tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen ärähdys

Sennin ja Sellan yhteiselo on sujunut hyvin alusta asti, jopa kummallisen rauhallisesti. Nykyään saatamme jopa jättää tytöt keskenään työpäivän ajaksi joko minun tai Miehen asunnolle, jotta koirat saavat seuraa toisistaan. Omaa ruokaansa kumpikin puolustaa tehokkaasti, mutta sen kummempia rähinöitä ei ole ollut ollenkaan.

Paitsi nyt. Eikä nytkään pahasti, mutta kumminkin. Olimme meillä yötä koko porukka, ja Senni raivostui aamuyöstä Hesarin jakajalle, ja ryntäsi haukkuen eteiseen (sori taas, naapurit). Minä lähdin tietysti unen pöpperössä perään, nappasin tiukasti Sennistä kiinni ja toruin. Minun vanavedessä pikkupoliisina tulikin sitten Sella, ja yhtäkkiä menossa oli karjumista ja hyökkäilyä puolin ja toisin. Koska olin jo valmiiksi kumartunut pitämään Sennistä kiinni, sain nopeasti tönäistyä koirat erilleen, ja tilanne oli ohi. Ehkäpä juuri se, että Senni oli kierroksilla ja minun otteessani, ja Sella tuli pikkaisen liian lähelle, laukaisi tilanteen.

Onneksi koirat eivät ole pitkävihaisia, ja aamulla sängynvalloitus sujui entiseen malliin yhdessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti