Harjoiteltu on

Sunnuntaina näyttelyyn Hyvinkäälle. Uutta SA-tulosta toivoen treenasin turkin laittoa alusta loppuun asti itse kotiolosuhteissa. Ihan hyvä treeni, koska kun ei tarvinnut huolehtia kellosta ja omasta vuorosta samalla kun tupsutti turkkia, olikin yllättävän helppoa saada karvat asettumaan haluamallaan tavalla.

Tällä kertaa pitää ujuttaa harja mukaan kehään, että saisin nuo masukarvat suoriksi liikkeiden jälkeen, yläkuvasta näkee hyvin mitä tarkoitan. Minulla taitaa olla taipumusta stressata melkein enemmän omista vaatteista näyttelyssä kuin Sennin turkista, sillä vaatteiden olisi oltava mukavat, tyylikkäät, mielellään taskulliset, väriltään valkoista korostavat (mutta silti niissä ei saisi näkyä valkoiset koirankarvat), niissä ei saa tulla kylmä eikä kuuma, ja joskus niiden pitää kestää sadettakin...

Pääsiäinen 2/2

Tässä kuvassa Sennin trimmi on melkein valmis. Nypin karvaa joka päivä pääsiäisenä, mutta vaikka pihamaa alkoi jo näyttää lumiselta kaikesta karvasta, Senni oli aina vaan epäsiistin näköinen. Senniä ei myöskään kiinnostanut pöydällä paikoillaan olo, kun pihalla oli niin paljon tutkittavaa ja seuralaisia, joten trimmaus oli paljon vaikeampaa kuin kotona rauhallisissa olosuhteissa. Mikäli tänä vuonna saadaan näyttelyistä semmoista palautetta, ettei sitä touhua ole enää järkeä jatkaa, niin voin lohduttautua sillä, että saan vihdoin nyppiä nuo pitkät kurankerääjät vatsakarvat pois.

Oscar voi vanhempieni luona hyvin, mutta liikkuminen alkaaa näyttää jo aika verkkaiselta. Eläinlääkärimme epäilee, että 14-vuotiaan nivelissä on jo rikkoa, ja nyt Oscarilla kokeillaankin uutta MSM:ää, Aptus Glyco-Flexiä, joka annostellaan kätevinä luumuotoisina purutabletteina. Pussilla on kyllä hintaa, yli 70 euroa... Mutta mikäli ne helpottavat vanhan koiran oloa, niin kyllä minäkin maksaisin tuon hinnan.

Oscarilla on vanhuuden mukana tullut hassu tapa vaeltaa vanhempieni kotona pois muun porukan luota, ja ryhtyä sitten jossain talon nurkassa haukkumaan ei-millekkään. Siskoni ja hänen poikaystävänsä tosin epäilivät, että Oscar vain eksyy isossa talossa, ja huutaa näin apua paikalle. Muutoin muisti pelaa hyvin, aina kun ihmiset ovat syöneet, tulee Oscar ilmoittamaan vinkumalla, että nyt on hänen vuoronsa saada ruokaa.

Pääsiäisenä teimme pitkiä lenkkejä metsässä, ja Senni kulki kiltisti aina polkua pitkin meidän ihmisten mukana. Oscaria ei maastoon enää otettu, sillä kilometrien pituiset lenkit maastossa ovat papparaiselle jo liian rankkoja. Saimme myös mukavan luonto-shown, kun metsälammen poikki meitä uiskenteli tarkastelemaan kaksi valkoposkihanhea, jotka vain poseerasivat pitkään edessämme. Kaikki ihmiset olivat tästä ihastuksissaan, mutta Senni olisi halunnut maistaa hanhenrintaa...

Oscarin vauhtiviikonloppu

Tyttöjä! Vanha herra Oscar sai viime viikonloppuna nauttia kahden nuoren neidin seurasta, kun vanhempani lähtivät reissuun, ja me kaupunkilaiset lähdimme maalle koiravahdiksi. Saisiko olla tummaa vai vaaleaa, Oscar? Neitiseuran kunniaksi Oscar pääsi myös "parturiin".

Oscarin turkki on nykyään vanhuuden ja kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi menettänyt jo nuoruusvuosien tuuheuden, mutta kyllä vanhankin papan turkista tuli hieno, kun kupillinen karvaa siitä nypittiin irti. Monet lopettavat vanhojen koirien turkin nyppimisen ja ajelevat turkin, joko omaa tai koiran etua ajatellen. Mutta ainakin meillä oikeanlainen trimmaus on nykyään paljon helpompaakin kuin nuorena, eikä Oscar laita yhtään vastaan, vaan nauttii käsittelystä ja saamastaan huomiosta. Lisäksi ajelu veisi karkeasta karvasta sen parhaat ominaisuudet, eikä leikattu turkki ei ole yhtä lämmittävä ja likaa hylkivä, joten meillä nypitään edelleen, kohta jo viidettätoista vuotta!

Oscar ennen trimmiä...

...Päivän saalis...

...ja tyylikkäänä trimmin jälkeen.

Sella ja Oscar eivät olleet ennen tavanneet, mutta Oscar hyväksyi Sellan vieraakseen.Yötkin nukuimme sulassa sovussa 120 cm leveässä sängyssä, Mies, minä, ja kolme koiraa... Ahdasta? Kyllä. Mukavaa? Kyllä. Kaikki rakkaat samassa kasassa!

Turkki hyvin, kaikki hyvin

 Tämän näköinen nuori neiti hengaili aamulla sängyssä. Eipä tiennyt Senni minne illalla mennään.

Turkki oli laitettava kuntoon lauantain Black & Whitea varten, joten kävimme kasvattajalla trimmissä. Homma hoitui tunnissa, ja itse tekemäni pohjatyöt turkille olivat kuulemma onnistuneet ihan hyvin, jes!

Keittiön keinovalo ei ollut paras mahdollinen kuvausympäristö, mutta tästäkin kuvasta näkee eron aamuiseen, Sennin olemus on paljon siistimpi. B & W:ssa tulee olemaan 17 westie-narttua ja vain 9 urosta, joten tytöille voi tulla kinaa pojista siellä on paljon girl poweria!

Eilisissä näyttelytreeneissä syttyi taas monta lamppua minun päässäni, ja toivottavasti Senninkin. Sennin seisottaminen vapaasti menee niin paljon paremmin kuin asettelu, että yritämme tällä kertaa sitä. Ohjaajamme oli vähän sitä mieltä, että tämmöiset omapäiset terrierit eivät oikein pidä siitä, kun niitä asetellaan, ne haluavat hoksata ja tehdä itse. Tällä tyylillä Senni alkoi jopa pitää itse häntäänsä pystyssä (normaalisti esittäjä pitää sitä pystyssä), joten oikealla tiellä ollaan.

Trimmimimmi

Ennen näyttelyä westien pitää tietysti käydä trimmattavana. Tällä kertaa aikataulut kasvattajan kanssa eivät menneet yksiin, joten Senni trimmattiin ensimmäistä kertaa koiratrimmaamossa. Tämä oli jo neljäs kokonaisvaltainen trimmi (Senni on nyt 11kk), lisäksi olen tämän ja edellisen trimmin välissä kolmesti itse ohentanut karvaa selästä, niskasta ja rinnasta. Kovin suurta muutosta ei siis tapahtunut, koska karva oli jo suurin piirtein muodossansa, tehtiin vain loppusilaus. Käyttämämme trimmaamo oli Magic Dog Leppävaarassa, ja sain jäädä trimmin ajaksi Sennin henkiseksi tueksi. Trimmaaja Julia ihmettelikin, kuinka Senni on niin rauhallinen vaikka olen läsnä, yleensä on kuulemma niin, että jos omistaja on mukana on koira ihan vauhko. Kyllähän minä koirani tunnen, Senni olisi hermostunut vain jos olisin lähtenyt pois... Trimmi kesti tunnin, ja sain sen aikana valtavasti tietoa ja neuvoja siitä kuinka puunata turkkia näyttelypäivänä - ja ehdin vielä lukea kirjaakin!

Ennen trimmiä, ennen harjausta.

Ennen trimmiä, harjattuna ja karstattuna.

Trimmauksen jälkeen.

En antanut pestä Senniä trimmissä, koska teen sen sitten sunnuntai-aamuna. Pesun jälkeen Sennin turkki on aina todella pehmeä, joten on parempi säästää sitä vähän. Rinta on taas kuin kalkkunan kaula, pitäisi varmaan itse nyppiä se viikoittain ihan lyhyeksi, jottei sitä aina trimmissä tarvitse kyniä olemattomiin.

Tänään tuli myös Hyvinkään ryhmänäyttelyn numero ja aikataulut, sekä tieto tuomarimuutoksesta. Westien tuomarin piti aluperin olla unkarilainen, mutta ilmeisesti näyttelyn suuren koiramäärän vuoksi westiet ja muutama muu rotu on siirretty suomalaiselle Maija Mäkiselle. Yllätys yllätys, hän on entinen westie-kasvattaja, joten aikamoiseen tulikokeeseen joudumme! Hyvä että saadaan tällä viikolla harjoitella taas näyttelymaailmaa.

Ulkonäköpaineita

Sennistä on kasvamassa kaunotar; viikon sisään moni koiraton on ottanut meihin lenkillä kontaktia ja kehunut Sennin ulkonäköä. Kaikki pentumaisuus alkaa olla kadonnut, ja pitää alkaa totutella ajatukseen, että minulla on koira, ei koiranpentua.

Väkisinkin mieleen hiipii ajatus, että pitäisi varmaan itsekin olla nättinä Senniä ulkoilutettaessa? Eikös koiran ja omistajan pitäisi muistuttaa toisiaan? Eihän nättiä koiraa voi ulkoiluttaa ihan minkä näköisenä tahansa!

Ulkonäköön liittyen halusin kokea miltä "trimmaus" koirasta tuntuu, ja kävin elämäni ensimmäisessä säärien vahauksessa. Eihän se mukavaa ollut, mutta tuntui ikävältä lähinnä nilkkojen alueella. Kipu oli myös hyvin lyhytkestoista. Koiralta tosin nypitään pienempää aluetta kerrallaan, vahauksessa repäistiin kerralla noin 10cm pitkältä ihokaistaleelta karvat. Repäisyjen hetkellä kyllä ajattelin, että jos en olisi ollut siinä vapaa-ehtoisesti (kuten useimmat koirat eivät ole) olisi tilanne saattanut tuntua jopa uhkaavalta. Ja minuahan ei edes sidottu kiinni tuoliin, vaan makoilin rennosti paikoillani... Hatunnosto siis koirille, jotka kiltisti trimmauksista suoriutuvat!

Kevätmetkuja

Nyt ehkä vähän huvittaa turkin puolesta julkaista näitä kuvia viime viikolta, kun oltiin puistossa saippuakuplajahdissa.

 Kuten arvelin, oli Sennillä todella hauskaa kuplia jahdatessa (ja minulla niitä puhallellessa). Cavalier-poitsut Oliver ja Robin tulivat myös ihmettelmään meidän touhuja. Annoin tuolloin Sennin seurustella näiden rauhallisten kavereiden kanssa, kun polvella oli taas hyvä päivä.

Eilen käytiin toista kertaa trimmissä Sennin kasvattajan luona, ja voi hellanlettas minkälainen söpöliini sieltä karvan alta paljastui! Karva oli jo aivan liian pitkää, edellisestä trimmistä oli 10 viikkoa.

Trimmi meni suht hyvin, vain rinnasta nypittäessä Senni meinasi hermostua ja kokeili, josko tilateesta pääsisi rimpuilemalla pois. Sain itse taas katsoa koko toimituksen, jotta trimmaus sujuisi kotonakin tulevaisuudessa. Sen verran stressaava kokemus kuitenkin, että sen jälkeen vanhemmillani Senni otti totaalisen rennosti isäni sylissä!

 Tällä turkilla kehtaa käydä moikkamassa rotukavereita, ja torstaina menemmekin Westiekerhon järjestämään Westie-tempaukseen. Siellä tarkoituksena on osallistua epäviralliseen näyttelyyn, sekä ahmimiskilpailuun. Jälkimmäiseen Senni on treenannut ahkerasti koko talven...

Seuraa paljatus ruokavaliostani, mutta hyvin selityksin; pizzalaatikosta saa hyvän aktivointivälineen laittamalla ruokaa sen sisään, ja vahvistamalla laatikkoa maalanrinteipillä.

"Die pizza box, die!"