Vuoden 2015 näyttelyt alkoivat meidän osalta tänään Turussa. Eihän me ennen olla näin pitkiä (2 h / suunta) näyttelymatkoja tehty, mutta tänä vuonna laitetaankin vitosvaihde silmään, ja otetaan ihan pikkuisen enemmän tosissaan nämä missikisat, ei kuitenkaan liian vakavasti.
Koska viime näyttelystä oli melkein neljä kuukautta, oli minulla väkisinkin vähän perhosia vatsassa. Jo ennen kehän laidalle pääsyä olimme selvinneet kahdesta esteestä, sillä Turun keskustassa navigaattori tilttasi (taas kerran) ja heti messukeskuksen aulassa Senni oksensi tyhjänvatsanlaatan kaiken hulinan keskelle. Whupsista.
Tuomari oli unkarilainen Attila Czeglédi. Meidänhän piti tavata tämä mies jo joulukuun 2013 Helsingin Messarissa, mutta tuomarimuutoksen vuoksi tapaamisemme tuolloin estyi, ja tilalle annettu brittituomari antoi Sennille silloin kaikkien aikojen ensimmäisen ERIn.
Mutta se siitä, tänään oli paitsi tämän vuoden ensimmäinen näyttely, niin myös Sennin ensimmäinen avoin luokka, eli 2-7-vuotiaat. Tässä luokassa oli neljä koiraa, ja me olimme luokan viimeisiä. Kehään mennessä Senni kulki kuono maassa ja oli ihan omissa maailmoissaan, näin jo sieluni silmin miten homma tulee päättymään... Mutta kas, kun Senni oli kopeloitu pöydällä ja oli aika liikkua, Senni sai jonkin hurjan spurtin, ja käytännössä esitti itse itsensä! Minulle jäi tsempparin ja perässäkulkijan rooli, kun neiti kulki ylväästi pää pystyssä edelläni. Niinpä kehäsihteeriltä nousi punainen lappu, ja Senni oli erinomaiseksi todettu.
Siitä sitten juostiin rivin jatkoksi kilpailuluokkaan, johon oli tiensä selvittänyt kolme narttua. Tuomari kävi vielä katsomassa jokaista läheltä, ja vihelteli koirille saadakseen oikeat ilmeet esiin. Sitten hän tuli luokseni, ja olin varma että meidät kätellään tässä kohtaa ulos, kiitos ja hei... Eikun mitämitämitä, hänhän näytti meille rivin ensimmäistä paikkaa! Napattiin siis Sennin kanssa paalupaikka, ja sitten lähdettiin vielä ryhmänä näyttämään koirien liikkeet tuomarille ympäri kehää. Ja miten Senni liikkuikaan, voi miten ylpeä olin tuosta pienestä show-tähden alusta, taisi olla mieluisaa mennä ensimmäisenä. Kierroksen jälkeen tuomari pysäytti meidät "3"-kyltin kohdalle, ja ehdin taas ajatella, että nyt pudottiin sitten takaisin pronssille, kiitos ja hei... Ei vaiskaan, tuomari halusi vielä kopeloida Senniä ja toisena ollutta koiraa, ja sen jälkeen osoitti meille ykköspaikkaa. Ykköspaikkaa! Avoimessa! OMG!
Riemu oli kuitenkin vain hetkellistä, sillä ennen kuin ehdin edes ajatella sitä ihanaa vaaleanpunaista ruusuketta jonka SA olisi meille taannut kotiin viemisiksi, ilmoitti kehäsihteeri, ettei kukaan luokan koirista saa SA:ta. Siis ei kukaan? Saako näin edes tehdä? Oliko tämä nyt tässä? Ja siinähän se oli, ei ollut enää menemistä paras narttu-kehään tällä tuloksella.
Jäi siis hyvin ristiriitaiset tunnelmat, sillä tavoitteena meillä oli SA, mutta luokkavoitosta useamman koiran luokassa en ollut edes unelmoinut KV-näyttelyssä.
Tässä vielä tuomarin mietteet Sennistä tänään:
Strong bitch. Nicely headed. Excellent neck & shoulders. Good forechest. Nice ribcage. Correct tailset. Correct rear anglulations. Grooming should be better. Good reach & drive, a bit soft topline.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti