keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukuuta


Hiljaiseloa viettänyt koirabloggari tässä hei. Tuli syksy, uudet työkuviot, uudet työajat, asunnonmyyntiprojekti ja kirjoitusblokki. Ja yhtäkkiä on joulukuu!

Meidän lauma on ennallaan, Sennillä on jälleen post-juoksu-masennus. Ei kiinnosta muut koirat, ja kaikki vapaa-aika käytetään nukkumiseen ja märehtimiseen. Vanhojen merkkien mukaan tätä on nyt kuukausi jäljellä, koska kaksi on takana. Voi Senni. Ja voi Sellaa, koska nyt Sellalla ei ole leikkikaveria. Eläinlääkäriltä yritin rokotusten yhteydessä pyytää lupaa antaa galastopia, mutta se ei kuulemma auta näihin valeraskauden henkisiin oireisiin, vaikkei mitään lelujen hoitamista olekaan. Pitää siis vain odottaa, ja toisaalta nauttia siitä, että tässä tilassa Senni nauttii ihmisten läheisyydestä - en keksi montaa asiaa, jotka tekisivät minut onnellisemmaksi kuin sohvalla sylissäni nukkuva koira.

Koiramessuillakin kävin, mutta töiden vuoksi pääsin sinne vain lauantaina. Ostoslistalla olivat ohennussakset, joiden ostamista olen nyt harkinnut kolme vuotta. Ohkareita aion käyttää vain viimeistelyyn, ja ensi testin mukaan ovat oikein mainiot siihen. Koiramessuilta löysin myös kadonneen näyttelykipinän sekä uutta intoa koiratanssiin, kun kävin katsomassa Pohjoismaiden Mestaruus -kilpailuita. Kaksi esitystä sai minut jopa kyyneliin! Ennen omaa koiraa liikutuin todella helposti koiratanssivideoista, mutta oman koiran ja harrastamisen myötä aloin ymmrätää,  miten mikäkin opetetaan ja tehdään, jolloin on vaikeampaa nauttia kokonaisuudesta esityksissä. Tieto lisää tuskaa.



tiistai 3. marraskuuta 2015

Westiet vaatekaapissani

Se alkoi ihan viattomasti, lähdin ostamaan talvikenkiä sunnuntai-iltapäivänä. Aleksi 13 oli yksi viimeisistä kaupoista, jossa kävin kenkiä etsimässä. Sopivia ei löytynyt, ja nostin katseeni kohti vaateosastoa, ihan vahingossa.

Mitä. Tuolla. On.



Westie-vaatteita, keskellä kirkasta päivää, ihan oikeassa kaupassa eikä missään lemmikkishopissa tai näyttelyssä! Oman mielenterveyteni tähden en jättänyt toppia ja neuletakkia ostamatta, olisihan se nyt ollut vallan hirveää ajatella niitä jatkuvasti, että miten ne siellä kaupassa voivat ja pääsivätköhän ne hyvää kotiin ja pestäänkö ne oikein ja eikai niitä vain säilytetä mytyssä. Niinpä annoin niille kummallekin rakastavan kodin, ja valmistaudun henkisesti tulevaisuuteeni crazy dog ladyna.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Ulkonäköpaineet tältä vuodelta ohitse

Lauantaina 30.10. Senni oli yksi niistä harvoista westeistä, jotka osallistuivat epäviralliseen skottien ja westien Black & White - näyttelyyn Espoossa. Järjestämisvastuukin oli tänä vuonna valkoisella kerholla, mutta osallistujia ei ollut kourallista enempää. Westejä oli ilmoitettu 16, skotteja 41. Westeistä oli vielä muutama poissa, joten valkoisten kehä oli melko nopeasti taputeltu.

Meidän osalta ei jäänyt merkintöjä historiankirjoihin, suomalaiselta miestuomarin (Juha Smolander) ei toki odotetukaan arvostavan Sennin runsasta olemusta. Senni teki vielä helpoksi meidän jättämisen luokassaan viimeiseksi hyökkimällä edellä kulkeneen nartun suuntaan pariin otteeseen. Sennillä on nyt juoksut parhaimmillaan, joten sille annettakoon anteeksi hieman ärsyyntynyt käytös.

Koska kotiinviemisiksi ei saatu edes kunniapalkinto-ruusuketta (joka vastaa virallisen näyttelyn SA:ta), jäi päivän anti sosiaalisen kanssakäymisen varaan. Oli mukava nähdä tuttuja, etenkin kun tämä oli nyt meille viimeinen näyttely kuukausiin. Aion lyhentää talvikaudeksi Senniltä turkkia reilusti, ja kasvattaa helmoihin entistä tuuhemman karvan ensi kesän näyttelyturneeta varten.

Näyttelyreppukin on nyt tyhjennetty, ja se pyörii parhaillaan pesukoneessa. Kun käy paljon koiran kanssa näyttelyissä, oli kätevää, kun yhdessä repussa oli koko kauden ajan kaikki tarvittava, eikä joka viikonloppu tarvinnut aloittaa pakkaamista nollista. Ensi vuotta silmälläpitäen ja ehkäpä jollekin vinkiksi tässä meidän perussetti:

koiran paperit kansiossa
 näyttelyhihna(t)
numerolapunpidike
westie-pinssi
särkylääkettä
koiran ruokaa, nameja, järsittävää
vesipulloja
juomakuppi koiralle
trip-mehuja
mustekalat aurinkovarjoa varten
kakkapusseja 
huulirasvaa
sadeviittoja
tarrarulla
käsidesi
puhdistusliinoja
nenäliinoja
pieni pyyhe
aurinkorasva

...ja mitä lisättiin aina lähtiessä
turkinhoitovälineet 
numerolappu
rahapussi
kännykkä
sään vaatimat varavaatteet ja -kengät
kamera
emännän eväät

Oho, olipas minulla iso laukku. Näiden lisäksi mukana kulki tietysti trimmauspöytä (18 kg), Sennin mökki-häkki, aurinkovarjo ja retkituoli. Lisätäänpä huvikseen tähän vielä termi mitä mukaan näyttelyyn, jotta tänne löytää googlesta helpommin, ja kaikille tulee varmasti selväksi, ettei tämä harrastaminen ole mitään ihan kevyttä hommaa, hahaa. Perusohjeistus numerolappu+vesikuppi+makuualusta on vain toiveajattelua.

Ja vaihtaisinko yhtään näyttelypäivää pois tältä vuodelta? En. (No ehkä sen Janakkalan).
Ja olenko varmasti jo tammikuussa suunnitellut meidän koko ensi kesän menot näyttelyiden mukaan? Kyllä.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Taas westikerhon koiratanssikurssilla


Westikerho järjesti sunnuntaina vuoden toisen westie-koiratanssipäivän Dream Team -areenalla Akaassa. Tällä kertaa puolet osallistujista oli koiratanssinoviiseja, ja puolet "jatkavia", eli jo koiratanssiin tutustuneita. Minä ja Senni oltiin jatkavissa, mikä tarkoitti sitä, että meille oli päivästä varattu yhteensä 30 minuuttia ihan omaa aikaa, jolloin kouluttaja Salla Haavisto keskittyi vain meihin. Etukäteen olin jo saanut esittää toiveen siitä, mihin asiaan haluaisin apua Sennin kanssa. Halusin käyttää tämän tilaisuuden vire- ja motivaatioharjoituksiin, joissa ollaan heikoimmilla hangilla.


Omalla toiminnallani ja kokemattomuudellani olen osaltani aiheuttanut sen, että Sennillä laskee mielenkiinto tekemiseen nopeasti, ja se alkaa haahuilemaan. Senni on myös hidas. Meidän koulutuksessa ei täten koulutettukaan koiraa, vaan minua. Salla neuvoi erilaisia palkkaustekniikoita ja hössöttämistä, jotka ovat tällaiselle laitan-namipussin-lanteille-ja-heitän-sieltä-ihmiselle todella arvokkaita. Jatkossa meidän tulisi saada treenaamiseen paljon vauhtia, mikä tosin omassa kerrostalokaksiossa taitaa olla aika haastavaa. Uusilla tekniikoilla kyllä jo näin väläyksiä uudesta Sennistä, ja ylipäätään päivän aikana sain huomata miten paljon parempi kontakti meillä oli viime tammikuiseen koulutukseen verrattuna.

Dream Team -areenalla on aina ihana käydä tanssimassa. Tanssikurssien lisäksi ollaan käyty siellä treenamassa juuri erkkarin show'ta, ja 1,5 tunnin kotimatkalla olen joka kerta pursunnut ideoita ja innostusta. Päivän kohokohta oli tällä kertaa harjoitus, jossa noin 30 sekunnin opeteltuun koreografiaan laitettiinkin kullekin koirakolle yllätysmusiikki - ja minun ja Sennin musiikki oli Aladdin -elokuvan Ei oo kaveria parempaa. 90-luvun Disney-klassikot ja erityisesti niiden musiikit ovat minulle todella rakkaita, joten eipä Salla arvannut kuinka oikeaan tuo biisi osui! Tuossa kohtaa päästiin Sennin kanssa aikamoiseen flow-tilaan tanssiessa, ja heti kotiin päästyessä piti vielä fiilistellä sitä biisiä ja tunnetta YouTubesta.


Postauksen kuvat otti Tessa, jonka tunnelmat päivästä voi lukea täältä.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Tuulos RN 3.10.2015

Meidän näyttelyvuoden 2015 viimeinen näyttely oli kuun alussa Tuuloksessa. Näyttely on siitä erikoinen, että se järjestetään kauppakeskuksen parkkihallissa - se ei siis sovellu heikkohermoisille koirille. Tai no, ei heikkohermoisille omistajillekaan, sillä tila on melko kaikuva, ja koirien haukunta on muita näyttelyitä paljon korviinkuuluvampaa.

Koko vuosi ollaan nautittu varsin harvalukuisista osallistujamääristä westeissä, mutta Tuuloksen vetovoima oli houkutellut 23 ilmoittautumista rotuun, vaikka kyseessä oli vain ryhmänäyttely. Oli siis jo ennakkoon selvää, ettei niitä muotovaliobileitä päästäisi juhlimaan vielä tällä kertaa, koska noin isoon joukkoon mahtuu aina niitä parempia narttuja.


Meidän parkkipaikka oli juuri puitu viljapelto. Onneksi ei ollut satanut lähiaikoina. 18 kilon painoisen pöydän + muun kuorman vetäminen parkista näyttelyalueelle ballerinat jalassa oli taas jonkinmoinen suoritus. Parkki oli kuitenkin ilmainen, joten siitä plussaa järjestäjille (onko jotenkin hullua iloita siitä, että sain pysäköidä autoni ilmaiseksi pellolle???).


Sennin avoimeen luokkaan oli ilmoitettu kahdeksan narttua, joista kuusi tuli paikalle. Tuomari Juta Haranen arvioi kaikki erinomaisiksi, joten kaikki jatkoivat kilpailuluokkaan. Sennin esiintyminen meni ihan nappiin, koira oli sopivan nälkäinen ja kiukkuinen, ja valmis tekemään töitä tonnikalanamiensa eteen. Kilpailuluokassa se jopa kipitti edelleni, esittäen itsensä itse. Suoritus palkittiin kolmannella sijalla sekä SA:lla! SA:t on meille olleet todella tiukassa tänä vuonna, siispä en ole koskaan ennen juhlinut kolmatta sijaa niin paljon kuin tuolla. Paras narttu-kehässä ei enää sijoituttu neljän parhaan joukkoon, mutta tällä tuloksella Tuuloksesta oli mukava taputella näyttelykausi pakettiin.

Tässä tuomarin arvio Sennistä:

Hyväntyyppinen narttu, feminiininen ilme ja hyvät korvat ja silmät, pigmnetti ja hyvä kirsu. Hyvä rintakehä ja luusto. Vahva selkä. Liikuu hyvällä askeleella. Esitetään hyvin. Hyvä temperamentti.

ERI SA AVK3

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun Sennin arvosteli toiseen kertaan sama tuomari. Jos haluat lukea, mitä Haranen sanoi Sennistä helteisessä Järvenpäässä puolitoista vuotta sitten, klikkaa tänne.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Senni-koira polvitohtorilla


Viime viikolla kannoimme kortemme kekoon westieiden terveystutkimusten suhteen, ja osallistuimme Westiekerhon järjestämään silmä- ja polvitarkastuspäivään yhdessä noin 30 muun koiran kanssa. Myös muun rotuiset olivat tervetulleita, sillä westieitä ei ollut tarpeeksi paikalla. Ymmärrän kyllä, että useimpien kotikoirien (eli sellaisten koirien, joiden ei ole tarkoitus jatkaa sukua tai joilla ei harrasteta) omistajia tällaiset eivät kiinnosta, mutta rodun kannalta olisi tietysti aina kannattavaa saada mahdollisimman suuri osuus koirista tarkastettua.

Omistajien piti täyttää tarkasti kaavakkeet, koirien pupillit laajennetiin tipoilla, ja sitten koira kerrallaan tarkistettiin mikrosirut, ja päästiin eläinlääkärin ronkittavaksi. Tuloksen sai kuulla heti: tällä koiralla kaikki priimaa. Sennin polvet eivät siis luksoidu, eikä silmissä ole perinnöllisiä silmäsairauksia. Huojentava tulos sinänsä, että pentuna Sennillä oli useiden kuukausien ajan ongelmaa toisen takajalan polven kanssa tapaturman vuoksi, mutta polvesta on tästä huolimatta kasvanut vahva ja oikearakenteinen. Ja kyllähän sillä kelpaa Sellan kanssa juosta, kuten kuvasta näkyy.

Kolmas vuosirengas



Aleksis Kiven päivänä (10.10.) syntynyt Senni täytti eilen kolme vuotta.

Kaksivuotiaan Sennin kanssa saimmekin paljon aikaan:
- kaksi vara-sertiä ja yhden sertin
- Westietempauksen vsp-tuloksen
- opimme ketjuttamaan temppuja ja tekemään töitä paremmalla vireellä
- ensimmäinen koiratanssikoreografia
- hellittelyä ja leikkiä on nykyään joka päivä, Senni on alkanut hakea huomiotani
- rakenteellisesti terve vuosi, ei yhtään venähdystä tai ontumista!
- uusia ystävyyssuhteita niin koiriin kuin ihmisiinkin

Senni, ihana ja kaunis koirani, et koskaan päästä minua helpolla, ja hyvä niin. Toivottavasti meillä on yhteisiä ja onnellisia vuosia vielä toistakymmentä.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Köh köh ja kalenteri uusiksi


Viime viikonlopun piti olla pitkästä aikaa Sennin Superviikonloppu. Lauantaille Senni oli ilmoitettu Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, ja sunnuntaille koiratanssin möllikisoihin (mölli=epäviralliset). Suunnitelmissa oli esittää erikoisnäyttelyn tirehtöörinumero pienellä parannuksilla, sillä jos selvittiin siitä koiranäyttelyssä, selvitään siitä varmasti myös kisa-olosuhteissa (koska Senni ei voi sisätiloista karata, heh).

Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun syyskuun alussa kumpikin meidän koira sairastui kennelyskään. Ja koska yllättävän moni koiratuttumme ei tiennyt mikä se on kun ulkoillessa huutelin muille koirakoille että älkää tulko moikkaamaan, meillä on kennelyskä, niin tässä pähkinänkuoressa kennelyskä, olkaa hyvä:
- virusperäinen, kuin koirien flunssa
- rokote antaa jonkin verran suojaa, mutta ei kaikkia tyyppejä vastaan (vrt. influenssa-rokote)
- jos koiran yleiskunto hyvä, ei tarvita eläinlääkäriä, vain lepoa
- oireet kuin flunssassa, yskää, nuhaa, kuumeilua
- itämisaika noin viikko - 10 päivää
- oireiden päättymisen jälkeen suositellaan vielä kahden viikon karenssia muista koirista tartuntavaaran vuoksi

Eli ei kuolemanvaarallista, mutta supertarttuvaa. Me tapasimme naapurin oireettoman Kukan yhtenä maanantaina, kun Kukalla ilmeisesti jo oli tuo virus, ja keskiviikkona Kukka alkoi yskiä. Mekin lopetimme kaikki koirakontaktit saman tien tämän kuultuamme, mutta tartunta oli jo saatu, ja seuraavan viikon tiistaina sairastui Sella, ja torstaina Senni. Meillä tytöt jakoivat oireet puoliksi; Sella otti yskän ja Senni nuhan.

Koska paheksuisin suuresti, jos joku muu olisi tässä tilanteessa vienyt koiran muiden koirien ilmoille, oli pakko jättää nämä kaksi menoa väliin, vaikka Senni olikin jo oireeton. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta tänä vuonna kun näin käy, joten pitää olla onnellinen ettei kyse ollut mistään vakavemmasta. Tuleehan noita kisoja!

Senni lähettämässä tavaraa HESYlle.
Yllättävä kotiviikonloppu oli sitten käytettävä hyödyllisesti, ja jatkoin suurella tarmolla alkuviikosta aloittamaani Konmari-siivousta. Jos tuntuu, että koti kaipaa uutta henkeä ja aina on vähän liian sotkuista, kannattaa tutustua kirjaan Marie Kondo: Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika. Meiltä on lähtenyt nyt tavaraa ja vaatetta kierrätykseen tai roskiin kuusi IKEA-kassillista, neljä mustaa jätesäkillistä ja yli kymmenen muovipussillista! Eikä poisheittäminen ole ollut vaikeaa, päin vastoin olo vain kevenee. Kirjassa on myös ohjeet jäljelle jääneiden tavaroiden säilömiseen, ja meillä koti alkaa tuntua kuin uudelta!

Kaikkea ei viitsi heittää roskiin (vaikka tämä projekti tarvitsee kuulemma tehdä vain kerran elämässä), joten halusin lahjoittaa hyväkuntoista tavaraa ja vaatetta myös hyväntekeväisyyteen. Kohteeksi keksin Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen. Lahjoitin heille kirpputorilla myytävää tavaraa ja vaatetta toiseen pisteeseen. Toiseen paikkaan vein vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä huostaanotetuille eläimille alustoiksi, sekä koiranruokaa, leluja ja ulkoiluvälineitä. Jos kiinnostus heräsi, täältä saa lisätietoa lahjoittamisesta.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kesäkuvia kännykästä

Syyskuu. Tuonkin nyt kesäisen tuulahduksen menneestä kesästä niin,
kuin kännykkäni kamera sen on ikuistanut!


 Kärpänen häiritsi Sennin poseerausta.


 Tässä asetelmassa vietettiin paljon aikaa; minä luen kirjaa,
ja Senni chillaa tuolin alla. Tänä kesänä meni myös luotto Sennin pihalla pysymiseen, siksi punainen lieka...

 Valmistautumista koiratanssiesitykseen,
äitini teki tirehtööritakin vanhasta lakanakankaasta käyttäen mallina tuota punaista jakkua.


 Turun näyttelyssä oli kaljateltta, mikä sattui sopivasti kun meidän piti odotella ryhmäkehiä noin neljä tuntia! Sain nauttia rauhassa yhden omenasiiderin SERT- ja ROP-pokaalien seurassa, Senni söi samalla pöydän alla kanatikkuaan


 Senni nautti usein parvekkeella auringonpaisteesta. Ja kun tuli liian kuuma, siirtyi sohvan alle vilvoittelemaan.


Muutamana päivänä oli tänä kesänäkin niin kuuma, että westien kone piti viilentää märällä pyyhkeellä.


Sellan perus-nukkuma-asento.


Senni käyttää aina maalla Oscarilta jääneitä valjaita.


Sain ystävältäni ihanan avaimenperän.
Mummuni  jopa kysyi, koska hän oli ehtinyt napata noin hienon kuvan Sennistä, hih.


 Mikään ei ole niin kiinnostavaa, kuin ruoanlaitto.

maanantai 24. elokuuta 2015

Kesäprojektina koiratanssia westie-erikoisnäyttelyyn


Tammikuisen koiratanssikurssin jälkeen syntyi muutaman henkilön toimesta ajatus tehdä westiemäinen koiratanssiesitys rodun erikoisnäyttelyyn elokuun 15. päivä. Minua ei ollut vaikeaa suostutella tähän projektiin mukaan, sillä juuri tällaisia ennenkokemattomia juttuja on ollut Sennin kanssa mahtavaa tehdä. Ei sitä tässä aikuisen elämässä enää monessa kohtaa jännitä niin, että mahaa vääntää.


Show koostui kahdesta palasta; näyttelyn alussa olevasta viisiminuuttisesta avausnumerosta, ja näyttelyn puolivälissä olevasta noin 15-minuuttisesta Westie-sirkuksesta, jossa jokaisella oli soolo (ja koiratanssikonkari-Sallalla monta sooloa).

Ryhmämme, johon kuului yhteensä viisi naista ja kahdeksan westietä, kokoontui kesän aikana kahdesti. Kilometrejä välillämme oli suuntaan jos toiseenkin melkoisesti, aikataulujen yhteensovittamisen haasteista puhumattakaan. Yhteistreeneissä keskityttiin avausnumeron harjoitteluun, jossa olimme kaikki mukana yhtä aikaa. Soolot kunkin tuli harjoitella esityskuntoon itse, ja sitten niitä vain vähän hiottiin yhdessä. Sosiaalista mediaa hyödynnettiin suunnitteluvaiheessa toki myös, Facebookin viestiketjussamme on 300 viestiä. Miten sitä ennen pärjäsi ilman tällaisia apuvälineitä?

Vaatetus on tärkeä osa koiratanssiesityksiä oikean tunnelman ja teeman luomiseksi. Omasta sirkustirehtöörin takistani kiitän ompelutaitoista äitiäni, joka alkuhämmennyksen jälkeen sai hyvin kiinni ideastani ja teki takin alusta loppuun, vanhaa lakanakangasta hyödyntäen.

Sennin kanssa harjoittelimme kotona niin kauan, että minä osasin koreografian, ja show'n lähestyessä harjoittelimme myös ulkotiloissa, esimerkiksi tyhjässä koirapuistossa. Suurin huoleni (vanhana zumba-konkarina) ei ollutkaan muistanko koreografian, vaan kuinka Senni pysyy mukanani täysin rajaamattomassa ympäristössä, jossa on paljon yleisöä, muita koiria ja kaiken maailman ärsykkeitä.

No miten esitys sitten meni?
Avausnumerossa jouduin yllättymään kolmesti. Ensin siitä, että heti alkutahdeista Senni teki kaiken mitä pyysin. Sitten siitä, että yleisö ihan villiintyi, ja lähti taputtamaan rytmissä käsiään yhteen. Ja viimeinen yllätys oli, että Senni piti tätä taputusta hyvin arveluttavana käytöksenä, lopetti oman tekemisensä ja säntäsi pusikkoon. Onneksi kovin kauas ei uskaltanut vieraassa paikassa, vaan juoksi takaisin jalkoihini, mutta siinä vaiheessa meidän osuus tanssista oli jo ohi.

Westie-Sirkuksen alkaessa pyysimmekin yleisöä taputamaan Sennille vasta ohjelman lopussa, ja minun oli vain luotettava koiraan. Ilman rytmikästä taputusta Senni saikin tehtyä ohjelmamme alusta loppuun kanssani todella hienoon, Sennin kissamaiseen tyyliin. Kokonaisuutena esitys ainakin voitti yleisön puolelleen, vaikka kaikki ei mennytkään niin, kuin me taiteilijat olimme suunnitelleet.

Projekti oli ikimuistoinen, ja teki todella hyvää minun ja Sennin väliselle suhteelle, koska tuli treenattua niin paljon, ja ilmeisesti ihan oikeaan suuntaan. Esityksessähän pystyin palkkaamaan Senniä nameilla, toisin kuin kisoissa voi tehdä, mutta eipä olisi vielä vuosi sitten onnistunut tehdä neljää-viittä temppua putkeen ilman palkkaa niin kuin nyt. Kannatti lähteä mukaan!




perjantai 21. elokuuta 2015

Eläköön Koirat ja Victoria Stillwell


Kymmenisen vuotta sitten keskiviikot olivat kultaa. TV2:lta tuli silloin lempiohjelmani Koirani vai minä  (It's me or the Dog), ja linnoittauduin lapsuudenkotini takkahuoneeseen tuota ohjelmaa rauhassa katsomaan. Olin aivan myyty Victoria Stillwellin koulutusmetodeille ja hänen persoonalleen, ja opin todella paljon koirista tuon ohjelman kautta.Victoria osaa pukea sanoiksi juuri sen, millainen ihmisen suhde koiriin minunkin mielestäni pitäisi olla.

Stillwell kävi kolmisen vuotta sitten pitämässä luennon Suomessa, mutta tuolloin en valitettavasti päässyt paikalle. Alkuvuonna HauHau sitten ilmoitti hänen olevan pääesiintyjä tämän viikonlopun Eläköön Koirat! -tapahtumassa Olympiastadionilla, joten sain uuden mahdollisuuden. Kun lippujen hinnatkin tällä viikolla puolitettiin, oli vain mentävä, vaikka minua olisi tänään tarvittu myös muualla. Ja päätös oli  oikea, show oli ihana!




Jouduin jopa yllättymään omasta reaktiostani showssa näytettyyn videoon, johon oli kerätty palasia tuosta vanhasta lempiohjelmastani - olin liikuttunut. Eikä video siis sisältänyt mitään nyyhkykohtia, vaan oli jopa hauska. Oli vain niin mukavaa olla kuuntelemassa Stillwelliä. Yli kolmen tunnin luennon sisältö oli monipuolinen, eikä tässä jälkihöyryissä edes pysty sisäistämään mitä kaikkea tuli nähtyä ja kuultua. Mukana oli niin suomalaisia demokoiria, videoita tulevasta nettisarjasta, asiaa koirien aisteista ja koulutustavoista, kuin kettuilua Cesar Milanillekin! Ja paljon paljon muuta.

HauHau oli avannut omat myyntipisteensä jo tänään perjantaina, viikonloppuna myyjiä tulee kuulemma vielä paljon enemmän. Ja eihän niitä tarjouksia voinut ohittaa... Harmi etten ollut omalla autolla liikenteessä, ostosten määrä oli mitoitettava käsien kantokyvyn mukaan. Lippua hankkiessa olin maksanut muutaman euron lisää, ja ostanut lipun johon kuului 20 euron arvoinen tuotepaketti HauHaun tuotteita. Paketti oli ihan hyvä, siellä oli tuubihuivi, kana-ateria, jättipussi kuivatua kanafilettä, talutushihna, heijastin ja jonkinlainen muovialusta.

Stadionilla oli muuten vain A-katsomot eli toinen pitkä sivu käytössä, mutta paikalla oli todella vähän ihmisiä. Sääli, sillä Stillwellin opeilla ja asenteella maailma olisi kaikille koirille aika lailla parempi paikka.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Turku KR 8.8.2015 - Perfect Day


Eilinen oli niin kiva päivä ettei mitään järkeä, kaikki meni nappiin.

Heräsin kuudelta, sain itseni ja Sennin kisakuntoon ajoissa, ja ehdin lähteä aikatauluni mukaisesti kohti Turkua.

Matkalla radiosta tuli uusintana Yle Puheelta Ali Show, jossa oli vieraana Anna Abreu.
Hauska uusinta, en ollut kuullut tuota jaksoa!

Perillä ei ollut yhtään ruuhkaa, pääsin suoraan ajamaan parkkiin.

Viereeni parkkeerasi auto, ja sieltä hyppäsi ulos westie. Parkkipaikan kohtalo toi minut yhteen Lulu-westien sekä tämän emännän, Nitan, kanssa. Jatkoimme yhdessä kohti näyttelypaikkaa, minullakaan kun ei ollut yhtään tuttuja mukana, joten oli mukavaa saada heti seuraa.

Ostin näyttelyluottelon, joka kertoi, että mukana on kaksi urosta ja viisi narttua. Yksikään koira ei ollut mikään serti-hirmu. Oman vuoron lähestyessä alkoi jännittää, tuomari jakoi muille roduille EH;ta jonkinverran, eli ei ollut ERI-maatti. Toivoin että tänään menisi kaikki nappiin, sillä Hyvinkään pettymyksen jälkeen mikään ei ole itsestään selvää.

Westiet alkoivat, ei yhtään urosta paikalla. Siispä suoraan narttuihin, Sennin vuoro viimeisenä, ainoana avoimessa luokassa. Meidän vuoro menee täy-dell-ises-ti, ja saamme ERI ja SA!

Paras narttu-kehä alkaa, Senni vastaan yksi nuorempi narttu. Hoen vain päässäni että ota meidät ota meidät ota meidät ja tuomari Maria Petersen (Tanska) ottaa!!! Koska yhtään urosta ei olet paikalla, on Senni paitsi paras narttu, myös rodun paras!

Kiitos kuvasta, Nita!
Huudan kehän laidalle Nitalle, voisiko hän ottaa kuvan tuomarin kanssa meistä. Tässä vaiheessa tajuan, että olen ollut kehässä aurinkolasit päässä... hups. Onneksi tuomarillakin oli, oltiin samiksia!

Nita lähtee kotiin erinomaisen Lulun kanssa, ja Senni ottaa torkut boksissaan. Samalla tekstaan ilo-uutiset kasvattajalle, ja julkaisen Sennistä kuvan Facebookiin tuloksen kera.

Lähdemme Sennin kanssa kiertämään näyttelyaluetta, aikaa kun ennen ryhmäkehää on lähes neljä tuntia. Tuloksestamme saa palkinnoksi kaksi hienoa pokaalia (jotka mätsäävät mekkoni kanssa).


Kahvilateltassa myydään siideriä. Kyllä kiitos, yksi! Samaan pöytään kanssani tulee uusi tuttavuus, Jaana, jonka silkkiterrieri on myös ollut ROP-koira. Hänkin on yksin matkassa, joten vietämme loppupäivän yhdessä.

Ryhmäkehä on täynnä hienoja terrierejä. Nautin joka hetkestä, olen niin ylpeä Sennistä. Jatkoon emme pääse, mutta hei kuinka makeaa oli edustaa siellä westejä!

Kotimatkalla radiosta tulee pari niiiiiin hyvää biisiä. Citroën hytkyy kohti Helsinkiä, koska tanssittaa.

Kotona jääkaapissa odottaa kylmä shampanja, joka on odottanut tätä päivää, kun Senni saa toisen sertinsä. Ihanan kuplivaa, ai että maistuu hyvältä.

Illalla Facebook on täyttynyt onnitteluista. Liikuttaa, kuinka suunnilleen jokainen meidän näyttelytouhuissa joskus mukana ollut ihminen onnittelee, ja on vilpittömän iloinen meidän saavutuksesta. KIITOS.

****

Ja tässä vielä tuomarin, Maria Petersenin (Tanska) arvio Sennistä:
 3 years old. Well set ears. Dark eyes. Correct mouth. Strong neck. Level topline. Correct tail set. Correct coat. Moves well.

ERI SA AVK1 PN-1 SERT ROP 

vapaa suomennos:

3 vuotias (toim. huom: sanoin kyllä allmost 3 years!) Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Oikeanlainen suu. Vahva niska. Tasainen ylälinja. Oikeanlainen hännän asento. Oikeanlainen turkki. Liikkuu hyvin.

Perinteinen serti(/varaserti) -kuva.

tiistai 4. elokuuta 2015

Kukka kävi kylässä

 
Meillä oli kotona pienet illanistujaiset viikonloppuna, ja saimme mukaan myös shih tzu-Kukan naapuritalosta. Kukan emäntä on koirapuistoystäväni; olemme tänä vuonna tutustuneet meidän koirapuistossa, ja viettäneet monta pimenevää iltaa siellä Sennin, Sellan ja Kukan kanssa, jotka ovat kaikki lähes samanikäisiä narttuja. Koirat tulevat toimeen, ja me ihmiset vielä paremmin.

Kukka oli hyvin reipas vieras, ja tutki tarkkaan illan aikana mitä kaikkia leluja meidän koirilla on - kirjaimellisesti tyhjensi lelukorit! Muuten niin hyväntuulinen Sella oli yllättäen tästä hieman näreissään, ja olisi halunnut aina juuri sen saman lelun, millä Kukka kulloinkin halusi leikkiä. Minullahan on kaksi siskoa, joten kyllä muistan lapsuudesta miltä tuo tuntuu, mutta ehkä tässä on Sellalle pieni kehityskohde käytöksen suhteen. Tai sitten vain ensi kerralla laitetaan lelut piiloon.

Koirien tarjoilut koostuivat raikkaasta helsinkiläisestä vesijohtovedestä vuosikertaa 2015, sekä kana-tikuista. Tikkujen syönti meni sentään sivistyneesti rinnatusten ja kukin keskittyi vain omaansa.


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kesäretki mätsäriin - Sella yllättää



Loma sujuu mukavasti, ja sen ohjelmaan mahdutettiin yksi match show, pitkästä aikaa. Aurinkoisena kesäiltana mukaan lähtivät myös Marko ja Sella, joka mahdollisti sen, että myös Sella pääsi osallistumaan kanssani kisaan, sekarotuisten sarjaan.

Mätsärin järjesti Koneen kentällä Helsingissä Suomen Pekingeesikerho. Hyvä sää houkutteli paikalle tietysti valtavasti osallistujia, ja aloituskin viivästyi puoli tuntia ilmoitetusta. Meillä ei ollut mitään hätää, sillä mukaan oli otettu piknik-viltti ja vähän eväitäkin, joten oltiin vain ja hengailtiin. Sennin luokassa (pienet aikuiset rotukoirat) oli yli 40 koiraa, ja ennen Sellan vuoroa oli pieniä pentuja vuorossa samoin yli 40.



Sennin vuoro tuli ensin. Senni oli ihan superhyvällä tuulella ja innokas, joten annoin sen mennä täysillä, ja tästä oli palkintona punainen nauha. Voi kunpa saisin siihen näyttelyssäkin noin paljon draivia... Ehkäpä se näyttelyissä tapahtuva turkin puunaus vähän latistaa Sennin tunnelmaa, nyt kun ehostukseksi riitti nopea turkin kampaaminen.

Sennin jälkeen oli vielä yli 20 koiraa, joten siinä sitä sitten istuskeltiin ja ihmeteltiin maailman menoa, kun yksi järjestäjä kuului huutavan Sellan numeroa jossain kaukana. "Siirrettiin monirotuiset toiseen kehään kun noissa pennuissa kestää niin kauan, nyt olis teidän vuoro". Jahas, ei muuta kuin koko seurue puiston toiselle puolelle, ja Sellan kanssa kehään ihan kylmiltään, hyvä että muistin edes nameja napata taskuun. Monirotuisia ei ollut kuin kourallinen, joten jo ennen kehää tiedettiin että sijoitutaan, eikä ollut mitään paineita. Eikä Sellan kanssa niitä voi ottaakaan, koira kun oli vasta toista kertaa mätsärissä ja ei oltu yhtään harjoiteltu siellä tarvittavia taitoja.


Juuri tästä syystä oli ihanan rentoa esittää Sellaa. Monirotuiselle kun ei ole olemassa sitä "oikeaa" tapaa esittää, joten oli helppoa keskittyä siihen olennaiseen: että koira seisoo nätisti, kävelee nätisti ja antaa tutkia. Näistä kaksi ensimmäistä oli helpompaa toteuttaa , Sella-parka kun ei ollut ihan mielissään siitä, että ventovieras nainen tulee sörkkimään. Jotenkin Sella tämän rouvan kuitenkin hurmasi, koska Sella voitti siniset! Ja koska siinä ei vielä ollut tarpeeksi, kertoi kehäsihteeri ystävällisesti että ykkönen jää sitten Best In Show-kehään. Eli ilta vain jatkui ja jatkui ja jatkui!



Palkinnot kourassa palattiin piknik-tukikohtaamme, ja huomasimme, että rotukoirien puolella punaisten kehä oli juuri alkamassa. Hirveä paniikki taas päälle, Sennin turkki kuntoon ja oikea numerolappu lanteille. Senni ei sijoittunut, ja kun nyt kuvia katson niin enpä ihmettele tuolla seisottamisella, pitää vähän tsempata sitä ensi lauantain Turun näyttelyyn.

Sellan kanssa käytiin sitten vielä auringon laskiessa siellä monirotuisten BIS-kehässä nappaamassa neljäs sija (neljästä koirasta, hehe), ja saatiin lisää palkintoja ja pokaali. Kaikenkaikkiaan huippukiva ilta ihanassa auringonpaisteessa, vain se että Koneen kentällä olisi wc-tiloja olisi voinut tehdä illasta paremman.

Monirotuiset, BIS-4



Kotona palkintojen kanssa.