Senni ja Sella pentutreffeillä

Tässä on Pompadour!

Pikkusiskoni avomiehineen toteutti pitkäaikaisen haaveen uudesta perheenjäsenestä, ja viime viikolla heille muutti pieni westiepoika Who's -kennelistä. Meidän lauma kävi pikkuista jo tervehtimässä tämän uudessa kodissa. Sella oli aivan kauhuissaan ja katsoi paremmaksi vältellä pentua, joka taas johti siihen, että Senni änki aina itsensä Sellan ja pennun väliin ja puolusti Sellaa. Tapaamisen jälkeen Markon kanssa nauroimmekin, että vaikka Senni aina esittää niin viileää Sellaa kohtaan, niin kyllä siellä taustalla kuitenkin jotain kiintymystä on.

Sennin pinna pennun läheisyyden suhteen oli yllättävän lyhyt, vaikka Senni on ollut useasti pentujen kanssa tekemisissä. Senni piti alkunuuhkaisujen jälkeen tiukasti kiinni omasta reviiristään murinalla ja ärhäntelyllä. Seuraavaan tapaamiseen otan namipussin mukaan, ja täytynee helliä pentua vähän Senniltä salaa, ettei tarvitse olla niin mustasukkainen. Myös tapaaminen vain westieiden kesken voisi olla hyvä idea, kun Senniltä putoaisi tuo poliisitehtävä pois. Mutta pentu oli kyllä todella reipas (kuten pikkuwestien pitääkin olla) ja Senniin ihastunut, eikä tuntunut olevan moksiskaan, vaikka sai suoraa palautetta. Kyllä näistä kaverit vielä tulee!

Sennin puolustuspartio matkalla pelastamaan Sellan pinteestä.

Pompadour oli todella pikkuinen ja hauraan tuntuinen, tuon ikäisellä pennulla kun kaikki luut ja nivelet ovat vielä keskenkasvuisia ja vähän sinnepäin. Pentu on ollut vieraskorea tai todella fiksu, sillä siskoni kertoman mukaan se nukkuu kiltisti 10 h yöunia omassa pedissään, osaa jo tehdä tarpeensa ulos ja pyytää sinne itse kun tarvitsee mennä, ja pärjää itsekseen pieniä pätkiä. Eli todella hyvin on elämä uudessa kodissa alkanut, toivotaan kaikkea hyvää uudelle perheenjäsenelle!

Pompadour sai myös oman tagin blogiini, sillä aion jatkossakin altistaa teidät lukijat pentukuville.

Kukka kävi kylässä

 
Meillä oli kotona pienet illanistujaiset viikonloppuna, ja saimme mukaan myös shih tzu-Kukan naapuritalosta. Kukan emäntä on koirapuistoystäväni; olemme tänä vuonna tutustuneet meidän koirapuistossa, ja viettäneet monta pimenevää iltaa siellä Sennin, Sellan ja Kukan kanssa, jotka ovat kaikki lähes samanikäisiä narttuja. Koirat tulevat toimeen, ja me ihmiset vielä paremmin.

Kukka oli hyvin reipas vieras, ja tutki tarkkaan illan aikana mitä kaikkia leluja meidän koirilla on - kirjaimellisesti tyhjensi lelukorit! Muuten niin hyväntuulinen Sella oli yllättäen tästä hieman näreissään, ja olisi halunnut aina juuri sen saman lelun, millä Kukka kulloinkin halusi leikkiä. Minullahan on kaksi siskoa, joten kyllä muistan lapsuudesta miltä tuo tuntuu, mutta ehkä tässä on Sellalle pieni kehityskohde käytöksen suhteen. Tai sitten vain ensi kerralla laitetaan lelut piiloon.

Koirien tarjoilut koostuivat raikkaasta helsinkiläisestä vesijohtovedestä vuosikertaa 2015, sekä kana-tikuista. Tikkujen syönti meni sentään sivistyneesti rinnatusten ja kukin keskittyi vain omaansa.

Koirapikkujoulut

Sella, Senni, Fanni, Kani, Goldie ja Liina

Vietimme taannoisen Lemmikkimessu-show'n porukalla eilen karonkkaa, joka vuodenajasta johtuen olisi hyvin voinut olla myös pikkujouluperjantai. Myös Sella pääsi mukaan, vaikkei messuilla tanssinutkaan, ja voi että miten hyvin pikku arkajalka pärjäsi uudessa koiraporukassa.

Senni ja bouvier Fanni löysivät viimeistään nyt yhteisen sävelen, ja terrieri yritti koko illan höpsöttää isoa kaveriaan, ja tiukan paikan tullen pakeni sohvien ja pöytien alle turvaan. Kaikki kuusi koiraa ovat narttuja, ja voisin vaikka kuinka kauan katsella mitä tuo lauma puuhaa ja ihailla sitä, miten hyvin noin erilaiset koirat tulevat toimeen keskenään.

Koira-arvoitus

Seuraavaksi esitellään kaksi koiraa, arvaatteko miten ne liittyvät toisiinsa?

Ensin Ansa.

Ansassa on mäyräkoiraa, jackrusselia, havanankoiraa ja tiibetispanielia. Ansakin on ollut nuorempana ihan musta, ja se on iän myötä alkanut harmaantumaan - vaikkei mikään vanha koira olekaan, vasta muutaman vuoden ikäinen.

Ja sitten Kessu.

Kessu on japaninpystykorva, myöskin muutaman vuoden ikäinen.

...ja keitä he ovat? No Sellan vanhemmat!

On tuo peritymistiede ihmeellistä, sillä ei ihan heti uskoisi Sellan isää puhtaan valkoiseksi. Jonkinverran Sella taitaa isäänsä muistaa, sillä kerran koirapuistossa kanssamme oli japaninpystykorvauros, eikä Sella aristellut sitä ollenkaan, vaikka yleensä onkin kovin hitaasti muille koirille lämpiävä.

Monet koiranpennut syntyvät emonsa huomiin, eikä isää näy mailla halmeilla (vaikka eipä se taida mitään haitata). Sella on kotoisin harvinaisesta, ehjästä koiraperheestä. Vanhemmat asuivat yhdessä pentujen syntymän aikaan, ja asuvat edelleenkin saman katon alla. Sellan ulkonäkö kerää paljon kommentteja mihin tahansa menemmekin, joten nyt on aika esitellä millä yhdistelmällä Selloja syntyy. Kessu ja Ansa ovat Miehen kaverin ja tämän kihlatun koiria, siksi ne kuuluvat yhä Miehen ja Sellan elämään. 

Kuka arvasi oikein?

Kessu + Ansa = Sella

Westie-vaalit

...eli westie-festivaalit! Oltiin eilen Sennin kanssa mukana, kun 60 valkoista länsiylämäänterrieriä kävi samaan aikaan lenkillä, oli siinä ohikulkijoilla ihmettelmistä. Tapahtuma järjestettiin Helsingin Konalassa, ja lenkkimaastoina oli kaunista puisto-aluetta, sekä puro, jossa osa koirista sai käydä myös uimassa. Sennikin olisi halunnut uimaan, mutta olin tylsimys ja vein mielummin autolla kotiin puhtaan ja kuivan koiran (vastalauseeksi Senni hieroi juuri pestyt valjaansa ruohoon, ja valjaat likaantuivat...).

Mukana oli myös Sennin velipuoli Peetu, joka onkin jo monesti tavattu koiranäyttelyissä. Peetun elämää voi seurata täällä, klik. On Sennissä ja Peetussa aika paljon samaa näköä. Ylipäätään eilen näkyi monenlaisia westejä, kuten kuvista huomaa. Omani olisin kyllä varmasti tunnistanut, vaikka olisi päästetty 60 koiraa ilman pantoja ja valjaita vapaaksi!

Söpöliinit

Viime viikon tiistain mätsärissä tapasimme Tarmo-westien emäntineen.
Senni viihtyy sinkkuna eikä poikaystävä kuulemma kuulu lähisuunnitelmiin, mutta kavereita he Tarmon kanssa voivat kuulemma olla.

Vappuvieras

Vappuaattona siskoni soitti minulle. "Oletko töissä tänään viiden aikaan?" hän kysyi. Vastasin myöntävästi, ja hän kertoi minun saavan vappuyllätyksen.

Viideltä hän sitten seisoi työpaikkani aulassa, taluttaen berhandilaista. Tämän berhandilaisen runko oli kuitenkin hyvin kevyt, se on jopa ilmavaa mallia. Koiravappupallo! Jos olisin itse saanut valita vappupallon itselleni, niin juuri tälläinen perässävedettävä koiramallihan se olisi ollut. Ja kyllähän minä vastuullisena koiranomistajana tiedän, että tälle kaverille olisi varmasti ollut lempeämpää olla esittelemättä sitä Sennille ja Sellalle, mutta pitihän sitä kokeilla... Tytöt, tässä on Wuffe!

Sennihän päätti terrierimäisesti tietysti ottaa vierailijalta luulot pois, ja Wuffe menetti nopeasti toisen korvansa, auts. Sella ei halunnut tehdä lähempää tuttavuutta ollenkaan, ja liekö pakokauhu tästä kolmannesta pyörästä johtanut siihen, että ensimmäistä kertaa tytöt makasivat yhtä aikaa Sellan pedissä. Loppuillan Wuffe joutuikin viettämään yksin makuuhuoneessa, jotta enemmiltä hampaanjäljiltä säästyttiin.

Tänään Wuffe muutti miehen luota meille takaisin, ja tunnelma on jo ollut paljon rauhallisempi. Sellakin uskaltautui tutustumaan Wuffeen, turvallisesti takapuolta haistelemalla. Wuffe on selvästi syntynyt jossain lämpimässä maassa, sillä ulkona se muuttui heti laihaksi ja ryppyiseksi, mutta sai massaa takaisin kun toin sen kodin lämpöön.

Wuffen innoittamana opiskelin vappuna lyhyen oppimäärän berhandilaisista, ja nyt tiedän, että pentuja syntyy Suomessa noin sata vuodessa, ja että monesti berhandilaisten perheissä autot vaihtuvat pakettiautoihin. On myös syytä varautua suureen määrään kuolaa ja tihentyneeseen siivoustarpeeseen kotona. Jos mahdollista, käydään kyllä stalkkaamassa Wuffen rotukavereita Järvenpään koiranäyttelyssä parin viikon päästä.

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä

Tunnustan. Olen taas jäänyt koukkuun koirapuistoiluun. Koko kevään olemme joutuneet sitä karttamaan, sillä westien pitkät masukarvat+kura tai muta = varma pesukeikka ja kämppä täynnä likaa. Puistossa käymisellä on se huono puoli, etten minä saa siellä yhtään liikuntaa, Senni tosin saa juosta minunkin edestäni, ja on jälkeenpäin aina väsynyt ja onnellinen... Miksiköhän silti on aina vähän huono omatunto, jos korvaa lenkin puistolla? Tällä kertaa meillä oli puistossa seurana bichon-pojat, ja meno oli enemmän kuin vauhdikasta.

Senni ei vieläkään osaa sanoa ei. Kannattaisi kyllä opetella, sillä Sennin vetovoima on näillekin uroksille ylitsepääsemätöntä, ja pojat unohtavat kaiken muun, vain Senni kiinnostaa. Söpöjähän nuo ovat kuin mitkä, kolme valkoista salamaa. Senni ei ihan ymmärrä, minkä perässä pojat oikeasti ovat, mutta huomion keskipisteenä on kuitenkin mukava olla, ja  Senni juoksutti poikia ympäri puistoa. Viime viikonloppuna huomasin, että valeraskauskin on taas alkanut, ja maidontuotanto käynnistynyt, mutta muutoin tämä "siunattu tila" ei ole Senniin vaikuttanut.

Huomenna alkaa pääsiäisloma, ja lähdemme maalle, ihanaa! Viime pääsiäisenä kävimme järven jäällä kävelemässä päivittäin, tänä vuonna lenkit voikin jo hoitaa metsässä. Suunnitelmissa on paljon ulkoilua, turkin trimmaus, ja tietysti Oscarin halimista. Pääsiäinen on kyllä paras pyhä, sillä se osuu aina (keväiseen) viikonloppuun, kestää neljä päivää, eikä sisällä mitään yhteisesti aikataulutettua ohjelmaa, joten saa kunnolla rentoutua.

Jos jääkarhu ja mustakarhu painisivat

 ...se voisi näyttää jokseenkin samalta, kuin Sennin ja Sellan painiottelut. Tytöt tuntuvat viihtyvän koko ajan paremmin toistensa seurassa, ja päiväohjelmaan kuuluu nykyään villiä painia, useasti päivässä. Paini ei rajoitu vain lattiatasoon, vaan haastetta haetaan ottamalla kaverista mittaa myös sängyllä ja sohvalla, missä lisäjännitystä (minulle) tuo mahdollisuus pudottaa toinen lattialle. Paini on haastava laji kuvattavaksi, ässä toistaiseksi parhaiten touhua kuvaavat otokset.

Onkohan tämä nyt sitten se voittajan hymy?