Ulkonäköpaineet tältä vuodelta ohitse

Lauantaina 30.10. Senni oli yksi niistä harvoista westeistä, jotka osallistuivat epäviralliseen skottien ja westien Black & White - näyttelyyn Espoossa. Järjestämisvastuukin oli tänä vuonna valkoisella kerholla, mutta osallistujia ei ollut kourallista enempää. Westejä oli ilmoitettu 16, skotteja 41. Westeistä oli vielä muutama poissa, joten valkoisten kehä oli melko nopeasti taputeltu.

Meidän osalta ei jäänyt merkintöjä historiankirjoihin, suomalaiselta miestuomarin (Juha Smolander) ei toki odotetukaan arvostavan Sennin runsasta olemusta. Senni teki vielä helpoksi meidän jättämisen luokassaan viimeiseksi hyökkimällä edellä kulkeneen nartun suuntaan pariin otteeseen. Sennillä on nyt juoksut parhaimmillaan, joten sille annettakoon anteeksi hieman ärsyyntynyt käytös.

Koska kotiinviemisiksi ei saatu edes kunniapalkinto-ruusuketta (joka vastaa virallisen näyttelyn SA:ta), jäi päivän anti sosiaalisen kanssakäymisen varaan. Oli mukava nähdä tuttuja, etenkin kun tämä oli nyt meille viimeinen näyttely kuukausiin. Aion lyhentää talvikaudeksi Senniltä turkkia reilusti, ja kasvattaa helmoihin entistä tuuhemman karvan ensi kesän näyttelyturneeta varten.

Näyttelyreppukin on nyt tyhjennetty, ja se pyörii parhaillaan pesukoneessa. Kun käy paljon koiran kanssa näyttelyissä, oli kätevää, kun yhdessä repussa oli koko kauden ajan kaikki tarvittava, eikä joka viikonloppu tarvinnut aloittaa pakkaamista nollista. Ensi vuotta silmälläpitäen ja ehkäpä jollekin vinkiksi tässä meidän perussetti:

koiran paperit kansiossa

 näyttelyhihna(t)

numerolapunpidike

westie-pinssi

särkylääkettä

koiran ruokaa, nameja, järsittävää

vesipulloja

juomakuppi koiralle

trip-mehuja

mustekalat aurinkovarjoa varten

kakkapusseja 

huulirasvaa

sadeviittoja

tarrarulla

käsidesi

puhdistusliinoja

nenäliinoja

pieni pyyhe

aurinkorasva

...ja mitä lisättiin aina lähtiessä

turkinhoitovälineet 

numerolappu

rahapussi

kännykkä

sään vaatimat varavaatteet ja -kengät

kamera

emännän eväät

Oho, olipas minulla iso laukku. Näiden lisäksi mukana kulki tietysti trimmauspöytä (18 kg), Sennin mökki-häkki, aurinkovarjo ja retkituoli. Lisätäänpä huvikseen tähän vielä termi mitä mukaan näyttelyyn, jotta tänne löytää googlesta helpommin, ja kaikille tulee varmasti selväksi, ettei tämä harrastaminen ole mitään ihan kevyttä hommaa, hahaa. Perusohjeistus numerolappu+vesikuppi+makuualusta on vain toiveajattelua.

Ja vaihtaisinko yhtään näyttelypäivää pois tältä vuodelta? En. (No ehkä sen Janakkalan).

Ja olenko varmasti jo tammikuussa suunnitellut meidän koko ensi kesän menot näyttelyiden mukaan? Kyllä.

Kesäprojektina koiratanssia westie-erikoisnäyttelyyn

Tammikuisen koiratanssikurssin jälkeen syntyi muutaman henkilön toimesta ajatus tehdä westiemäinen koiratanssiesitys rodun erikoisnäyttelyyn elokuun 15. päivä. Minua ei ollut vaikeaa suostutella tähän projektiin mukaan, sillä juuri tällaisia ennenkokemattomia juttuja on ollut Sennin kanssa mahtavaa tehdä. Ei sitä tässä aikuisen elämässä enää monessa kohtaa jännitä niin, että mahaa vääntää.


Show koostui kahdesta palasta; näyttelyn alussa olevasta viisiminuuttisesta avausnumerosta, ja näyttelyn puolivälissä olevasta noin 15-minuuttisesta Westie-sirkuksesta, jossa jokaisella oli soolo (ja koiratanssikonkari-Sallalla monta sooloa).

Ryhmämme, johon kuului yhteensä viisi naista ja kahdeksan westietä, kokoontui kesän aikana kahdesti. Kilometrejä välillämme oli suuntaan jos toiseenkin melkoisesti, aikataulujen yhteensovittamisen haasteista puhumattakaan. Yhteistreeneissä keskityttiin avausnumeron harjoitteluun, jossa olimme kaikki mukana yhtä aikaa. Soolot kunkin tuli harjoitella esityskuntoon itse, ja sitten niitä vain vähän hiottiin yhdessä. Sosiaalista mediaa hyödynnettiin suunnitteluvaiheessa toki myös, Facebookin viestiketjussamme on 300 viestiä. Miten sitä ennen pärjäsi ilman tällaisia apuvälineitä?

Vaatetus on tärkeä osa koiratanssiesityksiä oikean tunnelman ja teeman luomiseksi. Omasta sirkustirehtöörin takistani kiitän ompelutaitoista äitiäni, joka alkuhämmennyksen jälkeen sai hyvin kiinni ideastani ja teki takin alusta loppuun, vanhaa lakanakangasta hyödyntäen.

Sennin kanssa harjoittelimme kotona niin kauan, että minä osasin koreografian, ja show'n lähestyessä harjoittelimme myös ulkotiloissa, esimerkiksi tyhjässä koirapuistossa. Suurin huoleni (vanhana zumba-konkarina) ei ollutkaan muistanko koreografian, vaan kuinka Senni pysyy mukanani täysin rajaamattomassa ympäristössä, jossa on paljon yleisöä, muita koiria ja kaiken maailman ärsykkeitä.

No miten esitys sitten meni?
Avausnumerossa jouduin yllättymään kolmesti. Ensin siitä, että heti alkutahdeista Senni teki kaiken mitä pyysin. Sitten siitä, että yleisö ihan villiintyi, ja lähti taputtamaan rytmissä käsiään yhteen. Ja viimeinen yllätys oli, että Senni piti tätä taputusta hyvin arveluttavana käytöksenä, lopetti oman tekemisensä ja säntäsi pusikkoon. Onneksi kovin kauas ei uskaltanut vieraassa paikassa, vaan juoksi takaisin jalkoihini, mutta siinä vaiheessa meidän osuus tanssista oli jo ohi.

Westie-Sirkuksen alkaessa pyysimmekin yleisöä taputamaan Sennille vasta ohjelman lopussa, ja minun oli vain luotettava koiraan. Ilman rytmikästä taputusta Senni saikin tehtyä ohjelmamme alusta loppuun kanssani todella hienoon, Sennin kissamaiseen tyyliin. Kokonaisuutena esitys ainakin voitti yleisön puolelleen, vaikka kaikki ei mennytkään niin, kuin me taiteilijat olimme suunnitelleet.

Projekti oli ikimuistoinen, ja teki todella hyvää minun ja Sennin väliselle suhteelle, koska tuli treenattua niin paljon, ja ilmeisesti ihan oikeaan suuntaan. Esityksessähän pystyin palkkaamaan Senniä nameilla, toisin kuin kisoissa voi tehdä, mutta eipä olisi vielä vuosi sitten onnistunut tehdä neljää-viittä temppua putkeen ilman palkkaa niin kuin nyt. Kannatti lähteä mukaan!

Eläköön Koirat ja Victoria Stillwell

Kymmenisen vuotta sitten keskiviikot olivat kultaa. TV2:lta tuli silloin lempiohjelmani Koirani vai minä  (It's me or the Dog), ja linnoittauduin lapsuudenkotini takkahuoneeseen tuota ohjelmaa rauhassa katsomaan. Olin aivan myyty Victoria Stillwellin koulutusmetodeille ja hänen persoonalleen, ja opin todella paljon koirista tuon ohjelman kautta.Victoria osaa pukea sanoiksi juuri sen, millainen ihmisen suhde koiriin minunkin mielestäni pitäisi olla.

Stillwell kävi kolmisen vuotta sitten pitämässä luennon Suomessa, mutta tuolloin en valitettavasti päässyt paikalle. Alkuvuonna HauHau sitten ilmoitti hänen olevan pääesiintyjä tämän viikonlopun Eläköön Koirat! -tapahtumassa Olympiastadionilla, joten sain uuden mahdollisuuden. Kun lippujen hinnatkin tällä viikolla puolitettiin, oli vain mentävä, vaikka minua olisi tänään tarvittu myös muualla. Ja päätös oli  oikea, show oli ihana!

Jouduin jopa yllättymään omasta reaktiostani showssa näytettyyn videoon, johon oli kerätty palasia tuosta vanhasta lempiohjelmastani - olin liikuttunut. Eikä video siis sisältänyt mitään nyyhkykohtia, vaan oli jopa hauska. Oli vain niin mukavaa olla kuuntelemassa Stillwelliä. Yli kolmen tunnin luennon sisältö oli monipuolinen, eikä tässä jälkihöyryissä edes pysty sisäistämään mitä kaikkea tuli nähtyä ja kuultua. Mukana oli niin suomalaisia demokoiria, videoita tulevasta nettisarjasta, asiaa koirien aisteista ja koulutustavoista, kuin kettuilua Cesar Milanillekin! Ja paljon paljon muuta.

HauHau oli avannut omat myyntipisteensä jo tänään perjantaina, viikonloppuna myyjiä tulee kuulemma vielä paljon enemmän. Ja eihän niitä tarjouksia voinut ohittaa... Harmi etten ollut omalla autolla liikenteessä, ostosten määrä oli mitoitettava käsien kantokyvyn mukaan. Lippua hankkiessa olin maksanut muutaman euron lisää, ja ostanut lipun johon kuului 20 euron arvoinen tuotepaketti HauHaun tuotteita. Paketti oli ihan hyvä, siellä oli tuubihuivi, kana-ateria, jättipussi kuivatua kanafilettä, talutushihna, heijastin ja jonkinlainen muovialusta.

Stadionilla oli muuten vain A-katsomot eli toinen pitkä sivu käytössä, mutta paikalla oli todella vähän ihmisiä. Sääli, sillä Stillwellin opeilla ja asenteella maailma olisi kaikille koirille aika lailla parempi paikka.

Westie-tempaus 14.5.2015 Varistossa - kuvat

 

Haluatko käyttää kuvaa tai julkaista sen jossain?
Ole hyvä, mutta mainitsethan kuvaajan (Ollapa Koira! -blogi tai Riikka Henriksson)

Haluatko oman kuvasi pois blogista?
Lähetä pyyntö postilla osoitteeseen ollapakoira@gmail.com

Kaikkien aikojen ensimmäinen ja hyvin epävirallinen vsp-tulos

Kaksi vuotta sitten Westie-tempaus oli ihan ensimmäisiä koiratapahtumia, joihin Sennin kanssa mentiin, ja Senni yllätti olemalla paras pentu epävirallisessa näyttelyssä. Tästä aiheutui minulle vakava näyttelykuume, josta en ole vieläkään parantunut. Nyt olimme mukana tempauksessa jo kolmatta kertaa, joten tiesin odottaa kivaa ja rentoa päivää ulkosalla ja pientä kisailua muiden westie-höperöiden kanssa. Tällä kertaa koiria tuntui olevan melko vähän paikalla, eikä edes yhtään tuttua naamaa. Mutta tuohan ei haittaa, kyllä koiran kanssa aina juttuseuraa saa.

Ensin käytiin shoppailemassa tarvikemyynnissä, sitten osallistuttiin nakinsyöntikisaan ja juoksukisaan. Puoliltapäivin alkoi epävirallinen näyttely, jossa Senni voitti ensin oman luokan (joka oli iso, seitsemän koiraa), sitten paras narttu-tittelin ja valittiin lopuksi vsp:ksi. Onneksi oltiin liikkeellä autolla, sillä palkintoja tuli kasapäin, muun muassa 12 kg säkki ruokaa - eihän edes Senni paina noin paljon! Kun missikisan jälkeen napsahti palkintojenjaossa sijat myös nakinsyönnistä ja juoksusta, annoin osan herkkupalkinnoista muille osallistuneille, saatiin niitä ihan liikaa omaan tarpeeseen.

Kuvia tapahtumia seuraavassa kirjoituksessa!

2014 Vuosikatsaus, osa 1/2

TAMMIKUU

Sennin toiset juoksut alkoivat, ja hormonihöyryissään se pissasi sänkyyni. Harrastuksissa oli hiljainen kausi, ja käytimmekin paljon aikaa Sellaan ja Markoon tutustumiseen.

    HELMIKUU

Tämä kuukausi on mennyt täysin arjen merkeissä, piti oikein kalenterista katsoa mitä ollaan tehty - eikä oltu tehtykään mitään erikoista. Kovasti Sennin turkkia trimmailin, sillä halusin tietää miten 5kk jakso joulukuusta toukokuuhun ilman kasvattajan osaavia käsiä sujuisi, ja hyvinhän se sujui, Senni pysyi westien näköisenä.

 MAALISKUU

Viime hetkillä heitin Sennin kuvan Puoli Seitsemän -ohjelma Suomen tyylikkäin lemmikki-kilpailuun, ja Senni voitti kilpailun Coco Chanel-tyylillään! Tuo on yksi hulluimmista jutuista mitä olen kokenut, hupijuttu joka kuitenkin tuntui silloin maailman suurimmalta asialta. Kunniakirja on seinällä edelleen. Maaliskuussa juhlittiin myös Oscarin 14-vuotissyntymäpäivää.

HUHTIKUU

Kevät alkoi, ja Sellaa totuteltiin käymään koirapuistossa, pikkuinen kun oli kovin arka. Pääsiäisenä kävimme vuoden ensimmäisessä mätsärissä, teimme pitkiä lenkkejä ja vietimme pitkän viikonlopun vanhemmillani maaseudulla.

   TOUKOKUU

Sain siskolta vappuna koirailmapallon, joka meinasi saada yhtenään köniinsä Senniltä. Pitkä näyttelytauko päättyi, ja kävimme näyttelyissä Riihimäellä ja Järvenpäässä. Järvenpäässä oli lämmintä, ja Riihimäellä niin kuumaa, että luulin pyörtyväni hiekkakentälle. Kummastakin näyttelystä tuloksena sileä ERI, josta olin todella tyytyväinen. Toukokuussa kävimme myös paljon mätsäreissä lähiseudulla.

KESÄKUU

Kesäkuun alussa Helsingissa järjestettiin suuri Westie-lenkki, jossa taisi olla yli 60 westiä. Meidän oli myös tarkoitus osallistua kahteen näyttelyyn, mutta viikkoa ennen ensimmäistä Senni venäytti juoksuleikissä ojentajalihaksensa. Kipulääkekuurin vuoksi jouduimme karenssiin ja molemmat näyttelyt jäivät väliin, mutta onneksi Senni parantui vammasta nopeasti entiselleen. Kesäkuun lopussa Sella täytti kaksi vuotta ja sitä juhlittiin korut kaulassa maksalaatikkokakkua syöden.

Messari osa III - Ostokset

Tein yhden ajatusvirheen. Kuvittelin, että jättämällä Sennin ilmoittamatta Messarin näyttelyyn, säästäisin rahaa. Noh, säästinhän minä ilmoittautumismaksun lisäksi trimmauksen hinnan, mutta kyllä ne eurot tuli käytettyä moneen kertaa viikonlopun aikana. Ilman koiraa oli niin helppo shoppailla! Lisäksi useimmissa kojuissa pystyi maksamaan kortilla, joten eihän sitä tullut niin tajuttua rahanmenoa. Mutta kuten kollegani minulle kerran sanoi; hittoakos sitä töissä käy jos ei vapaa-ajallaan tee sitä mitä haluaa!

Myyjiä Messukeskuksessa oli kuulemma lähes sata, ja vierailin varmaankin yli 50 kojulla. Kaikki hankintani ovat käyttötavaraa; ostoslistallani oli koirakirjallisuus, uusi kaulapanta, vilkkuvaloja ulkoiluun ja herkkuja. Valoja lukuunottamatta sainkin kaiken hankittua, ja vielä hyvään hintaan. Lisäksi muutaman tuotteen kohdalla tajusin ne nähtyäni, että tarvitsen niitä, hehe. Pieniä koirien tonttulakkejakin hetken harkitsin, mutta jäivät ostamatta ja hyvä niin. Nyt on taas kaikkea mitä tarvitaan ja vähän päälle!