Villavaras

Kelit kylmeni, ja sain kaivaa pipot ja kaulaliinat kesäpiilosta. Sennikin oli tästä innoissaan, villavaatteiden ja koiran jälleennäkeminen oli vähintäänkin riemukas. Eteiseen ei voi taaskaan jättää mitään villaista niin alas, että koira ne yltäisi nappaamaan, koska ne kyllä nopeasti levitetään ympäri asuntoa. Naureskelin itsekseni, että jos koira varastaa tavaroita, olisi normaali reaktio kieltää koiraa ja napata tavarat pois, mutta mitä tekee bloggari? No hakee tietysti kameran, ottaa pari kuvaa ja kieltää vasta sitten...

Villassa on luultavasti jokin haju, joka Senniä kiehtoo, sillä äitini lankavarastot joutuvat usein Sennin ratsiaan, mikäli pääsyä niille ei ole huomattu estää. Myös keskeneräiset kutomistyöt kelpavaat hyvin leluksi (äitini kauhuksi), näidenkin haussa Senni on ollut hyvin omatoiminen. Silloin ei tosin ole aikaa hakea kameraa, vaan on pelastettava mitä pelastettavissa on!

"Tämä huiviko? Öö tämä oli jo tässä sohvalla kun tulin tähän..."

 

"Nuuuuuuuuuuuuuuh!"

"Hurraa, villaa!"

Äidille tiedoksi, kutomiasi vaatteita ei vahingoitettu kuvauksissa, otin ne tosi nopeasti pois! ;)