Taas westikerhon koiratanssikurssilla

Westikerho järjesti sunnuntaina vuoden toisen westie-koiratanssipäivän Dream Team -areenalla Akaassa. Tällä kertaa puolet osallistujista oli koiratanssinoviiseja, ja puolet "jatkavia", eli jo koiratanssiin tutustuneita. Minä ja Senni oltiin jatkavissa, mikä tarkoitti sitä, että meille oli päivästä varattu yhteensä 30 minuuttia ihan omaa aikaa, jolloin kouluttaja Salla Haavisto keskittyi vain meihin. Etukäteen olin jo saanut esittää toiveen siitä, mihin asiaan haluaisin apua Sennin kanssa. Halusin käyttää tämän tilaisuuden vire- ja motivaatioharjoituksiin, joissa ollaan heikoimmilla hangilla.

Omalla toiminnallani ja kokemattomuudellani olen osaltani aiheuttanut sen, että Sennillä laskee mielenkiinto tekemiseen nopeasti, ja se alkaa haahuilemaan. Senni on myös hidas. Meidän koulutuksessa ei täten koulutettukaan koiraa, vaan minua. Salla neuvoi erilaisia palkkaustekniikoita ja hössöttämistä, jotka ovat tällaiselle laitan-namipussin-lanteille-ja-heitän-sieltä-ihmiselle todella arvokkaita. Jatkossa meidän tulisi saada treenaamiseen paljon vauhtia, mikä tosin omassa kerrostalokaksiossa taitaa olla aika haastavaa. Uusilla tekniikoilla kyllä jo näin väläyksiä uudesta Sennistä, ja ylipäätään päivän aikana sain huomata miten paljon parempi kontakti meillä oli viime tammikuiseen koulutukseen verrattuna.

Dream Team -areenalla on aina ihana käydä tanssimassa. Tanssikurssien lisäksi ollaan käyty siellä treenamassa juuri erkkarin show'ta, ja 1,5 tunnin kotimatkalla olen joka kerta pursunnut ideoita ja innostusta. Päivän kohokohta oli tällä kertaa harjoitus, jossa noin 30 sekunnin opeteltuun koreografiaan laitettiinkin kullekin koirakolle yllätysmusiikki - ja minun ja Sennin musiikki oli Aladdin -elokuvan Ei oo kaveria parempaa. 90-luvun Disney-klassikot ja erityisesti niiden musiikit ovat minulle todella rakkaita, joten eipä Salla arvannut kuinka oikeaan tuo biisi osui! Tuossa kohtaa päästiin Sennin kanssa aikamoiseen flow-tilaan tanssiessa, ja heti kotiin päästyessä piti vielä fiilistellä sitä biisiä ja tunnetta YouTubesta.


Postauksen kuvat otti Tessa, jonka tunnelmat päivästä voi lukea täältä.

Kesäprojektina koiratanssia westie-erikoisnäyttelyyn

Tammikuisen koiratanssikurssin jälkeen syntyi muutaman henkilön toimesta ajatus tehdä westiemäinen koiratanssiesitys rodun erikoisnäyttelyyn elokuun 15. päivä. Minua ei ollut vaikeaa suostutella tähän projektiin mukaan, sillä juuri tällaisia ennenkokemattomia juttuja on ollut Sennin kanssa mahtavaa tehdä. Ei sitä tässä aikuisen elämässä enää monessa kohtaa jännitä niin, että mahaa vääntää.


Show koostui kahdesta palasta; näyttelyn alussa olevasta viisiminuuttisesta avausnumerosta, ja näyttelyn puolivälissä olevasta noin 15-minuuttisesta Westie-sirkuksesta, jossa jokaisella oli soolo (ja koiratanssikonkari-Sallalla monta sooloa).

Ryhmämme, johon kuului yhteensä viisi naista ja kahdeksan westietä, kokoontui kesän aikana kahdesti. Kilometrejä välillämme oli suuntaan jos toiseenkin melkoisesti, aikataulujen yhteensovittamisen haasteista puhumattakaan. Yhteistreeneissä keskityttiin avausnumeron harjoitteluun, jossa olimme kaikki mukana yhtä aikaa. Soolot kunkin tuli harjoitella esityskuntoon itse, ja sitten niitä vain vähän hiottiin yhdessä. Sosiaalista mediaa hyödynnettiin suunnitteluvaiheessa toki myös, Facebookin viestiketjussamme on 300 viestiä. Miten sitä ennen pärjäsi ilman tällaisia apuvälineitä?

Vaatetus on tärkeä osa koiratanssiesityksiä oikean tunnelman ja teeman luomiseksi. Omasta sirkustirehtöörin takistani kiitän ompelutaitoista äitiäni, joka alkuhämmennyksen jälkeen sai hyvin kiinni ideastani ja teki takin alusta loppuun, vanhaa lakanakangasta hyödyntäen.

Sennin kanssa harjoittelimme kotona niin kauan, että minä osasin koreografian, ja show'n lähestyessä harjoittelimme myös ulkotiloissa, esimerkiksi tyhjässä koirapuistossa. Suurin huoleni (vanhana zumba-konkarina) ei ollutkaan muistanko koreografian, vaan kuinka Senni pysyy mukanani täysin rajaamattomassa ympäristössä, jossa on paljon yleisöä, muita koiria ja kaiken maailman ärsykkeitä.

No miten esitys sitten meni?
Avausnumerossa jouduin yllättymään kolmesti. Ensin siitä, että heti alkutahdeista Senni teki kaiken mitä pyysin. Sitten siitä, että yleisö ihan villiintyi, ja lähti taputtamaan rytmissä käsiään yhteen. Ja viimeinen yllätys oli, että Senni piti tätä taputusta hyvin arveluttavana käytöksenä, lopetti oman tekemisensä ja säntäsi pusikkoon. Onneksi kovin kauas ei uskaltanut vieraassa paikassa, vaan juoksi takaisin jalkoihini, mutta siinä vaiheessa meidän osuus tanssista oli jo ohi.

Westie-Sirkuksen alkaessa pyysimmekin yleisöä taputamaan Sennille vasta ohjelman lopussa, ja minun oli vain luotettava koiraan. Ilman rytmikästä taputusta Senni saikin tehtyä ohjelmamme alusta loppuun kanssani todella hienoon, Sennin kissamaiseen tyyliin. Kokonaisuutena esitys ainakin voitti yleisön puolelleen, vaikka kaikki ei mennytkään niin, kuin me taiteilijat olimme suunnitelleet.

Projekti oli ikimuistoinen, ja teki todella hyvää minun ja Sennin väliselle suhteelle, koska tuli treenattua niin paljon, ja ilmeisesti ihan oikeaan suuntaan. Esityksessähän pystyin palkkaamaan Senniä nameilla, toisin kuin kisoissa voi tehdä, mutta eipä olisi vielä vuosi sitten onnistunut tehdä neljää-viittä temppua putkeen ilman palkkaa niin kuin nyt. Kannatti lähteä mukaan!

Tanssikurssilla

 Vuoden 2015 ensimmäinen koirajuttu, check!

Ajeltiin eilen heti aamusta Akaan Viialaan Westiekerhon järjestämään koiratanssin tutustumispäivään. Minuahan ei tietenkään tarvinnut enää vakuuttaa lajin ihanuudesta, mutta odotin kovasti kouluttajan, Salla Haaviston tapaamista. Salla kisaa kolmen oman westiensä kanssa, on lajin tuomari, lajin Suomen mestari ja edustanut myös maajoukkueessa. Halusin tietää, miten hän sen oikein tekee; kuinka saada westie toimimaan niin innokkaasti ohjaajan kanssa yhteistyössä, kuin olen videoilta nähnyt.

Kurssi kesti viisi tuntia. Koirat, yhteensä yhdeksän kappaletta jaettiin kahteen ryhmään, jotta välillä osa sai levätä, ja toinen puoli teki töitä. Salla kertoi myös lajin säännöistä lyhyessä teoriaosuudessa.

Ohjaajien alkulämmittelyn jälkeen harjoittelimme koiratanssin perustemppuja; pyörähtämistä, jalkojen välistä pujottelua ja ohjaajan kiertämistä. Osa koirista oli täysin aloittelijoita, osalle liikkeet olivat jo tuttuja. Minulle ja Sennille Salla näytti liikkeistä haastavampia variaatioita. Meillä oli tosin hieman hakusessa se kuuluisa tekemisen meininki, ja Senni ei meinannut millään pysyä luonani. Vaikka meillä onkin takana valtava määrä treenitunteja, niin kontaktissa on vielä paljon tehtävää. Toisaalta oli hyvä, ettei kaikki mennyt kuin tanssi (heh), koska Salla näki ongelmamme ihan käytännössä, ja antoi hyviä vinkkejä motivaatioon ja vireeseen.

Motivaatio ja vire-osio olikin meille kurssin kaikista antoisin osio, harmi etten tajunnut videoida sitä! Yleensä tämä osio ei kuulemma edes kuulu tanssi alkeiskurssiin, mutta westieiden kohdalla Salla teki poikkeuksen. Asiaa havainnollistaakseen hän näytti kaikkien kolmen koiransa kanssa, miten ne saadaan innostumaan ja tanssimaan, ja kaikille kolmelle olikin eri tapa viestiä. Tämän jälkeen saimme kokeilla runsasta väline-arsenaalia palkkaukseen, esimerkiksi leluja, penaaleja, suklaamunan lelukuoria ja pakasterasioita namien piilotukseen. Oman pääni päällä syttyi lamppu; miksi olla nami-automaatti, kun voi olla jännittävä ja arvaamaton lelunsinkoaja! Omissa treeneissä pistämmekin nyt temppuharjoitukset paussille, ja keskitymme lyhyisiin, korkeavireisiin harjoituksiin, joissa haluan nähdä Sennin hännän heiluvan.

Harjoittelimme myös lyhyen koreografian, jossa hyödynnettiin aiemmin harjoiteltuja temppuja, ja lopuksi teimme sen pari kertaa koirienkin kanssa. Tai no, ne tekivät jotka pystyivät, Sennillä ainakin oli mielessä paljon paremmat kuviot tässä vaiheessa päivää, eivätkä ne sisältäneet yhteistyötä kanssani. Myöskään meidän soolotanssi-osio hieman aiemmin ei ihan mennyt niin kuin sen haaveilin menevän, mutta toisaalta oli todella hyvä, että meidän ongelmat näkyivät ihan käytännössä, ja Salla pystyi antamaan vinkkejä ja neuvoja tilanteen korjaamiseksi. Taas kerran ne ratkaisun avaimet ovat tässä päässä hihnaa.

Yhteenvetona kurssi oli aivan ihana, ja olen todella iloinen siitä että sinne lähdettiin, vaikkei sitä ihan kotinurkilla järjestettykään. Vaikein osuus oli parintuntinen kotimatka pimeällä moottitiellä räntäsateessa aivan yksin, koska Senni luonnollisesti sammahti takapenkille saman tien, kun Citroënin nokka kääntyi kohti Helsinkiä. Saatoin jopa ajatella, että miksei Senni voi koskaan ajaa meitä kotiin, miksainaminä...

Kuvaamisessa apuna oli Tessa, joka nappasi kamerani odotellessaan omia vuorojaan. Kiitos ihanista kuvista!

Ihmisten edessä Wuosisatamarkkinoilla

Koiratanssi on aihe, josta on jostain syystä ollut blogiin vaikeaa kirjoittaa, ja koko aihe on jäänyt taka-alalle, vaikka se on ollut meidän harrastus jo 1,5 vuotta. Kerran viikossa me kuitenkin käydään treenaamassa tmi Rähinällä, ja innostavina aikoina treenataan kotonakin paljon temppuja.


Rähinän koirat ovat perinteisesti esiintyneet Vihdissä järjestettävillä Wuosisatamarkkinoilla, joilla oli vuonna 2013 jo 15 000 kävijää. Marjaana pyysi meitä mukaan tänä vuonna jo alkuvuodesta, ja suostuin. Onhan meillä aikaa treenata, ajattelin. Hupsista heijaa, nyt olikin jo elokuu, ja oli aika lunastaa annetut lupaukset.

Kaada! -En! Wouwouwou!

Mukana olevien koirakkojen määrä muuttui ihan viime hetkille asti, ja lopulta esiinnyimme Marjaanan, Fanni-bouvierin sekä tietysti Sennin kanssa. Mitään sovittua koreografiaa ei ollut, vaan vuorotellen esittelimme koiriemme taitoja, muutama liike kerrallaan.

Meidän vuoro oli ensin, koska aloitukseksi oli ajateltu hauska ei koiria -kyltin kaato, jonka Senni osaa hyvin. Kovalla soivat musiikit, lavan hajut ja jopa katsomassa olleet lapsetkin olivat aluksi kuitenkin liian houkuttelevia, ja meidän pari ekaa vuoroa taisi mennä siihen, että yritin saada Sennin huomion lavalla ja show'n käyntiin. Loppua kohden Sennikin alkoi keskittyä, ja saimme tehtyä vaikeatkin liikkeet, kuten selän päälle hypyn ja maassa kierimiset kunnialla. Oli myös hienoa, että Senni oli vapaana koko esityksen ajan, eikä edes yrittänyt karata minnekään.

Petrattavaa siis on, erityisesti kontaktin kanssa, mutta vitsit oltiin rohkeita kun tehtiin tämä! Pitää myös olla itselleen armollinen, koska tämä oli meidän eka esitys. Päivästä jäi mukava fiilis, sekä kova halu treenata yhteistyötä entistä paremmaksi, ja esiintyä lisää.

Senni tahtoo poikaystävän

...eli Sennillä alkoi juoksut! Suurena päivänä Senni oli 7 kuukautta ja 19 päivää vanha. Täydellinen ajoitus, koska nyt jos kaikki menee hyvin, juoksut ehtivät loppua juuri kesälomani alkuun, ja voimme puuhailla neljä ihanaa viikkoa kaikkia koirajuttuja ilman rajoitteita. Parina päivänä Senni on selkeästi ollut huonolla tuulella, ja poikkeuksellisesti haukkunut vastaantulevat koirat ja yöllisen Hesarinkin. Tutulle cairn-urokselle Senni heittäytyi maahan selälleen ja, kröhöm, nautti saamastaan huomiosta jos näin kiltisti sanotaan.

Kasvun pitäisi pysähtyä nyt tähän. Säkää en ole mitannut, mutta painoa on 7,1 kiloa. Rotevuutta Sennille saisi vielä tulla, rintakehän kasvu voisi auttaa myös hieman sivuille sojottaviin etutassuihin. Meidän piti mennä sunnuntaina Mätsäriin Tuomarinkartanolle, mutta jäädään kotiin treenaamaan tanssimuuveja juoksujen vuoksi. Koiratanssissa oli tällä viikolla vain me, joten saatiin tehokasta yksityisopetusta juoksuista huolimatta. Harjoiteltiin pahvilaatikkoon menoa sekä palkaamista kupista, koska Senni on melkoisen keskittynyt oikeaan käteeni sieltä aina saatavien namien vuoksi... Itsenäisesti opetin Sennille minun kiertämisen vastapäivään, toiseen suuntaan liike oli harjoiteltu jo aikaisemmin. Pikkupentuna kun treenattiin vain kaksin, tuli tehtyä paljon enemmän, ja uusia temppuja lisättiin valikoimaan noin yksi per viikko. Nyt kun käydään ohjatuissa treeneissä ja harjoitellaan montaa asiaa yhtäaikaa, tuntuu ettei mitään saa ihan valmiiksi niin nopeasti. Tosin temputkin nyt vaikeutuvat, eikä treenejäkään ole kotona pidetty ihan niin ahkerasti kuin ennen. Kesälomalle onkin suuria treenisuunnitelmia!