Mimmit mättähillä

 

Kannatti rämpiä umpihangen läpi meidän salaiseen metsäpaikkaan, sillä metsässä oli jo mukavan kuivaa ja lumetonta. Viimeisestä vapaana juoksemisesta (jos koirapuistoa ei lasketa) olikin jo aivan liian kauan aikaa, jopa niin kauan että en tiennyt voinko täysillä luottaa koirien luoksetuloon. Mutta tuo huoli oli turha, sillä kalkkunaleike taskussa on varma vahviste "tänne"-käskylle.

Metsästynlain mukana koirat pitäisi pitää kiinni maaliskuun alusta lähtien, joten olimme metsäretkellä myös lainrikkojia, pientä lisäjännitystä siitä siis. Mutta vannon että metsän eläimiä ei vahingoitettu tämän retken aikana.

Senni kaivoi sammalmättääseen ison kolon ja tunki päänsä sinne. Onkalosta löytyi jotain aivan ihanaa, jota ei todellakaan jaettu Sellan kanssa. Mitä maasta löytyi, emme koskaan saa tietää, koska annoin Sennin nauttia saalistaan rauhassa.

Tässä kohtaa voisi muuten vähän mainostaa Markolta joululahjaksi saamaani objektiivia, 17mm 1:2.8 M.Zuikoa Olympus Peniin. Sopii sekä yleiskuviin että lähikuviin, ja kuvat ovat todella tarkkoja. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu sillä. Nyt kun minulla on sekä 45mm että tuo 17mm, niin tuntuu siltä ettei tarvitse vähään aikaan haikailla muita objektiiveja, ja kameran mukana tullut perusobjektiivikin on jäänyt tyystin käyttämättä.

Sanoiko joku "tänne"?

Kun olimme jo melkein päätepisteessämme, Senni hermostui. Se juoksi joka suuntaan haukkuen, ja oli todella levoton. Onneksi ei kuitenkaan uskaltanut lähteä luotani kauas, ja sain molemmat koirat kytkettyä hihnoihin. ...jonka jälkeen vasta tajusin mikä oli levottomuuden aiheuttanut - naapurin hevoset olivat tulleet aitauksessaan todella pitkälle metsään, ja olimme olleet aivan niiden vieressä koko ajan.

Hetken aikaa ihasteltiin näitä eläimiä yhdessä, ja hepatkin tulivat aitauksessaan aivan meidän luo. Lajienvälinen tervehdys oli koirien puolesta äänekäs, mutta tiedän naapurin hevosten tottuneen koiriin, joten käytin hetken hyödyksi ja yritin saada omat koirat rauhoittumaan, ja se meni ihan hyvin.

 Sellan ilme on paljonpuhuva, "m-m-mitä nuo ovat...?"

Lampaita laskemassa

Tässäpä mainio kesäretkikohde; Tikkurilan lammasaitaus! Vantaan kaupunki kertoo kohteesta seuraavaa:

Lampaat hoitavat tänäkin vuonna Tikkurilan keskuspuiston viljelymaisemaa ja samalla ilahduttavat kuntalaisia. Rodultaan lampaat ovat suomenlampaita. Karitsat ovat syntyneet Helsingissä Haltialan tilalla keväällä 2014. Laitumelle tullessaan ne ovat noin kolmen kuukauden ikäisiä. 

Lampaisiin pääsee tutustumaan lähemmin kahden katselupaikan kohdalta, jotka sijoittuvat aitauksen etelä- ja länsiosaan. Katselupaikoilla olevissa opastetauluissa annetaan ohjeita mm. lampaiden syöttämisestä ja varoitetaan aitauksen sähköaidasta. 

Ei siis maksa mitään, ja lampaita pääsee katsomaan kosketusetäisyydeltä ihan luvan kanssa - koirat mukaan lukien. Käytöstavat on toki muistettava, ja ruokinnassakin on sääntönsä. Senni ja Sella olivat kuitenkin yhtä kiinnostuneita lampaista kuin lampaat niistä, ja tuttavuutta hierottiin ystävälliseen sävyyn.

Aikuisetkin koirat on välillä hyvä altistaa uusille kokemuksille ja asioille. Hurjin paikka mihin tytöt ovat joutuneet on ollut tulishow Kansalaistorilla, eturivistä katsottuna. Siihen verrattuna lauhkeat lampaat olivatkin ihan iisi juttu.

Sella laskee; yksi, kaksi, kolme, neljä...

Valkoisilla on vähemmistökokous.

 Lisätietoa aitauksesta täällä.

Hiipivä tiikeri, piilotettu westie

Ennen kuin minulla oli mahdollisuus ottaa koiraa, hankin tiikerin. Tiikeri on ollut kiitollinen lemmikki; ei ole vaatinut ulkoilutusta, on pärjännyt ilman eläinlääkärikäyntejä, ja ruokakulutkin ovat olleet kohtuulliset. Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole ollut, mutta tiikeri on kätevä vaatteidenlaskupaikka vahtii mielellään vaatteitani. Asuntoon tulleet huoltomiehetkin ovat säästyneet ilman naarmuja, vaikka ovatkin aluksi säikähtäneet eksoottista lemmikkiä. Senni ja Tiikeri ovat tulleet toimeen hyvin, ja isosta kaverista saa tukea ja turvaa kun maailma ahdistaa. Eikä kotona tarvitse olla koskaan yksin.

Uusi iso ystävä

Sumuisella sunnuntailenkillä voi törmätä yllättäviin olentoihin, minäkin ensin säikähdin että joku tulee valtavan koiran kanssa vastaan. Mutta sieltähän tulikin Mörri, 21-vuotias eläkeläisheppa. Ja mitä mieltä rohkea terrierini kohtaamisesta olikaan?

En ole koskaan nähnyt tuollaista koiraa!

 

Kautta likaisten tassujeni, on se iso...

...ja haisee oudolta.

Iiiiiiiiiiiks se pussasi mua!

Leikkisitsä mun kaa?