toinen korva vaiko vain kasvanut koko vihjannut Sennille, että tässähän on aito westie! Leikit alkoivat saman tien kun pääsimme sisään, ja sitten hurlumheitä jatkuikin monta tuntia. Lopuksi sitten nukuttikin yhdessä, edes pennulla ei ollut loputtomasti virtaa. Hyvä Senni, tämänlaista käytöstä halusinkin nähdä!

 

Senni ja Sella pentutreffeillä

Tässä on Pompadour!

Pikkusiskoni avomiehineen toteutti pitkäaikaisen haaveen uudesta perheenjäsenestä, ja viime viikolla heille muutti pieni westiepoika Who's -kennelistä. Meidän lauma kävi pikkuista jo tervehtimässä tämän uudessa kodissa. Sella oli aivan kauhuissaan ja katsoi paremmaksi vältellä pentua, joka taas johti siihen, että Senni änki aina itsensä Sellan ja pennun väliin ja puolusti Sellaa. Tapaamisen jälkeen Markon kanssa nauroimmekin, että vaikka Senni aina esittää niin viileää Sellaa kohtaan, niin kyllä siellä taustalla kuitenkin jotain kiintymystä on.

Sennin pinna pennun läheisyyden suhteen oli yllättävän lyhyt, vaikka Senni on ollut useasti pentujen kanssa tekemisissä. Senni piti alkunuuhkaisujen jälkeen tiukasti kiinni omasta reviiristään murinalla ja ärhäntelyllä. Seuraavaan tapaamiseen otan namipussin mukaan, ja täytynee helliä pentua vähän Senniltä salaa, ettei tarvitse olla niin mustasukkainen. Myös tapaaminen vain westieiden kesken voisi olla hyvä idea, kun Senniltä putoaisi tuo poliisitehtävä pois. Mutta pentu oli kyllä todella reipas (kuten pikkuwestien pitääkin olla) ja Senniin ihastunut, eikä tuntunut olevan moksiskaan, vaikka sai suoraa palautetta. Kyllä näistä kaverit vielä tulee!

Sennin puolustuspartio matkalla pelastamaan Sellan pinteestä.

Pompadour oli todella pikkuinen ja hauraan tuntuinen, tuon ikäisellä pennulla kun kaikki luut ja nivelet ovat vielä keskenkasvuisia ja vähän sinnepäin. Pentu on ollut vieraskorea tai todella fiksu, sillä siskoni kertoman mukaan se nukkuu kiltisti 10 h yöunia omassa pedissään, osaa jo tehdä tarpeensa ulos ja pyytää sinne itse kun tarvitsee mennä, ja pärjää itsekseen pieniä pätkiä. Eli todella hyvin on elämä uudessa kodissa alkanut, toivotaan kaikkea hyvää uudelle perheenjäsenelle!

Pompadour sai myös oman tagin blogiini, sillä aion jatkossakin altistaa teidät lukijat pentukuville.

Westiet vaatekaapissani

Se alkoi ihan viattomasti, lähdin ostamaan talvikenkiä sunnuntai-iltapäivänä. Aleksi 13 oli yksi viimeisistä kaupoista, jossa kävin kenkiä etsimässä. Sopivia ei löytynyt, ja nostin katseeni kohti vaateosastoa, ihan vahingossa.

Mitä. Tuolla. On.

Westie-vaatteita, keskellä kirkasta päivää, ihan oikeassa kaupassa eikä missään lemmikkishopissa tai näyttelyssä! Oman mielenterveyteni tähden en jättänyt toppia ja neuletakkia ostamatta, olisihan se nyt ollut vallan hirveää ajatella niitä jatkuvasti, että miten ne siellä kaupassa voivat ja pääsivätköhän ne hyvää kotiin ja pestäänkö ne oikein ja eikai niitä vain säilytetä mytyssä. Niinpä annoin niille kummallekin rakastavan kodin, ja valmistaudun henkisesti tulevaisuuteeni crazy dog ladyna.

Senni-koira polvitohtorilla

Viime viikolla kannoimme kortemme kekoon westieiden terveystutkimusten suhteen, ja osallistuimme Westiekerhon järjestämään silmä- ja polvitarkastuspäivään yhdessä noin 30 muun koiran kanssa. Myös muun rotuiset olivat tervetulleita, sillä westieitä ei ollut tarpeeksi paikalla. Ymmärrän kyllä, että useimpien kotikoirien (eli sellaisten koirien, joiden ei ole tarkoitus jatkaa sukua tai joilla ei harrasteta) omistajia tällaiset eivät kiinnosta, mutta rodun kannalta olisi tietysti aina kannattavaa saada mahdollisimman suuri osuus koirista tarkastettua.

Omistajien piti täyttää tarkasti kaavakkeet, koirien pupillit laajennetiin tipoilla, ja sitten koira kerrallaan tarkistettiin mikrosirut, ja päästiin eläinlääkärin ronkittavaksi. Tuloksen sai kuulla heti: tällä koiralla kaikki priimaa. Sennin polvet eivät siis luksoidu, eikä silmissä ole perinnöllisiä silmäsairauksia. Huojentava tulos sinänsä, että pentuna Sennillä oli useiden kuukausien ajan ongelmaa toisen takajalan polven kanssa tapaturman vuoksi, mutta polvesta on tästä huolimatta kasvanut vahva ja oikearakenteinen. Ja kyllähän sillä kelpaa Sellan kanssa juosta, kuten kuvasta näkyy.

Pentulaatikolla - ihan vaan katselemassa

Viime postauksessa kerroin, että kävin kaverini luona katsomassa hänen kasvattamiaan westiepentuja. Onneksi mukana oli myös kamera. Saanko esitellä, Little Ladybug's d-pentue!

p.s.
Kaikilla pennuilla on jo kodit <3

Westie kaulaan ja menoksi

Ensimmäistä kertaa näin westie-korun Westiekerhon pisteellä joulukuun Messarin koiratapahtumassa. Shoppalin tapahtumassa kuitenkin niin paljon kaikkea tarpeellista, että kojulla hipelöimäni koru jäi silloin ostamatta budjettisyistä. Kuulin jo silloin, että korut on tehnyt käsityönä suomalainen yhden naisen yritys. Pian tämän jälkeen törmäsin tämän yrityksen Facebook-sivuihin, ja olin ihan myyty - kaikki tuotteet ovat ihan syötävän söpöä ja hei, pitäähän sitä nyt omasta koirasta vähintään kaulakoru olla (seuraavaksi sitten korvakorut, avaimenperä...).

Vaikka korun tilaaminen meni päänsisäiselle things to do -listalleni jo aikoja sitten, on tilaus silti jäänyt tekemättä. Viime viikon Westie-tempauksessa ei siis enää ollut mitään syytä jättää tarvikemyynnistä ostamatta tätä söpöläistä, kun niitä oli yhtäkkiä taas edessäni. Pääsin vielä valitsemaan muutamasta yksilöstä eniten Senniä muistuttavan yksilön.

Jos omassa korulaatikossa on tilaa koirille tai muille eläimille, kannattaa tutustua yritykseen, se on Mrs Denz.

Westie-tempaus 14.5.2015 Varistossa - kuvat

 

Haluatko käyttää kuvaa tai julkaista sen jossain?
Ole hyvä, mutta mainitsethan kuvaajan (Ollapa Koira! -blogi tai Riikka Henriksson)

Haluatko oman kuvasi pois blogista?
Lähetä pyyntö postilla osoitteeseen ollapakoira@gmail.com