Messari osa III - Ostokset

Tein yhden ajatusvirheen. Kuvittelin, että jättämällä Sennin ilmoittamatta Messarin näyttelyyn, säästäisin rahaa. Noh, säästinhän minä ilmoittautumismaksun lisäksi trimmauksen hinnan, mutta kyllä ne eurot tuli käytettyä moneen kertaa viikonlopun aikana. Ilman koiraa oli niin helppo shoppailla! Lisäksi useimmissa kojuissa pystyi maksamaan kortilla, joten eihän sitä tullut niin tajuttua rahanmenoa. Mutta kuten kollegani minulle kerran sanoi; hittoakos sitä töissä käy jos ei vapaa-ajallaan tee sitä mitä haluaa!

Myyjiä Messukeskuksessa oli kuulemma lähes sata, ja vierailin varmaankin yli 50 kojulla. Kaikki hankintani ovat käyttötavaraa; ostoslistallani oli koirakirjallisuus, uusi kaulapanta, vilkkuvaloja ulkoiluun ja herkkuja. Valoja lukuunottamatta sainkin kaiken hankittua, ja vielä hyvään hintaan. Lisäksi muutaman tuotteen kohdalla tajusin ne nähtyäni, että tarvitsen niitä, hehe. Pieniä koirien tonttulakkejakin hetken harkitsin, mutta jäivät ostamatta ja hyvä niin. Nyt on taas kaikkea mitä tarvitaan ja vähän päälle!

Vara-Senni

Samana päivänä, kun juoksut alkoivat neljä viikkoa sitten, Senni lopetti leikkimisen. Hormoonitasapainon heitellessä ei ehtinyt keskittyä kuin omiin mietteisiin, oli säästeltävä voimavaroja, sekä lisättävä päiväunien määrää ja laatua.

Tästä tilanteesta on eniten kärsinyt tietysti Sella, joka viettää steriloidun nartun seesteisen tasaista elämää, ja leikkii mieluusti parhaan kaverinsa kanssa joka ikinen päivä. Ensimmäisen viikon ajan Sella oli ihmeissään, ja yritti kaikin keinoin ja villein tanssikuvioin houkutella Senniä painiin. Tuloksetta, Senni pysyi jäänaisena.

Sellan oli siis jätettävä Senni sikseen ja etsittävä parempaa seuraa. Lelulaatikosta löytyi Happy-nalle, joka on saanut tuntea nahoissaan Sellan hellyyden(ja rajuuden)osoitukset viime viikkoina. Ensin Happyn päältä lähti paita, ja lopulta Sella amputoi myös toisen jalan. Lopullisen perkaamisen ollessa käsillä oli minun pakko pelastaa asuntoni valkoiselta polyesterivanukäsittelyltä, ja vaihtaa Happy uuteen (onneksi leluvarastossa oli tismalleen samanlainen nalle odottamassa).

Ei Sellan ja Happyn elo koko ajan ole höykytystä ollut, vaan välillä nallea on myös maltettu hellästi pidellä sohvalla, kuten näissä kuvissa. Sennin juoksutkin ovat ohi, mutta leikkifiilistä ei ole vielä westie-neidiltä löytynyt, joten onneksi Sellalla on tämä Vara-Senni seurana.

Koirajuttuja Keski-Euroopasta

Blogi on viettänyt lomaa, kuten mekin. Lähes kaksi viikkoa lomaa on takana, ja toiset kaksi vielä edessä.

Heti loman aluksi kävimme Miehen kanssa Keski-Euroopassa ilman koiria; Luxemburgissa, Brysselissä ja Kölnissä. Vuokra-auton takapenkillä tuli istuttua lähes 1000 km, ja viisi päivää kului nopeasti ystäväpariskunnan kanssa reissatessa. Tuolla suunnalla koirat ovat tervetulleita kaikkiin ravintoloihin, emmekä tainneet kertaakaan olla terassilla, missä ei olisi lepäillyt yhtä tai useampaa koiraa omistajiensa jaloissa. Todella tyylikästä ja lämmitti  sydäntäni, joka kaipasi kovasti siskoni luona hoidossa ollutta Senniä. Koskaan ennen emme Sennin kanssa ole olleet näin montaa päivää erossa toisistamme, mutta nyt on tämäkin testattu ja hyvin selvittiin - mutta uutta reissua en ihan heti kaipaa!

Luxemburgille pisteet kakkapussiautomaateista, keltaisia laatikoita oli siellä täällä, ja jokaisessa oli kuva eri rotuisesta koirasta.

Koiraihminen ostaa reissuilta tietysti koiramaisia tuliaisia, niin itselleen kuin koirille.

 Ykköstuliainen; westie-napoleon-sohvatyynyliina. 32 euroa joutui tästä Belgiassa tehdystä löydöstä maksamaan, mutta olihan se nyt sen arvoista. Neljällä eurolla olisi saanut sisätyynynkin mukaan, mutta käsimatkatavaroissani ei valitettavasti ollut enää tilaa kokonaiselle tyynylle... Tässä kaupassa oli vaikka kuinka paljon tekstiilejä koira- ja eläinaihein, joten jokainen koiraihminen löytää sieltä varmasti omansa. Liike sijaitsi aivan Brysselin keskustassa.

Luxemburgilaisesta pikkukaupungista Diekirchistä puolestaan löysin viereisen koirapatsaan tyylikkäästä sisustuskaupasta. Hintaa oli vain 8,90 e, ja patsas on melko painava, kokoa noin 15 cm.

Ja pitäähän niitä karvakorviakin muistaa; Senni ja Sella saivat uudet haastavat Kong-lelut, sekä säkillisen sonninsuteja. Saksassa suditkin ovat parempia, sillä koirilta on kulunut niiden syömiseen paljon enemmän aikaa kuin vastaavien kotimaisen tuotteiden, ja noin 20 kpl säkistä jouduin maksamaan vain 6 euroa paikallisessa eläinkaupassa lähellä Saksan ja Luxemburgin rajaa. Matka-ohjelmaan ei varsinaisesti kuulunut eläinkaupassa käynti, mutta se sattui olemaan katsastuskonttorin naapurissa, ja siellä oli hyvä viettää aikaa sillä aikaa, kun miehet hakivat belgialaisen vuokra-auton tuulilasiin tarraa Saksalaisia keskustoja varten (Saksassa kaupunkien keskustoihin saavat ajaa vain vähäpäästöiset autot, ja tästä on oltava todisteena vihreä tarra auton tuulilasissa).

 Lomamme jatkuu Suomessa, seuraavaksi koirien kuulumiset.

Sellan syntymäpäiväjuhlat

Sellalla on tänään 30. kesäkuuta syntymäpäivä, ja kaksi vuotta tuli täyteen, ja Sella on nyt siirtynyt nuoruudesta aikuisuuteen.

Syntymäpäiväjuhlilla oli mukana Senni, ja voi kuinka hauskaa juhlissa olikaan! Malttamattomina tytöt odottivat tarjoiluiden alkamista juhlapöydän ääressä. Oh My God-kassiin oli piilotettu lahjat. Juhlan kunniaksi kummatkin halusivat lainata minulta korut kaulaan, jotta juhlat olisivat oikeat prinsessasyntymäpäivät.

Syntymäpäiväkakkuakin tarjottiin, jokaiselle vieraalle omalta lautaselta. Sella jaksoi hienosti poseerata kakun kanssa, ja pitkän odotuksen jälkeen oli ahmintataktiikkakin valmiina - niin paljon ja niin nopeasti kuin mahdollista.

Syntymäpäiväkakku (1 koiralle):
100 g rusinatonta maksalaatikkoa
1 kalkkunanakki
kurkkuviipale

Asettele maksalaatikko haluamaasi muotoon lautaselle. Halkaise nakki, jotta saat siitä kaksi kynttilää. Paina ne maksalaatikkoon pystyyn. Leikkaa kurkusta reunoja pois niin, että saat siitä sydämen muotoisen. Tarjoile heti.

 
Lahjat avattiin ruokailun jälkeen. Mieheltä Sella sai älylelun, jonka voi kiinnittää tyhjään juomapulloon, jotta namien saalistus olisi haastavampaa. Minä annoin Sellalle virtahepopehmon, koska pallojen lisäksi Sella pitää paljon pehmoista, ja tässä lelussa on tavallaan molemmat. Bonuksena lelun päässä on vinkulelu, jota en huomannut sitä ostaessani.

Lahjojen jälkeen ohjelmassa oli vielä leikkimielistä painimista, dentastixien syömistä (juhlapäivinäkin pitää harjata hampaat) ja sitten juhlaväki olikin valmis iltaunille puoli yhdeksältä.

 

Sellaiset syntymäpäivät.

Everlasting eli hupia westielle viideksi minuutiksi

 Senni on taitava. Senni on aivan liian taitava.

Jo pidemmän aikaa olen halunnut ostaa Sennille Everlasting-lelun, jonka luvataan tarjoavan koiralle tekemistä pitkäksi aikaa. Leluun voi ostaa uusia täytteitä, ja täytteet ängetään leluun niin tiukasti, että niiden poistaminen on koiralle vaikeaa. Lisäksi täytteen muoto on sellainen, ettei koira saa siitä hampaillaan kunnon otetta. Kuulostaa siis täydelliseltä Sennille, joka on tähän mennessä keksinyt nopeat ratkaisut kaikkiin leluihinsa.

Sellalla on myös tälläinen lelu pienempänä, ja Mies vinkkasikin, että kannattaa ostaa koko isompi, eli M-koko. Paketin mukaan M-koko sopiikin vähintään 6,8 kilon painoisille koirille. Täyte on tässä koossa jo melko iso, mutten ajatellut sen olevan ongelma, sillä eihän se koira sitä kerralla syö.

Annoin lelun Sennille, ja ensireaktio oli epäluuloinen. Lelussa oli minunkin nenääni todella vahva muovin tuoksu, joten haju oli Sennin mielestä varmasti melko luotaantyöntävä. Jopa minun iltapalani, luonnonjugurttia ja vadelmaa, kiinnosti enemmän. Mutta sitten muovin haju hälveni, ja lelu pääsi testiin.

Viiden minuutin kuluttua täyte oli lelun ulkopuolella, ja Senni rouskutteli sitä tyytyväisenä. Tungin täytteen takaisin leluun, mutta sama toistui, nyt jo paljon nopeammin. Ei siis saatu rahoille vastinetta tässä suhteessa, mutta onneksi lelussa on kapeampi "keskiosasto", johon voin piilottaa pienempiä nameja jatkossa. Ainakaan valmistajan tekemiä täytteitä ei meille tarvitse ostaa, tai voisinhan syöttää ne Sennille suoraan paketista...

Koirat saavat leikkiä ruualla

Sennin elämässä ruokailu on yksi päivän kohokohdista, ja useimpina päivinä yritän saada ruokailun kestämään mahdollisimman kauan, jotta Sennillä olisi tekemistä. Yksi kikka on antaa jäistä ruokaa, esimerkiksi kanansiipiä tai leluun jäädytettyä ruokaa, mutta varoituksen sanana; jotkut koirat eivät kestä kylmää (tai kuumaa) ruokaa vaan oksentavat heti sitä syötyään.

Meidän koiratanssiope Marjaana myi viime viikolla uusia ruokakuppeja, ruohikoita. Kuppeja on kahta kokoa, ja Sennille ostin pienemmän. Kuppi on kovaa muovia, ja sen voi pestä astianpesukoneessa, käytännössä siis ikuinen.

 

Laiskalle kiireiselle koiranomistajalle tämä on loistava, sillä täyttämiseen ei mene aikaa, sen kuin vain heittää ruoan nystyjen väliin, ja koiralle on silti aina haastavaa noukkia ruoka suuhunsa. Kuppia voi käyttää joko nappuloilla, tai märällä ruoalla. Sennillä menee kupista annettuna ruokailuun noin minuutti, mutta ruohikkoa käytettäessä jopa 15 minuuttia! Aika mielekästä puuhaa siis, ja tämä kuppi on myös paljon haastavampi nuolla putipuhtaaksi, joten loppusiivouskin on aikaavievää puuhaa koiralle.

Saisinko lisää?

Toinen meillä paljon käytössä oleva ruokinta-lelu on Kongin putkilo, johon on helppoa lusikalla tai haarukalla painella märkää ruokaa sisälle. Päädyissä on melko pienet aukot, joten koira saa tehdä kunnolla töitä ruoan ulos saadakseen. Meillä putkilossa on useimmiten kallkkunanjauhelihaa tai Maukas Adult-kypsäruokaa, mutta myös nameja ja nappuloita voi putkiloon jemmata.

Ja lopuksi vielä Sennin vinkki muille koirille, mikä on nopein tapa tyhjentää nappulat ruohikosta:

(Taas) uusi lelu

Jokin aika sitten kerroin, kuinka tyytyväinen olen ollut Busy Buddyn Taikasieni-leluun. Tyytyväisiä ollaan edelleen, mutta vaihtelun vuoksi hankin saman valmistajan Kibble Nibblen, joka on erityisesti suunniteltu kuivamuonan tarjoamiseen. Lelu on kuin suuri pääsiäismuna, joka halkeaa keskeltä kahtia pyörittämällä puolikkaat erilleen. Namit putoilevat vain lelun päistä pienistä rei'istä, ja valmistaja suosittelee, että nystyjä reiän luota leikataan tarvittaessa pois, joten lelun voi tuunata oman kuivamuonan koon mukaan toimivaksi. Sennin syömät Brit Care Adult -nappulat ovat kuitenkin jo valmiiksi niin pieniä, että meillä saksia ei tarvittu.

 

Minun työpäivinäni Sennin aamuruoka tarjotaan parista eri lelusta minun lähdettyäni, ja tämä on oikein tervetullut lisä leluvalikoimaamme - helppo ja nopea täyttää, ja ennen kaikkea tarjoaa ainakin vielä sopivasti haastetta. Testikerralla Sennillä kesti 13 min saada kuvassa näkyvät namit ulos lelusta, mikä on tuolla määrällä ihan hyvä tulos. Leluun mahtuisi tarvittaessa vaikka kokonainen koiran kuivamuona-annos; on varmasti koiralle mielekkäämpää pyöritellä ne itse lelusta ulos kuin syödä ne kupista "ilmaiseksi". Liilat osat ovat kumia, joten lelu ei naarmuta lattioita, ja koira saa tarvittaessa kannettua lelua paikasta toiseen. Senni suosittelee!

Testaaja valmiina.

 

   Lelun vuoksi voi vähän ryömiäkin.

Taikasieni

Sennille on tarjottu pienestä pitäen kaikenlaisia aktivointileluja. Aina minun lähtiessä töihin tarjoan kolme erilaista lelua aamiaisella ja herkuilla täytettynä. Rikkinäisiä sukkia, kongeja, puuhapalloja, jäädytettyä ruokaa lelun sisällä... Ja Senni on innoissaan! Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, joten puuhailuun käytetty aika tuttujen lelujen kanssa lyhenee koko ajan. Tarvitaan siis uusia, entistä hankalempia leluja ja pulmia.

Olin mainoksen uhri ja ostin eläinkaupasta taikasienen eli Macig Mushroomin, jonka valmistaja on BusyBuddy. Erityisesti minua kiinnosti se, että "namikolon" kokoa voi säätää. Vaikeustasoa voi siis nostaa, vaikka koira oppisikin pyörittelemään sientä hyvin.

Sieni aukeaa kolmeen osaan.

Hatun alta säädetään namikoloa, namit laitetaan pohjalle.

Ladattu, valmiina peliin!

Sieni on ollut jo monta viikkoa kovassa käytössä sekä Sennillä että Oscarilla. Oscar, 13-vuotta, innoistui tästä aluksi niin kovasti, että yhtenä iltana leikki sienen kanssa muiden mentyä nukkumaan, vaikkei siellä enää ollut palkkioita sisällä!

Koska sieni ei luovuta nameja kuten pallot, oli sieni aluksi kummallekin varsin haastava, ja turhautumista purettiin kahdella tapaa; Oscar alkoi paiskoa sientä ympäriinsä, ja Senni yritti purra sienen hatun rikki. Sieni kuitenkin kesti westien hampaat, mutta Oscarin käsittelyssä se pari kertaa aukesi, ja luovutti kaikki namit kerralla. Sieni pitää siis kiertää kiinni todella lujaa! Sieneen olen laittanut palkaksi esimerkiksi nakin paloja, nappuloita ja tavallista kuivaruokaa. Säädettävä kolon vuoksi pienetkin palkat antavat kunnolla haastetta, ja yleensä koirat jaksavat kiinnostua tästä niin kauan kuin nameja on jäljellä, jopa 30 minuutin ajan. Olen pessyt sientä käsin sen likaannuttua. Muovi ei ole kolhiintunut vielä lainkaan, vaikka leikkimisestä kuulukiin välillä aika pauke. Mainio lelu!