Turku KR 8.8.2015 - Perfect Day

Eilinen oli niin kiva päivä ettei mitään järkeä, kaikki meni nappiin.

Heräsin kuudelta, sain itseni ja Sennin kisakuntoon ajoissa, ja ehdin lähteä aikatauluni mukaisesti kohti Turkua.

Matkalla radiosta tuli uusintana Yle Puheelta Ali Show, jossa oli vieraana Anna Abreu.
Hauska uusinta, en ollut kuullut tuota jaksoa!

Perillä ei ollut yhtään ruuhkaa, pääsin suoraan ajamaan parkkiin.

Viereeni parkkeerasi auto, ja sieltä hyppäsi ulos westie. Parkkipaikan kohtalo toi minut yhteen Lulu-westien sekä tämän emännän, Nitan, kanssa. Jatkoimme yhdessä kohti näyttelypaikkaa, minullakaan kun ei ollut yhtään tuttuja mukana, joten oli mukavaa saada heti seuraa.

Ostin näyttelyluottelon, joka kertoi, että mukana on kaksi urosta ja viisi narttua. Yksikään koira ei ollut mikään serti-hirmu. Oman vuoron lähestyessä alkoi jännittää, tuomari jakoi muille roduille EH;ta jonkinverran, eli ei ollut ERI-maatti. Toivoin että tänään menisi kaikki nappiin, sillä Hyvinkään pettymyksen jälkeen mikään ei ole itsestään selvää.

Westiet alkoivat, ei yhtään urosta paikalla. Siispä suoraan narttuihin, Sennin vuoro viimeisenä, ainoana avoimessa luokassa. Meidän vuoro menee täy-dell-ises-ti, ja saamme ERI ja SA!

Paras narttu-kehä alkaa, Senni vastaan yksi nuorempi narttu. Hoen vain päässäni että ota meidät ota meidät ota meidät ja tuomari Maria Petersen (Tanska) ottaa!!! Koska yhtään urosta ei olet paikalla, on Senni paitsi paras narttu, myös rodun paras!

Kiitos kuvasta, Nita!

Huudan kehän laidalle Nitalle, voisiko hän ottaa kuvan tuomarin kanssa meistä. Tässä vaiheessa tajuan, että olen ollut kehässä aurinkolasit päässä... hups. Onneksi tuomarillakin oli, oltiin samiksia!

Nita lähtee kotiin erinomaisen Lulun kanssa, ja Senni ottaa torkut boksissaan. Samalla tekstaan ilo-uutiset kasvattajalle, ja julkaisen Sennistä kuvan Facebookiin tuloksen kera.

Lähdemme Sennin kanssa kiertämään näyttelyaluetta, aikaa kun ennen ryhmäkehää on lähes neljä tuntia. Tuloksestamme saa palkinnoksi kaksi hienoa pokaalia (jotka mätsäävät mekkoni kanssa).


Kahvilateltassa myydään siideriä. Kyllä kiitos, yksi! Samaan pöytään kanssani tulee uusi tuttavuus, Jaana, jonka silkkiterrieri on myös ollut ROP-koira. Hänkin on yksin matkassa, joten vietämme loppupäivän yhdessä.

Ryhmäkehä on täynnä hienoja terrierejä. Nautin joka hetkestä, olen niin ylpeä Sennistä. Jatkoon emme pääse, mutta hei kuinka makeaa oli edustaa siellä westejä!

Kotimatkalla radiosta tulee pari niiiiiin hyvää biisiä. Citroën hytkyy kohti Helsinkiä, koska tanssittaa.

Kotona jääkaapissa odottaa kylmä shampanja, joka on odottanut tätä päivää, kun Senni saa toisen sertinsä. Ihanan kuplivaa, ai että maistuu hyvältä.

Illalla Facebook on täyttynyt onnitteluista. Liikuttaa, kuinka suunnilleen jokainen meidän näyttelytouhuissa joskus mukana ollut ihminen onnittelee, ja on vilpittömän iloinen meidän saavutuksesta. KIITOS.

****

Ja tässä vielä tuomarin, Maria Petersenin (Tanska) arvio Sennistä:

 3 years old. Well set ears. Dark eyes. Correct mouth. Strong neck. Level topline. Correct tail set. Correct coat. Moves well.

ERI SA AVK1 PN-1 SERT ROP 

vapaa suomennos:

3 vuotias (toim. huom: sanoin kyllä allmost 3 years!) Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Oikeanlainen suu. Vahva niska. Tasainen ylälinja. Oikeanlainen hännän asento. Oikeanlainen turkki. Liikkuu hyvin.

Perinteinen serti(/varaserti) -kuva.