Ei saa säikytellä

01: 15 Oscar miettii, miksi ei ole kotonaan nukkumassa

 Sennin 2-vuotisrokotuksissa menin eläinlääkäriasemalla ajattelemaan, että onpas mukavaa olla täällä kerrankin ilman mitään oikeaa hätää. Karma on narttu ja sitä rataa, ja alle viikkoa myöhemmin vietin pari tuntia Aistin päivystyksessä Oscarin ja äitini kanssa keskellä yötä. Oscar oli saanut jonkinlaisen kohtauksen yhdeksän aikaan illalla, ja lysähtänyt x-asentoon lattialle pääsemättä itse ylös. Myös hengitys oli ollut vaikeaa ja raskasta, joten papparainen vietiin päivystykseen kaiken varalta, sillä myös sydänkohtaus olisi sopinut oireisiin. Koska en ollut nähnyt Oscaria viikkoihin, ja huoli koirasta oli minullakin kova, menin mukaan asemalle.

Omaa vuoroamme saimme odottaa kauan, ja siinä ehti Oscarikin jo virkistyä. Mitään vikaa koirasta ei löydetty, eikä jatkotutkimuksia tehty, joten saimme kotiutuskäskyn puoli kahden aikaan yöllä. Kohtauksen syy jäi hämärän peittoon, epilepsiaan siinä oli kai eniten viitteitä.

Alle viikko tästä, ja Senni pääsi yllättämään. Roskiksesta putosi vahingossa lattialle puolikas koirien broilerijauhelihapötkön muovikuori, suoraan Sennin ulottuville. Senni nappasi muovikuoren suuhunsa, ja kun alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että minä aion avata koiran leuat ja takavarikoida tämän aarteen, päätti Senni nielaista kaiken. Onneksi en ollut varma kuinka suuren palasen koira söi, sillä olisin ollut huolesta sekaisin, jos olisin tiennyt. Tästäkin tapauksesta selvisimme säikähdyksellä, sillä Sennin vatsan omavalvonta ei päästänyt muovikuorta suoleen asti, ja se tuli yläkautta ulos yöllä noin 9 tunnin kuluttua sen nielemisestä. Pikkaisen kyllä tärisytti, sillä kuoressa oli vielä metallisuljinkin kiinni.

Tälläisiä pelotteita meillä tällä viikolla, taas osaa hetken arvostaa niitä päiviä, jolloin kaikki on hyvin.

Miss Lokakuu

Westiekerhon nettisivuilla on joka kuukausi vaihtuva, vuodenaikaan sopiva kuva. Kuluvan lokakuun kuvaksi on valittu Sennin kuva! Kuva on otettu vuosi sitten kauniin ruskan aikaan, tänä vuonna ainakaan Helsingissä ei yhtä värikkäitä lehtiä olisi ollutkaan. Westiekerhon sivuille.

Jokainen koiranen on taulun arvoinen

Sain Markon äidiltä lahjakortin canvas-tauluun, ja mietin pitkään, mistä kuvasta haluaisin tehdä taulun. Lopulta päädyin ensimmäiseen mieleeni tulleeseen kuvaan, eli siihen kuvaan, jolla Senni sai maistaa 15 minuuttia julkisuudessa, maaliskuussa.

Kuvan koko on 30 cm x 40 cm, eli kuvassa on lähes luonnollisen kokoinen Sennin kuvajainen. Tilatessa oli mahdollisuus ottaa kuva koko kankaan kokoisena, tai lisätä ohjelmalla reunukset kuvaan, kuten minä tein. 

Kuvasta tuli tosi hieno! Nyt pitää vain hankkia liimakoukut, ja laitan tämän ja kunniakirjan vierekkäin seinälle muistoksi. 

Seuraava projekti onkin sitten saada mätsäreistä ja näyttelyistä saadut ruusukeet kehyksiin tai kiinni kangastauluun. Pokaaleja on niin vähän, että ne eivät sentään vielä kaipaa omaa kaappia...

 ***LOPPUKEVENNYS***

Tältä meidän kuvaushetket oikeasti näyttävät, kun linssilude-Sella änkee kameran ja kuvattavan väliin.

Hurmuri & Sella

 Tässä on herra Cotton.
Huomatkaa ryhdikäs olemus, sillä Cotton on juuri iskenyt silmänsä nuoreen brunettiin.

Harmi vain, että tämä neiti on erittäin vaikeasti tavoiteltavaa sorttia.
Nytkin neiti Sella piiloutuu isäntänsä jalkoihin kosijaa pakoon.

 Cotton ei luovuta.
Frendien uusinnasta hän on oppinut silmäilemään narttuja juuri oikealla tavalla, ja tokaisemaan: "How you're doin'?"

Sellaan tämä temppu tuntuu toimivan.
Cotton lisää vettä myllyyn ja kuiskii vielä kohteliaisuuksia ranskaksi Sellan korvaan.

Sella, ma Bella.

Synttärisankari Senni

Senni täyttää tänään kaksi vuotta!
Synttäreiden kunniaksi katsotaanpas, kuinka hyvin koirahoroskooppi kuvaa Senniä:

Vaaka 23.9. - 23.10.

Vaakakoirat ovat hurmaavia ja seurallisia (kyllä), ja ne saavat yleensä helposti suostuteltua noudattamaan ihmisen mieltä (-jos ihmisen kädessä on ruokaa). Ne ovat joskus hitaita päättämään, mutta härkäkoirien tavoin ne viimein päätöksen tehtyään vain vaivoin muuttavat mieltään (vaikka jalkaan sattuisi kuinka). Ne tulevat sujuvasti toimeen ihmisten ja muitten koirien kanssa ja lähtevät mukaan kaikkien porukoitten puuhiin pienen miettimisen jälkeen (koska haluavat olla huomion keskipisteinä). Kun Vaaka on päättänyt luottaa sinuun, ole sen arvoinen. Olisi todellaa julmaa pettää Vaakaa.

• Sopivat koiraystävät: Härkä, Vesimies
• Sopivat ihmiset: ei erikoistoiveita, vaikka Vaaka kyllä tulee erittäin hyvin juttuun Jousimiehen kanssa.
• Mielivärit: pinkki, vaaleanvihreä ja sininen (hyvä syy pukea Senni pinkkiin jatkossakin)
• Onnennumero: 19
• Lempiruoka: kukkakaali juustolla kuorrutettuna, raakaa pekonia sunnuntaiaamuna.
• Kamalinta: vihamieliset kissat, aaveet ja pahat henget (hui)
• Parasta: tasainen elämä perheen kanssa.
• Laatusanat: ylimieli, seurallisuus, murjotus, päättäväisyys (kyllä, kyllä, kyllä, kyllä).

 
Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen

Wälkky westie ja co

 Syksy. Tavallaan mukavaa, ja toisaalta aivan kamalaa.

MAHDOLLISUUDET
- koti-illat kynttilänvalossa koirien kanssa
- lenkillä ei tule enää kuuma, ja koirat jaksavat paremmin
- Senni sai uuden hienon sadetakin

UHAT
- kylmyys ja märkyys
- koirien mukana sisälle kantautuva hiekka, kura ja muu epämääräinen eloperäinen
- työpäivän jälkeen ei ole päivänvaloa kuin hetki jäljellä, lenkit tehdään siis pimeässä

Pimeyttä vastaan kiinnitin ensi töikseni Sennin ja Sellan valjaisiin Westiekerhon heijastimet, ja harkitsen myös vilkkuvien valojen hankkimista neideille. Sennihän näkyy autoilijoille ja pyröräilijöille hyvin niin kauan kuin ei ole lunta maassa, mutta yönmusta Sella ei hämärässä erotu mihinkään. Heijastin on halpa henkivakuutus, ja kyllä, olen kiinnittänyt myös omaan takkiini heijastimen. Itse asiassa kaksi. Bling Bling!

Tuuloksen ryhmänäyttely 4.10.2014

Eilen oli kiva päivä. Lähdettiin Sennin kanssa aamuyhdeltätoista ajamaan Hämeenlinnan Tuulokseen, jossa pidettiin koiranäyttely kyläkauppa Tuulosen parkkihallissa. Enpä ennen tiennytkään, että tuo paikka on Suomen toisiksi suurin kyläkauppa. Shoppailut jäivät kyllä tällä kertaa väliin, koska kello oli jo lähes viisi kun pääsin kääntämään ranskattareni keulan takaisin kohti Helsinkiä.

Odotuksia ei oiken ollut, sillä netistä olin saanut tietää, että tuomarimme Anne Sume on usein hämmästellyt narttukoirien suurta kokoa, rodussa kuin rodussa. Salaa tietenkin toivoin, että voitaisiin päättää tämän vuoden näyttelykausi sertin arvoiseen.

Meidän vuoro tuli vasta pari tuntia arvioimani ajan jälkeen, koska tuomari oli perusteellinen, ja lisäksi mukana oli loppupäivästä harjoitusarvostelija. Onneksi kehän laidalta löytyi taas juttuseuraa, joten aika meni nopeasti koirista jutellen ja samalla Sennin turkkia tupsutellen. Eväätkin ehdin poikkeuksellisesti syödä ennen omaa vuoroa. Westiekehän alkaessa juttuseurani huikkaisi oman uroksensa arvioinnin jälkeen, että tuomari mittaa koirat. Apua. Sennihän on nartuksi melko runsas, joten tässä kohtaa vähän lannistuin - ei siis mitään mahdollisuuksia, kun tuomari saa isosta koosta vielä numerollisen vahvistuksenkin.

Senni kuitenkin tsemppasi minua. Koskaan en ole kehässä moista lentoa neidiltä nähnyt - Senni kulki ylväästi jopa hieman edelläni, aivan kuin kunnon show-koiran kuuluukin, kun kaikki kolme nuorta narttua ensin katsastettiin yhtä aikaa. Tästä riemastuneena minäkin menin aivan pystypäin, ja kun vuoromme yksilöarvosteluun oli toisena, laitettiin kaikki paukut kehiin. Tuomarin kommenteista en saanut selvää kuin "eikä edes pienet hampaat" ja (mittatikun jälkeen) "tämäkin on isokokoinen", koska hän keskusteli asiat harjoitusarvostelijan kanssa hieman sivummalla.

Ja kas, sieltä kehäsihteerin papereista nousi punainen lappu, eli Senni oli taas erinomainen westie! Kilpailuluokassa saimmekin sitten kulkea ympyrää koko rahan edestä, sillä tuomari komensi meidät liikkeeseen, ja jäi itse keskelle keskustelemaan harjoitusarvostelijan kanssa. Varmaankin 5-6 kierrosta mentiin kaikki hurjaa vauhtia ympyrää, ja koska kehä oli pieni, alkoi omassa päässäkin jo tuntumaan mielenkiintoiselta, ja tilanne hieman huvitti minua. Enkä ollutkaan ihan kartalla, kun tuomari yhtäkkiä osoitti meitä - oltiinko me nyt vikoja vai ekoja? Ai ensimmäisiä? Wu-huu! Luokkavoiton myötä saatiin sitten se SA:kin, ja onneksi tällä kertaa siitä sai muistoksi ruusukkeen.

Tällä tuloksella päästiin sitten Paras narttu-kilpailuun. Vaikka omat odotukset olikin jo täytetty, niin väkisinkin alkoi sertin kuvat vilkkumaan silmissä tässä kohtaa, koska tuomari oli sijoittanut meidät ykköseksi luokassa. Välihuomiona sanottakoon, että aina jos meidän luokassa on ollut useampi koira, ollaan aina oltu viimeisiä. Varsinainen tasonnosto meiltä siis! SA jaettiin eilen neljälle nartulle kuudesta, joten mahdollisuudet sertiin olivat ihan realistiset, 1/4. Meidän paikka jonossa oli toisena, ja tälläkin kertaa Senni yllätti minut- haukkumalla edellä kulkevalle juniorinartulle. Taas saatiin kulkea rinkiä oikein urakalla, ja Sennistä oli näköjään hauskaa vinoilla edellä kulkevalle vähän väliä. Ei tosin olisi kannattanut, sillä junnunarttu valittiin parhaaksi nartuksi, ja meidän edelle kiilasi vielä avoimen luokan narttukin. Kolmas sija. Ensimmäinen sai sertin, toinen varasertin, joten pykälän päässä oli, että oltaisi menty kotiin kahden ruusukkeen kera.

Kehän jälkeen kävin vielä hakemassa arviointilomakkeen, johon oli kirjattu seuraavaa:

Kookas, erinomainen tyyppi. Hyvä luusto ja mittasuhteet. Erittäin hyväilmeinen pää. Purenta ok. Hyväasentoinen kaula, ylälinja ja hännänkiinnitys. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä turkki. Erinomaiset liikkeet. Erinomainen tempperamentti.

ERI SA NUK1 PN3

Arvosteluhan on mennyt ihan kehumiseksi, heh. Sanoinkin kehän jälkeen, että ihanaa, kun tämä harrastus alkaa kantaa hedelmää. Sennistä on kasvanut kaunis koira, ja minullakin on nyt paljon paremmat tiedot ja taidot saada Sennistä ne parhaat puolet esiin näyttelyissä. Ensi vuonna 150km säteellä kodistamme on 23 näyttelyä, joten kehän laidalla nähdään!

Mamman tyttö ja muita kuulumisia

Sennin pää on vieläkin sekaisin hormoneista juoksun jäljiltä, jo toista kuukautta. Ei huvita leikit Sellan kanssa, eikä oikein paljon muukaan. Ruoka- ja järsimishalut ovat onneksi ennallaan, treenitkin sujuu eikä vedenjuonti ole lisääntynyt, joten olen sulkenut kohtutulehduksen mahdollisuuden pois. Kohta mennään eläinlääkäriin kaksivuotisrokotuksiin, siellä aion ottaa tämän masennuksen esiin ja kysyä neuvoa.

Ilmeisesti tämän masennuksen sivutuotteena hellyys ja läheisyys ovat pop. Monet yöt ollaan Sennin kanssa jaettu sama tyyny, ja iltaisin sohvalla Senni viihtyy sylissäni. Mukavaa minulle ja Sennille, mutta Marko (joka ennen täällä tunnettiin nimellä Mies) alkaa olla aika kypsä yöllisiin tilavarkauksiin ja westienjalkoihin naamallaan...

Koiratanssissa Marjaana-ope on alkanut rohkaista meitä kokoamaan ensimmäistä ohjelmaa. Yksi teema ja biisi minulla olikin, mutta mietin vielä, onko se se oikea. Tarvitsen kappaleen, joka antaa minulle hurjan nosteen, mutta toisaalta Senni on minua paljon hitaampi tekemään, joten nopeat tahdit eivät tahdo sopia sen tassuille. Työmatkat käytänkin miettiessäni temppuja ja liikkeitä, ja yllättäen vaikeinta on miettiä mitä minä teen, koska haluan että se on tanssia (edes jollain tasolla), eikä vain sitä että käskytän koiraa.

Oscarin iäksi voi jo sanoa 14 ja puoli vuotta. Viime viikonlopun vietimmekin Oscarin kanssa maalla koiravaihteina. Ja taas kokeiltiin, kuinka 120 cm leveään sänkyyn mahtuu nukkumaan kaksi aikuista ja kolme pikkukoiraa... Lisäksi sunnuntai-aamuna Oscar herätti minut neljältä ja vei katsomaan upeaa tähtitaivasta pimeyden keskelle, se oli upeaa!

Lauantaina on näillä näkymin meidän tämän vuoden viimeinen näyttely Tuuloksessa. Messariin aion kyllä mennä, mutta ilman Senniä. Tämä olisi voinut olla myös meidän viimeinen näyttely pitkään aikaan, mutta pakko myöntää että serti muutti suunnitelmat - ensi vuonna jatketaan. Vuoden 2015 näyttelykalenterista löytyikin 23 sopivalla etäisyydellä olevaa näyttelyä, joten vaihtoehtoja riittää.

Nyt kun näyttelypuuhat jatkuvat, niin en voikaan lyhentää Sennin masukarvoja talveksi. Kurantorjuntajoukkoihin onkin nyt hankittu uusi upea sadetakki, jossa on leveä vatsaosa suojaamaan masukarvoja.