sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tanssikurssilla

 Vuoden 2015 ensimmäinen koirajuttu, check!


Ajeltiin eilen heti aamusta Akaan Viialaan Westiekerhon järjestämään koiratanssin tutustumispäivään. Minuahan ei tietenkään tarvinnut enää vakuuttaa lajin ihanuudesta, mutta odotin kovasti kouluttajan, Salla Haaviston tapaamista. Salla kisaa kolmen oman westiensä kanssa, on lajin tuomari, lajin Suomen mestari ja edustanut myös maajoukkueessa. Halusin tietää, miten hän sen oikein tekee; kuinka saada westie toimimaan niin innokkaasti ohjaajan kanssa yhteistyössä, kuin olen videoilta nähnyt.


Kurssi kesti viisi tuntia. Koirat, yhteensä yhdeksän kappaletta jaettiin kahteen ryhmään, jotta välillä osa sai levätä, ja toinen puoli teki töitä. Salla kertoi myös lajin säännöistä lyhyessä teoriaosuudessa.

Ohjaajien alkulämmittelyn jälkeen harjoittelimme koiratanssin perustemppuja; pyörähtämistä, jalkojen välistä pujottelua ja ohjaajan kiertämistä. Osa koirista oli täysin aloittelijoita, osalle liikkeet olivat jo tuttuja. Minulle ja Sennille Salla näytti liikkeistä haastavampia variaatioita. Meillä oli tosin hieman hakusessa se kuuluisa tekemisen meininki, ja Senni ei meinannut millään pysyä luonani. Vaikka meillä onkin takana valtava määrä treenitunteja, niin kontaktissa on vielä paljon tehtävää. Toisaalta oli hyvä, ettei kaikki mennyt kuin tanssi (heh), koska Salla näki ongelmamme ihan käytännössä, ja antoi hyviä vinkkejä motivaatioon ja vireeseen.

Motivaatio ja vire-osio olikin meille kurssin kaikista antoisin osio, harmi etten tajunnut videoida sitä! Yleensä tämä osio ei kuulemma edes kuulu tanssi alkeiskurssiin, mutta westieiden kohdalla Salla teki poikkeuksen. Asiaa havainnollistaakseen hän näytti kaikkien kolmen koiransa kanssa, miten ne saadaan innostumaan ja tanssimaan, ja kaikille kolmelle olikin eri tapa viestiä. Tämän jälkeen saimme kokeilla runsasta väline-arsenaalia palkkaukseen, esimerkiksi leluja, penaaleja, suklaamunan lelukuoria ja pakasterasioita namien piilotukseen. Oman pääni päällä syttyi lamppu; miksi olla nami-automaatti, kun voi olla jännittävä ja arvaamaton lelunsinkoaja! Omissa treeneissä pistämmekin nyt temppuharjoitukset paussille, ja keskitymme lyhyisiin, korkeavireisiin harjoituksiin, joissa haluan nähdä Sennin hännän heiluvan.


Harjoittelimme myös lyhyen koreografian, jossa hyödynnettiin aiemmin harjoiteltuja temppuja, ja lopuksi teimme sen pari kertaa koirienkin kanssa. Tai no, ne tekivät jotka pystyivät, Sennillä ainakin oli mielessä paljon paremmat kuviot tässä vaiheessa päivää, eivätkä ne sisältäneet yhteistyötä kanssani. Myöskään meidän soolotanssi-osio hieman aiemmin ei ihan mennyt niin kuin sen haaveilin menevän, mutta toisaalta oli todella hyvä, että meidän ongelmat näkyivät ihan käytännössä, ja Salla pystyi antamaan vinkkejä ja neuvoja tilanteen korjaamiseksi. Taas kerran ne ratkaisun avaimet ovat tässä päässä hihnaa.

Yhteenvetona kurssi oli aivan ihana, ja olen todella iloinen siitä että sinne lähdettiin, vaikkei sitä ihan kotinurkilla järjestettykään. Vaikein osuus oli parintuntinen kotimatka pimeällä moottitiellä räntäsateessa aivan yksin, koska Senni luonnollisesti sammahti takapenkille saman tien, kun Citroënin nokka kääntyi kohti Helsinkiä. Saatoin jopa ajatella, että miksei Senni voi koskaan ajaa meitä kotiin, miksainaminä...


Kuvaamisessa apuna oli Tessa, joka nappasi kamerani odotellessaan omia vuorojaan. Kiitos ihanista kuvista!

1 kommentti:

  1. Vau, kuulostipa kivalta!:) Itseäni niin harmitti, kun tuo järkättiin niin kaukana meiltä (liki 3h ajo...) ja kun itsellä ei vielä sitä ajokorttia ole niin oli mahdoton tehtävä. Ehkäpä ensi kerralla, jos saman tyyppinen kurssi tulisi uudelleen ja se kortti olisi kädessä.

    VastaaPoista