Pompadour part. 2

Ensimmäinen Sennin ja Pompadourin tapaaminen tammikuussa ei mennyt ihan niin hyvin kuin kaikki toivoivat. Tästä tapaamisesta oli viime viikolla kulunut kolme viikkoa, ja teimme uuden vierailun. Liekö pennun pystyyn noussut toinen korva vaiko vain kasvanut koko vihjannut Sennille, että tässähän on aito westie! Leikit alkoivat saman tien kun pääsimme sisään, ja sitten hurlumheitä jatkuikin monta tuntia. Lopuksi sitten nukuttikin yhdessä, edes pennulla ei ollut loputtomasti virtaa. Hyvä Senni, tämänlaista käytöstä halusinkin nähdä!

 

Senni ja Sella pentutreffeillä

Tässä on Pompadour!

Pikkusiskoni avomiehineen toteutti pitkäaikaisen haaveen uudesta perheenjäsenestä, ja viime viikolla heille muutti pieni westiepoika Who's -kennelistä. Meidän lauma kävi pikkuista jo tervehtimässä tämän uudessa kodissa. Sella oli aivan kauhuissaan ja katsoi paremmaksi vältellä pentua, joka taas johti siihen, että Senni änki aina itsensä Sellan ja pennun väliin ja puolusti Sellaa. Tapaamisen jälkeen Markon kanssa nauroimmekin, että vaikka Senni aina esittää niin viileää Sellaa kohtaan, niin kyllä siellä taustalla kuitenkin jotain kiintymystä on.

Sennin pinna pennun läheisyyden suhteen oli yllättävän lyhyt, vaikka Senni on ollut useasti pentujen kanssa tekemisissä. Senni piti alkunuuhkaisujen jälkeen tiukasti kiinni omasta reviiristään murinalla ja ärhäntelyllä. Seuraavaan tapaamiseen otan namipussin mukaan, ja täytynee helliä pentua vähän Senniltä salaa, ettei tarvitse olla niin mustasukkainen. Myös tapaaminen vain westieiden kesken voisi olla hyvä idea, kun Senniltä putoaisi tuo poliisitehtävä pois. Mutta pentu oli kyllä todella reipas (kuten pikkuwestien pitääkin olla) ja Senniin ihastunut, eikä tuntunut olevan moksiskaan, vaikka sai suoraa palautetta. Kyllä näistä kaverit vielä tulee!

Sennin puolustuspartio matkalla pelastamaan Sellan pinteestä.

Pompadour oli todella pikkuinen ja hauraan tuntuinen, tuon ikäisellä pennulla kun kaikki luut ja nivelet ovat vielä keskenkasvuisia ja vähän sinnepäin. Pentu on ollut vieraskorea tai todella fiksu, sillä siskoni kertoman mukaan se nukkuu kiltisti 10 h yöunia omassa pedissään, osaa jo tehdä tarpeensa ulos ja pyytää sinne itse kun tarvitsee mennä, ja pärjää itsekseen pieniä pätkiä. Eli todella hyvin on elämä uudessa kodissa alkanut, toivotaan kaikkea hyvää uudelle perheenjäsenelle!

Pompadour sai myös oman tagin blogiini, sillä aion jatkossakin altistaa teidät lukijat pentukuville.

Kukka kävi kylässä

 
Meillä oli kotona pienet illanistujaiset viikonloppuna, ja saimme mukaan myös shih tzu-Kukan naapuritalosta. Kukan emäntä on koirapuistoystäväni; olemme tänä vuonna tutustuneet meidän koirapuistossa, ja viettäneet monta pimenevää iltaa siellä Sennin, Sellan ja Kukan kanssa, jotka ovat kaikki lähes samanikäisiä narttuja. Koirat tulevat toimeen, ja me ihmiset vielä paremmin.

Kukka oli hyvin reipas vieras, ja tutki tarkkaan illan aikana mitä kaikkia leluja meidän koirilla on - kirjaimellisesti tyhjensi lelukorit! Muuten niin hyväntuulinen Sella oli yllättäen tästä hieman näreissään, ja olisi halunnut aina juuri sen saman lelun, millä Kukka kulloinkin halusi leikkiä. Minullahan on kaksi siskoa, joten kyllä muistan lapsuudesta miltä tuo tuntuu, mutta ehkä tässä on Sellalle pieni kehityskohde käytöksen suhteen. Tai sitten vain ensi kerralla laitetaan lelut piiloon.

Koirien tarjoilut koostuivat raikkaasta helsinkiläisestä vesijohtovedestä vuosikertaa 2015, sekä kana-tikuista. Tikkujen syönti meni sentään sivistyneesti rinnatusten ja kukin keskittyi vain omaansa.

Pentulaatikolla - ihan vaan katselemassa

Viime postauksessa kerroin, että kävin kaverini luona katsomassa hänen kasvattamiaan westiepentuja. Onneksi mukana oli myös kamera. Saanko esitellä, Little Ladybug's d-pentue!

p.s.
Kaikilla pennuilla on jo kodit <3

Mä vien sut rannalle (ja sitä ennen terassille)

Kun kesä pitkän kylmän jakson jälkeen vihdoin saapui pari viikkoa sitten, kävimme kesän ensimmäistä kertaa terassilla koirien kanssa. Meritalli Töölössä toivottaa koirat tervetulleeksi merenrantaterassilleen, ja saimme vielä vettäkin koirille kauniista posliinikiposta. Olin ottanut Sennille ja Sellalle nahkatikut mukaan, jotta minun ja Miehen nauttiessa kylmiä juomia, olisi koirillakin mielekästä puuhaa.

Terassin jälkeen neidit saivat vielä tutustua Itämereen pikkurannalla Meritallin vieressä, jossa olen usein nähnyt ihmisten uittavan koiriaan. Koska me olimme liikkeellä autolla eikä ollut pyyhkeitä mukana, ei pulahduksia tällä kertaa sallittu, mutta eipä vesi kumpaakaan niin paljon kiinnostanutkaan. Sella oli innoissaan löytämistään kepeistä, ja Senni tarkkaili ohikulkijoita.

Ei tarvitse lähetä kauas kotoa, että se tuntuu lomalta. Ja ensi viikolla meillä kaikilla alkaakin vihdoin se ihan oikea kesäloma!

Vapaus koitti

Viikonloppuna Sennillä ja Sellalla oli edessä tulikoe; onnistuuko metsäretki yhdessä ilman hihnoja, aitoja tai liekoja? Koskaan aiemmin emme ole Miehen kanssa moiseen uhkarohkeaan tekoon rohjenneet, mutta nyt oli tullut aika päästää pedot irti metsään. Mukana oli minun ja Miehen lisäksi tietysti myös kalkkunaa, jotta luoksetulo olisi edes teoriassa mahdollista hihnan irrottamisen jälkeen.

Ja tältähän se näytti, musta ja valkoinen viilettivät metsässä rinnakkain ja peräkkäin hurjaa vauhtia. On ihailtavaa, kuinka hyvin nelivedolla pysyy pystyssä epätasaisessa maastossa, minä löysänilkkaisena en pystyisi juoksemaan metriäkään noita metsäpolkuja ilman vammoja.

Vaikka mahdollisuus olisi ollut juosta vaikka kuinka kauas, pysyivät neidit todella hyvin meidän lähistöllämme, ja vain muutaman kerran kutsuin harjoituksen vuoksi koirat takaisin. Sennin väri on niin helposti erottuva, että kauempaakin näkee helposti missä koira kulkee.

Yllä oleva kuva on hyvä esimerkki siitä, kuinka Sella välillä matkii Sennin touhuja. Senni oli lepäämässä sammalmättäällä, ja työnsi päänsä sammalen sisään. Sella katsoi hetken vieressä ja meni sitten viereen makaamaan - ja kyllä, työnsi myös päänsä maan sisään!

Tämän hyvän kokemuksen rohkaisemana metsälenkkejä on tytöille luvassa jatkossakin (mutta varmuudeksi otan myös puhelimen mukaan, ja laitan Sennille puhelinnumerolaatan kaulaan...).

Pääsiäinen 2/2

Tässä kuvassa Sennin trimmi on melkein valmis. Nypin karvaa joka päivä pääsiäisenä, mutta vaikka pihamaa alkoi jo näyttää lumiselta kaikesta karvasta, Senni oli aina vaan epäsiistin näköinen. Senniä ei myöskään kiinnostanut pöydällä paikoillaan olo, kun pihalla oli niin paljon tutkittavaa ja seuralaisia, joten trimmaus oli paljon vaikeampaa kuin kotona rauhallisissa olosuhteissa. Mikäli tänä vuonna saadaan näyttelyistä semmoista palautetta, ettei sitä touhua ole enää järkeä jatkaa, niin voin lohduttautua sillä, että saan vihdoin nyppiä nuo pitkät kurankerääjät vatsakarvat pois.

Oscar voi vanhempieni luona hyvin, mutta liikkuminen alkaaa näyttää jo aika verkkaiselta. Eläinlääkärimme epäilee, että 14-vuotiaan nivelissä on jo rikkoa, ja nyt Oscarilla kokeillaankin uutta MSM:ää, Aptus Glyco-Flexiä, joka annostellaan kätevinä luumuotoisina purutabletteina. Pussilla on kyllä hintaa, yli 70 euroa... Mutta mikäli ne helpottavat vanhan koiran oloa, niin kyllä minäkin maksaisin tuon hinnan.

Oscarilla on vanhuuden mukana tullut hassu tapa vaeltaa vanhempieni kotona pois muun porukan luota, ja ryhtyä sitten jossain talon nurkassa haukkumaan ei-millekkään. Siskoni ja hänen poikaystävänsä tosin epäilivät, että Oscar vain eksyy isossa talossa, ja huutaa näin apua paikalle. Muutoin muisti pelaa hyvin, aina kun ihmiset ovat syöneet, tulee Oscar ilmoittamaan vinkumalla, että nyt on hänen vuoronsa saada ruokaa.

Pääsiäisenä teimme pitkiä lenkkejä metsässä, ja Senni kulki kiltisti aina polkua pitkin meidän ihmisten mukana. Oscaria ei maastoon enää otettu, sillä kilometrien pituiset lenkit maastossa ovat papparaiselle jo liian rankkoja. Saimme myös mukavan luonto-shown, kun metsälammen poikki meitä uiskenteli tarkastelemaan kaksi valkoposkihanhea, jotka vain poseerasivat pitkään edessämme. Kaikki ihmiset olivat tästä ihastuksissaan, mutta Senni olisi halunnut maistaa hanhenrintaa...

Pääsiäinen 1/2

On ilmoja pidellyt!

Minun ja Sennin pääsiäisen viettoon sopi mainiosti lämpö ja auringonpaiste, niin kuin varmasti monen muunkin. Perheeni luona maalla vietettiin risutalkoita, tehtiin pitkiä lenkkejä ja nautittiin kevään toistaiseksi lämpimimmistä (voi ei mikä sana, millä ulkomaalaiset ikinä oppivat ymmärtämään suomen kieltä?) päivistä ulkosalla.

Perjantain aloitimme ajamalla Viikkiin match show'hun. Taktisesti ajoitin saapumisemme 20 min ennen kehien alkamista, jottei tule liikaa odottelua - ja samaa taktiikkaa käytti sata muutakin koirakkoa. Jono kiemurteli Gardenian pihalla, ja vasta puoli yhden aikaan kaikki halukkaat oli saatu rekisteröityä mukaan. Pieniä aikuisia oli yli seitsemänkymmentä! Onneksi minulla oli retkituoli mukana, sillä kotiin pääsimme vasta puoli neljän aikaan... Suurempaa menestystä ei tullut, mutta saimme punaisen nauhan. Punaisia olikin lähes 40, joista neljä palkittiin. Senni keskittyi hyvin, ja jaksoi seistä ja kävellä myös loppukehässä tiiviissä tunnelmassa, joten täydet pisteet siitä. Hyvä aloitus tälle kisakaudelle.

Metsälenkeillä Senni sai nauttia vapaudesta, ja kulki kiltisti mukana kutsuja totellen. Sunnuntaina vanhempieni pihalla sitten testattiin vähän rajoja, ja Senni köpsötteli vierailulle naapuriin, joka on yli 100 m päässä. Minä tietysti kuljin rauhallisesti perässä, ja koitin saada Sennin takaisin, mutta Senni vain tarkasteli välillä vieläkö minä kuljen perässä... Onneksi naapurilla on kilttejä koiria, ja niiden luokse Senni varmasti olikin suunnistamassa. Koulutusoppien vastaisesti annoin sitten Sennin jäädä hetkeksi Pennin kanssa telmimään, saapi nähdä poiminko näitä tottelemattomuuden hedelmiä sitten koko kesän... Mutta kesäksi talojen väliin kasvaa enemmän kasvillisuutta, ja Sennin tulee olemaan hankalempaa lähteä retkelleen.

Huomenna lisää kuvamateriaalia ja Oscarin kuulumiset.

Oscarin vauhtiviikonloppu

Tyttöjä! Vanha herra Oscar sai viime viikonloppuna nauttia kahden nuoren neidin seurasta, kun vanhempani lähtivät reissuun, ja me kaupunkilaiset lähdimme maalle koiravahdiksi. Saisiko olla tummaa vai vaaleaa, Oscar? Neitiseuran kunniaksi Oscar pääsi myös "parturiin".

Oscarin turkki on nykyään vanhuuden ja kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi menettänyt jo nuoruusvuosien tuuheuden, mutta kyllä vanhankin papan turkista tuli hieno, kun kupillinen karvaa siitä nypittiin irti. Monet lopettavat vanhojen koirien turkin nyppimisen ja ajelevat turkin, joko omaa tai koiran etua ajatellen. Mutta ainakin meillä oikeanlainen trimmaus on nykyään paljon helpompaakin kuin nuorena, eikä Oscar laita yhtään vastaan, vaan nauttii käsittelystä ja saamastaan huomiosta. Lisäksi ajelu veisi karkeasta karvasta sen parhaat ominaisuudet, eikä leikattu turkki ei ole yhtä lämmittävä ja likaa hylkivä, joten meillä nypitään edelleen, kohta jo viidettätoista vuotta!

Oscar ennen trimmiä...

...Päivän saalis...

...ja tyylikkäänä trimmin jälkeen.

Sella ja Oscar eivät olleet ennen tavanneet, mutta Oscar hyväksyi Sellan vieraakseen.Yötkin nukuimme sulassa sovussa 120 cm leveässä sängyssä, Mies, minä, ja kolme koiraa... Ahdasta? Kyllä. Mukavaa? Kyllä. Kaikki rakkaat samassa kasassa!

Terveisiä Aasiaan

Kotinurkat alkavat joskus kyllästyttää. Vaihtelun vuoksi lähdimme Sennin kanssa yhtenä päivänä iltalenkille merenrantaan Töölöön, Sibelius-puiston lähistölle. Päivä oli kylmä mutta ihanan aurinkoinen, ja Senni oli ensimmäistä kertaa elämässään meren äärellä.

Paras hetki oli, kun menimme Sibelius-monumentille. Sen ympäristössä vilisi aasialaisia, jotka olivat tulleet tätä monumenttia ihailemaan ja tietysti valokuvaamaan kaikkea mahdollista. Meidätkin napattiin heti kuviin kun puiston läpi kävelimme, ja aasialaiset hokivat toisilleen "champiooon, champiooon" Senniä osoitellen.

Päivä töissä

Yksi haaveistani toteutui tänään: Senni pääsi mukaani töihin! Tänään työpaikallani ei ollut ketään muuta paikalla, joten tämä oli hyvä totuttelupäivä. Ja oli tälle poikkeusjärjestelylle syykin, jonka avulla sain pomoni tähän suostuteltua; taloyhtiössämme tehdään lämmistyksen säätöä, ja asunnossa ramppasi huoltomiehiä koko päivän, joten Sennillä oli paljon rauhallisempaa minun kanssani työmaalla. Yksityisyyden säilyttämiseksi en kerro mitä teen työkseni ja missä, mutta pari anonyymia kuvaa voin täällä jakaa.

Päivä meni mukavasti, ja Senni aloitti sen tutkimalla uuden ympäristön hajuineen sentti sentiltä. Toimistossamme on suuret ikkunat, joista Senni näki ulos ja murisi ohikulkijoille ja tarkkaili maailman menoa, ja tähän aktiviteettin menikin paljon aikaa. Oli myös mukavaa, että Senni tunsi itsensä niin rennoksi, että pystyi nukkumaan parit päiväunetkin. Voi kun itsekin voisi sen joskus töissä tehdä... Omalta osaltani päivä tuntui menevän ohi hujauksessa, ja sain kaikki työtkin tehtyä ihan ajallaan. Toivottavasti voimme ottaa tämän joskus uusiksi, oli ihanaa kun ei tarvinnut kiirehtiä kotiin koiran luo.