Kesäretki mätsäriin - Sella yllättää

Loma sujuu mukavasti, ja sen ohjelmaan mahdutettiin yksi match show, pitkästä aikaa. Aurinkoisena kesäiltana mukaan lähtivät myös Marko ja Sella, joka mahdollisti sen, että myös Sella pääsi osallistumaan kanssani kisaan, sekarotuisten sarjaan.

Mätsärin järjesti Koneen kentällä Helsingissä Suomen Pekingeesikerho. Hyvä sää houkutteli paikalle tietysti valtavasti osallistujia, ja aloituskin viivästyi puoli tuntia ilmoitetusta. Meillä ei ollut mitään hätää, sillä mukaan oli otettu piknik-viltti ja vähän eväitäkin, joten oltiin vain ja hengailtiin. Sennin luokassa (pienet aikuiset rotukoirat) oli yli 40 koiraa, ja ennen Sellan vuoroa oli pieniä pentuja vuorossa samoin yli 40.

Sennin vuoro tuli ensin. Senni oli ihan superhyvällä tuulella ja innokas, joten annoin sen mennä täysillä, ja tästä oli palkintona punainen nauha. Voi kunpa saisin siihen näyttelyssäkin noin paljon draivia... Ehkäpä se näyttelyissä tapahtuva turkin puunaus vähän latistaa Sennin tunnelmaa, nyt kun ehostukseksi riitti nopea turkin kampaaminen.

Sennin jälkeen oli vielä yli 20 koiraa, joten siinä sitä sitten istuskeltiin ja ihmeteltiin maailman menoa, kun yksi järjestäjä kuului huutavan Sellan numeroa jossain kaukana. "Siirrettiin monirotuiset toiseen kehään kun noissa pennuissa kestää niin kauan, nyt olis teidän vuoro". Jahas, ei muuta kuin koko seurue puiston toiselle puolelle, ja Sellan kanssa kehään ihan kylmiltään, hyvä että muistin edes nameja napata taskuun. Monirotuisia ei ollut kuin kourallinen, joten jo ennen kehää tiedettiin että sijoitutaan, eikä ollut mitään paineita. Eikä Sellan kanssa niitä voi ottaakaan, koira kun oli vasta toista kertaa mätsärissä ja ei oltu yhtään harjoiteltu siellä tarvittavia taitoja.

Juuri tästä syystä oli ihanan rentoa esittää Sellaa. Monirotuiselle kun ei ole olemassa sitä "oikeaa" tapaa esittää, joten oli helppoa keskittyä siihen olennaiseen: että koira seisoo nätisti, kävelee nätisti ja antaa tutkia. Näistä kaksi ensimmäistä oli helpompaa toteuttaa , Sella-parka kun ei ollut ihan mielissään siitä, että ventovieras nainen tulee sörkkimään. Jotenkin Sella tämän rouvan kuitenkin hurmasi, koska Sella voitti siniset! Ja koska siinä ei vielä ollut tarpeeksi, kertoi kehäsihteeri ystävällisesti että ykkönen jää sitten Best In Show-kehään. Eli ilta vain jatkui ja jatkui ja jatkui!

Palkinnot kourassa palattiin piknik-tukikohtaamme, ja huomasimme, että rotukoirien puolella punaisten kehä oli juuri alkamassa. Hirveä paniikki taas päälle, Sennin turkki kuntoon ja oikea numerolappu lanteille. Senni ei sijoittunut, ja kun nyt kuvia katson niin enpä ihmettele tuolla seisottamisella, pitää vähän tsempata sitä ensi lauantain Turun näyttelyyn.

Sellan kanssa käytiin sitten vielä auringon laskiessa siellä monirotuisten BIS-kehässä nappaamassa neljäs sija (neljästä koirasta, hehe), ja saatiin lisää palkintoja ja pokaali. Kaikenkaikkiaan huippukiva ilta ihanassa auringonpaisteessa, vain se että Koneen kentällä olisi wc-tiloja olisi voinut tehdä illasta paremman.

Monirotuiset, BIS-4

Kotona palkintojen kanssa.

Match Show - Me mätsääjät

Poikaystävä
Mukana ei ole koiraa, vaan järjestelmäkamera. Tyttöystävä häärii ensin ilmoittautumistiskin takana, sitten  kehäsihteerinä tai buffetissa, ja Poikaystävälle on delegoitu tapahtuman kuvaaminen. Pikkuhiljaa Poikaystävälle alkaa kuitenkin valjeta, kuinka pitkään mätsärit oikeen kestävät, ja ryhti ja olemus alkavat viestiä hienoisesta pitkästymisestä - kehissäkään kun ei tapahdu mitään mielenkiintoista, juostaan vain ympyrää. Tappelisivat edes.

Lihava ja kiukkuinen
Useimmiten värikkääseen takkiin pukeutunut täti-ihminen. Mukana äänekäs pieni koira, joka räksyttää tauotta ja on hyvin stressaantunut. Lihava ja kiukkuinen huutaa tai puhuu koiralle koko ajan "No mitä sä nyt tollee uhittelet?" "Älä huuda!" "Lähdetään just kotiin jos et osaa käyttäytyä!" Lihava ja kiukkuinen istuu koko ajan retkituolissa, koska ei jaksa seistä. Mukana saattaa myös olla puoliso, joka istuu omassa tuolissaan ja on huomattavan hoikka mies.

Äiti ja Lapsi
Äiti antaa Lapselle mahdollisuuden siihen mistä jäi itse lapsena paitsi - kosketuksen koiramaailmaan. Ehkäpä näyttelyistä saataisiin mukava yhteinen harrastus. Varmuuden vuoksi koira ilmoitetaan moneen eri luokkaan, niin saa Lapsi paljon harjoitusta. Hänet on puettu pikkuvanhaan jakkuun, ja hiukset on tyttölapsella vedetty tiukalle nutturalle. Koirana on pieni multivalio, jonka voisi laittaa kehää kiertämän vaikka yksinään, se kyllä tietäisi mitä pitää tehdä. Lasta kuitenkin jännittää, ja äidin tiukat neuvot ennen kehää oikeasta esitystavasta eivät oikein mene perille, vaan turhauttavat. Kehässä lapsi tuijottaa tiukasti kehän laidalla huiskivaa äitiä, joka neuvoo jatkuvalla syötöllä, mitä tehdä ja miten olla.

Puunaaja
Tämä ei ole mätsäri, tämä on koiranäyttelyn kenraaliharjoitus. Koira on pesty ja föönattu kotona, ja puunaaminen jatkuu kehän laidalla. Paikalle on tietysti tultu ajoissa, ja mukaan on otettu trimmipöytä ja salkullinen turkinlaittovälineitä. Puunaaja keskittyy niin kovasti turkinlaittoon, että kehä voisi vaikka vajota maan sisään, eikä hän huomaisi sitä. Puunaaja aiheuttaa ensikertalaisissa paniikkia, koska he taas luulevat, että moinen ehostus olisi välttämätöntä kaikille. Jos puunaajan koira ei menesty, hän tuomarille katkera, koska tämä ei arvostanut hänen näkemäänsä vaivaa.


Monirotuinen
Monirotuisella on vähintään kolme erirotuista ja -kokoista koiraa, jotka hän on kaikki tuonut mukanaan ja ilmoittanut eri luokkiin. Apukäsiä ei ole juuri tällä kertaa sattunut mukaan, joten Monirotuisella on vaikeuksia pysyä kartalla siitä, mikä numero missäkin kehässä on vuorossa. Hän poukkoilee kehäsihteerien välillä pyytäen lykkäystä tai aikaistusta omille vuoroilleen, mutta on silti myöhässä jokaisesta vuorostaan. Jollain ilveellä kaikki koirat ovat kuitenkin BIS-kehässä ja "voi hitsi kun multa on nyt tuolla monta koiraa, haluisko joku esittää joitain näistä?"

Bloggari
Koirabloggari kiertää kaikki mahdolliset tapahtumat, joihin voi koiran kanssa mennä. Mukana on koiran lisäksi kamera, jolla on otettu 100 000 kuvaa koirasta blogia varten ja kolme kuvaa perheestä jouluna. Bloggari tarkkailee ympäristöään jatkuvasti ja miettii, mitä voisi kirjoittaa mätsäristä blogiinsa. Ja jos ei muuta kirjoitettavaa ole, ainahan voi vaikka kirjoittaa osallistujista karikatyyrit.

Sella korkkaa mätsärit

Lähettääkö Tarmo Sennille terveisiä Sellan kautta?

Ok, viime viikon näyttelyputken jälkeen olin ehkä hieman kyllästynyt näyttelytouhuihin, väliaikaisesti. Mutta koska sydän vetää kilpakentille koirien kanssa, piti keksiä jotain uutta twistiä touhuun - siispä lähdin match show'hun Sellan kanssa! Sella ei ole koskaan moista hommaa kokeillut, joten harjoiteltiin kotona näyttelyhihnassa (Oscarin 14 vuotta vanha musta pentuhihna) kulkemista, seisomista ja pöydällä oloa. Hyvin meni, sanoisin.

Mätsäri pidettiin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, ja paikalla oli järjestäjien ilmoituksen mukaan 191 koiraa. Siinä oli Sellalla ihmettelemistä, kun ei ole koskaan nähnyt yhtä montaa koiraa kerralla. Iltaruoka oli annettu hieman vajaana, jotta minun nakkipalkkani olisi kiinnostava, ja olimme myös jättäneet Miehen kotiin, jotta Sella hakisi minusta turvaa ja kontaktia.

Eihän siitä ihan tuhkimotarinaa silti tullut, sillä tapahtui jotain odottamatonta; Sella jäätyi pöydällä ihan täysin, eikä halunnut tuomarin koskevan itseensä. Luuli raukka varmaankin olevansa eläinlääkärillä. Eikä ne ravaamisetkaan menneet ihan niin kuin oli harjoiteltu. Enemmän hämmästelen tuota pöytäkäytöstä, sillä Sella on ihmisrakkain koira, jonka olen koskaan tavannut, jopa laitapuolenkulkijat se haluaa pusutella lenkillä... Mutta tässä on meille treenin paikka, kuten tuomarikin ymmärtäväisesti sanoi.

Lopullinen sijoitus oli sinisten kolmas, eli pahnanpohjimmainen. Sekarotuisia oli kuitenkin niin vähän kisaamassa, joten kaikki palkittiin, joten niinpä Sellakin lähti kotiin suuren palkintosaaliin kanssa!

Kotona palkintojen kera.

 Sekarotuisten kehän jälkeen vietimme iltaa vielä Emmin ja Tarmon kanssa, joiden blogia voi seurata täällä; Ritariässän seikkailut. Tarmo esiintyi hienosti 2 & 3 ryhmien kehässä, ja sai punaisen nauhan. Tuomari Matti Luoso ei valinnut yhtään 3-ryhmän koiraa palkintosijoille, vain suurimmat 2-ryhmän koirat. Tarmon lisäksi meidän naapurin bichon frise Kalle oli kilpailemassa 4 & 9 -ryhmien kehässä. Kalle on suuri Senni-fani, joten ihan hyvä juttu että juoksuinen Senni oli jätetty kotiin...

Tarmo kammattavana

Naapurin Kalle

Match Show @ Klaukkala 10.7.2014

Käytiin mätsärissä, tarkistamassa meidän tämän hetken kisakunto elokuun näyttelyitä varten. Mätsäri järjestettiin Nurmijärvellä Klaukkalassa, Halikatti-lemmikkiliikkeen pihalla. Osallistujien määrä oli huima, sillä mätsäreitä ei ole Helsingin seudulla pahemmin viime viikkoina ollut. 177 koiraa omistajineen oli tullut paikalle kilpailemaan, ja Sennin kanssa pienissä aikuisissa mätsäröi 39 muuta koiraa. Koiria oli todellisuudessa varmasti enemmänkin, sillä paikalla oli turistikoiria, jotka olivat vain seurana mukana. Maalaismeiningin mukaan mukana oli myös paljon tälläiseen vilinään tottumattomia koiria, ja kotiinviemisinä sain myös hirveän päänsäryn, sillä haukkuminen oli jatkuvaa, yksi kun aloitti niin johan kuului toiselta laidalta jo vastaus, ja siitä sitten jatkettiin. Yhdenkin samojedin omistaja istui muina henkilöinä tekemättä elettäkään, vaikka hänen koiransa huusi kaksi ensimmäistä tuntia tauotta. Mutta ehkä hän oli kuuro...

Sennistä ei tällä kertaa tykätty, ja tulos oli siniset, eikä sijoitusta. Tuolla koiramäärällä oli tosin myös harmi, että kussakin luokassa palkittiin vain kolme parasta. Meillä liikkeet meni todella hyvin, mutta seisotuksessa oli selkeästi hakemista, liekö harjoituksen puutetta vaiko vielä perua muutaman viikon takaisesta ojentaja-vammasta. Mätsärissä sai ilmaisia konsultointeja koirahierojalta, ja hän löysi kireyttä vasemmasta etujalasta, vaikken edes maininnut etukäteen tästä tapaturmasta. Onneksi ollaan edelleen otettu rauhallisesti, ja vapaana juoksemiset ovat vielä pannassa, joten antaa lihaksen kuntotua vielä rauhassa.

Koska Senni oli koko ajan liian lähellä kuvattavaksi, otin kuvia muiden koirista. Bichon oli aivan ihana, se oikein rukoili päästäkseen Sennin lähelle!

Söpöliinit

Viime viikon tiistain mätsärissä tapasimme Tarmo-westien emäntineen.
Senni viihtyy sinkkuna eikä poikaystävä kuulemma kuulu lähisuunnitelmiin, mutta kavereita he Tarmon kanssa voivat kuulemma olla.

Match Show @ Haimoo 18.5.2014

Elämme mätsäreiden kulta-aikaa. Kisoja on Helsingin ympäristössä useampi per viikko, joten vapaa-ajan ongelmia meillä ei ole viime aikoina ollut. Kieltämättä nyt, kun puolentoistaviikon sisään meillä on ollut kolme mätsäriä ja kaksi näyttelyä, niin alkaa jopa minusta tuntua siltä, että ehkä on ihan hyvä että nyt viikonlopun jälkeen missikisoihin tulee pieni tauko... Mutta toisaalta, mikäs se on näillä säillä ulkoillessa, kun kuitenkin koko pitkä talvi tälläistä toimintaa odotettiin.

Kun oltiin lauantaina saatu näyttelystä ERI, niin kisakuume vain nousi sunnuntaita kohden, ja meillä oli kaksi eri vaihtoehtoa; mätsärit Haimoossa Vihdissä tai Viikissä Helsingissä. Vaikka ajokilometrit Vihtiin olivatkin paaaaljon suuremmat, päätin silti taktikoida ja lähteä sinne asti, koska Helsingissä mätsäreissä on aina niin paljon esittäjiä, ja eritoten hyviä esittäjiä. Palkintojen takia me emme näissä juokse, mutta olisihan se joskus kiva tuntea sitä kuuluisaa voittaja-fiilistä.

Vihtiin siis, Portugalinpodengot ry:n järjestämään mätsäriin. Paikka oli sama, jossa viime elokuussa hytisimme kaatosateessa, ja sijoituimme pienten sinisten kakkoseksi. Pieniä aikuisia oli mukana 15, ja meille napsahti sininen nauha, koska meitä vastassa oli ihan oikeasti hyvin esitetty cockerspanieli, enkä saanut Senniä ravaamaan kauniisti.

Sinisten ryhmäkehässä me saimme kulkea joukon viimeisenä, ja tämä oli meille eduksi. Senni kulki todella hienosti, ja taas tuntui siltä kuin olisi lennetty kehässä, molemmat ylväänä leuka pystyssä. Palkintosijoja oli kolme, ja lopuksi tuomari jätti kehään neljä koiraa, jossa me olimme yhä mukana. Ensin palkittiin kolmonen ja kakkonen, ja jäljelle jäimme me sekä australianterrieri. Tulossa oli siis ykkössija tai nelossija - ja tuomari tuli meidän luoksemme punaisen ruusukkeen kanssa! Oltiin siis pienten sinisten ykkösiä, ja päästiin lopuksi vielä Best In Show-kehään, jossa oli kuusi koiraa, mutta täällä meidän charmi ei sitten enää purrutkaan uuteen tuomaristoon, vaan meidät käteltiin ulos pehmolelun kera. Tämän vuoden ensimmäinen mätsärisijoitus, ja ai että maistui makealta!

Senni ja palkintosaalis.

Match Show @ Munkkiniemi 15.5.2014

Kolme mätsäriä, kolme punaista nauhaa.

Käytiin taas mätsärissä Sennin kanssa, nyt meillä on niitä jo kolme käytynä tänä keväänä. Tämä oli kenraaliharjoitus lauantain näyttelyä varten, ja sainkin taas paljon ajateltavaa Sennin esittämisestä. Harmi että eiliseksi varattu turkin trimmaus siirtyi perjantaille, sillä vaikkei turkilla pitäisi mätsärissä ollakaan mitään väliä, on rodunomaisessa turkissa esitettävä koira paljon uskottavampi kuin epämääräinen karvakasa. ...vaikkei Senni nyt ihan karvakasa olekaan, epäsiisti vain.

Ei oltu koskaan ennen käyty Munkkiniemessä Koneen kentällä, vaikka siellä on mätsäreitä melkein viikottain kesäaikaan. Paikka oli siisti nurmikenttä, ja myös autoille oli hyvin tilaa. Tänne voisi tehdä vaikka piknik-reissun.

Pieniä aikuisia oli 20, eli sopivan vähäinen joukko. Ensivaikutelmani oli, että kovin osaavaa porukkaa paikalla oli, ja ehdin jo kaavailla meille paikkaa sinisiin. Meidän kanssa kehään tuli kuitenkin nuori tyttö tiibetinspanielin kanssa, ja vaikka itse sanonkin, oli jako tällä kertaa selvä - meille punainen nauha. Olin todella rento kehässä, ja tuntui ihan kuin oltaisiin Sennin kanssa lennetty kun tehtiin ympyrää, niin hyvin se meni. Minun ei tarvinnut edes katsoa Senniä, vaan minäkin menin pää pystyssä iloisesti, kuten kuuluukin, ja tiesin Sennin menevän hienosti. Oltiin hyvässä moodissa, vielä kun keksisi sen salaisuuden, kuinka tuohon mielentilaan päästään.

Punaisten ryhmäkehässä oli pientä häiriötä, sillä joku oli kylvänyt sinne paljon raksuja, joita Senni tietenkin innoissaan olisi halunnut etsiä. Ja minulla oli sentään hyvät palkat taskussa, kanaa JA nakkeja, mutta itse maasta löydetty maistuu aina paremmalle, ei voi mitään. Tässä onkin yksi mietinnän paikka, sillä sama "uhka" vaanii meitä myös näyttelyissä.

Raksujen lisäksi fiilistä laski se, että kun kaikki oli pyydetty kehään, tajusi kehäsihteeri että yksi osallistuja oli vielä toisessa kehässä toisen koiran kanssa. Siinä 9 muuta sitten odoteltiin yli viisi minuuttia, että tämä yksi pääsee mukaan, ja vire pääsi vähän laskemaan. Tässäkin on mietinnän paikka, kuinka olla tarpeeksi kiinnostava koiralle, kun mitään ei alakaan tapahtua ja itseäkin vähän turhauttaa että yhden takia muut odottaa.

Meille ei tänään tullut sijoitusta, mutta tapaamamme Nemo-westie oli kolmas. Tuomarina oli newfoudlandeja kasvattava Outi Lius. Poistuessa nähtiin vielä skotlanninserkku, Sennin kanssa samanikäinen skotlanninterrieri. Tämän omistaja kutsui meidät tiistaina mätsäriin samaan paikkaan, sillä järjestäjänä silloin on terrierijaosto. Hmm, lauantaina on näyttely, sunnuntaina mätsäri Vihdissä, jaksaisikohan sitä lähteä tiistaina taas? Taidan tietää vastauksen.

Pääsiäinen 1/2

On ilmoja pidellyt!

Minun ja Sennin pääsiäisen viettoon sopi mainiosti lämpö ja auringonpaiste, niin kuin varmasti monen muunkin. Perheeni luona maalla vietettiin risutalkoita, tehtiin pitkiä lenkkejä ja nautittiin kevään toistaiseksi lämpimimmistä (voi ei mikä sana, millä ulkomaalaiset ikinä oppivat ymmärtämään suomen kieltä?) päivistä ulkosalla.

Perjantain aloitimme ajamalla Viikkiin match show'hun. Taktisesti ajoitin saapumisemme 20 min ennen kehien alkamista, jottei tule liikaa odottelua - ja samaa taktiikkaa käytti sata muutakin koirakkoa. Jono kiemurteli Gardenian pihalla, ja vasta puoli yhden aikaan kaikki halukkaat oli saatu rekisteröityä mukaan. Pieniä aikuisia oli yli seitsemänkymmentä! Onneksi minulla oli retkituoli mukana, sillä kotiin pääsimme vasta puoli neljän aikaan... Suurempaa menestystä ei tullut, mutta saimme punaisen nauhan. Punaisia olikin lähes 40, joista neljä palkittiin. Senni keskittyi hyvin, ja jaksoi seistä ja kävellä myös loppukehässä tiiviissä tunnelmassa, joten täydet pisteet siitä. Hyvä aloitus tälle kisakaudelle.

Metsälenkeillä Senni sai nauttia vapaudesta, ja kulki kiltisti mukana kutsuja totellen. Sunnuntaina vanhempieni pihalla sitten testattiin vähän rajoja, ja Senni köpsötteli vierailulle naapuriin, joka on yli 100 m päässä. Minä tietysti kuljin rauhallisesti perässä, ja koitin saada Sennin takaisin, mutta Senni vain tarkasteli välillä vieläkö minä kuljen perässä... Onneksi naapurilla on kilttejä koiria, ja niiden luokse Senni varmasti olikin suunnistamassa. Koulutusoppien vastaisesti annoin sitten Sennin jäädä hetkeksi Pennin kanssa telmimään, saapi nähdä poiminko näitä tottelemattomuuden hedelmiä sitten koko kesän... Mutta kesäksi talojen väliin kasvaa enemmän kasvillisuutta, ja Sennin tulee olemaan hankalempaa lähteä retkelleen.

Huomenna lisää kuvamateriaalia ja Oscarin kuulumiset.

Näin koirahullu käyttää nettiä

Ennen Senniä käytin jonkin verran aikaa netissä koirasivustoilla, mutta aikaa meni lähinnä westie-kerhon ja muiden rotuyhdistysten pentuvälityksessä, koirablogeissa ja rescue-yhdistysten koiria katsellessa. Sittemmin -lähinnä harrastusten myötä- olen löytänyt aivan uuden maailman, jossa saa kulumaan äärettömän määrän aikaa. Tässä muutamia neuvoja aloitteleville koirahulluille, westie-vinkkelistä:

Koirat.com
Ykköspaikka tulevien match show-kisojen eli mätsäreiden hakuun, ne löytyvät Tapahtumat-osiosta, ja vasemmasta valikosta kannattaa suodattaa näkyviin vain mätsärit. Listaa kannattaa tarkkailla pari kertaa viikossa, sillä välillä niitä ilmestyy hyvin lyhyellä varoitusajalla (sesonkiaika on huhti-syyskuu). Klik

Täällä on myös asiallinen keskustelupalsta, josta seuraan Harrastukset-keskustelua koiratanssin, näyttelyiden ja mätsäreiden saralta. Klik


Westie show news
Sivusto kerää westien näyttelytuloksia yhteen ympäri maailmaa järjestettävistä näyttelyistä, myös Suomesta. Useimmista näyttelyistä lisätään myös kuvat parhaista koirista. Tätä voi siis hyödyntää turkki-inspiraationa, kun näkee miten parhaat ovat homman hoitaneet. Suomessa turkkimuoti on tosin paljon luonnollisempaa kuin esimerkiksi Itä-Euroopassa (koska turkkia ei saa parannella aineilla), joten kampauksia pitää katsoa suodattimen läpi, ja jättää huomioimatta ne pöyhkeimmät ja pörröisimmät versiot. Klik

Westiekerhon näyttelysivu
Westie-kerhon sivuilla on runsaasti tietoa rodusta, mutta minua kiinnostavat tällä hetkellä eniten näyttelyitä koskevat asiat. Tänne on kerätty kätevästi lista tämän vuoden Suomen näyttelyistä, joissa arvostellaan westejä. Todellinen kultakaivos on kuitenkin sanalliset arviot koirista menneistä näyttelyistä. Arviot eivät päivity kovinkaan usein, mutta niitä on mukava lukea vuosienkin takaa, ja tietyn tuomarin vanhoja arvioita voi verrata vaikka oman koiran vastaaviin. Lisäksi voi tutkia, mitä oman koiran lähisukulaisista (tai pahimmista kilpakumppaneista) on näyttelyissä sanottu, muualta kuin täältä sitä tietoa ei saa. Klik


KoiraNet
Suomessa kaikki näyttelytulokset, terveystutkimukset, sukupuut, pentueet sukusiitosprosentteineen jne ovat julkista tietoa, joka on saatavilla ilmaiseksi, ilman rekisteröitymistä tai jäsenyyttä minnekään. Tätä ei ihan joka maassa olekaan, joten hatunnosto Suomen Kennelliitolle! Kaikki tämä tieto löytyy KoiraNetistä, jossa on joskus mennyt tunteja eri koirien tietoja katsellen. KoiraNetiin tutustumisen voi aloittaa vaikka Sennin omalta sivulta. Klik


Showlink
Kaikkien Suomessa järjestettävien suurten näyttelyiden tulokset tulevat tänne lähes reaaliajassa, osaa näyttelyistä voi seurata jopa koira koiralta niiden edetessä kehittäin. Lisäksi täällä julkaistaan Best In Show- ja ryhmävoittajatulokset. Klik

Näyttelykuume nousee

 
Hui, enää viikko ensimmäiseen syksyn näyttelyyn! Viime viikolla saatiin meidän numero, ja aikataulutkin julkaistiin. Näyttely pidetään Tuomarinkartanolla, ja westieitä on mukana yhdeksän. Näistä kahdeksasta muusta tunnetaankin kaksi, koska menemme yhdessä Molli-serkun kanssa, ja muistaakseni Tuomarinkartanon match show´ssa tapaamamme James-herra on myös tulossa.

Sennillä on trimmi maanantaina. Myös näytteilleasettajan eli emännäkin pitää toki olla siistinä, joten olen varannut kampaajan myös itselleni täksi viikonlopuksi. Sennin turkki on todella paksu, vaikka olen sitä jo kolme kertaa itse ohentanut selästä, rinnasta ja päästä trimmien välillä. Rähinällä ollaan käyty näyttelytreeneissä, ja olen saanut uutta ajattelutapaa koiran esittämiseen Marjaanalta. Olen aiemmin ottanut mallia muista esittäjistä, ja omaksunut ehkäpä melkoisen "väkivaltaisen" seisotustavan. En ikipäivänä satuttaisi Senniä, mutta lähes pakottanut Sennin seisomaan haluamassani asennossa. Terrierille tälläinen ei kuitenkaan ole kovin mieluisaa, ja nyt harjottelemmekin paljon vapaampaa seisotusta, jossa Senni itse tajuaisi seistä ryhdikkäästi paikoillaan. Liikkuminen sujuu hyvin, kunhan Senni vain tositoimissa malttaa olla haistelematta... Aiemmin uhosin hakevani ERIä eli erinomaista laatuarvostelua, mutta tieto on lisännyt tuskaa ja nyt olen tyytyväinen, jos saamme pidettyä viimekertaisen tason, eli Erittäin Hyvän.

Syyskuun ensimmäinen päivä olimme Kivenlahden koirakerhon järjestämässä mätsärissä Espoossa, mutta vettä tuli niin kaatamalla, että olin itsekin ihan sekaisin. Saimme punaisen nauhan, muttemme sijoittuneet loppukehässä, ongelmana oli nimenomaan seisotus, jonka olemme nyt siis pistäneet uusiksi. Tuomarin kommentit yksilöarvostelussa olivat, että "onpas koira säilynyt kuivana, hyvässä trimmissä on". Uusi kurahaalari oli päällä viimeiseen asti, siinä meidän salaisuus!

Mätsärit maalla ja kaupungissa

Torstain mätsäri Tuomarinkartanolla oli juuri niin iso kuin ajattelinkin, onneksi olimme ajoissa paikalla. Kehien piti alkaa kuudelta illalla, mutta ilmoittautumisia otettiin vastaan vielä puoli seitsemältä, koska väkeä oli niin paljon... Loppujen lopuksi pääsimme kotiin vasta puoli kymmenen jälkeen, ilman palkintoja mutta punaisiin sijoitettuna. Onneksi tutustuimme paikan päällä olleeseen toiseen westieen emäntineen, joten ilta ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä!

Haimoossa

 Lauantaina suuntana oli Vihdin Haimoo ja mätsäri maalaismaisemissa Haimoon elojuhlilla. "Täällä on varmaan pääpalkintona maatila" kuulin erään naisen kommentoivan, hih. Jännitin koko viikon sataako lauantaina, ja hyvinhän ne pilvet näyttivät ennusteiden mukaan kiertävän Haimoon. Todellisuus oli sitten toinen, ja nyt on sitten koettu, miltä tuntuu olla todellinen koiraihminen ja seistä sateessa kisaamassa. Erikoista tässä mätsärissä oli, että todella moni lapsi & koira-koirakko oli ilmoittautunut myös pienten aikuisten koirien luokkaan. Meitä vastaan kisasi 13-vuotias austarianterrieri puolta nuoremman esittäjän kanssa, ja meidät arvioitiin sinisiksi... Luulin meitä jo ihan luusereiksi kun Sennikin haisteli maata kehässä todella paljon, ja yllätyinkin todella iloisesti kun loppusijoitus oli sinisten kakkonen! Olisi ollut hauska päästä BIS-kehään jos oltaisiin oltu ykkösiä, mutta vielä ei ollut sen aika. Palkinnoksi saimme erikoisen keltaisen ruusukkeen, pokaalin ja kaulapannan joka on pienimmilläänkin 35 cm, aika iso siis. Pokaaliin oli oikein kaiverrettu "Haimoon elojuhlat 2013", samoin ruusukkeessa luki tapahtuman nimi. Hieno fiilis jäi tapahtumasta. Huvitin myös kanssakilpailijoita vetämällä keltaisen sadetakin Sennin selkään sateen alettua, mutta pitäähän nyt turkkirotua suojata sateelta! Kuvaa tilanteesta ei ole, koska kameralle ei ollut sadetakkia...

Huh, kahdeksan päivän sisään siis neljä mätsäriä! Kolmessa saimme punaisen nauhan, yhdessä sinisen, ja kahdessa pääsimme luokkamme palkintosijoille. Olen tyytyväinen tuloksiin, ja pakko myöntää, että vaikka aluksi halusinkin lähteä näihin tapahtumiin vain harjoittelumielessä, heräsi sisälläni aikamoinen kilpailuhenki kun huomasin, että yhteispelimme toimii ihan hyvin - etenkin kun kolmessa kisassa olimme aikuisten koirien kehässä, vaikka Senni on vielä ihan junnu.

Seuraava mätsäri on vasta 28. elokuuta, ensi viikolla kirjoitan siis jostain muusta!

Match Show ilman ampiaisia

Uusi päivä, uudet kujeet! Tänään mentiin Sennin kanssa kahdestaan Ponikoulun ratsastajat ry:n järjestämään mätsäriin Vihdin ja Siuntion rajalle, hevostallille. Paikka oli ihana, hevosmaneesiin oli rakennettu hienot kehät vierekkäin. Koska aurinko paistoi, olivat olosuhteet todella kuumat, sillä vaalea hiekka tehosti auringon vaikutusta entisestään. Ja minä hölmö olin laittanut mustat vaatteet black & white -teemaisesti, sillä odotin pilvistä päivää. Järjestäjillä oli äänentoistolaitteet, joilla kuulutettiin selkeästi ohjeet aluksi ja ilmoitettiin jos jossain kehässä oli alkamassa uusi luokka, mikä oli erittäin yleisöystävällistä.

Pentujen ikäraja oli yksi vuosi, joten tänään taannuimme pienistä aikuisista pieniksi pennuiksi. Pentuja oli 13, ja me olimme viimeisiä ja siten kehässä yksin. Numerolappuni oli tosin kirjoitettu niin epäselvällä käsialalla, että luulin meidän numeron olevan 143 eikä 113, joten tuli pieni hoppu kun meitä alettiin huhuilla kehään enkä edes tajunnut että meitä ne huutaa... Jäi huolellinen valmistautuminen ja kontaktin otto siis tekemättä tällä kertaa. Hunajabroilerinleikkeet taskussa olivat kuitenkin hyvä motivaattori, eikä ampiaisiakaan ollut mailla halmeilla, joten saimme punaisen nauhan! Erityisesti tuomari kehui Sennin liikkumista.

"Anteeksi, luulen motivaationi olevan piilotettuna tähän kassiin, saisinko maistaa jo?"

Punaisten kehässä oli sitten 7 koiraa, joista kolme hyvästeltiin heti alkuun - emmekä me olleet yksi heistä! Tässä vaiheessa rupesi jo hymyilyttämään, sillä tiesin että saadaan sijoitus ja ah, ruusuke. Tsempattiin kovasti kun tuomari vielä käsitteli ja juoksutti neljä viimeistä koirakkoa yksitellen, mutta rahkeet riittivät tänään "vain" neljänteen sijaan. Eiliset pettymykset on siis pyyhitty pois! Tästä on hyvä taas asettaa tavoitteita pikkaisen korkeammalle, seuraavan kerran menemme mätsäriin jo torstaina (jos kelit suovat) Tuomarinkartanolle. Siitä tapahtumasta on tulossa todella iso, tuomaritkin on jaettu ryhmittäin, eli kisaamme aluksi vain muita terriereitä vastaan. Lisäksi tuomarit ovat ihan oikeita näyttelytuomareita, joten helppoja virheitä tuskin annetaan anteeksi. Taidanpa ottaa tupeerauskammankin mukaan!

Arviointipaperille tapahtui onnettomuus kuvaustilanteessa, alla olevan kuvan koira liittyy tapaukseen.

Palkinnot. Hyvä me!

Match Show kera sabotaasin

Senni katsoo Mollin kehäesiintymistä

Tänään aloitettiin harjoittelu syksyn näyttelyitä varten toden teolla, ja lähdettiin aamulla match show'hun Tuomarinkartanolle. Mätsärin järjesti HurttaHelppi, ja tuotot menivät hyväntekeväisyyteen. Olimme Sennin kanssa paikalla jo varttia vaille kymmenen aamulla, vaikka kehät alkoivat kello 11:00. Saimmekin harjoitella kehässä ihan kahdestaan (eli minä muistutin Senniä siitä, että namipussissani on tänään sekä kanaa että nakkeja). Ennen kehän alkua saimme vielä seuraa, kun Sennin serkku Molli perheineen tuli mukaan. Molli lähtee kanssamme myös syyskuun näyttelyihin. Tänään serkukset saivat vielä painia omia vuoroja odotellessa, mutta näyttelyissähän tämä ei käy päinsä, etteivät vaivalla laitetut turkit takkuunnu ennen esiintymistä. Meille riitti tällä kertaa turkin kampaus läpi ja pään pörrötys kamman avulla, en laittanut turkkia näyttelykuntoon.

Koiria oli paljon, pelkästään pienet aikuiset kehässä oli lähes 50 osallistujaa. Pentujen ikäraja oli 9 kuukautta, joten mekin olimme "aikuisia", sillä Senni täytti tänään 10 kuukautta. Eniten näin chihuahuahoita ja mäyräkoiria, terriereitä oli muutama. Meidän vuoro oli jo kolmannessa parissa, joten en ehtinyt oppia ulkomuistista tuomarin kuvioita. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä hän oli hyvin selkeä. Meillä oli taas vastassa chichu niin kuin ensimmäisessäkin mätsärissämme maaliskuussa, joten oli revanssin aika! Senni oli todella nätisti, ja seisotin pitämällä namia naaman edessä, koska näin muidenkin sitä kikkaa käyttävän - nythän olemme alkaneet harjoitella seisotusta sitä ilman, mutta ryhti ei silloin valitettavasti vielä pysy yllä. Namia Senni jaksaa tuijottaa varmaankin vaikka kaksi minuuttia. Kehässä minulla oli hyvä fiilis, vaikken ehtinytkään paljon katsoa kuinka parillamme menee, joten koin oikeudenmukaiseksi sen, että saimme punaisen nauhan, mikä oli myös tavoitteemme tälle päivälle.

Ryhmäkehä sen sijaan oli suuri pettymys, sillä jouduimme yllättävän sabotaasin kohteeksi. Seisotukset kestivät piiiitkään sillä koiria oli noin 25, ja tuomari harkitsi päätöksiään hartaasti. Joka kerta ampiainen löysi meidät (vai meidän namit?) ja häiritsi niin pahasti, että kun tuomari alkoi valita jatkoon menijöitä, oli Senniltä mennyt jo hermot ja koira oli tuhannen mutkalla ampiaisen kimpussa ilmaa haukkaillen - ei jatkoon. Kuten matkaseuramme sanoi, tämä on elämää ja onneksi ei oltu oikeassa näyttelyssä. Silti harmittaa, mutta onneksi pääsemme jo huomenna uudestaan kisaamaan, toivottavasti ilman ampiaisia! Hyvä kokemus kuitenkin, sillä Senni teki mitä pyysin (silloin kun ampiainen ei ollut sen naamassa), ja keskittyi minuun myös silloin, kun kehässä oli yhtä aikaa paljon koiria.

Merkintä itseä varten: osta tuoli. Kun istuu maassa lähes neljä tuntia leppoisasti rupatellen, huomaa kyllä illalla että selkä on jumissa...