sunnuntai 22. syyskuuta 2013

HYVÄnkää 22.09.2013

Molli
Senni

Molli: "Hei, täällä on tänään kuulemma tiukka täti, pidä Senni varasi!"

"Ei varmana suostuta yhteiskuvaan"
Kolmas kerta toden sanoo? No toivottavasti ei, sen verran tiukka paikka oli tämänpäiväinen ryhmänäyttely Hyvinkäällä Ridasjärven ampumakeskuksessa! Matkaan lähdettiin Molli-serkun kanssa, kuten viime viikollakin, ja olimme paikalla noin tuntia ennen omaa vuoroamme. Yhdeksän westiä oli mukana, joista vain kaksi (!) urosta. Junnunartuissa ei ollut Sennin ja Mollin lisäksi ketään, joten naureskelimme ennen kehää, että toinen meistä on tänään luokkavoittaja!

Sennin karva oli lauantaisen pesun ja föönauksen jäljiltä minusta ihan hyvin, joten en pahemmin tupeeranut turkkia, päästä vähän tupsuttelin. Trimmistäkin on jo kaksi viikkoa, joten olin lauantaina ottanut selästä pahimpia kerrostumia pois. Kalkkuna-kaulaankin oli jo kasvanut uutta karvaa...


Kehän laidalla vuoroa odotellessa olin melko jännittynyt, koska tiesin tuomarin hyvin tiukaksi, onhan hän entinen westie-kasvattaja. Molli oli tulikokeessa ensin, ja sai arvosanan erittäin hyvä - siis pykälää huonomman kuin viikko sitten. Sitten tuli meidän vuoro, ja saimmekin juosta kehässä koko rahan edestä. Ensin edestakaisin, sitten kaksi kierrosta ympäri, jonka jälkeen seisotin Senniä tuomarin edessä. Tämänkin jälkeen tuomari lähetti meidät vielä kahdesti tekemään kierroksia, kävi uudestaan Sennin luona, ja asetteli etujalkoja paremmin. Kierrosten välissä Senniä piti seisottaa, ja olin ihan mahdottoman ylpeä hauvelin käytöksestä koko ajan! Senni jaksoi ravata hyvin ja seisoi kuin patsas, vaikken edes palkannut välissä, kehuin vain. Lisäksi kuulin tuomarin sanelevan runsaasti positiivisia asioita kehäsihteerille, joten toivo heräsi - ehkäpä me pärjäämmekin tänään?! Itsekin muistin jopa hymyillä kehässä, ainakin kävellessä. Innostukseni sai kuitenkin kolauksen, kun tuomari kertoi arvioivansa Sennin "tänään hyvän arvoiseksi". Koiranäyttelyssä hyvä ei oikeasti ole hyvä, vaan aika huono... Mmmutta, Senni on silti minulle rotunsa paras! Tässä arvostelu:

11 kk. Feminiininen juniori, joka voisi olla hieman lyhyempi rungoltaan. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä karva. Sopivasti kulmautunut edestä, täyteläinen eturinta. Ikäisekseen hyvä runko, niukasti kulmautunut takaa ja on tässä kehitysvaiheessa hieman takakorkea. Saisi kantaa häntäänsä korkeammalla ja toivoisin karvaa enemmän hännän taakse. Hyvä etuaskel, hieman jäykkä, ahdas takaliike. Hyvä karvanlaatu, turkki ei parhaassa kunnossa. Hyvä pigmentti. Voisi olla ryhdikkäämpi.

Laatuluokka: Hyvä

Arvostelu on todella kattava, ja eroaa melkoisesti aiemmin saamistamme. Tuomari kommentoi vielä lopuksi, että takakorkeus aiheutti tänään tämän arvosanan, mutta koirassa on paljon hyvää. Oli mukavaa kuulla tämä, koska arvio on kuitenkin sanallisesti paras saamamme, vaikka laatuluokka on huonoin... Omaan silmääni Senni on kaunistunut todella sieväksi neidiksi, ja on hyvin westiemäinen. Pitää siis rauhassa odottaa kehitystä tapahtuvaksi, jotta tulevaisuudessa saisimme kirkkaampia jalokiviä kruunuumme. Kivaa tämä touhu on näin aloittelija/harrastelija-pohjaltakin, ja odotan jo marraskuun Black & White -tapahtumaa!



Näyttelyn jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti