Joulukuuta

Hiljaiseloa viettänyt koirabloggari tässä hei. Tuli syksy, uudet työkuviot, uudet työajat, asunnonmyyntiprojekti ja kirjoitusblokki. Ja yhtäkkiä on joulukuu!

Meidän lauma on ennallaan, Sennillä on jälleen post-juoksu-masennus. Ei kiinnosta muut koirat, ja kaikki vapaa-aika käytetään nukkumiseen ja märehtimiseen. Vanhojen merkkien mukaan tätä on nyt kuukausi jäljellä, koska kaksi on takana. Voi Senni. Ja voi Sellaa, koska nyt Sellalla ei ole leikkikaveria. Eläinlääkäriltä yritin rokotusten yhteydessä pyytää lupaa antaa galastopia, mutta se ei kuulemma auta näihin valeraskauden henkisiin oireisiin, vaikkei mitään lelujen hoitamista olekaan. Pitää siis vain odottaa, ja toisaalta nauttia siitä, että tässä tilassa Senni nauttii ihmisten läheisyydestä - en keksi montaa asiaa, jotka tekisivät minut onnellisemmaksi kuin sohvalla sylissäni nukkuva koira.

Koiramessuillakin kävin, mutta töiden vuoksi pääsin sinne vain lauantaina. Ostoslistalla olivat ohennussakset, joiden ostamista olen nyt harkinnut kolme vuotta. Ohkareita aion käyttää vain viimeistelyyn, ja ensi testin mukaan ovat oikein mainiot siihen. Koiramessuilta löysin myös kadonneen näyttelykipinän sekä uutta intoa koiratanssiin, kun kävin katsomassa Pohjoismaiden Mestaruus -kilpailuita. Kaksi esitystä sai minut jopa kyyneliin! Ennen omaa koiraa liikutuin todella helposti koiratanssivideoista, mutta oman koiran ja harrastamisen myötä aloin ymmrätää,  miten mikäkin opetetaan ja tehdään, jolloin on vaikeampaa nauttia kokonaisuudesta esityksissä. Tieto lisää tuskaa.

Kolmas vuosirengas

Aleksis Kiven päivänä (10.10.) syntynyt Senni täytti eilen kolme vuotta.

Kaksivuotiaan Sennin kanssa saimmekin paljon aikaan:
- kaksi vara-sertiä ja yhden sertin
- Westietempauksen vsp-tuloksen
- opimme ketjuttamaan temppuja ja tekemään töitä paremmalla vireellä
- ensimmäinen koiratanssikoreografia
- hellittelyä ja leikkiä on nykyään joka päivä, Senni on alkanut hakea huomiotani
- rakenteellisesti terve vuosi, ei yhtään venähdystä tai ontumista!
- uusia ystävyyssuhteita niin koiriin kuin ihmisiinkin

Senni, ihana ja kaunis koirani, et koskaan päästä minua helpolla, ja hyvä niin. Toivottavasti meillä on yhteisiä ja onnellisia vuosia vielä toistakymmentä.

Köh köh ja kalenteri uusiksi

Viime viikonlopun piti olla pitkästä aikaa Sennin Superviikonloppu. Lauantaille Senni oli ilmoitettu Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, ja sunnuntaille koiratanssin möllikisoihin (mölli=epäviralliset). Suunnitelmissa oli esittää erikoisnäyttelyn tirehtöörinumero pienellä parannuksilla, sillä jos selvittiin siitä koiranäyttelyssä, selvitään siitä varmasti myös kisa-olosuhteissa (koska Senni ei voi sisätiloista karata, heh).

Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun syyskuun alussa kumpikin meidän koira sairastui kennelyskään. Ja koska yllättävän moni koiratuttumme ei tiennyt mikä se on kun ulkoillessa huutelin muille koirakoille että älkää tulko moikkaamaan, meillä on kennelyskä, niin tässä pähkinänkuoressa kennelyskä, olkaa hyvä:
- virusperäinen, kuin koirien flunssa
- rokote antaa jonkin verran suojaa, mutta ei kaikkia tyyppejä vastaan (vrt. influenssa-rokote)
- jos koiran yleiskunto hyvä, ei tarvita eläinlääkäriä, vain lepoa
- oireet kuin flunssassa, yskää, nuhaa, kuumeilua
- itämisaika noin viikko - 10 päivää
- oireiden päättymisen jälkeen suositellaan vielä kahden viikon karenssia muista koirista tartuntavaaran vuoksi

Eli ei kuolemanvaarallista, mutta supertarttuvaa. Me tapasimme naapurin oireettoman Kukan yhtenä maanantaina, kun Kukalla ilmeisesti jo oli tuo virus, ja keskiviikkona Kukka alkoi yskiä. Mekin lopetimme kaikki koirakontaktit saman tien tämän kuultuamme, mutta tartunta oli jo saatu, ja seuraavan viikon tiistaina sairastui Sella, ja torstaina Senni. Meillä tytöt jakoivat oireet puoliksi; Sella otti yskän ja Senni nuhan.

Koska paheksuisin suuresti, jos joku muu olisi tässä tilanteessa vienyt koiran muiden koirien ilmoille, oli pakko jättää nämä kaksi menoa väliin, vaikka Senni olikin jo oireeton. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta tänä vuonna kun näin käy, joten pitää olla onnellinen ettei kyse ollut mistään vakavemmasta. Tuleehan noita kisoja!

Senni lähettämässä tavaraa HESYlle.

Yllättävä kotiviikonloppu oli sitten käytettävä hyödyllisesti, ja jatkoin suurella tarmolla alkuviikosta aloittamaani Konmari-siivousta. Jos tuntuu, että koti kaipaa uutta henkeä ja aina on vähän liian sotkuista, kannattaa tutustua kirjaan Marie Kondo: Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika. Meiltä on lähtenyt nyt tavaraa ja vaatetta kierrätykseen tai roskiin kuusi IKEA-kassillista, neljä mustaa jätesäkillistä ja yli kymmenen muovipussillista! Eikä poisheittäminen ole ollut vaikeaa, päin vastoin olo vain kevenee. Kirjassa on myös ohjeet jäljelle jääneiden tavaroiden säilömiseen, ja meillä koti alkaa tuntua kuin uudelta!

Kaikkea ei viitsi heittää roskiin (vaikka tämä projekti tarvitsee kuulemma tehdä vain kerran elämässä), joten halusin lahjoittaa hyväkuntoista tavaraa ja vaatetta myös hyväntekeväisyyteen. Kohteeksi keksin Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen. Lahjoitin heille kirpputorilla myytävää tavaraa ja vaatetta toiseen pisteeseen. Toiseen paikkaan vein vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä huostaanotetuille eläimille alustoiksi, sekä koiranruokaa, leluja ja ulkoiluvälineitä. Jos kiinnostus heräsi, täältä saa lisätietoa lahjoittamisesta.

Miltä kesäloman alku tuntuu

Neljän viikon kesäloma alkoi juuri, ah tätä onnea ja autuutta! Luvassa on ainakin pari koiranäyttelyä, koiratanssia, landeilua ja paljon koirien kanssa oleilua. Ja neljän viikon kuluttua meillä on toivottavasti kaksi onnellisen väsynyttä koiraa, jotka jo odottavat sitä milloin palaamme Markon kanssa taas töihin. Mutta nyt on loman paras päivä, se ensimmäinen. Ihanaa viikonloppua!

Mimmit mättähillä

 

Kannatti rämpiä umpihangen läpi meidän salaiseen metsäpaikkaan, sillä metsässä oli jo mukavan kuivaa ja lumetonta. Viimeisestä vapaana juoksemisesta (jos koirapuistoa ei lasketa) olikin jo aivan liian kauan aikaa, jopa niin kauan että en tiennyt voinko täysillä luottaa koirien luoksetuloon. Mutta tuo huoli oli turha, sillä kalkkunaleike taskussa on varma vahviste "tänne"-käskylle.

Metsästynlain mukana koirat pitäisi pitää kiinni maaliskuun alusta lähtien, joten olimme metsäretkellä myös lainrikkojia, pientä lisäjännitystä siitä siis. Mutta vannon että metsän eläimiä ei vahingoitettu tämän retken aikana.

Senni kaivoi sammalmättääseen ison kolon ja tunki päänsä sinne. Onkalosta löytyi jotain aivan ihanaa, jota ei todellakaan jaettu Sellan kanssa. Mitä maasta löytyi, emme koskaan saa tietää, koska annoin Sennin nauttia saalistaan rauhassa.

Tässä kohtaa voisi muuten vähän mainostaa Markolta joululahjaksi saamaani objektiivia, 17mm 1:2.8 M.Zuikoa Olympus Peniin. Sopii sekä yleiskuviin että lähikuviin, ja kuvat ovat todella tarkkoja. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu sillä. Nyt kun minulla on sekä 45mm että tuo 17mm, niin tuntuu siltä ettei tarvitse vähään aikaan haikailla muita objektiiveja, ja kameran mukana tullut perusobjektiivikin on jäänyt tyystin käyttämättä.

Sanoiko joku "tänne"?

Kun olimme jo melkein päätepisteessämme, Senni hermostui. Se juoksi joka suuntaan haukkuen, ja oli todella levoton. Onneksi ei kuitenkaan uskaltanut lähteä luotani kauas, ja sain molemmat koirat kytkettyä hihnoihin. ...jonka jälkeen vasta tajusin mikä oli levottomuuden aiheuttanut - naapurin hevoset olivat tulleet aitauksessaan todella pitkälle metsään, ja olimme olleet aivan niiden vieressä koko ajan.

Hetken aikaa ihasteltiin näitä eläimiä yhdessä, ja hepatkin tulivat aitauksessaan aivan meidän luo. Lajienvälinen tervehdys oli koirien puolesta äänekäs, mutta tiedän naapurin hevosten tottuneen koiriin, joten käytin hetken hyödyksi ja yritin saada omat koirat rauhoittumaan, ja se meni ihan hyvin.

 Sellan ilme on paljonpuhuva, "m-m-mitä nuo ovat...?"

Arjen hetkiä: sisääntulo

Meidän laumassa on kaksi eri versiota sisääntulosta, riippuen siitä kuka on tullut koirien kanssa sisään. Jos lenkittäjä on ollut Marko, leikitään leikkiä Senni saalistaa. Sella-parka on tässä pelissä aina saalis, ja saa kimpuunsa olohuoneesta vauhtia asti hakeneen westien.


Jos taas minä tulen koirien kanssa sisään, muistaa Senni pennusta asti harjoitetun käytännön siitä, että eteisestä vapautetaan namilla. Tämä on ollut hyödyllinen taito, sillä näin kurainenkin koira pysyy kiltisti eteisessä paikoillaan, ja antaa minun rauhassa riisutua ulkovaatteista. Tämän jälkeen sitten tehdään tarvittavat tassujen putsaukset tai pesut. Jos taas minä unohdan antaa namin tässä tilanteessa puhtaalle koiralle ja säntään puuhiini koiraa huomioimatta, saatan viiden minuutin päästä löytää Sennin edelleen kököttämässä eteisen nurkasta namia odottaen. Rutiineista on pidettävä kiinni, tuumii Senni.

Arjen hetkiä: lautasen esipesutiimi

Heikkoina hetkinäni kaksi nappisilmää palkitaan intensiivisestä tuijotuksesta, ja karvalapset saavat maistaa että mitäs herkkua se emäntä onkaan syönyt. Tämän touhun ehdoton edellytys on sopuisa työnjako, mutta hyvin ovat musta ja valkoinen aina mahtuneet saman lautasen ääreen; toiselle vasen puoli ja toiselle oikea.

Senni bloggaa

Rakkaat lukijat, emäntä on olevinaan kiireinen, joten nappasin sohvalla lojuneen läppärin tassuihini jakaakseni kuulumiset kanssanne.

Kotikolon tavaramäärä on kasvanut sadoilla ellei tuhansilla tavaroilla. Sella ja Marko aikovat pian anoa helsinkiläisyyttä jotta olisivat tasavertaisia minun ja emännän kanssa, ja sitä varten omaisuus tulee Vantaalta raahata rajan tälle puolen. Saatiin sentään vaihdettua sänky suurempaan samalla, joten loppuu se Markon valitus ahtaudesta - kyllä minulle kuuluu oma tyyny ihmisten välistä, olinhan sentään täällä ensin.

Viime viikolla tapasin velipuoleni Peetun ja pari uutta westiä Espoon westielenkillä. Kuljimme rinta rinnan, Peetu halusi varmaankin isoveljenä minua suojella ja tsempata. Emäntä otti Sellankin mukaan vaikka se onkin väärän värinen, sellainen itä-alamaan mustaterrieri varmaan.

Vähän aikaa sitten emäntä villiintyi ja osti meille uusia raakapullia. Ei ollut hyvää. Yritin osoittaa mieltä emännälle jättämällä kaiken ruoan kuppiin, myös ne hyvät osat. Sella ei ymmärtänyt tätä tehokasta manipulointikeinoa, vaan kävi aina syömässä nirsoillut ruokani. Eihän emäntä edes aluksi huomannut mitä yritin kertoa, ja jäin vielä nälkäiseksi! Nyt se paha vihreä lihapullapussi on vihdoin syöty ja syön taas kuppini tyhjäksi.

Emäntä on lisäksi ollut vitsikkäällä tuulella ja keksinyt minulle ja Sellalle toiset nimet; nyt meidät tunnetaan myös nimillä Senni Samantha ja Sella Sanelma. Että sellaista elämää meillä.

-Senni

Talviterveiset

Täällä me ollaan, arkea elämässä taas. Tällä viikolla alkaa taas meidän viikottaiset koiratanssitreenit, ja lauantaina on luvassa jotain aivan ihanaa; kertaluontoinen monen tunnin koiratanssikurssi Westiekerhon järjestämänä Viialassa! Sitä varten kannattaa jo ajella 145km suuntaansa.

Kotitreeneissäkin on ryhdistäydytty, ja olen myös treenannut Sellaa. Pikkuhiljaa meillekin alkaa löytyä yhteinen kieli, ja Sella on nyt oppinut pari uutta temppua; toiseen suuntaan pyörähtämisen ja jalkojen välistä pujottelun. Senni ja Sella ovat aika makean näköisiä, kun niitä yhtä aikaa käskyttää, ja kummatkin pyörivät vinhasti itsensä ympäri samaan aikaan.

25.1. mennään sitten näyttelyyn Sennin kanssa, yli kolmen kuukauden tauon jälkeen, ja vielä ensi kertaa avoimeen luokkaan. Näyttelyt ovat tulleet jo uniinkin, niin paljon odotan taas sitä touhua. Turkki on ihan tiptop, ja edessä on vielä viimeistelytrimmi kasvattajalla ensi viikolla.

Muuten meillä on kaikki mukavasti. Naapurustoon on joulun aikaan muuttanut monta uutta pentua, joten toivottavasti saadaan lisää kavereita poismuuttaneiden tilalle. Uutena vuotena Senni oli melko hämillään raketeista, ja pakollisten ulkoiluiden aikana vaati päästä syliini... siinä meinasi kyllä minulla sydän sulaa, kun tuo omapäinen terrieri haki kerrankin minusta turvaa.
 

Joulu tulla jolkottaa

Olimme viikonlopun maalla tunnelmoimassa tulevaa joulua kuusenkoristelun merkeissä. Koirien kanssa olemme nyt valmiit jouluun; Senni on käynyt trimmattavana kasvattajalla, koirien joululahjat ja jouluherkut on hankittu, ja olemme pitäneet jouluisen kuvaushetken - niitä kuvia lisää jouluksi.

Huomenna 23. joulukuuta on muuten Sennin nimipäivä, eli tasan kaksi vuotta sitten kohtasimme ensi kerran. Voisin melkein puhua elämästäni aika ennen Senniä ja aika Sennin jälkeen, niin paljon koiran kanssa eläminen on muuttanut minua ja arkea. Uusiksi ovat menneet harrastukset, omat arvot, rahankäyttö, ostotottumukset ja suuri osa ystävistä - ja tietysti Sennin "avulla" löytyivät Marko ja Sellakin. Hyvää vuosipäivää meille hauvaseni!

Koirapikkujoulut

Sella, Senni, Fanni, Kani, Goldie ja Liina

Vietimme taannoisen Lemmikkimessu-show'n porukalla eilen karonkkaa, joka vuodenajasta johtuen olisi hyvin voinut olla myös pikkujouluperjantai. Myös Sella pääsi mukaan, vaikkei messuilla tanssinutkaan, ja voi että miten hyvin pikku arkajalka pärjäsi uudessa koiraporukassa.

Senni ja bouvier Fanni löysivät viimeistään nyt yhteisen sävelen, ja terrieri yritti koko illan höpsöttää isoa kaveriaan, ja tiukan paikan tullen pakeni sohvien ja pöytien alle turvaan. Kaikki kuusi koiraa ovat narttuja, ja voisin vaikka kuinka kauan katsella mitä tuo lauma puuhaa ja ihailla sitä, miten hyvin noin erilaiset koirat tulevat toimeen keskenään.

Synttärisankari Senni

Senni täyttää tänään kaksi vuotta!
Synttäreiden kunniaksi katsotaanpas, kuinka hyvin koirahoroskooppi kuvaa Senniä:

Vaaka 23.9. - 23.10.

Vaakakoirat ovat hurmaavia ja seurallisia (kyllä), ja ne saavat yleensä helposti suostuteltua noudattamaan ihmisen mieltä (-jos ihmisen kädessä on ruokaa). Ne ovat joskus hitaita päättämään, mutta härkäkoirien tavoin ne viimein päätöksen tehtyään vain vaivoin muuttavat mieltään (vaikka jalkaan sattuisi kuinka). Ne tulevat sujuvasti toimeen ihmisten ja muitten koirien kanssa ja lähtevät mukaan kaikkien porukoitten puuhiin pienen miettimisen jälkeen (koska haluavat olla huomion keskipisteinä). Kun Vaaka on päättänyt luottaa sinuun, ole sen arvoinen. Olisi todellaa julmaa pettää Vaakaa.

• Sopivat koiraystävät: Härkä, Vesimies
• Sopivat ihmiset: ei erikoistoiveita, vaikka Vaaka kyllä tulee erittäin hyvin juttuun Jousimiehen kanssa.
• Mielivärit: pinkki, vaaleanvihreä ja sininen (hyvä syy pukea Senni pinkkiin jatkossakin)
• Onnennumero: 19
• Lempiruoka: kukkakaali juustolla kuorrutettuna, raakaa pekonia sunnuntaiaamuna.
• Kamalinta: vihamieliset kissat, aaveet ja pahat henget (hui)
• Parasta: tasainen elämä perheen kanssa.
• Laatusanat: ylimieli, seurallisuus, murjotus, päättäväisyys (kyllä, kyllä, kyllä, kyllä).

 
Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen

Mamman tyttö ja muita kuulumisia

Sennin pää on vieläkin sekaisin hormoneista juoksun jäljiltä, jo toista kuukautta. Ei huvita leikit Sellan kanssa, eikä oikein paljon muukaan. Ruoka- ja järsimishalut ovat onneksi ennallaan, treenitkin sujuu eikä vedenjuonti ole lisääntynyt, joten olen sulkenut kohtutulehduksen mahdollisuuden pois. Kohta mennään eläinlääkäriin kaksivuotisrokotuksiin, siellä aion ottaa tämän masennuksen esiin ja kysyä neuvoa.

Ilmeisesti tämän masennuksen sivutuotteena hellyys ja läheisyys ovat pop. Monet yöt ollaan Sennin kanssa jaettu sama tyyny, ja iltaisin sohvalla Senni viihtyy sylissäni. Mukavaa minulle ja Sennille, mutta Marko (joka ennen täällä tunnettiin nimellä Mies) alkaa olla aika kypsä yöllisiin tilavarkauksiin ja westienjalkoihin naamallaan...

Koiratanssissa Marjaana-ope on alkanut rohkaista meitä kokoamaan ensimmäistä ohjelmaa. Yksi teema ja biisi minulla olikin, mutta mietin vielä, onko se se oikea. Tarvitsen kappaleen, joka antaa minulle hurjan nosteen, mutta toisaalta Senni on minua paljon hitaampi tekemään, joten nopeat tahdit eivät tahdo sopia sen tassuille. Työmatkat käytänkin miettiessäni temppuja ja liikkeitä, ja yllättäen vaikeinta on miettiä mitä minä teen, koska haluan että se on tanssia (edes jollain tasolla), eikä vain sitä että käskytän koiraa.

Oscarin iäksi voi jo sanoa 14 ja puoli vuotta. Viime viikonlopun vietimmekin Oscarin kanssa maalla koiravaihteina. Ja taas kokeiltiin, kuinka 120 cm leveään sänkyyn mahtuu nukkumaan kaksi aikuista ja kolme pikkukoiraa... Lisäksi sunnuntai-aamuna Oscar herätti minut neljältä ja vei katsomaan upeaa tähtitaivasta pimeyden keskelle, se oli upeaa!

Lauantaina on näillä näkymin meidän tämän vuoden viimeinen näyttely Tuuloksessa. Messariin aion kyllä mennä, mutta ilman Senniä. Tämä olisi voinut olla myös meidän viimeinen näyttely pitkään aikaan, mutta pakko myöntää että serti muutti suunnitelmat - ensi vuonna jatketaan. Vuoden 2015 näyttelykalenterista löytyikin 23 sopivalla etäisyydellä olevaa näyttelyä, joten vaihtoehtoja riittää.

Nyt kun näyttelypuuhat jatkuvat, niin en voikaan lyhentää Sennin masukarvoja talveksi. Kurantorjuntajoukkoihin onkin nyt hankittu uusi upea sadetakki, jossa on leveä vatsaosa suojaamaan masukarvoja.

Kesäloma tähän asti

Kun kesäkuussa katselin toimiston ikkunasta vesisateita, totesin pomolleni että kyllä ne helteet sitten lomallani viimeistään ovat täällä. Ja kuinka oikeassa olinkaan, kaksi viikkoa putkeen on lämpötila ollut lähempänä 30 kuin 20 astetta. Tällä kelillä koirien kanssa oleminen ei ole ollut kovin aktiivista, sillä emme jaksa tehdä mitään päivän kuumimpien tuntien aikana.

Sennillä ja Sellalla oli pikku testi viime viikonloppuna, kun vanhempani järjestivät puutarhajuhlat. Kummallekin oli hankittu 12 m pitkät, vahvat narut pihalla pysymistä varten, mutta käytäntö osoitti että koirat saivat niiden avulla vain aikaan hurjan sokkelon takapihalle. Niinpä neidit saivat sitten olla mukana juhlissa vapaana, ja hienosti he mukana pyörivätkin ja käyttäytyivät hyvin, totellen jopa luoksekutsujani juhlan tiimellyksessä. Täydet pisteet!

Pitkiä naruja olen sitten käyttänyt kaupungissa, kun olemme pari kertaa viettäneet kesäpäivää kotini viereisellä niityllä. Viihdykkeeksi annetut luut unohtuivat Senniltä kuitenkin nopeasti, kun puissa ja pensaissa alkoi hyppelemään oravia... Siinä meni minultakin kirjaan keskittyminen pieleen, kun piti välillä käydä pelastamassa puskaan hihnastaan juuttunut westie pinteestä.

Ensi viikosta tulee hyvin koiramainen. Keskiviikkona ollaan misseilemässä Terri-Erissä (terriereiden erikoisnäyttely), torstaina Westie-erikoisnäyttelyssä ja lauantaina Maailman Voittaja-koiranäyttelyssä. Jos voisin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, menisin lisäksi katsomaan Koiratanssin maailmanmestaruuskisoja torstaina Messukeskukselle, mutta ne jäävät valitettavasti väliin.

Koska vain lauantain näyttely on sisätiloissa, on nyt kiinnitettävä erityistä huomioita minun ja Sennin jaksamiseen helteessä. Riihimäellä saimme toukokuussa jo esimakua siitä, miltä tuntuu läkähtyä omaa vuoroa odotellessa. Lämmöstä ei silti sovi minun mielestäni valittaa, suurin osa vuodesta täällä on kuitenkin inhottavan kylmää. Valmistelut näyttelyputkeen ovat jo melkein tehtynä, jäljellä on Sennin turkin lopputrimmi sekä vaikea valinta sen suhteen, mitä herkkuja otan Sennille kehään. Jännittää, mutta hyvällä tavalla.

Koirajuttuja Keski-Euroopasta

Blogi on viettänyt lomaa, kuten mekin. Lähes kaksi viikkoa lomaa on takana, ja toiset kaksi vielä edessä.

Heti loman aluksi kävimme Miehen kanssa Keski-Euroopassa ilman koiria; Luxemburgissa, Brysselissä ja Kölnissä. Vuokra-auton takapenkillä tuli istuttua lähes 1000 km, ja viisi päivää kului nopeasti ystäväpariskunnan kanssa reissatessa. Tuolla suunnalla koirat ovat tervetulleita kaikkiin ravintoloihin, emmekä tainneet kertaakaan olla terassilla, missä ei olisi lepäillyt yhtä tai useampaa koiraa omistajiensa jaloissa. Todella tyylikästä ja lämmitti  sydäntäni, joka kaipasi kovasti siskoni luona hoidossa ollutta Senniä. Koskaan ennen emme Sennin kanssa ole olleet näin montaa päivää erossa toisistamme, mutta nyt on tämäkin testattu ja hyvin selvittiin - mutta uutta reissua en ihan heti kaipaa!

Luxemburgille pisteet kakkapussiautomaateista, keltaisia laatikoita oli siellä täällä, ja jokaisessa oli kuva eri rotuisesta koirasta.

Koiraihminen ostaa reissuilta tietysti koiramaisia tuliaisia, niin itselleen kuin koirille.

 Ykköstuliainen; westie-napoleon-sohvatyynyliina. 32 euroa joutui tästä Belgiassa tehdystä löydöstä maksamaan, mutta olihan se nyt sen arvoista. Neljällä eurolla olisi saanut sisätyynynkin mukaan, mutta käsimatkatavaroissani ei valitettavasti ollut enää tilaa kokonaiselle tyynylle... Tässä kaupassa oli vaikka kuinka paljon tekstiilejä koira- ja eläinaihein, joten jokainen koiraihminen löytää sieltä varmasti omansa. Liike sijaitsi aivan Brysselin keskustassa.

Luxemburgilaisesta pikkukaupungista Diekirchistä puolestaan löysin viereisen koirapatsaan tyylikkäästä sisustuskaupasta. Hintaa oli vain 8,90 e, ja patsas on melko painava, kokoa noin 15 cm.

Ja pitäähän niitä karvakorviakin muistaa; Senni ja Sella saivat uudet haastavat Kong-lelut, sekä säkillisen sonninsuteja. Saksassa suditkin ovat parempia, sillä koirilta on kulunut niiden syömiseen paljon enemmän aikaa kuin vastaavien kotimaisen tuotteiden, ja noin 20 kpl säkistä jouduin maksamaan vain 6 euroa paikallisessa eläinkaupassa lähellä Saksan ja Luxemburgin rajaa. Matka-ohjelmaan ei varsinaisesti kuulunut eläinkaupassa käynti, mutta se sattui olemaan katsastuskonttorin naapurissa, ja siellä oli hyvä viettää aikaa sillä aikaa, kun miehet hakivat belgialaisen vuokra-auton tuulilasiin tarraa Saksalaisia keskustoja varten (Saksassa kaupunkien keskustoihin saavat ajaa vain vähäpäästöiset autot, ja tästä on oltava todisteena vihreä tarra auton tuulilasissa).

 Lomamme jatkuu Suomessa, seuraavaksi koirien kuulumiset.

Maailman Voittajassa 113 westiä

...ja Senni on yksi niistä! Mukana on 58 narttua, eli meillä on 1/58 todennäköisyys voittaa Maailman Voittaja -titteli. Siis teoriassa. Hahaa, uskon enemmän yksisarvisiin kuin siihen että Sennistä tulisi MV. On vain mukava päästä mukaan, ei sitä joka vuosi kotikaupungissa järjestetä koiranäyttelyä, jossa on yli 21 000 koiraa. Tai noh, kolmasosa niistä on mukana lauantaina, eli suunnilleen saman verran kuin oli joulukuun Nordic Winnerissä yhtenä päivänä.

Samalla viikolla osallistumme myös Terriereiden erikoisnäyttelyyn sekä Westieiden erikoisnäyttelyyn, koska viime vuonna kumpikin jäi väliin minun nössöyteni vuoksi - ei muka oltu tapeeksi "hyviä". Neljän päivän sisällä on siis kolme näyttelyä. Turkin pitää tietysti olla kunnossa näin hienoissa tapahtumissa, joten olen trimmannut viimeisen kuukauden ajan lähes viikottain. Ja silti kasvattaja sanoo, että pitää ottaa karvaa irti rohkeammin! Kasvattaja tekeekin sitten loppusilauksen turkille, minulle on jäänyt ylläpito ja pohjatyöt.

Ja toki emännänkin pitää olla edustava, siksi hankin uuden violetin mekon. Väri on valittu puhtaasti siksi, että se saa toivottavasti Sennin näyttämään vieläkin valkoisemmalta. Nyt vain peukut pystyyn, ettei Senni pääse taas loukkaamaan itseään, ja sössi upeaa suunnittelmaani... Syksyn kalenterissa odottaa sitten vielä neljä näyttelyä ilmoittautumista, jos tuon supernäyttelyviikon jälkeen on intoa jäljellä, ja lisäksi tavoitteena on korkata Sellan kanssa mätsärit. Olenko minä nyt sitten sellainen koiranäyttelyihminen?

Maailman suurin koira

Minä ja Salli oltiin ihan sävy sävyyn, asusteita ja karvoja myöten.

Minä pidän suurista koirista. Ei, minä pidän valtavista koirista. Nöffeistä, berhandilaista, tanskandoggeista ja mastiffeista. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut yhtäkään valtavaa koiraa, mutta juhannuksena minulla oli ilo viettää aikaa mökillä Salli-irlanninsusikoiran kanssa. Ensikohtaaminen tällaisen koiran kanssa on ihan maaginen, kun pelkkä koiran olemus herättää kunnioitusta. Vaistomaisesti valtavaa koiraa lähestyy erilailla kuin hössöttävää pikkuista, kun koira on lähes samanpainoinen kuin itse.

Viime aikoina minusta on Sellan karvanlähdön myötä (mustaa karvaa vaaleassa asunnossani, voih) kuoriutunut aikamoinen siisteysfriikki, joten jättirotuhaaveet on siirretty sinne jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja suurempaan asuntoon, koska lisääntyneen karvamäärän myötä useimmat isot koirat myös kuolaavaat runsaasti, ei tosin Salli.

Salli painoi 60 kiloa, mutta ihan kivasti mahduimme jakamaan vuodesohvan kolmisin; minä, Mies ja Salli. Senni & Sella eivät mökillä mukana olleet, mikä oli hyvä ratkaisu Sennin sairasloman huomioon ottaen. Jalka on parantunut hyvin, joten tästä tuskin jää mitään pysyvää vaivaa. Seuraavaksi odotellaankin sitten juoksuja, heinäkuussa pitäisi taas hormonien hyrrätä...

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä

Tunnustan. Olen taas jäänyt koukkuun koirapuistoiluun. Koko kevään olemme joutuneet sitä karttamaan, sillä westien pitkät masukarvat+kura tai muta = varma pesukeikka ja kämppä täynnä likaa. Puistossa käymisellä on se huono puoli, etten minä saa siellä yhtään liikuntaa, Senni tosin saa juosta minunkin edestäni, ja on jälkeenpäin aina väsynyt ja onnellinen... Miksiköhän silti on aina vähän huono omatunto, jos korvaa lenkin puistolla? Tällä kertaa meillä oli puistossa seurana bichon-pojat, ja meno oli enemmän kuin vauhdikasta.

Senni ei vieläkään osaa sanoa ei. Kannattaisi kyllä opetella, sillä Sennin vetovoima on näillekin uroksille ylitsepääsemätöntä, ja pojat unohtavat kaiken muun, vain Senni kiinnostaa. Söpöjähän nuo ovat kuin mitkä, kolme valkoista salamaa. Senni ei ihan ymmärrä, minkä perässä pojat oikeasti ovat, mutta huomion keskipisteenä on kuitenkin mukava olla, ja  Senni juoksutti poikia ympäri puistoa. Viime viikonloppuna huomasin, että valeraskauskin on taas alkanut, ja maidontuotanto käynnistynyt, mutta muutoin tämä "siunattu tila" ei ole Senniin vaikuttanut.

Huomenna alkaa pääsiäisloma, ja lähdemme maalle, ihanaa! Viime pääsiäisenä kävimme järven jäällä kävelemässä päivittäin, tänä vuonna lenkit voikin jo hoitaa metsässä. Suunnitelmissa on paljon ulkoilua, turkin trimmaus, ja tietysti Oscarin halimista. Pääsiäinen on kyllä paras pyhä, sillä se osuu aina (keväiseen) viikonloppuun, kestää neljä päivää, eikä sisällä mitään yhteisesti aikataulutettua ohjelmaa, joten saa kunnolla rentoutua.

Koirapuistopohdintaa

Voi koiranilma sentään, ei päästy tänäänkään mätsäriin sateen vuoksi, vaikka niitä olisi ollut Helsingissä kaksin kappalein. Ollaanhan me sateessa käyty kisaamassa ennenkin, mutta nyt minulla on alla neljä sairaslomapäivää flunssan vuoksi, joten oman kuntoni vuoksi jätettiin menemättä. Toivottavasti pitkäperjantaina on kaunis ilma, silloin on seuraava mahdollisuus avata tämän vuoden kisaputki mätsärissä Viikissä.

Sairaslomalla on todellinen lottovoitto, että koirapuisto on vain kivenheiton päässä kotiovelta. Meillä oli vielä Sellakin hoidossa Miehen työmatkan vuoksi, joten puistossa oli kätevää ulkoiluttaa kaksikko ilman omaa rehkimistä, ja koirat saivat silti juosta sydämensä kyllyydestä. Emme olleet Sennin kanssa puistossa pitkään aikaan käyneetkään sen kuraisuuden vuoksi.

Monet puistokäynnit saivat minut taas miettimään koirapuistoilua ja sen pelisääntöjä, etenkin kun meille kävi yksi läheltä piti-tilanne. Puistossamme on erikseen puolet pienille ja isoille koirille, ja porteissa Helsingin kaupunkin säännöt puistojen käyttöön; pikkukoiran raja on 15 kg. Menimme yksi aamu Sennin ja Sellan kanssa tyhjälle pienten puolelle, ja isojen puolella oli mies mustan paimenkoiransa kanssa. Mies katseli vähän väliä meidän puolellemme, mutta käännyin aina pois näyttääkseni, etten halua että hän tulee ison koiransa kanssa meidän luoksemme.

Olimme olleet puistossa jo puolisen tuntia, kun näin että meille tuttu koira kävelee tietä pitkin puistoa kohti. Lähdin kävelemään heitä kohti, ja koirat tulivat kanssani kohti puiston reunaa edelläni kävellen. Yhtäkkiä minun ohitseni kiitää tuo iso musta koira, ja hyvin uhkaavasti alkaa kiusata Senniä ja Sellaa, jotka hampaita näyttäen yrittävät karkoittaa tulijan luotaan. Katsoin taakseni, ja siellä tämä eräjorma-mies sulkee tyytyväisenä isojen ja pienten puolten välistä porttia, ja on myös tulossa meidän luoksemme. Pyrin pitämään itseni omien koirien ja tämän ison koiran välissä, ja huudan miehelle, että nyt on vähän liian raju kaveri, kannattaisi kysyä lupaa jos haluaa tulla pienten kanssa leikkimään. Hän ei edes pahoittele käytöstään, kommentoi vain "ettei ollut tarkoitus". Siis ihan tarkoituksettomasti avasit väliportin ja päästit koirasi täysin hallitsemattomasti ja yllättäen meidän luoksemme, kun minä olin vielä selin väliporttiin ja itse jäi kauas taakse?! Ei näyttänyt muutenkaan olevan kaikki muumit laaksossa, eikä mies meinannut saada koiraansa pienten puolelta millään pois, sillä se ei antanut ottaa itseään kiinni, eikä korvaansa lotkauttanut kutsuille.

Luulin, ettei kukaan ole niin tyhmä, että päästää isomman koiran pienten puolelle tällä lailla, mutta kaikenlaisia kylähulluja sitä on liikkeellä. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, ja sain nopeasti omat koirat luokseni turvaan, ja lisäksi pystyin pysymään tilanteessa rauhallisena. Jälkikäteen olenkin sitten kiehunut ihan riittämiin...

On meillä ollut mukaviakin hetkiä puistossa muiden kanssa tällä viikolla, onneksi. Sella ei ole paljoa vielä puistollut, joten olen tarkasti valinnut meidän puistokavereita, jotta Sella saisi mukavia kokemuksia muiden koirien kanssa olemisesta. Sella onkin reipastunut hurjasti, ja on kivojen kaverien seurassa jo ihan rento ja juoksee muiden mukana leikkimässä. Sen lisäksi että puistossa koirat nauttivat, on se myös minulle rentouttava paikka, varsinkin kun pääsee tuttujen koiranomistajien kanssa jakamaan kokemuksia ja puhumaan vain ja ainoastaan koirista. On harmillista, että päällimmäisenä mieleen jäävät helposti edellisen kaltaiset kurjat tapaukset, kun suurin osa käynneistä on kuitekin positiivisia.

Tahrattoman valkoinen

Keinot onnistuneeseen koiran kevätpesuun:
- herkkunamit
- rauhallinen asenne
- pesua edeltävä tunnin koiratanssitreeni koiran väsyttämiseksi

Näin tullaan harmaasta valkoiseksi länsiylämaanterrieriksi. Biogroomin valkoisten, karkeakarvaisten turkkien shampoo on ollut riittoisaa, ja hyvän tuoksuista, joskin turkki tuntuu todella pehmeältä pesun jälkeen. Mutta siksihän näitä karkeita turkkeja ei saisi liian usein pestäkään.
Sennin keinot pesun jälkeisen ahdistuksen selättämiseen:
- turkin möyhiminen pitkin mattoja ja sohvan reunaa, jotta turkki asettuu paremmin kuivuessaan
- lämpimät nukkumispaikat, esimerkiksi emännän villatakki tai villapeitto 
- ranskanbulldoggityynyn halaaminen