Turku KR 8.8.2015 - Perfect Day

Eilinen oli niin kiva päivä ettei mitään järkeä, kaikki meni nappiin.

Heräsin kuudelta, sain itseni ja Sennin kisakuntoon ajoissa, ja ehdin lähteä aikatauluni mukaisesti kohti Turkua.

Matkalla radiosta tuli uusintana Yle Puheelta Ali Show, jossa oli vieraana Anna Abreu.
Hauska uusinta, en ollut kuullut tuota jaksoa!

Perillä ei ollut yhtään ruuhkaa, pääsin suoraan ajamaan parkkiin.

Viereeni parkkeerasi auto, ja sieltä hyppäsi ulos westie. Parkkipaikan kohtalo toi minut yhteen Lulu-westien sekä tämän emännän, Nitan, kanssa. Jatkoimme yhdessä kohti näyttelypaikkaa, minullakaan kun ei ollut yhtään tuttuja mukana, joten oli mukavaa saada heti seuraa.

Ostin näyttelyluottelon, joka kertoi, että mukana on kaksi urosta ja viisi narttua. Yksikään koira ei ollut mikään serti-hirmu. Oman vuoron lähestyessä alkoi jännittää, tuomari jakoi muille roduille EH;ta jonkinverran, eli ei ollut ERI-maatti. Toivoin että tänään menisi kaikki nappiin, sillä Hyvinkään pettymyksen jälkeen mikään ei ole itsestään selvää.

Westiet alkoivat, ei yhtään urosta paikalla. Siispä suoraan narttuihin, Sennin vuoro viimeisenä, ainoana avoimessa luokassa. Meidän vuoro menee täy-dell-ises-ti, ja saamme ERI ja SA!

Paras narttu-kehä alkaa, Senni vastaan yksi nuorempi narttu. Hoen vain päässäni että ota meidät ota meidät ota meidät ja tuomari Maria Petersen (Tanska) ottaa!!! Koska yhtään urosta ei olet paikalla, on Senni paitsi paras narttu, myös rodun paras!

Kiitos kuvasta, Nita!

Huudan kehän laidalle Nitalle, voisiko hän ottaa kuvan tuomarin kanssa meistä. Tässä vaiheessa tajuan, että olen ollut kehässä aurinkolasit päässä... hups. Onneksi tuomarillakin oli, oltiin samiksia!

Nita lähtee kotiin erinomaisen Lulun kanssa, ja Senni ottaa torkut boksissaan. Samalla tekstaan ilo-uutiset kasvattajalle, ja julkaisen Sennistä kuvan Facebookiin tuloksen kera.

Lähdemme Sennin kanssa kiertämään näyttelyaluetta, aikaa kun ennen ryhmäkehää on lähes neljä tuntia. Tuloksestamme saa palkinnoksi kaksi hienoa pokaalia (jotka mätsäävät mekkoni kanssa).


Kahvilateltassa myydään siideriä. Kyllä kiitos, yksi! Samaan pöytään kanssani tulee uusi tuttavuus, Jaana, jonka silkkiterrieri on myös ollut ROP-koira. Hänkin on yksin matkassa, joten vietämme loppupäivän yhdessä.

Ryhmäkehä on täynnä hienoja terrierejä. Nautin joka hetkestä, olen niin ylpeä Sennistä. Jatkoon emme pääse, mutta hei kuinka makeaa oli edustaa siellä westejä!

Kotimatkalla radiosta tulee pari niiiiiin hyvää biisiä. Citroën hytkyy kohti Helsinkiä, koska tanssittaa.

Kotona jääkaapissa odottaa kylmä shampanja, joka on odottanut tätä päivää, kun Senni saa toisen sertinsä. Ihanan kuplivaa, ai että maistuu hyvältä.

Illalla Facebook on täyttynyt onnitteluista. Liikuttaa, kuinka suunnilleen jokainen meidän näyttelytouhuissa joskus mukana ollut ihminen onnittelee, ja on vilpittömän iloinen meidän saavutuksesta. KIITOS.

****

Ja tässä vielä tuomarin, Maria Petersenin (Tanska) arvio Sennistä:

 3 years old. Well set ears. Dark eyes. Correct mouth. Strong neck. Level topline. Correct tail set. Correct coat. Moves well.

ERI SA AVK1 PN-1 SERT ROP 

vapaa suomennos:

3 vuotias (toim. huom: sanoin kyllä allmost 3 years!) Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Oikeanlainen suu. Vahva niska. Tasainen ylälinja. Oikeanlainen hännän asento. Oikeanlainen turkki. Liikkuu hyvin.

Perinteinen serti(/varaserti) -kuva.

Vuosisuunnitelma 2015

Nyt kun on käyty vuosi 2014 pikakelauksena läpi, voidaan verrata tapahtunutta vuosi sitten asettamiini tavoitteisiin (sininen: tavoite saavutettu / punainen: tavoitetta ei saavutettu)

 

KOIRATANSSI

Haave: Tehdä lyhyt ohjelma - Wuosisatamarkkinat ja Lemmikkimessut

Unelma: Esittää se ohjelma jossain - Wuosisatamarkkinat ja Lemmikkimessut

Fantasia: Osallistua virallisiin kisoihin - tavoite siirtyy vuodelle 2015

  

MATCH SHOW'T

Haave: Saada Mies ja Sella mukaan mätsäriin - Sella oli mukana mätsärissä ja Marko Maailman Voittajassa kepona.

Unelma: Saada lisää pokaaleja ja ruusukkeita - Tsek.

Fantasia: Päästä BIS-kehään - Haimoossa päästiin, kun oltiin pienten sinisten ykkösiä.

 

KOIRANÄYTTELYT

Haave: Saada toinen ERInomainen - Saatiin, ja vähän enemmänkin.

Unelma: Osallistua Westie-erikoisnäyttelyyn - Tsek, mennään tänäkin vuonna jos Senni on vain kunnossa.

Fantasia: Osallistua Maailman Voittaja -näyttelyyn - Tsek, se oli yhtä jännää kuin arvelinkin.

Näin ollen vain yksi tämän vuoden tavoitteista (ja sekin Fantasia-osastoa) jäi täyttymättä, enpä osannut vuosi sitten arvata, kuinka paljon me Sennin kanssa kehitymme näissä koiraharrastuksissa. Tälle vuodelle tavoitteet ovat hieman erilaisia:

 

VUODEN 2015 TAVOITTEET

 

KOIRANÄYTTELYT

Haave: Osallistua terveen koiran kanssa vähintään 10 näyttelyyn

Unelma: Saada vähintään 5 SA-tulosta

Fantasia: Saada toinen serti Sennille

 

KOIRATANSSI

Haave: Tehdä lyhyt ohjelma

Unelma: Kerätä lisää esiintymiskokemusta

Fantasia: Osallistua möllikisoihin

  

MUITA TAVOITTEITA

Käydä Sennin kanssa agilityn alkeiskurssi

Leikkiä Sennin kanssa enemmän ja olla hauska emäntä

Lopettaa Sennin huono hihnakäytös (juu, Senni on nykyään välillä remmirähjääjä, kuinka noloa!)

Opettaa Sella olemaan vetämättä hihnassa 

Käydä Sellan kanssa jokin kurssi

Bonustavoite:

Pudottaa omaa painoa Sennin painon verran.

 

Kuten meillä töissä sanotaan; saa suorittaa.

2014 Vuosikatsaus, osa 2/2

HEINÄKUU

Loma ja helteet alkoivat. Jätin ensimmäistä kertaa Sennin hoitopaikkaan yli kahdeksi yöksi, kun lähdimme Markon ja ystäväpariskunnan kanssa ulkomaanreissuun viideksi päiväksi.  Lomalla ei paljon muuta sitten tehtykään, koska helteet lamaannuttivat sekä koirat ja ihmiset, ja lasten uima-altaatkin oli jo myyty loppuun siinä vaiheessa, kun me tajusimme koirille sellaista kaivata.

ELOKUU

Varmasti tämän vuoden jännittävin kuukausi. Ensin oli kolmen näyttelyn putki neljässä päivässä: terriereiden erikoisnäyttely, westie-erikoisnäyttely ja Maailman Voittaja-näyttely. Näistä parin viikon kuluttua esiinnyimme ensi kertaa yleisölle, kun vihtiläiset saivat tutustua tottelemattomaan westieen koiratanssiin Wuosisatamarkkinoilla.

 SYYSKUU

Hirveässä, jo viikon jatkuneessa flunssassa vein Sennin Helsingin kaikkien rotujen näyttelyyn, ja vaikka pieni koiramäärä olikin innostanut minua haaveilemaan jonkinlaisesta sijoituksesta, en olisi voinut uskoa, että Senni saisi tuona päivänä sertin. Tuo päivä muutti meidän suunnitelmat täysin, sillä olin jo ehtinyt suunnitella näyttelyiden lopettamista meidän osalta ja masukarvojen lyhentämistä kura-rumban vähentämiseksi. Kun kahdessa seuraavassakin näyttelyssä tuli SA, oli vuoden 2015 viikonloppusuunnitelmat kevät-kesä-akselille lyöty lukkoon - don't stop me now, cause I'm having such a good time...

LOKAKUU

Senni täytti kaksi vuotta, eli tuli aikuiseksi. Lokakuu meni vielä elokuussa alkanutta juoksumasennusta potiessa, ja Senni poti pahaa hellyydenkaipuuta. Vaikka masennus loppuikin marraskuun alussa, on Senni edelleen mielellään lähelläni sohvalla ja sängyssä, mikä on minusta oikein mukavaa - muuten kun tuo neiti on kovin itsenäistä sorttia eikä mikään mammantyttö, joka seuraisi minua ja tekemisiäni jatkuvasti.

 

MARRASKUU

Westie-tempaus Lohjalla, joka oli kiva tapahtuma Halloween-hengessä. Lisäksi julkinen esiintyminen, osa kaksi Lemmikkimessuilla, jossa areena oli noin 100-kertaa Wuosisatamarkkinoiden areenan kokoinen, ja yleisöäkin satapäin. Oli onneksi niin mukava ryhmä esiintyjiä matkassa, ettei jännittänyt yhtään, eikä harmittanut vaikkei Sennin ja minun kontakti ollutkaan huippuluokkaa. Otettiin opiksi, ja nyt tiedetään mitä pitää treenata, jos joskus halutaan ihan oikeasti koiratanssia kisoissa.

JOULUKUU

Kävin Koira 2014-tapahtumassa ja nautin joka hetkestä. Senni kävi kasvattajalla trimmissä ja tuli oikein kauniiksi. Mietin, millaisia tavoitteita ensi vuodelle voisi asettaa - siitä lisää huomenna. Ylipäätään saatiin tänä vuonna paljon aikaiseksi, ja tehtiin juttuja joista en edes osannut haaveilla. Senni on nyt ollut elämässäni kaksi vuotta ja kaksi päivää, ja tämä meno taitaa tästä vain vielä parantua!

2014 Vuosikatsaus, osa 1/2

TAMMIKUU

Sennin toiset juoksut alkoivat, ja hormonihöyryissään se pissasi sänkyyni. Harrastuksissa oli hiljainen kausi, ja käytimmekin paljon aikaa Sellaan ja Markoon tutustumiseen.

    HELMIKUU

Tämä kuukausi on mennyt täysin arjen merkeissä, piti oikein kalenterista katsoa mitä ollaan tehty - eikä oltu tehtykään mitään erikoista. Kovasti Sennin turkkia trimmailin, sillä halusin tietää miten 5kk jakso joulukuusta toukokuuhun ilman kasvattajan osaavia käsiä sujuisi, ja hyvinhän se sujui, Senni pysyi westien näköisenä.

 MAALISKUU

Viime hetkillä heitin Sennin kuvan Puoli Seitsemän -ohjelma Suomen tyylikkäin lemmikki-kilpailuun, ja Senni voitti kilpailun Coco Chanel-tyylillään! Tuo on yksi hulluimmista jutuista mitä olen kokenut, hupijuttu joka kuitenkin tuntui silloin maailman suurimmalta asialta. Kunniakirja on seinällä edelleen. Maaliskuussa juhlittiin myös Oscarin 14-vuotissyntymäpäivää.

HUHTIKUU

Kevät alkoi, ja Sellaa totuteltiin käymään koirapuistossa, pikkuinen kun oli kovin arka. Pääsiäisenä kävimme vuoden ensimmäisessä mätsärissä, teimme pitkiä lenkkejä ja vietimme pitkän viikonlopun vanhemmillani maaseudulla.

   TOUKOKUU

Sain siskolta vappuna koirailmapallon, joka meinasi saada yhtenään köniinsä Senniltä. Pitkä näyttelytauko päättyi, ja kävimme näyttelyissä Riihimäellä ja Järvenpäässä. Järvenpäässä oli lämmintä, ja Riihimäellä niin kuumaa, että luulin pyörtyväni hiekkakentälle. Kummastakin näyttelystä tuloksena sileä ERI, josta olin todella tyytyväinen. Toukokuussa kävimme myös paljon mätsäreissä lähiseudulla.

KESÄKUU

Kesäkuun alussa Helsingissa järjestettiin suuri Westie-lenkki, jossa taisi olla yli 60 westiä. Meidän oli myös tarkoitus osallistua kahteen näyttelyyn, mutta viikkoa ennen ensimmäistä Senni venäytti juoksuleikissä ojentajalihaksensa. Kipulääkekuurin vuoksi jouduimme karenssiin ja molemmat näyttelyt jäivät väliin, mutta onneksi Senni parantui vammasta nopeasti entiselleen. Kesäkuun lopussa Sella täytti kaksi vuotta ja sitä juhlittiin korut kaulassa maksalaatikkokakkua syöden.

Klik x 20 000

Ollapa Koira on saanut tänään 20 000. klikkauksen.

Oh my Dog.

Kuten olen ennenkin sanonut, on minulle itselleni ollut monista koirablogeista paljon iloa, joten ihanaa että joku muu käy täällä hakemassa sitä samaa tunnetta itselleen. Vai mikä on syy, miksi blogiani luetaan, haluaako joku paljastaa?

Julkista koirapäiväkirjaa on nyt takana yli 1,5 vuoden verran, ja tämä on edelleen ihana harrastus. Lisäksi koen, että meillä on Sennin (ja Sellan) kanssa vielä paljon annettavaa ja uusia asioita koettavana - tervetuloa klikkailemaan siis jatkossakin!

ps. Haluatko kurkistaa kulissien taakse? Katso Senriikka @ Instragram

Temppukimara Lemmikkimessuilla

Vihdin Wuosisatamarkkinoiden jälkeen meitä kysyttiin mukaan koirakoulumme esitykseen Messukeskuksen Lemmikkimessuille Royal Canin areenalle. Vaikkei me Sennin kanssa vielä ollakaan mitää tähtösiä, niin jostain sitä esiintymiskokemusta on kerrytettävä, ja tämä kuullosti varsin hauskalta ja jännittävältä jutulta kivalla porukalla - lähdettiin siis mukaan.

Sennin lisäksi lavalla nähtiin bouvier Fanni, havanankoira Liina sekä sheltit Kani ja Goldie, eli esitys oli silkkaa girl bitch poweria. Esitys kesti noin 15 minuuttia, ja lisäksi meidän ope Marjaana kertoi yleisölle hieman temppukoulutuksesta.

Yleisöä tuli koko esityksen ajan enemmän katsomaan, ja oli mukava huomata että siellä yleisössä hymyiltiin, naurettiin ja meille annettiin myös välitaputuksia. Sennin kanssa muistettiin tehdä melkein kaikki temput, superhyvin onnistuivat sukkien riisuminen sekä pujottelut.

Kun oli joku tavoite, niin perustreenaamisestakin tuli skarpimpaa. Ja kun areenalla oli viisi koiraa yhtä aikaa, ei ollut niin vakavaa, vaikka Sennin ja minun kontakti katkesi monta kertaa aiemmilta esiintyjiltä pudonneiden namien vuoksi. Ehkä tämän esityksen myötä minulle kirkastui, että niiden temppujen treenaamisen sijaan pitäisi treenata sitä tekemistä ja kontaktia paljon enemmän, ja näin aion myös jatkossa tehdä. Omat hermoni pysyivät tosi hyvin kurissa, eikä jännitys vaivannut lähes ollenkaan, vaan pystyin vain nauttimaan kokemuksesta, kiitos siitä mukavalle porukallemme. Myös niissä kohdissa, kun Sennin ja minun välillä oli yhteys poikki, pysyin rauhallisena, hymyilin, ja yritin uudestaan ilman paniikkia. Niin ja iso plussa Sennille, että se pysyi koko ajan noiden aitojen sisäpuolella!

Aina välillä sitä kysyy itseltään, mihin sitä on taas lupautunut mukaan.

Ja jälkeenpäin ajattelee, miksen tee tätä useammin?! Saanko mennä uudestaan?!

Senni temppuilee Lemmikkimessuilla

Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa järjestetään Lemmikkimessut. Royal Canin -lavalla on koko päivän ohjelmaa, ja huomenna lauantaina kello 14:30 meidät voi nähdä siellä livenä! Olemme mukana tmi Rähinän Temppukimarassa, eli nyt testataan isolla lavalla, neljän muun koiran kanssa miten se meidän yhteistyö oikein sujuu. Tervetuloa katsomaan!

Miss Lokakuu

Westiekerhon nettisivuilla on joka kuukausi vaihtuva, vuodenaikaan sopiva kuva. Kuluvan lokakuun kuvaksi on valittu Sennin kuva! Kuva on otettu vuosi sitten kauniin ruskan aikaan, tänä vuonna ainakaan Helsingissä ei yhtä värikkäitä lehtiä olisi ollutkaan. Westiekerhon sivuille.

Helsingin koiranäyttely 6.9.2014 - wauwauwiva!

Tätä kirjoittaessa juon kuohuviiniä, vaikka olen melkoisessa flunssassa. Kilistelylle on kuitenkin niin hyvä syy, että olisi suorastaan vääryys olla juhlistamatta sitä mitä Sennin kanssa tänään saavutettiin!

Lähtökohdat syksyn ensimmäiselle näyttelylle eivät olleet otolliset; olen siis potenut flunssaa koko viikon, ja lisäksi Senni kärsii juoksujen jälkeisestä masennuksesta ja on hyvin, hyvin flegmaattinen. Kun sitten vielä Senni karkasi ennen kehää minulta ja juoksi vinttikoirakehän läpi väkijoukkoon taakseen katsomatta, oli voittajafiilis aika kaukana...  Helsingin näyttelyyn oli kuitenkin ilmoitettu vain viisi westiä, joten tottakai olin ennakkoon fiilistellyt sitä, että meillä olisi kaikkien aikojen parhaat mahdollisuudet saada kauan odotettu SA.

Narttuja oli viidestä westiestä neljä, meidän lisäksemme kaksi junioria sekä yksi valio (joka on Sennin täti). Turkinlaitossa saimme apua Sennin kasvattajan kumppanilta, tai siis oikeasti hän laittoi turkin kuntoon, ja minä katsoin vierestä ja yritin oppia... ja hienohan Sennistä tuli, harmi ettei ole h-hetkeltä yhtään kuvaa!

Kehässä oltiin yksin, koska muita nuorten luokkalaisia ei ollut mukana ollenkaan - varma luokkavoitto siis. Koska kumpikaan junnunarttu ei saanut SA:ta en mennyt kehään itsevarmana, mutta meillä meni silti hyvin ja Senni seisoi kuin patsas tuomarin sanellessa arviota. Myös liikkeet menivät mielestäni hyvin, ja puolalaistuomari Andrzej Kazmierski (Puolan terrierijärjestön puheenjohtaja) liikuttikin meitä paljon. Arvio oli seuraava:

Quite correct in type, size and general expression. Feminine in face. Excellent in front, long shoulders, hind legs too straight not so deeply angulated. But joints become elastic in movement.

vapaa suomennokseni:

Tyyppi, koko ja yleisilme melko oikeat. Feminiiniset kasvot. Erinomainen etuosa, pitkät lavat, takajalat liian suorat eivätkä hyvin kulmautuneet. Mutta nivelistä tulee joustavat liikkeessä.

Arvostelun jälkeen kehäsihteeri tuli luokse pinkin ruusukkeen kanssa, onnitteli ja pyysi palaamaan paras narttu-kehään - saatiin siis ERI ja SA! Ohhoh sitä riemun määrää kun hypeltiin kehän laidalle, sain melkein siivet selkään. Parempaa oli kuitenkin luvassa, kuten minulle heti kehän laidalla kerrottiin: koska kumpikaan junnunarttu ei saanut SA:ta tänään, eikä meidän jälkeemme ollut valionarttu voi ottaa sertiä vastaan, putoaisi se siis suoraan meidän syliimme!

Mentiin siis vielä paras narttu-kehään (jossa ei myöskään olla oltu koskaan ennen) Sennin tädin kanssa, ja hymyillen ja hihkuen vastaanotettiin pn-2 sekä serti!

Huhhuh, täällä me siis vietetään kotona lauantai-iltaa, ja fiilistellään tätä päivää kuohuviinin ja koiranherkkujen kera. Minun koira sai sertin. Olkoonkin, että tämä oli mahdollista pitkältä sen vuoksi, ettei meidän rinnalla ollut liutaa muita erinomaisia koiria niin kuin yleensä, mutta yhtäkaikki Senni oli tuomarin mielestä sertin arvoinen! Kerran minulla oli lotossa kuusi oikein, mutta ei sekään tuntunut niin hienolta kuin tämä...

Tästä saatiin myös ihanaa uutta intoa jatkaa tätä harrastusta; vihdoinkin saatiin tunnustusta kaikista niistä trimmaukseen käytetyistä tunneista, näyttelyravin ja poseerauksen harjoittelusta, näyttelymaksuista, trimmaustarvikkeista ja kaikesta muusta mitä tämä harrastaminen tällä rodulla vaatii.

Ja tottapuhuen eihän me koskaan sertien takia olla tätä tehty ja vaan huvin ja urheilun vuoksi, mutta kyllä nyt ymmärrän niitäkin jotka näitä ruusukkeita näyttelyistä janoaa. Ihana fiilis, kippis!

Ihmisten edessä Wuosisatamarkkinoilla

Koiratanssi on aihe, josta on jostain syystä ollut blogiin vaikeaa kirjoittaa, ja koko aihe on jäänyt taka-alalle, vaikka se on ollut meidän harrastus jo 1,5 vuotta. Kerran viikossa me kuitenkin käydään treenaamassa tmi Rähinällä, ja innostavina aikoina treenataan kotonakin paljon temppuja.


Rähinän koirat ovat perinteisesti esiintyneet Vihdissä järjestettävillä Wuosisatamarkkinoilla, joilla oli vuonna 2013 jo 15 000 kävijää. Marjaana pyysi meitä mukaan tänä vuonna jo alkuvuodesta, ja suostuin. Onhan meillä aikaa treenata, ajattelin. Hupsista heijaa, nyt olikin jo elokuu, ja oli aika lunastaa annetut lupaukset.

Kaada! -En! Wouwouwou!

Mukana olevien koirakkojen määrä muuttui ihan viime hetkille asti, ja lopulta esiinnyimme Marjaanan, Fanni-bouvierin sekä tietysti Sennin kanssa. Mitään sovittua koreografiaa ei ollut, vaan vuorotellen esittelimme koiriemme taitoja, muutama liike kerrallaan.

Meidän vuoro oli ensin, koska aloitukseksi oli ajateltu hauska ei koiria -kyltin kaato, jonka Senni osaa hyvin. Kovalla soivat musiikit, lavan hajut ja jopa katsomassa olleet lapsetkin olivat aluksi kuitenkin liian houkuttelevia, ja meidän pari ekaa vuoroa taisi mennä siihen, että yritin saada Sennin huomion lavalla ja show'n käyntiin. Loppua kohden Sennikin alkoi keskittyä, ja saimme tehtyä vaikeatkin liikkeet, kuten selän päälle hypyn ja maassa kierimiset kunnialla. Oli myös hienoa, että Senni oli vapaana koko esityksen ajan, eikä edes yrittänyt karata minnekään.

Petrattavaa siis on, erityisesti kontaktin kanssa, mutta vitsit oltiin rohkeita kun tehtiin tämä! Pitää myös olla itselleen armollinen, koska tämä oli meidän eka esitys. Päivästä jäi mukava fiilis, sekä kova halu treenata yhteistyötä entistä paremmaksi, ja esiintyä lisää.

Sennille on postia

Rotujärjestön yllätyslahja Sennille Suomen tyylikkäimmän lemmikin voiton johdosta tuli viimein perille. Paketti oli melkein yhtä iso kuin Senni. Kuinka moni koira muuten on ylipäätään saanut postia, tassut ylös? Paketissa oli onnittelukortin lisäksi Cesar-makuualusta, jolle tulee käyttöä mätsäreissä ja näyttelyissä. Lisäksi  Senni sai koirien juomapullon, kaksi heijaistinta ja avainkaulanauhan.

Kiitos Westiekerholle, ihana yllätys!

Koska mitään näistä ei voi syödä, ei Senni hihkunut ollenkaan niin paljon kuin minä meidän avatessa pakettia yhdessä. Mutta ei hätää, lähetyksen pakkausmateriaaleista riitti hupia pitkäksi aikaa!
Annoin repiä paperit atomeiksi ja sotkea keittiön, olihan tämä sentään Sennin omaa postia.

Joko siitä on vuosi?

Tasan vuosi sitten aloitin meidän elämästä kertomisen tässä blogissa, eli tänään on blogin syntymäpäivä! Vuodessa kirjoituksia on kertynyt 97 kappaletta, ja blogi on kertonyt meidän elämästä sen verran kuin olen halunnut julkiseksi tuoda. Kirjoittaessa saa omia ajatuksiaan hyvin jäsenneltyä, ja kaikki tärkeät tapahtumat tulee ikuistettua. On myös mukava kuulla, että juttujamme lukevat jo muutkin kuin lähipiirimme kuuluvat, ja viime viikolla sivujamme ladattiin jo 10 000. kerran!

Viime perjantaina Senni sai vihdoin postia Yleisradiolta (kuinka monta koiraa voi sanoa samaa?), ja paketista paljastui kunniakirja sekä palkintoluu. Suomen tyylikkäin lemmikki emäntineen kiittävät lukijoita menneestä vuodesta!

 

TV:stä tuttu

Minneköhän minä vielä joudun tuon Sennin kanssa... Koiralla ei ole ikää edes puoltatoista vuotta, ja jo nyt on elämääni tullut aika liuta uusia kokemuksia ja tunteita.

Yksi hurjimmista jutuista tapahtui eilen, kun sattumalta huomasin YLE:n Puoli Seitsemän -ohjelman etsivän Tyyliviikollaan Suomen tyylikkäintä lemmikkiä. Mieleeni tuli heti kuva Sennistä minun helmet kaulassaan, sama kuva joka täällä blogissa on Sennin CV-sivulla ja helmet-kuvapostauksessa. Lähetin kuvan ohjelman Facebook-sivuille, ja loppu on historiaa.

Puoli Seitsemän raati oli valinnut kolme parasta kuvaa finaaliin suoraan lähetykseen, ja kappas vain, Senni oli niiden joukossa. Hetken aikaa studiossa keskusteltiin kuvista, ja sitten oli aika julistaa voittaja - joka oli Senni! Tässä kohtaa minun ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen; valtava ilon tunne ja kupliva kikatus valtasi minut, ja soitin heti useamman tutun läpi ja usutin katsomaan lähetyksen Areenasta. Raati perusteli valintaansa klassisella tyylikkyydellä, ja nimesi Sennin "lemmikkien Coco Chaneliksi". Aika upeaa!

Palkinnoksi Senni saa kunniakirjan ja ison luun, toivottavasti posti tuo ne pian perille. Sertejä jaetaan joka näyttelyssä, mutta tämä voitto oli kyllä jotain ihan muuta kuin aiemmin näyttelyistä kaipaamamme menestys, ja tuntuu todella mukavalta. Vieläkin hymyilyttää ja naurattaa asian ajattelu; minun koirani kuva valtakunnan verkossa ihailtavana ja palkittavana. Hupijuttuhan tämä on, mutta tästä on kyllä tullut minulle ja lähipiirilleni aivan valtavasti iloa.

Facebookissakin on kuhistu. Sekä Pääkaupunkiseudun Westiet-ryhmässä että Westiekerhon sivuilla kuva on saanut valtavasti tykkäyksiä ja kommentteja rotukavereiden henkilökunnalta omistajilta. Ja koska suosiohan mitataan aina kateellisten panettelulla, saimme myös ilkeän kommentin kiinanpalatsikoira-ihmiseltä (tähän kohtaan kirjoittaisin ilkikurisen hymiön, jos niitä blogissa käyttäisin!).

Kiitos kaikille vielä tätäkin kautta onnitteluista! Sattumalta tänään on vielä syntymäpäiväni, ja tämä juttu teki siitä ikimuistoisen. Mukavaa huomata, kuinka paljon kannustusta westie-yhteisön sisältä saimme, ja kuinka paljon yksi valokuva sai aikaan.

Voisikohan liitteen STL lisätä KoiraNet-tietokantaan, samaan tapaan kuin FIN MVA?

Lähetyksen voi katsoa YLE Areenasta vielä muutaman viikon ajan, Senni palkitaan 23 minuutin kohdalla:
http://areena.yle.fi/tv/2179753