Tunnustan. Olen taas jäänyt koukkuun koirapuistoiluun. Koko kevään olemme joutuneet sitä karttamaan, sillä westien pitkät masukarvat+kura tai muta = varma pesukeikka ja kämppä täynnä likaa. Puistossa käymisellä on se huono puoli, etten minä saa siellä yhtään liikuntaa, Senni tosin saa juosta minunkin edestäni, ja on jälkeenpäin aina väsynyt ja onnellinen... Miksiköhän silti on aina vähän huono omatunto, jos korvaa lenkin puistolla? Tällä kertaa meillä oli puistossa seurana bichon-pojat, ja meno oli enemmän kuin vauhdikasta.
Senni ei vieläkään osaa sanoa ei. Kannattaisi kyllä opetella, sillä
Sennin vetovoima on näillekin uroksille ylitsepääsemätöntä, ja pojat
unohtavat kaiken muun, vain Senni kiinnostaa. Söpöjähän nuo ovat kuin
mitkä, kolme valkoista salamaa. Senni ei ihan ymmärrä, minkä perässä pojat oikeasti ovat, mutta huomion keskipisteenä on kuitenkin mukava olla, ja Senni
juoksutti poikia ympäri puistoa. Viime viikonloppuna huomasin, että
valeraskauskin on taas alkanut, ja maidontuotanto käynnistynyt, mutta
muutoin tämä "siunattu tila" ei ole Senniin vaikuttanut.
Huomenna
alkaa pääsiäisloma, ja lähdemme maalle, ihanaa! Viime pääsiäisenä
kävimme järven jäällä kävelemässä päivittäin, tänä vuonna lenkit voikin
jo hoitaa metsässä. Suunnitelmissa on paljon ulkoilua, turkin trimmaus, ja tietysti Oscarin halimista. Pääsiäinen on kyllä paras pyhä, sillä se osuu aina (keväiseen) viikonloppuun, kestää neljä päivää, eikä sisällä mitään yhteisesti aikataulutettua ohjelmaa, joten saa kunnolla rentoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti