Mätsärit maalla ja kaupungissa

Torstain mätsäri Tuomarinkartanolla oli juuri niin iso kuin ajattelinkin, onneksi olimme ajoissa paikalla. Kehien piti alkaa kuudelta illalla, mutta ilmoittautumisia otettiin vastaan vielä puoli seitsemältä, koska väkeä oli niin paljon... Loppujen lopuksi pääsimme kotiin vasta puoli kymmenen jälkeen, ilman palkintoja mutta punaisiin sijoitettuna. Onneksi tutustuimme paikan päällä olleeseen toiseen westieen emäntineen, joten ilta ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä!

Haimoossa

 Lauantaina suuntana oli Vihdin Haimoo ja mätsäri maalaismaisemissa Haimoon elojuhlilla. "Täällä on varmaan pääpalkintona maatila" kuulin erään naisen kommentoivan, hih. Jännitin koko viikon sataako lauantaina, ja hyvinhän ne pilvet näyttivät ennusteiden mukaan kiertävän Haimoon. Todellisuus oli sitten toinen, ja nyt on sitten koettu, miltä tuntuu olla todellinen koiraihminen ja seistä sateessa kisaamassa. Erikoista tässä mätsärissä oli, että todella moni lapsi & koira-koirakko oli ilmoittautunut myös pienten aikuisten koirien luokkaan. Meitä vastaan kisasi 13-vuotias austarianterrieri puolta nuoremman esittäjän kanssa, ja meidät arvioitiin sinisiksi... Luulin meitä jo ihan luusereiksi kun Sennikin haisteli maata kehässä todella paljon, ja yllätyinkin todella iloisesti kun loppusijoitus oli sinisten kakkonen! Olisi ollut hauska päästä BIS-kehään jos oltaisiin oltu ykkösiä, mutta vielä ei ollut sen aika. Palkinnoksi saimme erikoisen keltaisen ruusukkeen, pokaalin ja kaulapannan joka on pienimmilläänkin 35 cm, aika iso siis. Pokaaliin oli oikein kaiverrettu "Haimoon elojuhlat 2013", samoin ruusukkeessa luki tapahtuman nimi. Hieno fiilis jäi tapahtumasta. Huvitin myös kanssakilpailijoita vetämällä keltaisen sadetakin Sennin selkään sateen alettua, mutta pitäähän nyt turkkirotua suojata sateelta! Kuvaa tilanteesta ei ole, koska kameralle ei ollut sadetakkia...

Huh, kahdeksan päivän sisään siis neljä mätsäriä! Kolmessa saimme punaisen nauhan, yhdessä sinisen, ja kahdessa pääsimme luokkamme palkintosijoille. Olen tyytyväinen tuloksiin, ja pakko myöntää, että vaikka aluksi halusinkin lähteä näihin tapahtumiin vain harjoittelumielessä, heräsi sisälläni aikamoinen kilpailuhenki kun huomasin, että yhteispelimme toimii ihan hyvin - etenkin kun kolmessa kisassa olimme aikuisten koirien kehässä, vaikka Senni on vielä ihan junnu.

Seuraava mätsäri on vasta 28. elokuuta, ensi viikolla kirjoitan siis jostain muusta!