Koirajuttuja Keski-Euroopasta

Blogi on viettänyt lomaa, kuten mekin. Lähes kaksi viikkoa lomaa on takana, ja toiset kaksi vielä edessä.

Heti loman aluksi kävimme Miehen kanssa Keski-Euroopassa ilman koiria; Luxemburgissa, Brysselissä ja Kölnissä. Vuokra-auton takapenkillä tuli istuttua lähes 1000 km, ja viisi päivää kului nopeasti ystäväpariskunnan kanssa reissatessa. Tuolla suunnalla koirat ovat tervetulleita kaikkiin ravintoloihin, emmekä tainneet kertaakaan olla terassilla, missä ei olisi lepäillyt yhtä tai useampaa koiraa omistajiensa jaloissa. Todella tyylikästä ja lämmitti  sydäntäni, joka kaipasi kovasti siskoni luona hoidossa ollutta Senniä. Koskaan ennen emme Sennin kanssa ole olleet näin montaa päivää erossa toisistamme, mutta nyt on tämäkin testattu ja hyvin selvittiin - mutta uutta reissua en ihan heti kaipaa!

Luxemburgille pisteet kakkapussiautomaateista, keltaisia laatikoita oli siellä täällä, ja jokaisessa oli kuva eri rotuisesta koirasta.

Koiraihminen ostaa reissuilta tietysti koiramaisia tuliaisia, niin itselleen kuin koirille.

 Ykköstuliainen; westie-napoleon-sohvatyynyliina. 32 euroa joutui tästä Belgiassa tehdystä löydöstä maksamaan, mutta olihan se nyt sen arvoista. Neljällä eurolla olisi saanut sisätyynynkin mukaan, mutta käsimatkatavaroissani ei valitettavasti ollut enää tilaa kokonaiselle tyynylle... Tässä kaupassa oli vaikka kuinka paljon tekstiilejä koira- ja eläinaihein, joten jokainen koiraihminen löytää sieltä varmasti omansa. Liike sijaitsi aivan Brysselin keskustassa.

Luxemburgilaisesta pikkukaupungista Diekirchistä puolestaan löysin viereisen koirapatsaan tyylikkäästä sisustuskaupasta. Hintaa oli vain 8,90 e, ja patsas on melko painava, kokoa noin 15 cm.

Ja pitäähän niitä karvakorviakin muistaa; Senni ja Sella saivat uudet haastavat Kong-lelut, sekä säkillisen sonninsuteja. Saksassa suditkin ovat parempia, sillä koirilta on kulunut niiden syömiseen paljon enemmän aikaa kuin vastaavien kotimaisen tuotteiden, ja noin 20 kpl säkistä jouduin maksamaan vain 6 euroa paikallisessa eläinkaupassa lähellä Saksan ja Luxemburgin rajaa. Matka-ohjelmaan ei varsinaisesti kuulunut eläinkaupassa käynti, mutta se sattui olemaan katsastuskonttorin naapurissa, ja siellä oli hyvä viettää aikaa sillä aikaa, kun miehet hakivat belgialaisen vuokra-auton tuulilasiin tarraa Saksalaisia keskustoja varten (Saksassa kaupunkien keskustoihin saavat ajaa vain vähäpäästöiset autot, ja tästä on oltava todisteena vihreä tarra auton tuulilasissa).

 Lomamme jatkuu Suomessa, seuraavaksi koirien kuulumiset.